391# Salzburg

12.4.2015, +17, Scattered clouds, Salzburg, Austria

Päivän kohteena Salzburg.

Heräsimme vähän ennen seitsemää. Otin suihkun testiin, suihkun suuttimesta oli tiivisteet hajonneet ja puolet vedestä suihkusi aivan muualle minne piti.

Kahdeksalta aamiaiselle, se oli huomattavasti parempitasoinen kuin suihku. Vähän hämmästytti kun tarjolla oli lihapulliakin, mutta ne olivat todella hyviä. Aamiaissalissa oli taas punapöksyinen ekstroverttiukkeli vitsailemassa. Se oli vähän kiusallista.

Yhdeksän jälkeen lähdettiin juna-asemalle. Etsittiin lipunmyynti, ostettiin Group Bavaria ticket. Bavaria-lipulla pystyi liikkumaan kaikkialla Baijerin alueella, joskin arkipäivänä niissä oli kellonaikarajoituksia. Ryhmälippu maksoi 40€, ja sillä tosiaan pääsi myös Salzburgiin, Itävallan puolelle, mutta lippu ei käynyt nopeimpiin juniin. Meno-paluu-lippu pikajuniin olisi maksanut 60€ / naama, joten hintaero oli merkittävä.

Junia meni noin tunnin välein; meidän juna lähti klo 10.11 joten hengailimme vähän aikaa asemarakennuksessa. Jostain syystä mieleen ei tullut ostaa mitään eväitä, ja myöhemmin tätä kiroilimme kun lähijunassa ei ollut tietenkään ravintolavaunua tai edes kärrymyyntiä. Vessa oli, joskin varsin vaikeakäyttöinen. Matkustajia vain muutamia.

Juna Salzburgiin.

Matkaa Münchenistä Salzburgiin oli 115 km raiteita pitkin, ja matkan piti kestää "lähijunaratkaisulla" alle pari tuntia, mutta olettamus saksalaisten junien aikataulussa pysymisestä koki kovan kolauksen. Jo edellisiltana ne eivät kulkeneet, ja tämäkin juna pysähteli tuon tuosta, pitkäksikin aikaa. Kuivin suin paikoillaan olevassa junassa kökkiminen ja kuulutuksista mitään ymmärtämättä alkoi jo harmittamaan koko Salzburgiin lähteminen. Lopulta päästiin kuitenkin perille, junan myöhästyen liki 50 minuuttia alkuperäisestä aikataulusta. Kolme tuntia meni.

Junassa ei tunnelmaa?

Tasankomainen München oli vaihtunut vuorimaisemaksi. Salzburg oli selvästi jo Alppialuetta. Vuorilla oli kovasti luntakin. Ihmetytti, miten vuoret nousivat kuin tyhjästä jättimäisenä seinänä; olin kuvitellut että maisema olisi ollut ensin kumpuilevampaa, mutta mitään välimuotoa ei tosiaan ollut. Tasaista kuin Pohjanmaalla, kunnes vuoriseinämä lopulta tuli vastaan. Rajanylitystä ei huomannut mistään; Salzburg oli rajalla, ja aina pysähtyessämme asemalla katsoimme parkissa olleista autoista, oliko autojen rekisterinumerot muuttuneet jo itävaltalaisiksi. Mitään passintarkastusta tms ei tietenkään ollut.

Vuoret siintävät.

Alppila.

Koska matkaan oli mennyt ylimääräistä aikaa, otimme asemalta taksin jolla kurvasimme muutaman kilometrin matkan joen toiselle puolen vanhaan kaupunkiin. Taksi maksoi 8€ - aloitusmaksu on vain reilut pari euroa, joka on aika kohtuullinen summa verrattuna härmäläiseen pirssiin.

