Viime viikko sujui takaiskujen saattelemana. Eräänä päivänä tuli sorruttua kebabiin, seuraavana pitzaan. Tiistain lenkki jäi täysin kokonaan välistä, ja muutenkin oli vähän laiskanlaista toimintaa liikunnan saralla. Viikonlopulla kyllä hieman paastosin. Tuloksena vain 0,6 kg vähennystä elopainoon, kokonaisvähennystä 4,3 kg. Olen siihen aika tyytyväinen. Ennen kaikkea omaan painooni, joskaan en vartalon muotoon. Ei mussa edelleenkään taida painaa muuta kuin kaljavatsa.
Tipattomuus sujui, vaikka olikin vaikeuksia. Ainakin kolme eri tahoa yritti houkutella minua lauantaina synnin tielle. Joukossa sellaisia, joiden kanssa en ole ollut tekemisissä aikoihin. Yritin ehdottaa ensi viikkoa, mutta se ei käynyt. Vitut. Täytyy sitten perua ja olla menemättä.
Mä olin kyllä henkisesti valmistautunut tällaisiin. Siihen, että tallaisia tilaisuuksia ilmenee. Tipaton kuukausi tarkoittaa vähintäänkin neljää viikonloppua, ja ne on vaan läpikäytävä. Tänä vuonna siinä onnistuin, viime vuonna osui firman virkistyspäivä juuri tammikuun viimeiselle viikonlopulle, ja pieleen meni. Nyt en aio viime metreillä hötkyillä.
Nukuttua tuli kyllä kovasti viikonloppuna. Pe-la yönä varmaan 10 tuntia, ja la-su yönä samaten. Siksipä unta ei enää riittänyt maanantain vastaisena yönä. Viime aikoina on tullut kyllä nukuttua huomattavasti paremmin. Tai sitten se on se Sonnentorin Hyvää yötä-tee.
Sipsejä mun tekis mieli. Ja karkkia. Niin ja miksei oluttakin. Ennen kaikkea tekee mieli sitä, ettei tarvitse enää vaahdota tämän tyhmän jutun perään, vaan voi syye mitä huvittaa. Tietysti mä nyt vakuuttelen, että himmailen sen verran, että paino jää junnaamaan tähän ihannelukemaan, mutta saa nyt nähdä. Nythän mulla oli tammikuun lähtöpaino huomattavasti pienempi kuin viime vuonna vastaavaan aikaan. Ehkäpä kesän pyöräilykausi edesauttaa kesäkuukausina? Vaikea sanoa kun en ole silloin itseäni pahemmin punnitellut.
maanantai 28. tammikuuta 2013
keskiviikko 23. tammikuuta 2013
235# Kyselyssä, osa 2
Haa, Nolliksen blogia kannattaa lukea jo senkin takia, että sieltä saa pöllittyä tämmösiä ajanviihdekyselyitä :)
1. Jos sinun täytyisi valita kaikista maailman maista yksi, jossa asua loppuelämäsi, etkä saisi valita alkuperäistä tai tämänhetkistä kotimaatasi, minkä maan valitsisit?
Mietin Jenkkilää, vaikka se niin helkkarin ärsyttävä maa kyllä onkin. Washingtonin osavaltio luoteessa, ehkä Seattle? Ei helkkari. Ehkä mä kuitenkin ottaisin Maltan? Englannilla pärjäisi, saisi olla aika rauhaksiin, lämmintä, joku kiva duuni matkailualalta.
1. Jos sinun täytyisi valita kaikista maailman maista yksi, jossa asua loppuelämäsi, etkä saisi valita alkuperäistä tai tämänhetkistä kotimaatasi, minkä maan valitsisit?
Mietin Jenkkilää, vaikka se niin helkkarin ärsyttävä maa kyllä onkin. Washingtonin osavaltio luoteessa, ehkä Seattle? Ei helkkari. Ehkä mä kuitenkin ottaisin Maltan? Englannilla pärjäisi, saisi olla aika rauhaksiin, lämmintä, joku kiva duuni matkailualalta.
2. Mikä on lempiravintolasi?
Kymmenen vuotta sitten mä olisin osannut vastata tähän oitis. Nyt en. Ravintola Holvi Mikkelissä oli aika hyvä, vaikka olenkin käynyt siellä tasan kerran. Ilmeisesti kysymys olettaa, että siellä pitäisi olla käynyt useammalti. Noh, sanotaan sitten Vanha Mylly Hesassa, Herttoniemessä.
Kymmenen vuotta sitten mä olisin osannut vastata tähän oitis. Nyt en. Ravintola Holvi Mikkelissä oli aika hyvä, vaikka olenkin käynyt siellä tasan kerran. Ilmeisesti kysymys olettaa, että siellä pitäisi olla käynyt useammalti. Noh, sanotaan sitten Vanha Mylly Hesassa, Herttoniemessä.
3. Minkä kielen haluaisit oppia?
Japanin.
Japanin.
4. Kävisitkö töissä, vaikka sinulla olisi varaa elää tekemättä töitä?
Siis jos mä saisin saman rahan käteen mitä nyt saan työnteosta tekemättä mitään niin kyllä mä töissä kävisin sen lisäksi. Mutta jos olisin miljonääri, niin en. Jos aikoo viettää vapaaherran elämää, niin kyl sit pitää olla kans fyffee hemmotella itteään.
