Viikonloppuna tuli tehtyä perinteinen Turun reissu, joka ollaan yleensä suoritettu vasta jouluaattona. Sukulaiset ja tapaamiset ovat kuitenkin sen verran lisääntyneet, ettei niitä enää ennätetä tekemään aaton tohinoissa. Niinpä siis lauantaina aamusta tien päälle ja kohti Varsinais-Suomea. Keli on kuiva ja aurinkoinen, oikein mukava talvikeli. Poikkeamme Salossa, Sauvossa ja Paimiossa ennen kuin ennätämme Turkuun. Kaikenlaisia paikkoja sitä onkin.
Lounastamme Hesburgerissa. Ensimmäinen hampurilainen kuuteen viikkoon. Maistuu taivaalliselta, se täytyy sanoa.
Yövymme Turussa Hamburger Börsissä. Jouluryysis on pahimmillaan, eikä autolle saada minkäänlaista paikkaa. Ukko käy tekemässä check inin, mä odottelen autossa sakkopaikalla.
Teemme sukulaisvierailun Naantaliin. Se on ihan ok. Iltapäivän pimettyä palaamme Turkuun, autollekin löytyy paikka. Viemme kamat hotellihuoneeseen ja sen jälkeen menemme istumaan aulapubiin aperitiiveille. Päivällisemme syömme hotellin viereisessä Oscar-pubissa. Otan hampurilaisaterian, se on yllättävän hyvä. Semmoinen mehukas, ei ollenkaan kuiva niin kuin niin monesti niistä tulee.
Sen jälkeen teen vielä itsenäisen pubikierroksen. Naiset tuntuvat olevan joulumielellä, koska hakeutuvat seuraani:
Nainen: "Moi. Etiksä seuraa?"
Minä: "En."
Nainen: "Mitä sä tääl teet?"
Minä: "Juon tätä lonkeroa."
Nainen: "Läheksä tanssii?"
Minä: "En."
Nainen: "Haista sit paska."
Palailen hotellille puoli kahdeltatoista. Ikkunan alapuolella on baari, jonka edustalla tupakkaringin ihmiset möykkäävät pikkutunneille saakka. Muutenkin nukun huonosti. Mä nukun aina huonosti hotelleissa.
Aamulla suihku ja sitten aamiaiselle. Sinne onkin varsin monimutkainen reitti hotellin kakkoskerroksessa, mutta löytyyhän se lopulta. Syön muutaman leivän ja nakkeja ja kaffetta. Katselen, miten vanhempiensa pöydästä seikkailemaan lähtenyt pikkulapsi yskii raastavaa ysköstään leikkelepöytään; otapa tästä itsellesi plunssavoileipää jouluksi.
Tehdään check out ja lähdetään ajelemaan 30 kilometrin päähän broidin luo. Ilma on kylmennyt, taivaalta tulee valkoisenaan jotain outoa sadetta, kertyen hyhmäksi maahan ja tehden tiet petollisen liukkaaksi.
Broidi on valmistanut ruokaa, muutenkin heidän perheessä tuntuu olevan kaikki kohdillaan. He ovat saaneet keväällä perheenlisäystä ja ennen kaikki huomio kiinnittyi heidän koiraansa, nyt tietysti vauvaan. Siksipä jos erehtyi reagoimaan koiraan jotenkin, siitä sai kyllä varsin sitkeän ystävän joka ei viereltä poistunut.
Pari tuntia sukulaisissa ja sitten kotia kohti. Raskaita nämä reissut. Kotona ehdin parahiksi katsomaan Liverpoolin ja Arsenalin välisen futismatsin. Hesaankin näyttäisi tulleen talvi. Masentavaa.
Tänään on talvipäivän seisaus. Vai onko se tasaus? Eniveis, se on jotenkin lohdullinen päivä. Vaikka pahin talvi onkin vasta edessä, niin valon lisääntyminen tuo kuitenkin sellaista positiivista mielialaa. Seuraava päivä on Helsingissä jo 11 sekuntia pidempi. Mä seuraan muutenkin joka päivä daylightmapia. Yksittistä päivää tai edes viikkoa ei siitä huomaa, mutta kuitenkin.
Mitäs vielä? Niin no joo, laihis meni kuluneella viikolla hanurilleen; tuloksena lihomista 0,2kg. En kuitenkaan jaksanut olla siitä murheissani. Viikkoon mahtui vain pari liikuntapäivää, neljä salaattilounasta ja yksi salaatti päivällinen, ja muuten olin syöttöporsaana ja liikkumattomana. Työpäivätkin oli pitkiä, tuli ryypiskeltyä jne. Joten hyväksyn tuloksen.
Mutta juu, joulu voisi vaikka tulla. Hommat alkaa olla reerassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti