942# Agios Nikolaos

 28.6.2026, Sunday, +31, Scattered clouds, Agios Nikolaos, Greece

 

Heräsin klo 3.37 vatsan jiulintaan. Mä olen varma, että se on syöpä tms tappava tauti, joka korjaa minut pois kuleksimasta hyvinkin nopealla aikataululla. Mutta nyt ei ollut aika murehtia sellaista, sillä piti lähteä Pp:n kanssa Kreetalle Agios Nikolaokseen. Se oli Aurinkomatkojen valmismatkapaketti, joka oli tilattu noin kuukausi takaperin. Kohteen skouttaaminen oli jäänyt väliin, emmekä olleet koskaan tuolla oikein käyneet (pl. kerran retkellä muutaman minuutin drop outia lukuunottamatta ). 

Ennätin juuri ja juuri syödä aamiaisen, kun piti alkaa tilaamaan taksia klo 4.20. Se onnistui niin nopeasti, että kävelin raput alas ja näin kuskin jo kaasuttavan pois paikalta. Juoksin äkkiä laukkuineni perään, kuski hidasti, mutta lähti sitten kuitenkin menemään. Viittelöimällä sain sen kuitenkin vielä kerran palaamaan takaisin minut hakemaan. Olipas se ripeää toimintaa.

Muuten matka lentokentälle meni hyvin, olin siellä noin 4.50. Pp:tä piti odotella melkoinen tovi, meillä oli treffit sovittu viideksi mutta naikkonen myöhästyi 8 minuuttia vielä siitäkin. Aurinko oli jo noussut ja ilma tuntui lämpimälle tähän aikaan aamusta, vähän harmitti kun olisi ollut kivempi lähteä reissuun jos sää olisi ollut ikävämpi. 

Auringonnousu lentokentällä.

Ovi maailmalle.

Kesäaamuna väkeä riitti kentällä.

Check inin tekeminen lentokentän automaateilla oli tällä kertaa vähän tavallista haastavampaa, sillä automaatti ei löytänyt yhteisiä tietojamme, vaan jouduimme molemmat printtaamaan omat lappumme. Lopulta sekin onnistui ja saimme boarding passit ja matkalaukkutägit tulostettua. Laukun vieminen baggage droppiin ei sekään meinannut aluksi onnistua, mutta viimein saimme laukut matkaan. Sitten erosimme hetkiseksi Pp:n kanssa, sillä minä oli Finnairin silver-asiakas ja sain oikeuden Priority check iniin Pp:n jäädessä rahvaiden sekaan jonottelemaan. Oma turvatarkastukseni sujui heittämällä, Pp:tä jouduin hetken aikaa odottamaan. Hänen laukkunsa oli kurvannut sivuraiteelle, mutta lopulta veskaa ei tarvinnut penkoa vaan kuvista selvisi hälytyksen aiheuttaja.

Ensimmäistä kertaa Priority-turvatarkastus testiin.

Priority-turvatarkastuksessa ei ole jonoja.

Kävimme sitten siinä kakkoskerroksen kahvilassa juomassa kahvit, ja sen jälkeen ostamassa sipsejä ja vettä evääksi. Ostin vielä tarjouksesta patongin, jonka söin naamariin ennen lentokoneeseen menoa. Paikkamme olivat rivillä 15, kuuluimme group 4:seen. Minä istuin käytäväpaikalla ja Pp keskipaikalla, ja ikkunapaikalla oli joku vanhempi yksinäinen nainen. Heti aluksi kuulutettiin koneen lähdön myöhästyvän ainakin 40 minuuttia Kreikan täynnä olevan ilmatilan takia. Puoli tuntia odotettuamme kuulutettiin tulevan vielä 20 minuuttia lisää, mutta sitten kuitenkin kone lähti noin kuuden minuutin kuluttua. 

Lentoaseman photospotilla.

Lähtöportti tänään 35.

Lentokone odottelemassa meitä jo.

Lento itsessään sujui mukiinmenevästi. Penkit olivat Pp:n mielestä epämukavat selälle, mutta lämpötila oli sopiva, ei turbulenssia, ei potkivia eikä kiljuvia lapsia takana, muutama yskijä, ei pierunhajua. Tilasimme kuohuviinit, merkki oli vaihtunut sitten viime kerrasta. Minusta se oli silti ihan hyvää. Lopulta kone laskeutui vartin myöhässä Heraklionin kentälle, joten aika hyvin saatiin kirittyä menetettyä aikataulua.