Siis jos mä saisin saman rahan käteen mitä nyt saan työnteosta tekemättä mitään niin kyllä mä töissä kävisin sen lisäksi. Mutta jos olisin miljonääri, niin en. Jos aikoo viettää vapaaherran elämää, niin kyl sit pitää olla kans fyffee hemmotella itteään.
5. Minkä sellaisen ominaisuuden toivoisit omaavasi, mikä sinulta toistaiseksi puuttuu?
Älyn :D Noh, ehkä se ei oo ominaisuus. Sanotaan, että parempi hermojensäilytysominaisuus.
Älyn :D Noh, ehkä se ei oo ominaisuus. Sanotaan, että parempi hermojensäilytysominaisuus.
6. Minkä ominaisuuksistasi antaisit mielelläsi pois?
Pelkuruuden.
Pelkuruuden.
7. Kuinka kauan olet tuntenut vanhimman ystäväsi?
Jaa'a. Syksyllä taitaa tulla 30 vuotta mittariin.
Jaa'a. Syksyllä taitaa tulla 30 vuotta mittariin.
8. Mikä on mielestäsi suomen kielen kaunein sana?
Koti. Ei jaxuhalikaan huono ole. Juuri sitä viikonloppuna käytin.
Koti. Ei jaxuhalikaan huono ole. Juuri sitä viikonloppuna käytin.
9. Mikä on tällä hetkellä suurin stressinaihe elämässäsi?
Kun en osaa elää. En saa otetta itsestäni. Aiheutan kurjuutta Pp:lle. Ja muillekin.
Kun en osaa elää. En saa otetta itsestäni. Aiheutan kurjuutta Pp:lle. Ja muillekin.
10. Minkä elämänvaiheen haluaisit elää uudelleen?
Ikävuodet 25-29.
Ikävuodet 25-29.
11. Mihin elämänvaiheeseen et missään vaiheessa haluaisi palata?
Ikävuodet 17-20.
Ikävuodet 17-20.
maanantai 21. tammikuuta 2013
234# Kurinpalautuskuukausi, osa 4
Olin vähän pettynyt viikon tulokseen. En sortunut kebabbeihin, saati kaljoihin tai sipseihin. Paastosin, harrastin liikuntaa 3-4 päivänä, 1,5 - 2h kerrallansa.
Pudotusta vain 1,1 kg. Yhteensä 3,7 kg tammikuun aikana.
Kokonaispainoon olen tällä hetkellä tyytyväinen. Mutta ehkä mun kannattaa tosiaan vielä nipistää vähän pois, koska ensimmäinen helmikuuta kun menen juomaan pitzan, syömään pari litraa kaljaa ja pussillisen sipsejä, niin siinähän tulee pari kiloa heti. Ehkä jos sen 1,3 kg yrittäisi vielä nipistää, niin pääsisi puoleen kymmeneen. Se olisi aika rok.
Edelleen mä ihmettelen, miksi jotkut pitävät tätä vaikeana? Eihän tämä vaadi mitään erityistä osaamista tai taitoja. Kuka tahansa pystyy tähän.
Itsekuria se vaatii, mutta voiko siitä käyttää termiä vaikea? Ei mullakaan ole itsekuria juurikaan. Sen verran, että kestän tasan kuukauden tätä hullutusta, mutta en esimerkiksi loppuelämää. Voiko itsekuria harjoittaa, vai onko se arvo joka syntyessä tulee, vähän niin kuin luonne? Kyllä mua vituttaa työpäivän jälkeen lähteä kymmenen kilsan lenkille. Mua paleltaa. Mua väsyttää. Mun jalkoihin sattuu. Mä en viitsi millään. Mitään hyvää oloa tästä ei tule, ei edes suorituksen jälkeen. Jos mun pitäis jatkaa toinenkin kuukausi tätä, niin varmasti lopettaisin yksin tein tähän paikkaan. Siksipä mun täytyy antaa respektiä niille, jotka kestää vuodenkin ajan tätä piinaa.
Tänäänhän on vuoden masentavin päivä. Mä luin juuri lehdestä, että viimeistään nyt meno kuntosaleilla on palautunut "normaaliksi" ja kaikki uuden vuoden lupauksen tehneet kuntoilun aloittamisesta ovat poistuneet takaisin sohvaperunoiksi. Jaksoin mä sentään paremmin kuin ne.
Pudotusta vain 1,1 kg. Yhteensä 3,7 kg tammikuun aikana.
Kokonaispainoon olen tällä hetkellä tyytyväinen. Mutta ehkä mun kannattaa tosiaan vielä nipistää vähän pois, koska ensimmäinen helmikuuta kun menen juomaan pitzan, syömään pari litraa kaljaa ja pussillisen sipsejä, niin siinähän tulee pari kiloa heti. Ehkä jos sen 1,3 kg yrittäisi vielä nipistää, niin pääsisi puoleen kymmeneen. Se olisi aika rok.
Edelleen mä ihmettelen, miksi jotkut pitävät tätä vaikeana? Eihän tämä vaadi mitään erityistä osaamista tai taitoja. Kuka tahansa pystyy tähän.
Itsekuria se vaatii, mutta voiko siitä käyttää termiä vaikea? Ei mullakaan ole itsekuria juurikaan. Sen verran, että kestän tasan kuukauden tätä hullutusta, mutta en esimerkiksi loppuelämää. Voiko itsekuria harjoittaa, vai onko se arvo joka syntyessä tulee, vähän niin kuin luonne? Kyllä mua vituttaa työpäivän jälkeen lähteä kymmenen kilsan lenkille. Mua paleltaa. Mua väsyttää. Mun jalkoihin sattuu. Mä en viitsi millään. Mitään hyvää oloa tästä ei tule, ei edes suorituksen jälkeen. Jos mun pitäis jatkaa toinenkin kuukausi tätä, niin varmasti lopettaisin yksin tein tähän paikkaan. Siksipä mun täytyy antaa respektiä niille, jotka kestää vuodenkin ajan tätä piinaa.
