108# Ostoksilla

Joulu on jo ovella, ja edelleenkään ei mitään tietoa lahjoista. Niinpä ajattelin tehdä pienen täsmäiskun, ihan noin vaan suunnittelematta. Jospa luottaisin intuitioon.

Pääsin duunista viideltä. Tai oikeastaan vähän yli, siellä riitti hommaa varsin kovasti, ja koin itseni väsyneeksi jo ennen kuin olin ehtinyt edes ajattelemaan ostoshelvettiä. Sen verran olin kuitenkin suunnitellut ostosreittiä, että ensin Stockmannille, sitten Punnitse ja säästä-kauppaan nimimerkin -stjt-:n innoittamana. Sen jälkeen olisi voinut pyörähtää Kampissa ja ehkä syödä hieman hiukopalaa.

Stockmannille siis.

Siellä oli yhtä paljon väkeä kuin Hulluilla päivillä. Mä en tiedä, mitä ihmiset oikein kuvittelivat sieltä löytävänsä. Mä kiersin pari kerrosta, mutta en tosiaankaan nähnyt mitään mitä olisin voinut edes harkita. Liikkuminen oli vittumaista; hissilläkin kun meni, niin sai ängetä väkisin että pääsi kyytiin, ja sen jälkeen se pirulainen pysähteli tietenkin joka helkkarin kerroksessa.

Stockmann tuotti yhden heikonlaisen ja äärimmäisen hätäratkaisuidean, jonka tulen varmaan mitä suuremmassa todennäköisyydessä käyttämään.

Sen jälkeen ajattelin suunnata kohti Punnitse ja säästä -kauppaa. Mulla oli semmoinen mielikuva, että ensiksi pitää etsiä Lönnrotinkatu. Kyllä, osoite on Lönnrotinkatu 55. Mulla oli suurpiirteinen tieto, missä se suunnilleen on... mutta kävellessäni tuhottaman pitkän matkan huomasin, että kyseistä katua ei tule eikä näy.

Onneksi mulla on puhelimessa navigaattori, joten tarkistin sijainnin. Jep, sen avulla löysin kyseisen kadun. Enää piti etsiä numero 55.

Ja vittu mä kävelin melkein Lauttasaareen asti, kunnes tie päättyi eikä 55 tullut ikinä vastaan. Soitin Pp:lle kysyäkseni, onko hän kenties netin äärellä. Ei ollut, neuvoi soittamaan 020202. Soitin sinne. Kappas, osoite olikin Fredrikinkatu 55. Mä en tiedä miten mä silleen pieleen olin sen kattonut.

Ja kävelin siis pari kilometriä takaisin päin. Haahuilua, mutta löysin Fredrikinkadun vihdoin ja viimein. Ollessani 45 kohdalla muhun iski ehkä kovin kusihätä ikinä. Vaikka olin juuri käynyt vessassa kun lähdin töistä, enkä ollut juonut pariin tuntiin yhtään mitään. Voi helvetti. Ei tule kysymykseenkään, että pystyisin astumaan sisään johonkin liikkeeseen. Oli pakko puolijuosta takaisin Stockmannille, ängetä siellä hissiin joka pysähtyi joka kerroksessa, ennen kuin pääsin hotelli helpotukseen.

Muistin, että 020202 tytsy puhui myös, että Kluuvissa oli kyseinen liike. Siispä sinne.

Ainoa vaan, että kadut olivat täynnä jotain rantaruotsalaisia, eikä Aleksia päässyt ylittämään. Jaaha, joku saatanan Lusifer-saattuehan se siinä. Miten sattuikaan?!?!? Miksei ne voinut kävelyttää sitä muijaa esim. mereen??

Päästyäni viimein Kluuviin, en löytänyt kyseistä kauppaa kuitenkaan mistään. Löysin onneksi vihdoin ja viimein eräästä nurkasta semmoisen kartan, missä kerrotaan missä mikin liike on. Ei näy Punnitse -kauppaan. Otan puhelimen ja surffaan liikkeen sivuille. Näemmä sellainen on Kurvissa, ei Kluuvissa. Voi mikä torvi. Ehkä mä kuulin sitten paikan väärin...

Siihen loppui mun taistelutahto. Ei tästä tule mitään. On luovutettava. Kotiin on päästävä.

Kävin vielä syömässä pikaruokalassa (jossa muuten oli tosi kaunis neekerimuija myymässä - ihmettelenpä miksi oli sellaisessa jämäduunissa kun pääsisi varmasti minkä tahansa mallitoimiston listoille - mutta onpahan taas yksi tekosyy syödä epäterveellistä pikaruokaa kyseisessä paikassa), mutta mieliala ei kohentunut. Miten ostoksilla käynti voi olla niin saakelin vaikeata? Kaksi tuntia meni aikaa elämästäni, eikä mitään saatu ostetuksi. Ei jumalauta edes sipsipussia. Ja miten kukaan voi saada shoppailusta nautintoa?