Eväät lennolle.

Kone kesti perille asti.

Laskeuduttuamme odotti bussikuljetus.

Lentokenttä oli täynnä ihmisiä ja puolinainen eläintarhameininki siellä oli. Matkalaukkuja piti venailla melko tovi, mutta tulivat sitten lopulta viimeisten joukossa. Joku oli tehnyt jollekin melkoisen jullikan, sillä kentän ulkopuolella mies oli ottamassa vastaan vierasta, jonka kyltissä luki PornHubin mainos ja toivotettiin tervetulleksi joku ”näyttelijäkokelas”. Me puolestaan bongasimme oppaan ja meidät ohjattiin nopeasti bussille. Saimme veskat sisään ja hyvän istumapaikan bussista. Matkaa Agios Nikolaokseen oli reilut 60 kilometriä, joten ajattelimme matkan kestävän vähintään tunnin. Siellä oli kuitenkin tietöitä hidastamassa matkaa. Lisäksi hotellimme Miramare oli viimeisenä, joten saimme vielä kyläajelun samaan pakettiin.

Olipahan säpinää matkalaukkuhallissa.

Maisemia bussimatkan varrelta.

Päästyämme hotelliin meidät pakotettiin jättämään matkalaukut vartioimatta eteisaulaan. Pp kieltäytyi tästä. Meille jaettiin jokin lomake täytettäväksi, jota ei saanut täyttää haluamassaan pöydässä, vaan meidät ohjattiin baariin (jossa olisi pitänyt juoda joku tervetuliaisjuoma, mutta meitä kiinnosti vaan päästä tekemään check in mahdollisimman nopeasti). Lapun täytettyämme kävimme hakemassa avaimen jne muuta selvittelyä virkailijan kanssa. Grupieeri otti laukkumme ja saattoi huoneeseemme. Olimme olleet hieman huolissamme, millaisen huoneen saisimme, sillä olimme upgreidanneet omamme Deluxeksi, mutta koska finneä aina ukotetaan tällasissa asioissa niin pelkäsimme saavamme normihuoneen roskis-näkymällä. Varmistimme asian vielä respantytyltä, joka vakuutti asian olevan kondiksessa, mutta… 

Hotellin pääsisäänkäynti.

Huone ei ollut niin ruisku kuin pelkäsimme, mutta huonohko. Se oli sentään toisessa kerroksessa, henkilökunnan röökipaikan yläpuolella, näkymä parkkikselle. Heti ensiksi vastassa oli täysin turha huone, jossa oli pelkästään paskanen sohva, ei ikkunaa eikä muutakaan kuin se pelkkä sohva. Mutta huone toi deluxeen vaadittavat neliöt. Sitten oli käytävä jonka varrella oli puiset kaapit 80-luvulta, sisällä oli keskikokoinen jääkaappi ja turvakaappi, jonka käyttöliittymä oli sangen vaikea, ohjeet olivat vain ranskaksi ja espanjaksi ja siihen soveltuva kova-avain? Toisella puolen oli vessa ja kylppäri, jotka olivat suht siistit. Sitten makkari, kapeat sängyt, pieni telkkari, ja ilmalämpöpuppu. Kivilattia. Pieni parveke, jossa epämukavat penkit ilman pehmusteita, ja tilaa vei ilmastoinnin tuuletinlaite joka puhalsi kuuman ilman ja kondensaatiovedet suoraan parvekkeella istuvien riemuksi. Näkymä oli suoraan parkkipaikalle (ja parkkipaikalta suoraan meidän parvekkeelle). Lisäksi hotelli oli sijainniltaan kaukana kyliltä, 1,5 kilometrin päässä, joten aika lailla floppi oli tämä nytten. 

Huoneemme löytyi oikealta keskikerroksesta.

Hukkahuone sohvineen.

Makkari.

Kylppäri.

WC.

Näkymät parvekkeelta.

Kävimme tsekkaamassa vähän hotellin tiloja; se oli valtavan kokoinen sekä äärimmäisen sokkeloinen. Uima-altaita piti olla kolme, mutta löysimme vain yhden. Laskeuduimme raput alas, ja löysimme vastamäestä Minimarketin. Sieltä ostimme kaljaa, siideriä, ouzoa, sipsejä, jääteetä, limsaa ja vettä (hotellin jääkaappiin oli jätetty onneksi yksi puolentoista litran leka), maksoivat vain 17€ ja risat joka oli mielestäni edukas. Hotellin respan lähettyvilla oli myöskin jonkunlainen kauppa, mutta siellä oli näin sunnuntaisin ja keskiviikkoisin pitkä siesta, ja se oli nytkin kiinni.