Tänäänhän on vuoden masentavin päivä. Mä luin juuri lehdestä, että viimeistään nyt meno kuntosaleilla on palautunut "normaaliksi" ja kaikki uuden vuoden lupauksen tehneet kuntoilun aloittamisesta ovat poistuneet takaisin sohvaperunoiksi. Jaksoin mä sentään paremmin kuin ne.
sunnuntai 20. tammikuuta 2013
233# Lotolla
Taas oli iso lottopotin arvonta mennäviikolla.
Mekin duunissa haaveiltiin, mitä tehtäisiin jos voitto omalle kohdalle sattuisi. Sitä normaalia, eli maanantaina mentäisiin vittuilemaan ihmisille ja päivän päätteeksi erottaisiin jos ei vielä oltaisi onnistuttu hankkimaan potkuja.
Oletusarvolla siis, että koko 12 miljoonaa olisi tullut itselleen. Täydet miljoonat otettaisiin, ylimenevät poltettaisiin Senaatintorilla, jonne tapausta olisi pyydetty köyhät katsomaan. Semmoista peruspröystäilyä, siis. Tekisi sen vuoden maapallon ympärysmatkan, ostaisi uuden kämpän - jossa olisi edes kunnollinen lämmitys, stna - ja näitä perusjuttuja. Tietysti osuus hyväntekeväisyyteen; isä sanoo aina, että on yhtä tärkeää laittaa hyväntekeväisyyteenkin osuus, yhtä tärkeä kuin elämiseen, huvitukseen, uudelleensijoitukseen ja säästöönkin. Kävisi sijoittamiskurssin, ja ryhtyisi täysipäiväiseksi sijoittaksi.
Meidän mudekin ihmetteli, että enkö muka enää menisi töihin. Sinänsä helvetin typerä kysymys, mutta kun lehdistä lukee näitä juttuja niin aina siellä sanotaan "emmää työn tekoo lopeta, mitä ny piän kahen viikon kesäloman normaalin viikon sijaan ja maksan asuntolainan veks". Ne ei niinku tajua, että pelkästään yhden miljoonan tienaamiseen työllä menee 30 vuotta. Jäljellä oleva työura siis. Voi vittu hei, mä käyn töissä pelkästään sen rahan takia, ja mielikuvitusta löytyy edes sen verran, että jotain tekemistä keksisi jos talousresurssit olisivat kunnossa. Muistan lukeneeni jokin aika sitten jostain englantilaisista pikkukaupungin bussikuskeista, jotka voittivat merkittävän summan rahaa porukkalotollaan. Eräs kuskeista kuuli jopa kesken ajon voittaneensa. Veti bussin pientareelle ja ilmoitti kyydissä olleille matkustajille, että hän on voittanut lotossa ja hänen duuninsa loppui tähän, suksikaan helkkariin täältä. Niin sitä pitää! Sen jälkeen kyseinen bussifirma oli kusessa, koska suurin osa kuskeista lopetti yhtäkkiä, eikä maaseutupaikkaan niin vain bussikuskeja hommata.
Lehdissä oli jos monenlaista juttua ennen arvontaa. Jotkut tyytyivät toteamaan, etteivät he voita kuitenkaan, joten eivät edes pelaa. Kas näin he säästävät >1 € rahaa. Paras meni sanomaan, että on 300 € rikkaampi kuin toinen, kun ei pelannut lottoa tuolla määrällä. Kätevää. Jos mä jätän 5000 €:a pelaamatta, niin olen pian 5000 € rikkaampi.
Lauantai tuli ja arvonta suoritettiin, ja näin tietokoneaikakaudella saatiin äkkiä voittajien määrä selvitettyä. Yksi tamperelainen porukkalotto osui. Voitto meni siis kymmeneen osaan, jokainen sai 1,25 miljoonaa. Ja siitähän se riemu syntyi, kuten vaikkapa tämän uutisen kommenttiosuudesta saamme lukea (otsikko on sinänsä aika omituisesti nimetty, noin niin kuin lääkäritermien puolesta - myyjälle vaan paranemisia traumaperäisestä stressireaktiosta).
Ties kuinka monta kommenttia iloitsi siitä, että tosi hyvä juttu että meni porukalle tuo lottopotti, ettei vain yhdelle ihmiselle. Mä en ylipäätänsä ymmärrä näitä kimppalottojen tekijöitä. Tietysti siinä saadaan sijoitettua enempi hyffeä, mutta pidän lottoa kuitenkin onnenpelinä, en tilastopelinä, enkä usko että todennäköisyys voitontavoittelussa kasvaa merkittävästi, vaikka rasteja kupongille enempi saisikin - ja jos osuisikin, niin menettäisi voitto-osuuden murto-osaan. Mitä sellainen olisi? Raha-asiat täytyy pitää aina henkilökohtaisella tasolla.
