392# München, 2

13.4.2015, +17, Partly cloudy, Munich, Germany

Heräsimme taas vartin yli seitsemän. Jos olisi arkiaamu, mä olisin tähän aikaan kuolonväsy. Kyllä nytkin olisi nukuttanut, mutta ylösnouseminen ei ollut työn ja tuskan takana.

Suihkun jälkeen aamiaiselle. Ekstroverttiukkeli tuli taas normitapaansa tuputtamaan kiusallisesti aamiaisjuttuja. Kyllähän me nyt itsekin saadaan noutopöydästä poimittua niitä mitä poimittavissa on. Ukko kehtasi vielä testata saksankielen taitoamme ja häkeltyi "sehr gut"-vastauksesta. Muuten oli mukava aamiaissetti; edellisenä aamuna salin jokainen pöytä oli ollut täynnä, mutta nyt olimme ainoat asiakkaat (ja tällä kertaa se ei tuntunut epämiellyttävältä).

Puoli kymmeneltä otimme suuntimat metroasemalle, ostimme sieltä yhden päivän ryhmälipun ykkösalueelle, ei maksanut kuin 11,70€. Halpaa kuin saippua nämä ryhmäliput. Tällä kertaa lippukin oli oikeissa mitoissa ja saimme leimattua sen automaatissa.

Varoitus lintuvarkaista.

Otimme junan Odeonsplatzille. Tarkoitus oli mennä Residenzin alueelle tutkimaan, mitä palatsialue pitää sisällään. Harhailimme aikamme ristiin rastiin ja etsimme sisäänpääsyä (ei ollut ihan metroaseman lähettyvillä), ja totesimme lopulta paikan olevan kaiken huipuksi kiinni maanantaisin. Tilanteen kruunasi vielä U:lle iskenyt äkillinen kakkoshätä, ja piti lähteä suin päin etsimään hänelle vessaa, vaikka alueella ei sellaista tuntunut olevan mailla eikä halmeilla, pelkästään hienoja liikkeitä vain. Lopulta löytyi joku kahvila, jonne hän marssi sisään, me jäimme ulkopuolelle odottelemaan ja katsomaan, josko muutkin nähtävyydet olisivat sulki maanantaisin.

Residenzin palatsi.

BMW-automuseo oli kiinni maanantaisin. Se siitä.

Allianz Arenalle pääsisi, ja siellä olisi parin tunnin välein opastuskierroksia, mutta englanniksi oli vain yksi kierros ja sekin oli klo 13. Emme ehtisi enää syömään lounastakaan ennen sitä, joten päätimme hylätä tämänkin idean. Päätimme sitten vain hengailla kylillä, kun oli aurinkoinen kevätpäiväkin.

Sikaa sarvista ja muualta.

Kävelimme Marienplatzille ja katsoimme miten Raatihuoneen kellopeli löi 11 esittäen jonkun esityksen (esitys oli klo 11, 12 ja 17 joskin ei sydäntalvella). Se oli pitkälti samanlainen kuin minkä näimme aikoinaan Prahassa, toisin sanoen ajanhukkaa, mutta iso lauma turisteja oli sitä silti ihmettelemässä. Vieressä oli tietysti rakennustyömaa, jossa työmiehet rääkkisivät rälläköitään pilaten show'n tyystin.

Kellopeli.

Kuvasimme hetken ajan toisia turisteja heidän pyynnöstään näiden omilla kameroillaan ennen kuin lähdimme puoliväkisin eteenpäin. Suuntimat tällä kertaa kohti Hofbräuhausia, joka on Octoberfestilla keskeisessä asemassa. Se on iso olutravintola; väitettiin että täällä on 8000 asiakaspaikkaa, joten se antaa hieman osviittaa paikan koosta. Meistä se kuulosti vähän liioitetulta, vaikka aikamoinen hallihan se kieltämättä oli. Kello lähenteli puolta päivää, joka on meillä lomalaisilla yleensä ollut rajana jolloin voi nauttia päivän ensimmäisen oluen leimautumatta juopoksi. Täällä suositeltiin juotavaksi litran oluttuoppeja, mutta olimme sen verran varovaisia, että tilattiin vain puolen litran muit muista poiketen. Jopa viereisessä pöydässä olleet raksamiehet tilasivat lounastuntinsa ratoksi ja ruoan kyytipojaksi litran vetoiset tuopposet.

Turisteja Hofbräuhausin ulkopuolella.

Hofbräuhausin kattomaalauksia.

Oluen jälkeen alkoi hiukomaan ja kävelimme läheiselle torille. Ajattelimme, kehtaisiko torikojuun mennä syömään. Löysimme hyvältä vaikuttavan soppapaikan, joskin siellä oli jumalattomasti jonoa, ja istumapaikat kortilla ja piti ängetä vieraan miehen pöytään joka luki englanninkielisiä uskonnollisia opuksia. Telttakojusta sai oluttakin, se on aina suomalaiselle ihmettelemisen arvoinen asia. Ruoaksi tilasin Chili con carnen, yllätti positiivisuudella + posliinilautaselle oli kirjoitettu hyvän ruokahalun toivotus japaniksi. Hinta-laatusuhteen vuoksi tästä annettava ainakin 4/5.

Teimme vielä vaikuttavan kävelykierroksen kylillä, joskaan kirkkoa ihmeellisempiä pistäytymispaikkoja emme löytäneetkään. Kävimme istuskelemassa vielä yhdellä terassilla ja nauttimassa keväisestä päivästä, ennen kuin otimme junan Karlplatzilta päärautatieasemalle. Kävimme viina- ja tavankaupassa hakemassa täydennystä ennen kuin vessahätä pakotti puolijuoksemaan takaisin hotellille.

Marienplatz päivänvalossa.

Yksi kirkoista.

Otin 1,5 tunnin päikkärit mikä teki kyllä poikaa. Join litran olutta ja arvasin sen aiheuttavan taas vaikeuksia liikkeelle lähdön jälkeen. Hotellin respasta kysyttiin lähialueen ravintolasuosituksia; toinen oli kiinni ja toista emme löytäneet, mutta sitten uloshamuava olut vauhditti päätöstä ja menimme espanjalaiseen ravintolaan, Olé Madridiin.

Kevät.

Manasimme alkuun, miten surkealta ravintola vaikutti. Ruoan tulo kesti sata vuotta, mutta kun lopulta tuli niin se oli loistavaa. Mullakin oli joku pihvijutska, mutta se piti sisällään 4 eri pihviä eri eläimestä + maailman parhaimman uuniperunan. Siinä syödessämme ravintola tuli ääriään myöten täyteen, ja innostuimme ottamaan vielä jälkkärit joka oli siinä mielessä virhe, että ajattelimme jo, että jäi jälkkäri tulematta kun sen valmistus kesti kolme varttia. Eli siis superhidas palvelu, mutta loistava ruoka.

U vietiin hotellille, me menimme vielä kolmistaan Retro-baariin. Siellä oli sama tarjoilija kuin lauantaina, ja muisti meidät sekä myös sen, mitä viimeksi tilasimme. Wau. Tilattiin samat, joskin kolminkertaisena. Laskun jälkeen ukko vielä kätteli meidät ennen kuin päästi lähtemäään. Olipahan palvelu!