8.3.2026, Sunday, -8, Overcast, Kuusamo
Jonkunlaisesti tuli nukuttua, yhden painajaisen näin ja muutaman kerran havahduin, mutta muuten ei ollut havaintoja kummituksista, eipä ollut Pp:lläkään. Heräsin vähän ennen kahdeksaa, Pp oli ollut ylhäällä jo pisempään. Lähdimme sitten aamiaiselle melko nopeasti, joka tarjoiltiin tosiaan hotelli Kajanuksessa asti. Sinne oli noin kilometrin matka. Mutta se tarjosi mukavan mahdollisuuden pienelle aamureippailulle. Sää oli hieman pakkasen puolella, ja se oli jäädyttänyt yön aikana tiet petollisen liukkaiksi.
Koska oli naistenpäivä, niin päätin tarjota Pp:lle aamiaisen, se maksoi á 8€, oli mielestämme varsin edukas. Laatukin oli ihan ok, joskaan lihapullia ei ollut mutta muuten kaikkia suosikkikomponentteja. Pp otti lisäksi puuroa, jota kehui. Ravintolasali oli valtavankokoinen joten pystyimme pitämään hyvät etäisyydet plunssaisiin kanssamatkustajiin.
Sitten käppäilimme takaisin hotellille. Mun olisi tehnyt mieli vielä lolleroida vuoteessa, mutta Pp halusi päästä takaisin tien päälle, joten pakkasimme sitten kamat kasaan ja lähdimme klo 10.30. Check outtia ei tarvinnut erikseen tehdä, jätimme vain avainkortit huoneeseen. Tänään olisi vuorossa noin 350 kilometrin ajomatka Suomu-tunturille.
Sää oli pilvinen, ja alkumatkasta sää oli nollan kieppeillä, mutta jo Ämmänsaaressa sää oli valahtanut pakkaselle ja kevään merkkejä ei ollut ilmassa ainuttakaan. No, tykkylumet olivat sulaneet puista, mutta muuten tuuli ja sää olivat jäätäviä. Pysähdyimme Jalonniemeen, josta ostimme kahvit ja melkoisesti nannaa. Kävimme tsekkaamassa Ilmari Kiannon patsaan, joka jökötti tutulla paikallaan. Palasimme sitten kylmyyden ajamina takaisin kuraiseen autoon ja lähdimme ajelemaan kohti Kuusamoa.
Hiljaisen kansan kohdalla kävimme teimme vielä pysähdyksen, nyt kun oli parkkipaikkakin aurattu. Ihmisiä täällä ei ollut, mutta teos oli yhtä hämmentävä kuin ennenkin. Mulla oli täällä vielä erillinen missio, olin etukäteen suunnitellut jemmaavani tänne tai sitten Raatteen tien päätyyn itselleni tulevaisuuteen viestin minigrip-pussissa (näitä on mulla muutamia ympäri maailmaa). Raatteen tielle emme tällä kertaa kelirikon vuoksi voineet mennä, joten kohteeksi valikoitui sitten Hiljainen kansa. Jemmaaminen on tietysti aina vaikeaa, katsotaan nyt tuleeko tuota koskaan enää löydettyä.
Matka Kuusamoon tuntui kestävän pienen ikuisuuden. Kajaanista taitaa olla matkaa 245 kilometriä, mutta jotenkin matka tuntuu pitkältä erityisesti Suomussalmen jälkeen, sillä siellä ei ole mitään muuta kuin loputonta korpea. Tien kondiskin muuttui huonommaksi, ja Kuusamossa tuntui olevan lunta jo varsin paljon (Ilmatieteenlaitoksen mukaan 77 cm), sillä alkoi olla vaikeuksia jo nähdä lumipenkan yli muita autoja risteysalueilla. Muualla Suomessa kevät oli alkanut toden teolla, Ylitorniossakin oli mitattu +8 asteen lämpötiloja, mutta täällä oli vielä saman verran pakkasta. Kummallista.
Ensiksi menimme bensikselle, sillä autoon oli tullut vikailmoitus matalasta rengaspaineesta, kaikissa renkaissa. Kävimme tsekkaamassa paineet ja ne näyttivät olevan ihan OK, Pp kalibroi ajotietokoneen kautta homman kuitatuksi. Tankkasimme sitten siinä samalla, ja sen jälkeen menimme katsomaan Lidlistä jos olisimme saaneet sieltä Kirin Ichiban-kaljaa (ei ollut). Jotakin sitä piti ihmisen syödäkin, joten googlasimme Wanha Mestari-nimisen ravintolan puolentoista kilometrin päästä ja ajoimme sinne. Se vaikutti olevan sama paikka jossa olimme olleet v. 2017, mutta silloin se oli Martina-niminen kippola. Otimme molemmat lehtipihvet joiden valmistuminen kesti ikuisuuden. Juomaksi jäävettä josta siitäkin veloitettiin 2€, jumanakauta hanavedestä?? 54€ tästä oli muutenkin liikaa, vaikka maku oli ihan suht kelpo lanttuja lukuunottamatta, annetaan nyt arvosana 3/5 vaikka miinusta tuleekin pitkästä odotusajasta ja riistohinnoista.