(Ai niin, onhan mullakin se kimppapelijutska broidin kanssa :D)
Mutta kuitenni. Miksi iloitaan siitä, että nyt "voittajia" on kymmenkunta. Eihän 1,25 miljoonaa ole paskaakaan. Voiko sitä edes työstään erota? Mä ajattelin, että kommunistiset opit ovat niin hyvin iskostuneet perille, että siksi tuo olisi hyvä juttu. Nimimerkki "järkevä" jopa kiteytti:
Sitten tajusin, että ei syytä huoleen. Vanha kunnon kateushan tässä on pakko olla taustalla. Kun ei itselle osunut voittoa, niin hyvä että jättipotti sössittiin tuolla tavoin. Hah. Jos ette opi häviämään, niin opetelkaa ainakin olemaan osaamatta voittaa.
Lehdessä esiteltiin myös lottovoittajien kohtelua itse Veikkauksen toimistolla. Siis siellä päämajassa Vantaallako se nyt oli, josta iso voitto noudetaan (eiköhän kaikki kuitenkin pelaa nykyään tilille). Siinä oli kuvattu tiskiä ja millaista ohjelmaa ja ruokaa lottovoittajille tarjotaan. Eikö tuo olisi kiusallista. Ja mitä jos siinä kävisi jonkinlainen tietovuoto, että voittajien nimet joskus vuotaisi julkisuuteen?
Toisaalta, kyllähän nykyäänkin joku lottovoittaja asialla kerskunnee. Ulkomailla on ainakin tyypillistä, että tällaiset jättipottivoittajat ensimmäiseksi tulevat lehdistön eteen. Mikähän järki siinäkin on? Saavat sen jälkeen pelätä omaisten kidnappauksia ja sukulaistensa kateutta loputtomiin.
Mutta eipä ole minulla tuollaisia tulonkäyttöongelmia tämänkään viikonlopun jälkeen. Tyhjin käsin ei tarvinnut jäädä, Euromillion-lotosta nappasin 12€ ja lotossakin neljä oikein, olisiko sillä 9€ saanut. Saahan sillä toisaalta kätevästi ensi viikon lotot, mutta sinänsä naurettavaa, että eihän tollasilla pikkuvoitoilla mitään tee, ne voitaisiin poistaa kokonaan, sillä lottoaako joku sen vuoksi, että saisi neljä oikein tuloksen ja hikisen 9 € rahaa? Jos on kupongin pelannut, niin eihän sillä saa edes omiaan takaisin. Mä lottoan vain siksi, että voittaisin 7 oikein, ja esim. 6 oikein + varanumeron voittanut rivi on sinänsä epäonnistunut tulos, koska se jäi sen alle mitä haettiin.
Mekin duunissa haaveiltiin, mitä tehtäisiin jos voitto omalle kohdalle sattuisi. Sitä normaalia, eli maanantaina mentäisiin vittuilemaan ihmisille ja päivän päätteeksi erottaisiin jos ei vielä oltaisi onnistuttu hankkimaan potkuja.
Oletusarvolla siis, että koko 12 miljoonaa olisi tullut itselleen. Täydet miljoonat otettaisiin, ylimenevät poltettaisiin Senaatintorilla, jonne tapausta olisi pyydetty köyhät katsomaan. Semmoista peruspröystäilyä, siis. Tekisi sen vuoden maapallon ympärysmatkan, ostaisi uuden kämpän - jossa olisi edes kunnollinen lämmitys, stna - ja näitä perusjuttuja. Tietysti osuus hyväntekeväisyyteen; isä sanoo aina, että on yhtä tärkeää laittaa hyväntekeväisyyteenkin osuus, yhtä tärkeä kuin elämiseen, huvitukseen, uudelleensijoitukseen ja säästöönkin. Kävisi sijoittamiskurssin, ja ryhtyisi täysipäiväiseksi sijoittaksi.
Meidän mudekin ihmetteli, että enkö muka enää menisi töihin. Sinänsä helvetin typerä kysymys, mutta kun lehdistä lukee näitä juttuja niin aina siellä sanotaan "emmää työn tekoo lopeta, mitä ny piän kahen viikon kesäloman normaalin viikon sijaan ja maksan asuntolainan veks". Ne ei niinku tajua, että pelkästään yhden miljoonan tienaamiseen työllä menee 30 vuotta. Jäljellä oleva työura siis. Voi vittu hei, mä käyn töissä pelkästään sen rahan takia, ja mielikuvitusta löytyy edes sen verran, että jotain tekemistä keksisi jos talousresurssit olisivat kunnossa. Muistan lukeneeni jokin aika sitten jostain englantilaisista pikkukaupungin bussikuskeista, jotka voittivat merkittävän summan rahaa porukkalotollaan. Eräs kuskeista kuuli jopa kesken ajon voittaneensa. Veti bussin pientareelle ja ilmoitti kyydissä olleille matkustajille, että hän on voittanut lotossa ja hänen duuninsa loppui tähän, suksikaan helkkariin täältä. Niin sitä pitää! Sen jälkeen kyseinen bussifirma oli kusessa, koska suurin osa kuskeista lopetti yhtäkkiä, eikä maaseutupaikkaan niin vain bussikuskeja hommata.
Lehdissä oli jos monenlaista juttua ennen arvontaa. Jotkut tyytyivät toteamaan, etteivät he voita kuitenkaan, joten eivät edes pelaa. Kas näin he säästävät >1 € rahaa. Paras meni sanomaan, että on 300 € rikkaampi kuin toinen, kun ei pelannut lottoa tuolla määrällä. Kätevää. Jos mä jätän 5000 €:a pelaamatta, niin olen pian 5000 € rikkaampi.
