Allikosta ojaan: 929# Singapore

11.5.-12.5.2026, +27, Shower, Singapore

Mikä olisikaan osuvampi paikka lähteä pienelle Aasian matkalle kuin Roihuvuoren kirsikkapuisto hanamin aikaan? Oltiin tultu tänne Pp:n kanssa maanantai-iltana, jolloin väkeä oli pieni murto-osa siitä, mitä oli viikonloppuna ollut. Muutama valokuvaaja ja tubettaja oli paikalla, mutta ei mitään sellaisia pikinik-seurueita kuten Japanissa. Toki ilmakin oli pilvinen eikä paljoa puuttunut etteikö olisi satanut. Lisäksi puisto oli semituhottu vuosi sitten epäonnistuneen oksien leikkauksien seurauksena, mutta se on välillä semmoista.

Odotuskalenteri veteli vimosiaan.

Matka alkoi Roihuvuoren kirsikkapuistosta.

Kukkakuja.

Kukinnot parhaimmillaan.

Hanamista ei ollut maanantai-iltana tietoakaan.

Eniveis, kello oli jo lähes yhdeksän illalla, ja olimme molemmat jo väsyneitä pitkän työpäivän jälkeen. Kävimme hakemassa kämpiltäni valmiiksi pakatut matkalaukun ja repun, ja Pp sitten heitti minut lentokentälle. Minua ahdisti ja jännitti, olisin halunnut ottaa myös Pp:n mukaan, mutta sen sijaan matkakumppaniksi oli valikoitunut AT. Jouduin odottelemaan häntä hetken lentoasemalla, mutta tulihan ukko sitten lopulta. Lentomme Singaporeen lähtisi klo 00.30, ja tähän aikaan ei lähtenyt kuin pari Aasian lentoa ja muutama kotimaan lento, joten kaikkialla oli tyhjää ja liikkeet ja baarit kiinni.

Minne kaikkialle tästä ovesta kulkemalla voikaan päästä?

Lähtöselvitystiskiä etsimässä.

Turvatarkastukseen ei kulunut aikaa juuri ollenkaan, taisipa työntekijätkin jo haaveilla vuoron päättymisestä ja kotiin lähdöstä. Jatkoimme sitten ”kehitysmaapuolelle”, eli EU-alueen ulkopuolelle, passintarkastus sujui nopeasti automaatissa. Lähtöporttimme oli 46, mutta menimme parille bisselle siihen ainoaan aukinaiseen baariin (Nordic Kitchen). Jotenkin jännitti niin hirveästi koko matka, että oli pakko saada jotain hermoja rauhoittavaa ainetta kitusiin (kaljaa).

Hiljaista on lentokentällä.

Vain siivooja työssään.

Passintarkastusautomaatti odottamassa.

Nordic Kitchenistä sai vielä olutta.

Boardaus käynnisti superaikaisin.

Paikkamme olivat rivillä 55, ja keskirivin keskipaikka osui juurikin minulle, en pystynyt sitä muuttamaan check-inissä enää edes rahasta. Meidät oli pyydetty ottamaan yhteyttä lähtöselvitystiskille henkilöllisyyden selvittämiseksi, ja toivoin, että siinä vaiheessa olisi vielä virkailijalta voinut vaihtaa istuinpaikkaa jos olisi oikein nuoleskellut, mutta sitä vastoin jouduimme tekemään baggage dropin yms normaalisti automaatilla. Joten se oli sitten jotain mihin emme pystyneet itse sen kummemmin vaikuttamaan. Kun viimein pääsimme koneeseen viimeisten joukossa, niin oli ilahduttava huomata ettei kone tulisi täyteen. Minunkaan viereen ei tullut ketään, joten käytännöllisesti saimme koko keskirivin omaan käyttöömme. Haittapuolena oli, että ympärillä oli joukko täyssairaita ihmisiä. Nyt elettiin Hantavirus-aikaa, joten olin vähän vainoharhainen. Olin itsekin ollut flunssassa koko viime viikon, perjantaina piti ottaa ihan töistä saikkuakin. Olin kuitenkin ottanut linjan, etten yskisi vaikka mikä olisi, ja ilmeisesti se kantoi hedelmää sillä olin täysin terve muihin verrattuna. Matkaa varten oli joutunut täyttämään netissä SGAC-anomuksen, jossa piti vakuuttaa olevansa täysin terve, ja vapaa yskistä yms ihottumista. Ja Singaporen viranomaisilta tuli lisää meiliä senkin jälkeen, että olethan oikeasti terve, tai muuten huonosti käy. En sitten tiedä mitä nämä sairaat kanssamatkustajat niihin kyselyihin vastasivat?

Lentokoneessa oli tilaa.

Maapallo näytti oudolta tästä kuvakulmasta.

