Pp on kinunnut jo toista vuotta kukkasia. Kuulemma naistaan arvostavat ukot ostavat kukkasia naisilleen - ja vielä säännöllisesti, niin kuin Joe DiMaggio. Pp on kärsivällinen likka, mutta ehkä ei kannata liikaa koettaa onneaan.
Mulla on muutaman kuukauden ajan pyörinyt muikkari puhelimessa asiasta. Pp:n mielestä se on epäromanttista, koska kukkaset pitäisi ostaa mielijohteesta kun tuntuu siltä, että nyt olisi kiva hetki ilahduttaa mielitiettyään. Eikä niin, että se olisi jokin suoritettava velvollisuus. Mä olen joskus vaivihkaa koittanut luikerrella kuin käärme veräjästä ehdottamalla yhteisillä kauppareisullamme, että ostettaisiinko tuosta (sijoita halpa pikkukauppa liike tähän) tuommoinen puska. Mutta ei kuulemma kelpaa sekään.
Noh, torstaina on tärskyt työpäivän jälkeen, menen Pp:n luo kylään. Mulla on muutama ylimääräinen minuutti aikaa suoriutua tästä maailman toiseksi vaikeimmasta ostoksesta ennen bussin lähtöä. Katson netistä valmiiksi kukkakaupan. Pienen harhailun jälkeen sellaisen löydänkin. Ei muita asiakkaita. Kaksi nuorta neitoa myymässä. Nyt tai ei koskaan.
Mähän en tajua kasveista tuon taivaallista. En erota edes päivänkakkaraa tai koiranputkea toisistaan. Saatikka mikä soveltuu hautajaisiin, mikä mummolle äitienpäiväksi ja mikä tyttöystävälle. Siispä kassalle pyytämään jotain kaunista kimppua tyttöystävälle, annan luottamuksen myyjälle valita parhaiten tilanteeseen soveltuvan.
Kauppiaana hän tietysti myy kalleimman. Noh, se on minun mielestäni ihan ok:n näköinen joten otan sen. Taitavasti myyjä paketoi kukkaset metrin pituiseen pakettiin. Sen jälkeen hipsin ruuhkaisen aseman läpi bussipysäkille raahaten pukaasia mukanani. Tuntuu, että kaikki ihmiset tuijottavat ja miettivät, miten tuo kantaa kukkasia, eihän nyt ole edes ylioppilasjuhlien aika. Vai taitaa ollakin niin, että poika on sössinyt naisasiansa ja yrittää nyt hakea sovintoa moisella vanhanaikaisella kikalla.
Selviydyn kuitenkin bussiin ja saan paketin Pp:lle suht ehjänä. Vaikea tulkita Pp:n reaktiota, toki hän tietää että olin "pakotettu" ostamaan ne kukkaset ja että olen vähän juntti kun en ymmärrä ostaa niitä kukkasia omasta tahdostani. Mutta kun mä en ymmärrä edes kukkien focusta; miksei Pp ilahdu yhtä lailla jos kiikuttaisin hänelle pahvisen olutpakaasin?
On ne naiset outoja.
Se lienee jokin sisäänrakennettu juttu toi kukkaisjuttu, kummasti niitä kaipaa ja ihanasti se kimppu ilahduttaa, kun sellaisen joskus saa :)
VastaaPoistaKukissa on vaan jotain taikaa.. Ehkä se liittyy siihen, että ne ovat kauniita, herkkiä, elollisia, ja kun koiranpentujen lahjoittaminen olisi vähän vastuutonta. Samalla kukat muistuttavat ja pakottavat carpeamaan diemiin, koska niiden kauneus kestää vain muutamia päiviä. Lisäksi niitä antaessaan voi helposti lausua kohteliaisuuden, etteivät kukkaset kuitenkaan vedä vertoja vastaanottajan kauneudelle. Ihanaa, ihanaa!
VastaaPoistaHitsi, unohdin kohteliaisuuspuheen ihan tyystin !
VastaaPoista