Lauantai tuli ja arvonta suoritettiin, ja näin tietokoneaikakaudella saatiin äkkiä voittajien määrä selvitettyä. Yksi tamperelainen porukkalotto osui. Voitto meni siis kymmeneen osaan, jokainen sai 1,25 miljoonaa. Ja siitähän se riemu syntyi, kuten vaikkapa tämän uutisen kommenttiosuudesta saamme lukea (otsikko on sinänsä aika omituisesti nimetty, noin niin kuin lääkäritermien puolesta - myyjälle vaan paranemisia traumaperäisestä stressireaktiosta).
Ties kuinka monta kommenttia iloitsi siitä, että tosi hyvä juttu että meni porukalle tuo lottopotti, ettei vain yhdelle ihmiselle. Mä en ylipäätänsä ymmärrä näitä kimppalottojen tekijöitä. Tietysti siinä saadaan sijoitettua enempi hyffeä, mutta pidän lottoa kuitenkin onnenpelinä, en tilastopelinä, enkä usko että todennäköisyys voitontavoittelussa kasvaa merkittävästi, vaikka rasteja kupongille enempi saisikin - ja jos osuisikin, niin menettäisi voitto-osuuden murto-osaan. Mitä sellainen olisi? Raha-asiat täytyy pitää aina henkilökohtaisella tasolla.
(Ai niin, onhan mullakin se kimppapelijutska broidin kanssa :D)
Mutta kuitenni. Miksi iloitaan siitä, että nyt "voittajia" on kymmenkunta. Eihän 1,25 miljoonaa ole paskaakaan. Voiko sitä edes työstään erota? Mä ajattelin, että kommunistiset opit ovat niin hyvin iskostuneet perille, että siksi tuo olisi hyvä juttu. Nimimerkki "järkevä" jopa kiteytti:
"Olis parempi jos potti jaettaisiin niiden kesken jotka sitä oikeasti tarvitsevat, esimerkiksi 12.5miljoonasta saisi 500 henkilölle jaettua 25000€!"
Sitten tajusin, että ei syytä huoleen. Vanha kunnon kateushan tässä on pakko olla taustalla. Kun ei itselle osunut voittoa, niin hyvä että jättipotti sössittiin tuolla tavoin. Hah. Jos ette opi häviämään, niin opetelkaa ainakin olemaan osaamatta voittaa.
Lehdessä esiteltiin myös lottovoittajien kohtelua itse Veikkauksen toimistolla. Siis siellä päämajassa Vantaallako se nyt oli, josta iso voitto noudetaan (eiköhän kaikki kuitenkin pelaa nykyään tilille). Siinä oli kuvattu tiskiä ja millaista ohjelmaa ja ruokaa lottovoittajille tarjotaan. Eikö tuo olisi kiusallista. Ja mitä jos siinä kävisi jonkinlainen tietovuoto, että voittajien nimet joskus vuotaisi julkisuuteen?
Toisaalta, kyllähän nykyäänkin joku lottovoittaja asialla kerskunnee. Ulkomailla on ainakin tyypillistä, että tällaiset jättipottivoittajat ensimmäiseksi tulevat lehdistön eteen. Mikähän järki siinäkin on? Saavat sen jälkeen pelätä omaisten kidnappauksia ja sukulaistensa kateutta loputtomiin.
Mutta eipä ole minulla tuollaisia tulonkäyttöongelmia tämänkään viikonlopun jälkeen. Tyhjin käsin ei tarvinnut jäädä, Euromillion-lotosta nappasin 12€ ja lotossakin neljä oikein, olisiko sillä 9€ saanut. Saahan sillä toisaalta kätevästi ensi viikon lotot, mutta sinänsä naurettavaa, että eihän tollasilla pikkuvoitoilla mitään tee, ne voitaisiin poistaa kokonaan, sillä lottoaako joku sen vuoksi, että saisi neljä oikein tuloksen ja hikisen 9 € rahaa? Jos on kupongin pelannut, niin eihän sillä saa edes omiaan takaisin. Mä lottoan vain siksi, että voittaisin 7 oikein, ja esim. 6 oikein + varanumeron voittanut rivi on sinänsä epäonnistunut tulos, koska se jäi sen alle mitä haettiin.
torstai 17. tammikuuta 2013
232# Telkasta
Mä katon aika vähän telkkaa. Paitsi aamuisin vartin verran. Mutta muuten se toosa huutaa iteksiin taustalla. Seuraksi voin toki myös katsoa, esim. Pp:n kanssa. Se katselee niitä laihdutus- sun muita ohjelmia. Jotkut niistä on ihan hauskoja.
Nyt tulee poikkeuksellisen paljon ohjelmaa telkasta, joita voisi katsoa. Niiden missaamisesta tulee jopa huono omatunto. Tässä nyt muutamia esimerkiksi:
1) Futis. Sen takia mä olen maksukanavat hommannut. Monta peliä viikossa. Erityisesti Liverpoolin pelien missaaminen harmittaa, ne on ainakin nähtävä. Ja futishan on katsottava aina suorana lähetyksenä.
2) Madventures. Okei, ne ovat uusintoja, ja olen ne varmaan nähnyt aikaisemminkin. Mutta silti niitä on kiva katsella.
3) Matkaoppaat. Uudet jaksot alkavat maanantaina, tuskin maltan odottaa \o/ Parasta on ehdottomasti sen suomijunttiuden korostaminen. Huomaa, että kyllä muutkin on pihalla matkustaessaan, enkä aina vaan pelkästään minä.