Singapore oli valikoitunut kohteeksemme Finnairin Black Friday-tarjouksen ansiosta, sillä saimme meno-paluulennon hintaan á 669€ (olimme kyllä katuneet monta kertaa kevään aikana tulevaa matkakohdettamme). Kone lähti muutaman minuutin myöhässä, mutta kapu vakuutti meidän pääsevän perille vähän edellä aikataulusta. Kyseessä oli siis suora lento Singaporeen, kesto tänään hintsusti alle 13 tuntia. En tiedä miten kukaan jaksaa sellaisia aikoja viettää lentokoneessa, mutta voin vakuuttaa sen menevän kyllä, jahka vaan lentokoneen jakkaralle istuu eikä poispääsyä enää ole. Koska vuorokausi oli juuri vaihtunut, heti ensi alkuun tarjottiin super-mini-pasta-ateria, joka maistui pelkästään chilikastikkeelle. Sen kanssa sai putelin viiniä (maksutta). Matkustamomiehistö oli pelkästään aasialaisperäisiä, ohjaamomiehistö oli finnejä. Tilasimme AT:n kanssa ruuan jälkeen vielä yhdet whisky-tonicit, jotka toi plunssainen stuertti, ja AT haki heti perään giniä. Limut olivat sentään ilmaisia. Juomat juotuamme AT sanoi katsovansa Weapons-elokuvan mutta minä sammuin heti, semminkin kun valot oli sammutettu hetkeä aiemmin.

Illallispasta ei onneksi sisältänyt sientä.

Pimeä- ja hiljaisuustauko kesti ehkä about 6 tuntia. Vessassa käydessäni valot oli sytytetty. Jo heti lähdön jälkeen oli ikkunapaikoilla olleita käsketty sulkemaan läpät alas, ettei auringonvalo häiritsisi nukkuvia matkustajia, mutta ne pysyivät kiinni aina laskeutumiseen asti (lensimme aika läheltä Iranin ilmatilaa, ja epäilimme ettei meidän haluttu näkevän ilmassa risteileviä ohjuksia). Aamulla – tosin kello oli tässä jo Aasian ajassa itse asiassa iltapäivää – tarjottiin vähän suurempi ateria. Otimme AT:n kanssa kanaa, toinen vaihtoehto olisi ollut jokin omeletti-riisiannos. Päätä särki, epäilin olevani nestehukkainen, AT tarjosi Burana 600:n, sen jälkeen olo vähän parani. Kanssamatkustajien taudit näytti voimistuneen yön aikana.

Verkko yhdistyi hetkeksi Myanmarin yllä.

Aika eteni tappamalla, ja Trivial pursuitia pelaamalla. Viimein kone aloitti varovaisen laskeutumisen. Väliin tuli muutama paha ilmakuoppa täysin yllättäen, joku sitä taisi oikein kiljahtaakin. Olin kumminkin positiivisesti yllättynyt miten ”hyvin” sain nukuttua kerrankin koneessa. Kuudesta tunnista ainakin 3!

Game on!

Viimein kone saavutti Singaporen, kellon ollessa 18.10 paikallista aikaa. Kapteeni kuulutti lämpötilan olevan +31 astetta, ja ”suomalaisittain kesäisiä pilviä taivaalla”, jota mietimme pitkään mitä se mahtoi tarkoittaa -> vettä satoi kuten asia meille myöhemmin selvisi. Viimeiset viikot mitä olin Singaporen säätiloja katsellut, täällä satoi joka ikinen kerta. Pääsimme kuitenkin tuubiin, vaikka olimme veikanneet bussikuljetusta. Lennollamme oli joku epäonninen mies joka oli jotenkin onnistunut loukkaamaan polvensa, ja hyppeli käytävillä yhdellä jalalla, ja nyt häntä tultiin hakemaan pyörätuolilla. Huonosti alkoi hänenkin matka.

Olimme etukäteen pelänneet, että kestäisi ainakin pari tuntia kentällä ennen kuin pääsisimme ulos, ja silloinkin matkatavarat takavarikoituna. Mutta mitä vielä, passi- ja SGAC-tarkastus sujui automaatilla, matkalaukkuja piti odottaa 10 min, mutta molemmat tulivat, ja tullimieskään ei ollut kiinnostunut meistä tai meidän tavaroista hetken vertaa. Joten olimme ulkona ennen kuin ymmärsimme. Ei ihme jos tämä on todettu maailman toimivammaksi lentoasemaksi. Zim approves! Samalla kerrytin itselleni 64. maabongauksen.

Siisteys alkoi jo lentokentältä.

