366# Epäterve sielu terveessä ruumiissa

Kuluneella viikolla laihisprokkis jatkui hyvissä merkeissä. Joinakin päivinä olin hieman syöttöporsaana, mutta aika kurinlaisesti loppupeleissä etenin. Brenkusta pidättäydyin tyystin. Torstai ja sunnuntai olivat hyviä treenipäiviä. Painoa lähti 1,2 kg, joka oli ihan suhteessa tehtyyn työmäärään nähden. Yhteistuloksena 8,6 kiloa. Ei se mielestäni mitenkään näy, mutta ehkä housut on ruvennut pyörimään jaloissa vai kuvittelenko vain... joka tapauksessa, ihannepaino väijyy nurkan takana, eikä 10 kilon pudotukseen ole kovin pitkä matka.

Joululahjojen suhteen olen kyllä yllättänyt itsenikin. Lahjat ovat hommattu jo 13.12. mennessä. Tällaista ei ole ennen käynyt; yleensä aloitan vasta viime tingassa niiden hankkimisen. Kaikkia lahjoja en onnistunut hankkimaan, osa on hieman vääriä jne, mutta olkoot. Kyllä nämä saa luvan kelvata tai olla kelpaamatta. Vielä kun joku jaksaisi ne paketoida.

Ja sitten vielä mieltä hajoittava tilanne lauantaiehtoolta. Pp on luonani kylässä ja lähtee klo 23 ajelemaan kohti kotia. Ajattelin, että vien samalla roskikset roskikseen koska Pp:n mukaan ne haisivat pierulle. Kävelen roskakatokseen, ja avaan oven, mutta huomaan heti että avaimeni juuttuu lukkopesään. Vaatteita on ohuelti, puhelimet on tottakai jätetty kämpille palavien kynttilöiden viereen. Roskatokseen käy sama avain kuin asuntooni, joten en pääse sisällekään. Pp:n autosta näen vain takavalot.

Nytkytän ja temmon avainta mutta ei se perkele liiku mihinkään. Pyörii kyllä niin, että roskatoksen oven lukko aukeaa, mutta irti sitä avainta ei siitä saa. Roskatoksessa on huoltoyhtiön puhelinnumero. Ei auta kuin odotella ohikulkijaa jos voisi lainata puhelinta. Myöhään lauantai-iltana, hiljaisella kadulla.

Ensimmäinen on nuori nainen joka juoksee huutaen pakoon.

Toinen on humalainen mies, joka auliisti tarjoaa ensin olutta mutta kun kysyn puhelinta, hän menee hämilleen. Kokeilee tarjota seuraavaksi savukkeita.

Kolmas mies on parrakas hipsterimies joka ulkoiluttaa koiraa. Kerron tilanteen. Hän ei sano sanaakaan mutta antaa puhelimen lainaksi. Soitan huoltofirmaan jossa vastaa virolainen mies. Hänkin vaikuttaa olevan humalassa. Kieltäytyy ensin tulemasta, mutta vaadin häntä paikalle. Hän sanoo, että menee aikaa, hän on Klaukkassa vai missä Kauklahdessa nyt onkaan. Hän ei ota edes osoitetietoja ylös.

Palautan ohikulkijalle puhelimen ja toivotan herran siunausta. Alkaa tulemaan vilu, joten päätän aikani kuluksi rynkyttämään lukkopesää. Tiedän kerääväni katseita ikkunoista. Sormet ovat jo vereslihalla ja tunnottomat kylmyydestä kun yhtäkkiä avainpesä päästää irti avaimesta kuin terrieri lahkeesta ja sinkoutuu maahan. Ihmettelen typertyneenä maassa kimmeltävää avainta.

Palaan äkkiä kämpille, soitan huoltomiehelle ja sanoin ettei tarvitse tullakaan, tilanne on jo ohi. Kuulen taustalla raikuvan television; kamppailin lukon kanssa varmasti 10-15 minuuttia eikä paskiainen ollut tehnyt elettäkään lähteäkseen päästämään mua pulasta. Kyllähän mä ymmärrän, että harmittaa lähteä viikonloppuöinä avaamaan ovea känniläisille, mutta se on sen tyypin työ ja sille siitä maksetaan?! Ja mä olin sentään selvinpäin. Hei haloo... mitä jos se avain ei olisi irronnut? Olisinko ollut koko yön siellä kunnes hypotermia minut korjaa?

Mä en enää ihmettele että ihmisiä katoaa roskienvientireissulla. Se on täysin mahdollista. Lisäksi opin sen verran, etten enää poistu kämpiltä edes parvekkeelle ilman kännykkää. Ja miten voin viedä enää tästä lähin roskia ylipäätään pelkäämättä, että avain jää siihen jumiin? Pyysin huoltomiestä raportoimaan isännöitsijälle tms rikkinäisestä lukosta, mutta anskumäarvaan niin ei paljoo kiinnosta?