Nälkä ja jano oli taas sitä luokkaa, että menimme käytännössä ensimmäiseen ravintolaan joka vastaan tuli. Se oli italialainen, toisessa kerroksessa. Tietysti täällä olisi pitänyt ottaa Wienerschnitzel kun Itävallassa oltiin, mutta kun italialainen ravintola kerran oli niin epäilin, osaisivatko sellaista valmistaa. Otin spaghetin Bolognese-kastikkeella, turvallinen valinta ja hyvää ruokaa. Juomaksi meni pari tuopillista olutta. Se aiheutti tietysti viitisen kusihätää myöhemmin pähkäiltäväksi.

Kävelimme ensin hieman Getreidegasse-kävelykatua pitkin ja poikkesimme sitten Mozartin syntymätaloon. Sisään maksoi 10€. Ei hintansa väärti, mutta pitäähän tällaista kulttuuritaloa kannattaa. Eikä Salzburgissa oikein muutakaan näkemistä ole.

Getreidegasse.

Mozartin kämppä.

Teimme vielä pienen kävelyretken vanhassa kaupungissa. Ostimme postikortteja - täällä ei jostain syystä myyty postimerkkejä missään, mutta kävin sitten eräässä hotellissa ostamassa merkkejä respasta. Hiljaista tuntui olevan myös postilaatikoiden kanssa; kysyttäessä semmoinen kuulemma oli rautatieasemalla.

Miekkamies.

Kapeat kadut.

Kymmenisen minuuttia kesti ennen kuin saimme taksin pysäytettyä lennosta. Taksikuskina oli nuori kaunis nainen hippivaatteissa. En huomannut antaa edes tippiä.

Asemalla käytiin taas maksullisessa vessassa, mutta se oli siisti kuin mikä. Muutenkin täällä on ollut aivan uskomattoman siistit julkiset vessat; Suomessa ne on aina sikailtu kauheaan kuntoon, mutta täällä ovat pysyneet siisteinä.

Infosta kysyttiin postia, ja sellainen löytyikin sadan metrin päässä asemalta, ja saatiin kortit postitettua. Sen jälkeen poikkesimme Spar-kaupassa. Se oli lähes yhtä täynnä kuin edellispäivän Lidl. Ostimme olutta, viinaksia ja sipsejä junamatkalle, vaikkemme olleetkaan varmoja oliko juopottelu junassa sallittua.

Juna lähti takaisinpäin hieman viiden jälkeen. Se oli täynnä ihmisiä, varmaan ihmiset palailivat kaupunkiin kun viikonloppu oli päättymässä. Juna myöhästyi lähtiessä taas kymmenen minuuttia, oli pysähdyksissä matkan varrella toiset kymmenen minuuttia, mutta matka meni silti helposti, varmaan johtui siitä kun tällä kertaa oli eväät kohdillaan.

Hotellilla olimme vasta vähän ennen kahdeksaa, joten aikaa lepäämiseen ei juurikaan ollut. Lähdimme etsimään iltaruokaa; pysäytimme lennosta taksin. Kuski oli aasialainen, joten pyysimme häntä viemään johonkin hyvään aasialaiseen ravintolaan Marienplatzin lähellä. Joopa joo, ukko tietysti kyyditsi meidät jonkun sukulaisensa ravintolaan, joka ei ollut Marienplatzilla päinkään.

Ruoka oli täyttä paskaa, 2/5. Olut oli vieläkin surkeampaa, joten täytyy ihan arvostella se erikseen: 1/5. Kippola oli onneksi juna-aseman lähellä, ja nyt kulki junatkin ja pääsimme helposti kotipysäkillemme. U kävi vielä rautatieaseman vessassa, sinne maksoi euron sisään. Ei ihme että pysyvät vessat siisteinä, eihän kenelläkään ole varaa siellä käydä.

Etsimme vielä baaria hotellin läheltä, mutta sellaisen löytäminen ei ollut helppoa sunnuntai-iltana, turkkilaisalueella. Löysimme kuitenkin yhden mamu-paikan, olimme ainoat asiakkaat. Semmoinen on aina vähän kiusallista, joten emme ottaneet kuin yhdet ja palasimme hotellille klo 23.15.