4) Huomasin vahingossa Youtubessa uusia Pasila-jaksoja, joten ilmeisesti niitä taas tulee. Ettei vaan juuri torstaisin? Pari kutostuotantokauden jaksoa tuli katottua, olivat huonoja. Kaikki 5 edellistä tuotantokautta multa dvd:nä löytyykin.
5) Japania Erinin kanssa. Jos tästä nyt tarttuisi takkiin jotakin.
6) Suomen surkein kuski. Tämä on parasta viihdettä mitä telkkari nyt tarjoaa. Kuskikandidaatit ovat niin huonoja, että uskon heidän näyttelevän, ei kukaan voi olla niin surkea. Näittekö viime jakson? Ok, en mäkään osaa taskuun pysäköidä, mutta se niiden kohellus oli jotain uskomatonta...
7) Mikäs se Jimiltä tuleva ohjelma on, jossa rekkakuskit ajavat Alaskan arktisissa oloissa? Sellainen tositv-homma? Se on ihan hauska. En sitä tietoisesti katso, mutta aina silloin tällöin jumiudun sohvalle sitä tapittamaan kun huomaan sen sattumoisin tulevan.
Ylevero on silti saatanasta, kuten kaikki varmaan ymmärtävät. Sinänsä hauska, että ahvenanmaalaiset veijarit välttyivät siltäkin. Vaikka listallani onkin pari Ylen ohjelmaa, niin voisin mielelläni luopua niistäkin, jos saisi verohelpotuksen. Olisi kiva tietää, kuinka moni tosiaan katsoo näitä Ylen ajankohtaisohjelmia ja dokumentteja, kuten niin monesti kuulee ihmisten kerskaavan.
Nyt tulee poikkeuksellisen paljon ohjelmaa telkasta, joita voisi katsoa. Niiden missaamisesta tulee jopa huono omatunto. Tässä nyt muutamia esimerkiksi:
1) Futis. Sen takia mä olen maksukanavat hommannut. Monta peliä viikossa. Erityisesti Liverpoolin pelien missaaminen harmittaa, ne on ainakin nähtävä. Ja futishan on katsottava aina suorana lähetyksenä.
2) Madventures. Okei, ne ovat uusintoja, ja olen ne varmaan nähnyt aikaisemminkin. Mutta silti niitä on kiva katsella.
3) Matkaoppaat. Uudet jaksot alkavat maanantaina, tuskin maltan odottaa \o/ Parasta on ehdottomasti sen suomijunttiuden korostaminen. Huomaa, että kyllä muutkin on pihalla matkustaessaan, enkä aina vaan pelkästään minä.
4) Huomasin vahingossa Youtubessa uusia Pasila-jaksoja, joten ilmeisesti niitä taas tulee. Ettei vaan juuri torstaisin? Pari kutostuotantokauden jaksoa tuli katottua, olivat huonoja. Kaikki 5 edellistä tuotantokautta multa dvd:nä löytyykin.
5) Japania Erinin kanssa. Jos tästä nyt tarttuisi takkiin jotakin.
6) Suomen surkein kuski. Tämä on parasta viihdettä mitä telkkari nyt tarjoaa. Kuskikandidaatit ovat niin huonoja, että uskon heidän näyttelevän, ei kukaan voi olla niin surkea. Näittekö viime jakson? Ok, en mäkään osaa taskuun pysäköidä, mutta se niiden kohellus oli jotain uskomatonta...
7) Mikäs se Jimiltä tuleva ohjelma on, jossa rekkakuskit ajavat Alaskan arktisissa oloissa? Sellainen tositv-homma? Se on ihan hauska. En sitä tietoisesti katso, mutta aina silloin tällöin jumiudun sohvalle sitä tapittamaan kun huomaan sen sattumoisin tulevan.
Ylevero on silti saatanasta, kuten kaikki varmaan ymmärtävät. Sinänsä hauska, että ahvenanmaalaiset veijarit välttyivät siltäkin. Vaikka listallani onkin pari Ylen ohjelmaa, niin voisin mielelläni luopua niistäkin, jos saisi verohelpotuksen. Olisi kiva tietää, kuinka moni tosiaan katsoo näitä Ylen ajankohtaisohjelmia ja dokumentteja, kuten niin monesti kuulee ihmisten kerskaavan.
tiistai 15. tammikuuta 2013
231# Kyselyssä
Nollikselta putkahti tämmöistä.. galluppia. Pakkohan siihen on vastailla.
1. Mistä haaveilet tällä hetkellä?- Aika perinteisesti mennään, mutta en vastustaisi 7-oikein tulosta lotossa. Tai jos saisi sellaisen perheen, ettei tarvitsisi kuolla ypösen yksin - sen toiveen kanssa pitäisi kyllä olla varovainen, ettei joutuisi ojasta allikkoon. Tai... ehkä mä toivoisin utopiaa. Sellaista yhteiskuntaa, jossa ei vahingoitettaisi toista ihmistä tai omaisuutta ja jossa kaikilla olisi niin hyvä olla ettei sellaiseen olisi tarvetta. Yhteiskuntaa jossa voisi iltasellakin matkustaa metrolla ilman pelkoa siitä että joku hullu hyökkii kohta kimppuun tai pamauttaa metsästyskiväärillään talon katolta... Missä ei tarvitsisi lukea lehdistä umayyojen rasismilätinää tai maksella veroja ja pohtia palkanalennuksia... tai miten olis ilmastonmuutos Suomeen? Sellainen, että lämpötila ei laskisi koskaan alle 20 plusasteen.
