920# Lappi, 24

 11.3.-13.3.2026, +3, Drizzle, Kemijärvi

Herätys normiaikaan. Oli tullut nukuttua huonommin kuin edellisenä yönä. Uusiounetkaan eivät onnistuneet, sillä orava ramppasi raivoisasti ympäri mökin kattoja, ja siitä lähtevä ääni oli kova.

Söimme perusaamiaisen, ja sitten lähdimme ajelemaan Kemijärvelle. Sää ei ollut hääppöinen, juuri sellainen harmaa ja sumuinen päivä, mitä Hesassa on useimmat talvipäivät. Pilvet riippuivat matalalla, näkyvyys kyseenalainen. Lumi oli loskautumassa kovaa vauhtia. Lisäksi Pp valitteli koipistensa kuntoa, joten ns. urheilusta oli pakko pitää tänään muutenkin välipäivä.

Ajoimme Kemijärvelle Räisälän kautta, ja menimme jäätietä pitkin. Matka pikkuteitä pitkin sujui yllättävän nopeasti. Liikennettä ei ollut juuri nimeksikään. Kemijärvelle päästyämme koitimme käydä bensiksellä, jos siellä olisi ollut saatavana sellaisia ikkunanpesujuttuja mutta eipä ollut. Takaloosteri oli niin kurainen ettei läpi nähnyt.

Räisälän kylä.

Lossisatama lähestymässä.

Kemijärven jäätiellä.

 

Seututie oli mukavaa vaihtelua.

 

Tästä alkaa Kemijärven "kaupunki" (ja päättyy 300 metrin päästä).

Ensimmäiseksi menimme Lidliin, josta kävimme katsomassa Kirin Ichiban-olutta. Ilahduttavaa oli, että sitä löytyikin. Ostimme pari tölkkiä sitä, ja menimme sitten vielä viereiseen Alkoon. Hankimme sieltä minttukermalikööriä sekä pari minipulloa Cointreauta. Tämän jälkeen kävelimme hetken loskaisessa ja masentavassa keskustassa. Meidän oli tehnyt mieli pizzaa, mutta kaikki kolme paikkaa olivat luotaantyöntäviä, joten päätimme jättää pitset Suomutunturin kippolan tehtäväksi. Aiemmin Mestarin Kievari-nimisestä kippolasta oli saanut hyvät pitset, mutta nyt sekin oli pettymykseksemme muuttunut pelkäksi lounasbuffa-paikaksi. Koitimme päästä käymään kirkossa, mutta sekin oli luonnollisesti kiinni. Kävimme sitten vain K-kaupassa josta ostin Pirkka-sukat sekä yhden postikortin, ja jatkoimme sitten S-markettiin josta koitimme tehdä loppuviikon ruokaostokset. Meidän oli tarkoitus ostaa myös lahjakortti mökin omistajalle, mutta sen unohdimme tyystin, ja loppupäivän sitä harmittelimme. Saimme silti kulumaan 85€ ja risat kauppaan.

Alko-Lidl.

Keskusraitti.

VPK:n talo.

Mestarin Kievariin ei tarvinnut enää mennä.

Tuliaisia ja postikortteja.

Kirkko.

Ajoimme takaisin mökille samaa reittiä. Mökille päästyämme keittelimme kahvit ja joimme Cointreaut, menimme siitä pöffiin pitkäksi aikaa. Lähdimme hakemaan pitsaa sitten Suomu-hotellilta, mutta bistro oli kiinni ja Ailo-kippolasta ei pitseä saanut. Otin sitten poroburgerin ja kaljan, Pp otti savuporokeiton ja veden, kun ei edes omenasiideriä ollut. Tarjoilijat olivat ulkomaalaisia, joten piti englanniksi tilata. Sapuskaa sai vähän aikaa odotella, vaikkei paikalla ollut vielä juuri asiakkaita. Viimein ruuat tulivat, ja hampurilainen nyt oli jonkunlainen, mutta Pp:n porokeitto oli onneton. Lautasen pohja oli hädin tuskin saatu peittymään, vaikka annos maksoi 19€. Mitä hemmettiä tämä oli? Kertakaikkisen luokaton esitys, ja meitä alkoi tosiaan harmittamaan. Emme halunneet ostaa edes onnettomasta turistikaupasta enää mitään. 

Niljakas tie.

Kaffetta ja Cointreauta.

Hampurilaisateria.

Porokeiton litrahinta oli kalliimpi kuin Dom Perignon'n shampanjalla.