Hotellin korkeimmalta tasolta näkyi Agios Nikolaokseen asti.

Yksi hotellin uima-altaista.

Lähikauppamme.

Istuimme sitten hotellihuoneen parvekkeella ryyppäämässä. Siihen ei enää iltapäivällä paistanut aurinko, mutta silti jostain kantautui heijastus ja Pp poltti otsansa. Vähän ennen viittä saimme sentään itsestään sen verran irti, että lähdimme kävelemään läheiselle Almyroksen uimarannalle, jonne oli matkaa joitakin satoja metrejä. Se oli matala hiekkaranta, eikä merenkäynti eli aallot olleet mitenkään superkovia. Vesi tuntui jäätävältä ja meidän kesti tovin ennen kuin uskalsimme kastautua. Meriveden lämpötilaksi mittasimme 26 astetta, joten ns. ”herrasmiesrajan” yli se oli, mutta silti olisi ollut suotavampaa hieman lämpöisempi wateri. Uimme varmasti yli puoli tuntia, sitten kuivattelimme itseämme rannalla jonkunlaisen tovin. Palasimme hotellille, ja kävimme vielä testaamassa uima-altaan; senkin vesi tuntui kylmältä vaikka oli 28 asteinen. Allas ei ollut kovin pitkä, mutta 2,65m syvä.

Biitsi.

Loivasti syvenevä ranta.

Näkymä mereltä rannalle.

Nämä raput piti aina nousta rannalta palatessa.

Hotellilla pikasuihkut ja dokailimme ouzon. Sen jälkeen valmistauduimme illalliselle menoon. Hotellin lähellä oli muutama ravintola, mutta kreikkalaiseen tyyliin menua ei oltu saatu verkkosivuille. Ne olivat kalapainotteisia, joten eivät meille allergioiden vuoksi sopineet. Kävelimme puolitoista kilometria kylille asti, mutta edelleenkään vastaan ei meinannut tulla muita kuin kahviloita ja baareja. Viimein keskustan ”lammen” luona oli muutama ruokaravinteli, mutta niissäkin oli tarjolla vain ”länkkäriskeidaa” eli junttihampurilaisia ja pihvejä tms. Kreikassa on mielestäni parhain ruokaskene koko maailmassa, ja siksi on sääli ja käsittämätöntä ettei niitä perinneruokia enää tunnuta tarjoavan. Viimein löysimme yhden kippolan, jossa oli tarjolla muutama kreikkalainenkin annos. Ihmisiä ei ollut paljoa, mutta päätimme jäädä siihen silti.

Auringonlasku värjäsi vastapäiset vuoret jännästi.

Hautausmaa.

Kissejä riitti Kreetallakin.

Kylän kujilla.

Liikenneympyrä.

Vielähän tänne olisi lisäjengiä mahtunut.

Pp otti kleftikon (lammasta) ja minä soutzoukakian (kreikkalaiset lihapullat). Alkupaloiksi pakotettiin ottamaan jotakin, otimme jonkun leipäsetin. Pp otti juomaksi lasillisen rose-viiniä, minä otin Mamos-kaljan. Ihanaa, että vielä jossakin sai kaljaa lasipullossa, niin paljon parempaa kuin tölkistä tai hanasta. Alkuleivistä annoin arvosanaksi 5/5, pääruasta 4/5 (Pp antoi leivistä 2/5 ja sapuskasta 3/5). Tarjoilija oli vähän hätäinen ja sisäänheittäjä jopa ärsyttävä, joten ehkä yhteisarvosana voisi olla 3/5.

Soutzoukakia.

Kleftiko.

Ravintolan lasku.

Kippolan nimi taisi olla Pacifae.

Kävelimme sitten takaisin, olimme superväsyneitä aikaisesta heräämisestä ja matkustuspäivästä johtuen, joten uni tuli nopeasti kun saavuimme hotellille. Toki piti vielä käydä suihkussa pesemässä illan hikoilemiset veks.

Silta yli synkän virran.

Kanava oli ihmisen tekemä, ja yhdisti Voulismeni-järven mereen.