Mä muistan kun joskus yläasteella kysyttiin suurinta haavetta. Meidän luokalla oli eräs jannu, jonka hartain toive oli että keskiarvo nousisi kutoseen :D Kaikista maailman haaveista! Voiko vaatimattomampaa kaveria ollakaan.
2. Millainen oli vuosi 2012?- Mitäänsanomaton, turhanpäivänen. Ei hyvä eikä huono.
3. Oletko aamu- vai iltaihminen?- Ehdottomasti ilta. Vaikka olisin miten väsynyt, niin ei mitään mahkuja mennä nukkumaan kuin puolen yön jälkeen vasta. Aamulla sitten kyllä nukuttaisi.
4. Minne haluaisit matkustaa nyt?- Jonnekin lämpimään, tropiikkiin, päiväntasaajalle, Balille. Mutta jos nyt ei olisi nyt, vaan kesä, niin mua kyllä kiinnostaisi ne siperian kaupungit. Yakutsk, Novosibirsk, Habarovsk, mitä näitä nyt on. Sillä junalla kun kiertelisi.
5. Minkä asian tekisit toisin menneisyydessäsi jos voisit?- Monesti olen kavereilleni sanonut, että mua harmittaa kun lukiota käydessäni en jaksanut panostaa koulunkäyntiin ollenkaan. En vaikka äitee sanoi, että lue nyt läksysi, se kannattaa myöhemmin. En lukenut. Toisaalta, kaveri kyllä sanoi, että vaikka läksyt olisi luettu, niin paperit eivät olisi olleet paljoakaan paremmat, eikä niillä olisi mihinkään kouluun päässyt, saati että elämä olisi muuttunut joksikin toiseksi.
6. Lempiruoka ja kuka sen valmistaa?- Mikä tahansa Pp:n valmistama ruoka (pl. sienipiirakka). Luoja miten se nainen osaa tehdä hyvää ruokaa. En edes tiennyt että niin hyvää sapuskaa on mahdollista valmistaa :D
7. Miten haluaisit viettää eläkepäivät?- Terveenä, nuoresta pitäen, yltäkylläisyydessä ja jossain lämpimässä maassa, ystävien kesken.
8. Elämäsi eläin?- Mulla ei ole koskaan ollut mitään lemmikkieläintä. Joskus oli sellainen kuin hoitokoira, joka oli joskus päiväkausiakin hoidossa. Kai mun täytyy se valita, vaikka olikin vähän rasittava tapaus. Muistan kuitenkin harmituksen kun se piti jonkun sairauden takia lopettaa.
9. Sielunmaisemasi?- Mä en ole varma, ymmärränkö kysymystä. Mutta sanotaan, että joku suurkaupunki, pilvenpiirtäjäviidakkoineen. Kaupungin valot, kattoterassilta katsottuna, kuumana kesäisenä yönä, liikenteen ja tööttäilyjen täyttäessä äänimaailman.
10. Tärkein esine kotonasi?- Tietokone? Toisaalta valokin on kiva. Ja lämpöpatteri. Jääkaappi, sänky?
11. Syötkö elääksesi vai elätkö syödäksesi?- Syön elääkseni.
1. Mistä haaveilet tällä hetkellä?- Aika perinteisesti mennään, mutta en vastustaisi 7-oikein tulosta lotossa. Tai jos saisi sellaisen perheen, ettei tarvitsisi kuolla ypösen yksin - sen toiveen kanssa pitäisi kyllä olla varovainen, ettei joutuisi ojasta allikkoon. Tai... ehkä mä toivoisin utopiaa. Sellaista yhteiskuntaa, jossa ei vahingoitettaisi toista ihmistä tai omaisuutta ja jossa kaikilla olisi niin hyvä olla ettei sellaiseen olisi tarvetta. Yhteiskuntaa jossa voisi iltasellakin matkustaa metrolla ilman pelkoa siitä että joku hullu hyökkii kohta kimppuun tai pamauttaa metsästyskiväärillään talon katolta... Missä ei tarvitsisi lukea lehdistä umayyojen rasismilätinää tai maksella veroja ja pohtia palkanalennuksia... tai miten olis ilmastonmuutos Suomeen? Sellainen, että lämpötila ei laskisi koskaan alle 20 plusasteen.
Mä muistan kun joskus yläasteella kysyttiin suurinta haavetta. Meidän luokalla oli eräs jannu, jonka hartain toive oli että keskiarvo nousisi kutoseen :D Kaikista maailman haaveista! Voiko vaatimattomampaa kaveria ollakaan.
2. Millainen oli vuosi 2012?- Mitäänsanomaton, turhanpäivänen. Ei hyvä eikä huono.
3. Oletko aamu- vai iltaihminen?- Ehdottomasti ilta. Vaikka olisin miten väsynyt, niin ei mitään mahkuja mennä nukkumaan kuin puolen yön jälkeen vasta. Aamulla sitten kyllä nukuttaisi.
4. Minne haluaisit matkustaa nyt?- Jonnekin lämpimään, tropiikkiin, päiväntasaajalle, Balille. Mutta jos nyt ei olisi nyt, vaan kesä, niin mua kyllä kiinnostaisi ne siperian kaupungit. Yakutsk, Novosibirsk, Habarovsk, mitä näitä nyt on. Sillä junalla kun kiertelisi.