Kävelimme vähän matkan päässä olevalle hotellille, joka sekin oli luonnollisesti lukossa. Lähdimme naureskellen takaisin kun joku englantia puhuva epämääräisen näköinen jätkä alkoi kyselemään mitä haluaisimme. Hän oli paikan työntekijöitä, mutta sanoi ettei hotelli ollut nyt auki, kun siellä oli koko viikon ”yksityistilaisuus”. Jahas juu. Ei siinä sitten auttanut kun ison ärsytyksen kera palata takaisin mökille. Ihmettelimme miten helkkarissa tämä paikka on niin onneton? Rinteetkin suljettiin neljältä, mitä ehmettiä? Miten tällainen paikka voi ikinä menestyä?

Mysteerihotelli.

Mökillä lämmitimme saunan. Se vähän piristi mielialaa. Sen jälkeen katselimme Frasieria, ryypiskelimme ja pelasimme Trivial Pursuitia. Vähän oli sellainen tyrttyyntynyt mieliala. Kemijärvellekin oli varmaan pakko vielä palata uudelleen. Loppuviikoksi luvattiin myös skeidaa säätä, ja sekään ei ollut omiaan parantamaan fiiliksiä.

Teinijuomaa.

Seuraavan yön nukuin niin ikään päin prinkkalaa. En saanut oikein nukuttua enää aamuyöstä, kunnes sitten joskus kuuden maissa olin aivan taju kankaalla. Puoli yhdeksältä nousin nauttimaan Pp:n loihtimaa aamupalaa, ja sen jälkeen otin vielä uusiounet.

Kävimme tekemässä kolmen kilsan kävelylenkin. Ilma oli masentava, harmaa, sateinen ja loskainen. Hetken aikaa piipahdimme katsomassa hotellilla meininkiä, mutta eilinen risoi meitä kumpaakin vielä sen verran, ettemme halunneet mennä sinne sisään.

Suomun huippu peittyi sumuun kuin Lontoo konsanaan.

Pp:kään ei mielinyt tällaisella kelilla laskettelemaan, vaan otimme auton ja lähdimme takaisin Kemijärveen, kun sekin oli mennyt meiltä eilen vähän puihin. Ajoimme tällä kertaa vitostietä; se oli pisempi ja tylsempi tie, joskin huomattavasti nopeampi ja sula tie.

Kemijärvellä menimme ensimmäiseksi S-markettiin ostamaan edellisenä päivänä unohtuneen lahjakortin mökin omistajalle. Arvo 150€. Sitten menimme K-markettiin, siellä oli meinaan todella hyvät juomavalikoimat, ja saimme vähän päivitettyä niitä. Pp löysi himoitsemaansa Linda (Lampenius)-juomaa, ja samalla jätimme postikortit kaupan edessä olevaan lodjuun. Kävelimme sitten hetken sateessa, loskassa ja jäässä kylillä, kunnes saavuimme Susa’s Bistroon, jonne menimme juomaan cappucinot ja ostamaan vähän tuliaistuotteita. Olimme aluksi ainoat asiakkaat, omistaja oli puhelias ja uteloi mistä kaukaa vieraat ovat. Tuhlasimme tänne yli 50€, mukana oli myös muutamia lisäpostikortteja jotka täyttelimme samalla kun joimme kahvia. Omistaja toi meille jos jonkinlaista infokansiota alueesta. Muutamia muitakin kahvilavierailijoita tuli, ja paine osaltamme vähän helpottui.

Hyvin suomalainen keli.

Voiko tällaista olla vielä v. 2026?

Kemijärveläistä katutaidetta.

Lapin kauneus suorastaan hivelee silmiä.

Susa's Bistro.

Kippola sisältä.

Tsufée.

Kävimme droppaamassa uudet kortit vielä postilaatikkoon ja lähdimme sitten ajelemaan takaisin mökille päin. Päätimme tulla samaa pikku- ja jäätietä kun edellisenä päivänä, mutta vesisade oli saanut tien loskastumaan, ja Pp sai ajella kieli keskellä suuta. Kun saavuimme jäätie-osuudelle, niin vettä näytti olevan niin paljon jäällä, ettemme uskaltaneet enää sinne mennä. Vaikka jää olisi satavarmasti automme kestänyt, mutta koska emme osanneet arvioida vesikerroksen syvyyttä jään pinnalla + kitkarenkaat, päätimme kääntyä takaisin. Ajoimme Joutsijärven kautta takaisin mökille. Siitä tuli melkoinen lisäkierros huonokuntoista tietä, mutta pääsimme lopulta kotiin.

