113# Pahuus

Aihe voisi käsitellä jouluruokia, mutta koska se nyt on hieman pois muodista, niin keskitytäänpä ihmisen pahuuteen.

Mä kun olen piilopositiivinen ihminen - naurakaa pois, se sallittakoot - niin yritän löytää aina jonkin hyvän jyvän tai siemenen asiasta kuin asiasta. Kun luen lehdistä pahantekijöistä, niin aina yritän löytää jonkinlaista puolustavaa aspektia, että tekijä varmaan kuitenkin tiesi tekevänsä väärin mutta ei voinut itselleen mitään, tai että se oli humalassa tai sitä on nussittu pienenä tai muuta tämmöistä. Mutta että kyllä se kuitenkin varmaan jälkeenpäin katuu tekosiaan, eikä se tarkoittanut mitä teki, ja sillä on nyt entistäkin pahempi olla.

Naiiviahan se on, tiedetään. Eräs tapaus on jäänyt mieleeni niin pysyvästi, että aina välillä palaan tutkimaan aihetta uudelleen. Se on niin täydellistä puhdasta pahaa, että se jollain omituisella tavalla koukuttaa. Miten kukaan pystyy tekemään mitään sellaista? Teko on niin täydellisesti vailla minkäänlaista sääliä, että varmaan vain kovimmat sotasankarit sellaiseen pystyvät.

James Bulgerin murha.

Se tapahtui Liverpoolissa helmikuussa vuonna 1993. Kaksi kymmenvuotiasta pojankoltiaista nimeltään Jon Venables ja Robert Thompson viettivät perjantaita tyypilliseen tapaansa; lintsaten koulusta, maleksien ostoskeskuksessa, varastelemassa kaupoista ja aiheuttamassa pahennusta. Kunnes idea alkoi itämään poikien päässä; mitäs jos tapettaisiin joku. Kidnapattaisiin joku kakara ja pudotettaisiin se sillalta alas, tai työnnettäisiin vilkkaasti liikennöidylle kadulle.

Aika normaalia kymmenvuotiaiden ajatusmaailmaa, eikö?

Ensimmäinen kaappausyritys meni pieleen; paikalle saapunut pikkulapsen äiti sai lapsensa takaisin.

Seuraavalla ei käynyt yhtä hyvä tuuri. Äiti poikkesi Strand-nimisessä ostoskeskuksessa A.M.Tyr's -lihakauppaan, jättäen kaksivuotiaan James Bulgerin juoksentelemaan kaupan edustalle. Vain lyhyeksi aikaa, alle minuutiksi. Siinä ajassa Venables ja Thompson ehtivät tarttua tilaisuuteensa; viimeisessä turvakameran kuvassa toinen pojista taluttaa Bulgeria kädestä pitäen ulos ostoskeskuksesta kohti kuolemaansa.

He kävelyttävät poikaa koko iltapäivän, mailikaupalla. Kerran he nostivat lapsen nilkoista ja pudottavat hänet päälleen katuun. He uhkaavat hukuttaa lapsen läheiseen kanaaliin. Huolestuneille ohikulkijoille he selittävät lapsen olevansa pikkuveljensä. Lopuksi he vievät kakaran junaraiteille, kaatavat maalia lapsen silmään, pakottavat hänet syömään paristoja, tunkevat muutaman perseeseenkin ja häpäisevät uhrinsa muutenkin seksuaalisesti. He potkivat, kivittävät ja hakkaavat Bulgerin ratakiskoilla kuoliaaksi. Lopuksi he asettavat elottoman ruumiin makaamaan kiskoille niin, että seuraava juna katkaiseen lapsen kahtia.

Tämän jälkeen Venables ja Thompson poistuivat koteihinsa. Bulgerin äiti on tietysti huolesta sydän syrjällään, mutta kestää pari päivää, ennen kuin ratakiskoilla leikkivät lapset löytävät silpoutuneen ruumiin.

Venables ja Thompson saadaan tietenkin kiinni muutaman päivän päästä. Mikäli heitä ei olisi koskaan tunnistettu niin olisiko heidän omatuntonsa kolkuttanut koskaan? Olisivatko he tunnustaneet murhaa koskaan? Todennäköisesti eivät, koska eivät koskaan tunteneet myöhemmin katumusta teoistaan.

Linnaa napsahti pojille 8 vuotta. Sinä aikana heidät koulutettiin, heille tehtiin uusi henkilöllisyys, heille koitettiin luoda uusi elämä. He eivät saa nähdä enää koskaan toisiaan, eivätkä ottaa uhriin minkäänlaista yhteyttä, eivätkä palata Merseysidelle ilman viranomaisten lupaa.

Jos on ollut kymmenvuotiaana noin hullu - tuskin tuon mielenvikaisemmaksi enää pääsee? - niin mitä tapahtuu kun on vielä 8 vuotta vankilassa? Täysin kelpo nuori mies, ilmeisesti?

Pitkään kuluikin, ennen kuin toinen pojista joutui vankilaan uudelleen. Viime vuonna napsahti parin vuoden tuomio, lapsipornon hallussapidosta. Hän oli Venables. Hän oli syyllistynyt myös pahoinpitelyyn ja huumerikkomuksiin, mutta nämä katsottiin läpi sormien.

Thompson on ollut ilmeisesti ihmisiksi. Psykologit olivat kuitenkin arvioineet, että Thompson olisi ollut se vaikeampi tapaus.

Mä olen monesti miettinyt, miten Venables ja Thompson ovat pystyneet elämään vankilatuomionsa jälkeen. Heillä on uudet nimet ja passit ja sosiaaliturvatunnukset jne, mutta miten selittää uusille kavereille entistä elämäänsä? Tai vaimoehdokkaille? Miten saa työpaikan? Ainakin Venables on työskennellyt pitzerioissa jne. Toisaalta, heidät koulutettiin vankilassa ja heillä on periaatteessa parempi tulevaisuus kuin jos olisivat elelleet "normaalin kaavan mukaan", eli työttömänä, kouluttamattomana, pikkurikollisena Liverpoolin kaduilla. Mutta ei se helppoa ole varmistakaan moinen kaksoiseläminen ja menneisyyden salaaminen.

Venablesilla oli ainakin ongelmia huumeiden ja alkoholin suhteen, ja monesti hän kerskui (työ)kavereilleen olevansa toinen Bulgerin murhaajista. Vaikea olla uskomatta, etteikö hänen kaveripiirinsä koostuisi linnakundeista muutenkin. Hänellä on ainakin ollut tyttöystävä jo vankila-aikanaan, johon hän tutustui jossain nuorten rangaistuslaitoksissa.

Tyrmistyttää edelleenkin tämä kaksikko. Tutkijat, poliisit ja poikia tutkineet psykologit eivät ole puolustaneet poikien tekoa; he ovat ymmärtäneet mitä ovat tekemässä. Teko ei ole ollut alkukantaista raakuutta, vaan oikein miettimällä ja suunnittelemalla toteutettua kiduttamista, joka jollain sairaalla tavalla on tuottanut pojille nautintoa.

Mutta se oli silloin 18 vuotta sitten. Nyt poikia on eheytetty mallikelpoisiksi kansalaisiksi. Se, mikä joskus tapahtui liverpoolilaisella junaradalla on nyt paha muisto vain. Poikkeuksellinen tilanne ja sattumusten summa. Mutta antoi se kuitenkin jonkinlaisen näytön siitä, mihin ihmiset oikein pahimmillaan pystyvät.