5. Minkä asian tekisit toisin menneisyydessäsi jos voisit?- Monesti olen kavereilleni sanonut, että mua harmittaa kun lukiota käydessäni en jaksanut panostaa koulunkäyntiin ollenkaan. En vaikka äitee sanoi, että lue nyt läksysi, se kannattaa myöhemmin. En lukenut. Toisaalta, kaveri kyllä sanoi, että vaikka läksyt olisi luettu, niin paperit eivät olisi olleet paljoakaan paremmat, eikä niillä olisi mihinkään kouluun päässyt, saati että elämä olisi muuttunut joksikin toiseksi.
6. Lempiruoka ja kuka sen valmistaa?- Mikä tahansa Pp:n valmistama ruoka (pl. sienipiirakka). Luoja miten se nainen osaa tehdä hyvää ruokaa. En edes tiennyt että niin hyvää sapuskaa on mahdollista valmistaa :D
7. Miten haluaisit viettää eläkepäivät?- Terveenä, nuoresta pitäen, yltäkylläisyydessä ja jossain lämpimässä maassa, ystävien kesken.
8. Elämäsi eläin?- Mulla ei ole koskaan ollut mitään lemmikkieläintä. Joskus oli sellainen kuin hoitokoira, joka oli joskus päiväkausiakin hoidossa. Kai mun täytyy se valita, vaikka olikin vähän rasittava tapaus. Muistan kuitenkin harmituksen kun se piti jonkun sairauden takia lopettaa.
9. Sielunmaisemasi?- Mä en ole varma, ymmärränkö kysymystä. Mutta sanotaan, että joku suurkaupunki, pilvenpiirtäjäviidakkoineen. Kaupungin valot, kattoterassilta katsottuna, kuumana kesäisenä yönä, liikenteen ja tööttäilyjen täyttäessä äänimaailman.
10. Tärkein esine kotonasi?- Tietokone? Toisaalta valokin on kiva. Ja lämpöpatteri. Jääkaappi, sänky?
11. Syötkö elääksesi vai elätkö syödäksesi?- Syön elääkseni.
maanantai 14. tammikuuta 2013
230# Kurinpalautuskuukausi, osa 3
Mennyt viikko sujui lopulta yllättävän hyvin, noin niin kuin tulosten valossa. Olin viikon aikana sortunut pari kertaa kebabiin, kerran thaimaalaiseen, sitten tuli syötyä ranskalaisia ja pihvejä ja Pp valmisti itse sipsejä - voi jessus ne olivat hyviä, toim. huom.! Joten siksipä en odotellut liikoja, vaan 1,9 kg oli lähtenyt viikossa kuitenkin. Melkein kaksi kiloa! Ja tavoitteena oli vain 1,3 kg, jota en siis todellakaan uskonut saavuttavani. Tammikuun aikana lähtenyt siis 2,6 kg jo.
Ja turha marmattaa että se tuli ilmaiseksi. Sanotaanko, että helpolla se tuli, mutta ei ilmaiseksi. Kyllä siinä sai naama jäässä harrastaa liikuntaa, torstaina ja lauantaina söin varsin niukalti ja sunnuntaina jopa melkein paastosin.
Noh, alussa sitä varmaan laihtuu helpommin. Uskon, että sipseistä, karkeista ja brenkusta luopuminen aiheuttaa varmaan alkusysäyksen, ja nyt homma vaikeutuu. Toisaalta, olen sen verran lähellä ihannepainoani, jotta ei tässä ihmeitä tarvita. Tavoite uudelle viikolle siis -1 kg.
Tipaton kausi on sujunut niin ikään. Perjantaina kyllä vähän suu napsasi, vanhasta tottumuksesta varmaan. Mutta töistä kotiin palattuani parkkeerasin itseni sohvalle ja nukahdin saman tien elokuvaa katsellessani. Muutenkin mä olen huomannut, että unenlahjat ovat palautuneet. Viikonloppuna tuli nukuttua paljolti, ja silti olisin voinut nukkua lisääkin. Väsymys on jotenkin erilaista. Se ei tunnu niin syvältä, niin krooniselta enää. Se on nimen omaan positiivinen tunne.
Ja turha marmattaa että se tuli ilmaiseksi. Sanotaanko, että helpolla se tuli, mutta ei ilmaiseksi. Kyllä siinä sai naama jäässä harrastaa liikuntaa, torstaina ja lauantaina söin varsin niukalti ja sunnuntaina jopa melkein paastosin.
Noh, alussa sitä varmaan laihtuu helpommin. Uskon, että sipseistä, karkeista ja brenkusta luopuminen aiheuttaa varmaan alkusysäyksen, ja nyt homma vaikeutuu. Toisaalta, olen sen verran lähellä ihannepainoani, jotta ei tässä ihmeitä tarvita. Tavoite uudelle viikolle siis -1 kg.
Tipaton kausi on sujunut niin ikään. Perjantaina kyllä vähän suu napsasi, vanhasta tottumuksesta varmaan. Mutta töistä kotiin palattuani parkkeerasin itseni sohvalle ja nukahdin saman tien elokuvaa katsellessani. Muutenkin mä olen huomannut, että unenlahjat ovat palautuneet. Viikonloppuna tuli nukuttua paljolti, ja silti olisin voinut nukkua lisääkin. Väsymys on jotenkin erilaista. Se ei tunnu niin syvältä, niin krooniselta enää. Se on nimen omaan positiivinen tunne.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)