349# Monaco

22.7.2014, Tiistai

+26, Partly cloudy, Monaco

Heräsin ensimmäisen kerran klo 6.30 käytävältä tulevaan metelöintiin. Tai sitten en vain totu näihin hotelleihin, koskaan.

Oltiin sovittu porukoiden kanssa, että kokoonnutaan aamiaiselle klo 9. Suomalaiset tykkäävät jonottaa; jonon pituus ja etukäteen jonottamisen aika riippuu tietysti jonotetaanko tarjouksesta ilmaisia ämpäreitä vai jonotetaanko nyt vaikkapa lentokoneeseen. Meidän mutsi on siinä mielessä pahempi kuin normisuomalainen. Hän on sen verran kauan pyörinyt keskuudessamme - maabongauksessakin lähentelee 70 maata! - joten luulisi oppineen, että mikään ei maailmassa yleensä ala etuajassa. Mutta ei. Hän on selvästikin oppinut tämän omalta äidiltään. Muistan jo pienenä kun kävin mummolassa, ja miten muori katsoi minulle bussin valmiiksi kun tein lähtöä takaisin kotiin. Bussi meni joka jumalan kerta naaman edestä, mutta minun ei ollutkaan tarkoitus ehtiä tähän bussiin, vaan vasta seuraavaan joka tulisi 15 minuutin päästä. Ettei myöhästy.

Harvinaisen surkea aasinsilta. Mutta joka tapauksessa havahduin unestani; en ollut varma koputtiko joku oveen vai näinkö tosiaan vain unta. Kello näytti 8.22. Ajattelin mennä kuitenkin ovelle tarkistamaan asian, ja mutsihan siellä. "Oliksä vielä muka nukkumassa????"

Uskomatonta. Ajoin muden tiehensä, torkuin vielä 20 minuuttia, kävin suihkussa jne. Klo 9 menin porukoiden huoneeseen, ikään kuin protestiksi. Meillä ei kuulunut hotellihuoneen hintaan aamiaista. Sellaista kyllä kaupiteltiin sikahintaan, mutta hotelliamme vastapäätä oli L'Olympia-niminen aamiaiskahvila, joten painelimme sinne. Turisteille esiteltiin mainosesitettä, jossa oli kahta eri aamiaissettiä. Otimme 5,30€ maksavat cafe au lait - appelsiinimehu - croissant -yhdistelmää, ukko otti sen tuhdimman, johon kuului vielä kinkkumunakas.

Klo 9.30 lähdimme talsimaan juna-asemalle, jonne oli reilun kilometrin matka. Se löytyi melko helposti. Asemalla oli yllättävän paljon kuhinaa. Yritimme ostaa automaatista lippua, mutta se osoittautui liian monimutkikkaaksi, joten menimme lippumyymälään. Jonoa ei ollut paljoakaan. Ostimme meno-paluu -lipun Monacoon, joka oli tämän päivän kohteemme. Lippu maksoi vähän alle 4€ / naama / suunta, joten ei mikään sikahintainen. 25 minuuttia piti odottaa asemalla junaa, joka oli hivenen ankea. Näköjään ranskalaisissa junissa paskat putosi vielä kiskoille, koska asemallakin oli selvästi havaittavissa vessapaperia ja jopa paskakasoja siellä täällä. Siisteys ei tosiaankaan ollut tämän kansan hyve.

Juna oli ääriään myöden täynnä, herrasmiehinä annettiin ukon kanssa istumapaikat muille ja seistiin ahtaassa ovivälikössä, korealaisten matkalaukkujen kanssa. Jostain syystä ilmastointia ei ollut, ja vaikka oli vasta aamu niin aika kuuma siinä oli seisoskella. Juna meni rannanvierttä pitkin, ja kateellisenä katsoimme kun ihmiset polskivat virkistäytyneinä Välimeren aalloilla. Matka kesti ehkä 25 min.

Monaco.

Monacon asema oli maan alla, vuoren sisällä. Varsin ankea. Tietenkään mitään passintarkastusta tms ei ole, eikä mistään oikein voinut päätellä, että oltiin saavuttu uuteen valtioon, joka minulle oli siis 27. Kävelimme raput alas, ja pitkää tunnelia pitkin, kunnes saavuimme viimein ulos, lähelle satamaa. Kävelimme ensin kuvaamassa hieman luxus-veneitä; ei epäilystäkään etteikö sellaiset maksa miljoonia, kymmeniä miljoonia? Aurinko paisteli sen verran lämpimästi, että katsoimme viisaaksi pitää pienen kaljoittelutauon baarissa.