Taksit löytyivät pari kerrosta tuloaulaa alempaa, ja niihin ohjattiin kyllä selkästi grupieerien toimesta. Tämä oli pelkkä lentokenttätaksi, emme siis ottaneet mitään GRABia tms, vaan suoraan sen mikä meille annettiin. Kuski oli aluksi yrmeä ja hänenkin jalka tuntui olevan kipeä, sillä jouduimme itse laittamaan matkalaukut takaloosteriin, mutta nähdessään AT:n pituuden hän leppyi, ja kyseli jos AT matkustaisi mieluummin etupenkissä. Sanoimme pärjäävämme, ja sitten ajoimme hiljaisuuden vallitessa ehkä reilut 20 minaa hotellillemme Mondrian Singapore Duxton-hotellille. Satoi vettä, välillä kaatamalla. Kevät näytti olevan kuitenkin pisemmällä kuin Köpiksessä. Ilta oli jo pimenemässä seitsemän aikaan. Mutta muuten maisema näytti niin omituiselta, etten ole ikänäni vielä nähnyt. Aivan kuin olisi ollut jossain jatkuvassa botanical gardenissa samalla kuin amerikkalaiset useakaistaiset moottoritiet halkoivat maisemaa. Vasemmanpuoleinen liikenne toki toi ripauksen brittiläistä meininkiä. Tiet kapenivat mitä lähemmäs saavuimme hotellia, korealaisia ja kiinalaisia ravintoiloita tuntui riittävän.

AT maksoi 26 € maksavan taksin kortillaan, joskin korttimaksussa oli ongelmia. Hotellin työntekijät tyhjensivät silmänräpäyksessä takakontin ja avasivat matkustamon oven toivottaen meidät tervetulleiksi. Matkalaukkuihin emme saaneet enää koskea, vaan ne toimitettaisiin meille myöhemmin. Otimme hissin ja menimme kerroksen ylemmäs jossa oli respa. Pienen aikaa jonotettuamme meidät ohjattiin eri virkailijoille kun oli eri huoneet. Minä olin matkavastaava, joten jouduin maksamaan 400sg$:n summan (noin 300€) depositin, ja sain silti huonomman huoneen kuin AT. Ne olivat neljännessä kerroksessa, minulla heti hissin vieressä, AT:lla kulmahuoneisto. Kerrassaan sikamaista, sanon ma. Lisäksi huoneesta ulospääsy oli vaivalloista, sillä ensin piti mennä hissillä kolmoskerrokseen jossa oli respa, kävellä sen läpi toisille hisseille, ennen kuin pääsi vasta kadulle.

Ehdin juuri nipin napin huoneeseen, ennen kuin matkalaukkuni toimitettiin huoneeseen. Mun olisi pitänyt varmaan antaa joku tippi, mutta ei mulla ollut kymppiä pienempää seteliä, joten väliin jäi. Kiva oli päästä vessaan, sillä olin pidätellyt 36 tuntia kakkosta, minä kun en julkisissa vessoissa ala kiinteää pakettia toimittamaan. Menimme sitten alakadulla olevaan 7-eleveniin ostamaan vettä, kaljaa ja sipsejä. Siellä oli myös jonkunlainen valikoima Japanista tuttuja tuotteita, joten ostimmeレモンサワー juomaa (vähän niin kuin meillä Suomessa on lonkero, mutta tämä on 9% joten varsin vaarallista kamaa). Palasimme hotellille ne juomaan, matkalla AT kysyi parilta paikalliselta ukolta onko kadulla ok vetää röökiä. He sanoivat että missä tahansa se on ok, mutta ei kannata jäädä kiinni. Nämä singaporelaiset lait ja säädännöt kyllä hämäsivät meitä melkoisesti.

Oma huoneeni oli pienehkö.

Wc-tilat.

Joku muukin taisi inhota duriania sakkojen perusteella.

AT:n ikkunoista oli paremmat ja useammat näkymät.

Joimme parit juomat ja lähdimme sitten vastapäiselle Shake Shackiin hakemaan pari hampurilaisateriaa. Tilaus tehtiin automaatilta, se oli muuten helppokäyttöinen mutta piti ymmärtää ensin noutaa se värisevä hakulaite ja syöttää laitteen numero tilaukseen. Päätimme jäädä sinne syömään, ja kaljojen sijaan tilasimme kiltisti limsaa, vaikka oluttakin olisi saanut tiskiltä. Helkkarin hyvät hampurilaiset oli, raneista en ole ihan varma. Syötyämme kävimme vielä ostamassa yhdet juomat kaupasta, ja dokasimme ne AT:n huoneessa. Olosuhteisiin nähden ei kauheasti väsyttänyt, mutta kello oli jo paljon (viiden tunnin aikaero Suomeen joudutti iltaa), yöksi yö oli jääny välistä, oli päästävä suihkuun ja blogattava päivän tapahtumat, joten ensimmäinen ilta oli taputeltu ehkä vähän turhan hätäseen.