Pp alkoi tekemään poronkäristystä, ja sitä pitää tietysti hauduttaa oma aikansa. Minun oli paras pysytellä poissa jaloista, joten lähdin itse tekemään vielä 50 minsan kävelylenkin Suomun risteykseen ja kuvaamaan Napapiiri-pystin. Ohiajavia autoja ei ollut montaa, mutta tuntui siltä, että ne ihmettelivät mikä ukko täällä keskellä ei-mitääntä kävelee.

Iltakävelyllä.

Suomun Napapiiri-monumentti.

Täällä vietettiin vielä joulua.

Saavuin parahiksi juuri ruokapöytään. Sapuska oli ehdottomasti paras mitä oli viikon aikana tullut syötyä. Arvosana 5/5. Sitten lämmitimme jokailtaiseen tapaan saunan, ja sen jälkeen pelasimme Trivial pursuitia, ryypiskelimme ja katsoimme jännittävän vlogin Pariisin katakombeista. Vaikka mitään ihmeitä ei tänään(kään) tapahtunut niin päivästä jäi ihan hyvä fiilis vaikka säät olivat mitä olivat. Itse asiassa, alkoi harmittamaan jo loman loppuminen.

Annos poronkäristystä tulossa.

Seuraavaksi oli vuorossa perjantai ja 13. päivä. Yöllä Pp välillä vähän hengitti raskaammin, ja laskin hellästi käteni hänen kädelleen, mutta silti hän tulistui ja väitti minun kiroilleen hänelle. Nukkui sitten olkkarissa kostoksi loppuyön. Joten aamu alkoi vähän äreillen. Myös kelit olivat huonot aina vaan, keskiviikkona alkanut vesisade jatkui edelleen ja nyt oli mukana kova tuulikin. Lisäksi Suomulla tuntui olevan jonkunlainen kirous, koska kerran olimme täällä koronassa, viimeksi mulla iski noidannuoli ja nyt kyynärpäähäni oli iskenyt bursiitti. Mulla oli kyllä ollut sellainen ennenkin, mutta nyt käsi oli kipeä enkä oikein saanut sitä liikkumaankaan. Ja turvoksissa oli totta kai myös.

Aamiaisen jälkeen oli sitä lollerointia, mutta päätimme lopulta uhmata säätä ja lähteä ulos. Ajoimme loskaisia ja superjäisiä teitä Itä-Suomulle, ja päätimme lähteä kävelemään Suomutunturin huipulle. Ketään ei näkynyt missään, hiihtohissit olivat seis, ja lisäksi lumi oli alkanut sulamaan niin vauhdilla, että rinteestä oli alkanut jo paljastumaan vaarallisia paljaita kohtia. Tuuli ja satoi, mutta olimme aika sissejä, ja kävelimme tunturin huipulle nopeasti. Siellä bongasimme parit mäenlaskijatkin. Ihmettelivät varmaankin kun olimme jalkaisin liikenteessä. Sumu ja tihkusade oli sen verran kova, että maisemat peittyivät harmauteen.

Ei ainuttakaan vastaantulijaa tänäänkään.

Sumuinen keli jatkui.

Palasimme autolle ja ajoimme takaisin mökille kuivattelemaan. Joimme kahvit ja vähän brenkkua, ja pelasimme Trivial Pursuittia. Laitoimme sitten saunan lämpiämään ja minä kävin vielä tekemässä loskassa ja jäässä noin kolmen kilometrin kävelylenkin. Törmäsin samaan ukkoon johon edellisenäkin päivänä, hän oli taas ulkoiluttamassa koiraansa, minulla ei ollut oikein tekosyitä.

Käärmeviina - kaiken pahan alku ja juuri.

Trivial Pursuittia.

Nastakengille oli täällä käyttöä.

Sitten saunaan; tänään oli viimeinen ilta ja piti ottaa siitä kaikki irti. Sen jälkeen dokailimme shampanjaa (Chalky), ja sitten Pp viritti tulet takkaan ja grillasimme avotulella makkarat, voi juukeli ne olivatkin hyviä. Ranuja lisukkeeksi. Vähän pidin lumipussia kyynärpäässä ja söin Buranaa, ja se tuntui jeesaavan kipeään kyynärpäähän. Aika meni vauhdilla. Myös mökkinaapurit tuntuivat saapuneen paikalle ensimmäistä kertaa tällä viikolla.  

Comfya meininkiä.

Shampanjaa! Kippis!

Bursiitti tuli kyynärpäähän kylään taas.