Oluen jälkeen nousimme ylös mäkeä Monte Carlon puolelle hienojen autojen meidät ohittaessa. Tulimme Casinolle, josta turistit räpsivät kuvia. Casino avattiin vasta klo 14, ja muistelimme muutenkin, että siellä tarvitaan passi, joten sisälle emme menneet. Vieressä oli tosin Cafe de Paris -casino,  jossa kävimme. Kamerat piti jättää narikkaan.

Monte Carlon casino.

Pelasimme ukon kanssa hieman rulettia, mä jopa voitin. Laitteesta sai semmoisen voittotiketin, vähän aikaa oli hukassa missä sen saa muutettua rahaksi, mutta löytyihän se kassa lopulta.

Voittotiketti.

Ulkona otimme paikallisbussin nro 1, joka menikin väärään suuntaan. Jouduimme hetken aikaa odottamaan päättärillä, kunnes kuski käänsi bussinsa ja lähti ajamaan taas takaisin päin. Menimme toiselle päättärille, joten käytännössä matkustimme koko maan halki 20 minuutissa. Eikä matkakaan maksanut kuin 2 € / naama.

Kukka bussin kääntöpaikalla.

Kävelimme Monacovillen vanhassa kaupungissa, kävimme kirkossa, jonne oli haudattu Grace Kelly ja Rainier. Mä en oikein tiedä kuninkaalisia enkä ruhtinaita, eivätkä ne minua millään lailla kiinnosta, joten en ihan perillä ollut ketä tyyppejä nämä olivat. Hautapaikat olivat kuitenkin sen verran hienoja, että varmaan paikallisia merkkihenkilöitä.

Gracen Hauta.

Ostimme parit postikortit, merkit piti käydä ostamassa erikseen postista, mutta onneksi sellainen oli lähettyvillä. Nälkäkin oli, joten etsimme syömäpaikkaa. Melko täysiä olivat ravintolat, mutta L'Esacargotissa oli yksi pöytä vapaana. Tarjoilu oli kuitenkin niin perseestä, että meidän piti lähteä pois ilman ruokaa. Vaikka kuinka huuteli tarjoilijaa niin ei tullut - otti kuitenkin tilauksia vastaan sellaisiltakin, jotka olivat tulleet meidän jälkeemme, joten haistakoot sitten kakan. Seuraavalla kadulla oli paremman tuntuinen ravintola, siellä toivotettiin heti tervetulleiksi. Söin spaghetin, ihan hyvää oli. Sen verran tuli sielläkin munattua, että mentiin ukon kanssa vahingossa naisten vessaan, koska oveen oli merkitty vain F ja H. Joku pikkulikka siitä poistuessamme tuhahtelikin.

Juntteilu kielletty.

Kävimme seuraavaksi kununlinnassa - nimeä en muista mikä palatsi se nyt sitten ikinä olikaan. Se oli korkean rinteen päällä, näköalat olivat hienot. Sisällekin pääsi rakennuksen yhteen siipeen 8€:n pääsymaksulla. Siellä oli vain erinäisiä saleja, aika floppihan se oli.

Kunun linna.

Palasimme kävellen takaisin juna-asemalle, matkalla poikkesimme julkiseen katuvessaan, joka oli yllättävän siisti. Leimasimme asemalla jälleen lipun ja odottelimme vartin verran junaa takaisin Nizzaan. Tällä kertaa saimme istumapaikatkin, joskin penkit olivat inhoittavan paskaset.

Nice-Villessä kävimme vielä kaljalla ennen kuin palasimme hotellille hetkeksi aikaa lepäämään. Otin puolen tunnin päikkärit. Heräsin kylmyyteen, ilmastointi oli ollut liian kovalla. Olin kipeä, selkää särki jumalattomasti, huono olo. Lähdimme sitten kuitenkin kylille illastamaan, mutta olo oli ihan kaputt, ei jaksanut tehdä mitään eikä oikein huvittanut syödäkään. Selkäsärky vei elämänhalun, paskakin lenti. Palasin aikasin hotellille ja loppuilta kuluikin vuodepotilaana.