Seuraavaksi menimme vielä Prismaan tekemään ostoksia. Kauppa oli tosi surkea, kaikki sellainen mitä olisimme halunneet tuntui olevan lopussa. Saimme silti likemmäs 120€ tuhlattua tähänkin kauppaan. Sitten kohti Kemijärveä, Suomulle matkaa oli jäljellä noin sata kilometria. Rukalle asti oli muita autoja myös, mutta sitten saimme ajaa aika lailla rauhaksiin. Viimeinenkin auto kääntyi Sallan risteyksestä edestämme pois. Loppumatka meni ihan hienosti ja ehdimme vielä valoisan aikaan mökille. Kyseessä oli siis sama tuttavan mökki, jossa olimme vierailleet aiemmin, joskin edellisestä visiitistä oli jo kolme vuotta aikaa.
 |
| Hotellin lämpömittari näytti asteet Fahrenheitteina :@ |
 |
| Aamu(pala)lenkillä. |
 |
| Hotelli Kajanuksesta sai aamupalaa. |
Koska oli naistenpäivä, niin päätin tarjota Pp:lle aamiaisen, se maksoi á 8€, oli mielestämme varsin edukas. Laatukin oli ihan ok, joskaan lihapullia ei ollut mutta muuten kaikkia suosikkikomponentteja. Pp otti lisäksi puuroa, jota kehui. Ravintolasali oli valtavankokoinen joten pystyimme pitämään hyvät etäisyydet plunssaisiin kanssamatkustajiin.
 |
| Valtavankokoinen aamiaissali. |
 |
| Leipäpöytä. |
 |
| Leivänpäällisiä. |
 |
| Syötä- ja juotavia. |
Sitten käppäilimme takaisin hotellille. Mun olisi tehnyt mieli vielä lolleroida vuoteessa, mutta Pp halusi päästä takaisin tien päälle, joten pakkasimme sitten kamat kasaan ja lähdimme klo 10.30. Check outtia ei tarvinnut erikseen tehdä, jätimme vain avainkortit huoneeseen. Tänään olisi vuorossa noin 350 kilometrin ajomatka Suomu-tunturille.
Sää oli pilvinen, ja alkumatkasta sää oli nollan kieppeillä, mutta jo Ämmänsaaressa sää oli valahtanut pakkaselle ja kevään merkkejä ei ollut ilmassa ainuttakaan. No, tykkylumet olivat sulaneet puista, mutta muuten tuuli ja sää olivat jäätäviä. Pysähdyimme Jalonniemeen, josta ostimme kahvit ja melkoisesti nannaa. Kävimme tsekkaamassa Ilmari Kiannon patsaan, joka jökötti tutulla paikallaan. Palasimme sitten kylmyyden ajamina takaisin kuraiseen autoon ja lähdimme ajelemaan kohti Kuusamoa.
 |
| Jalonniemen taukopaikkakeskittymä. |
 |
| Ilmari Kianto maastoutuneena puiden siimekseen. |
Hiljaisen kansan kohdalla kävimme teimme vielä pysähdyksen, nyt kun oli parkkipaikkakin aurattu. Ihmisiä täällä ei ollut, mutta teos oli yhtä hämmentävä kuin ennenkin. Mulla oli täällä vielä erillinen missio, olin etukäteen suunnitellut jemmaavani tänne tai sitten Raatteen tien päätyyn itselleni tulevaisuuteen viestin minigrip-pussissa (näitä on mulla muutamia ympäri maailmaa). Raatteen tielle emme tällä kertaa kelirikon vuoksi voineet mennä, joten kohteeksi valikoitui sitten Hiljainen kansa. Jemmaaminen on tietysti aina vaikeaa, katsotaan nyt tuleeko tuota koskaan enää löydettyä.
 |
| Hiljainen kansa. |
 |
| Omituinen näky. |
 |
| Jotenkin synkkäsävytteinen työ. |
 |
| Talvella paikat ja kippolat olivat suljetut. |
 |
| Luetunymmärtämistesti. |
Matka Kuusamoon tuntui kestävän pienen ikuisuuden. Kajaanista taitaa olla matkaa 245 kilometriä, mutta jotenkin matka tuntuu pitkältä erityisesti Suomussalmen jälkeen, sillä siellä ei ole mitään muuta kuin loputonta korpea. Tien kondiskin muuttui huonommaksi, ja Kuusamossa tuntui olevan lunta jo varsin paljon (Ilmatieteenlaitoksen mukaan 77 cm), sillä alkoi olla vaikeuksia jo nähdä lumipenkan yli muita autoja risteysalueilla. Muualla Suomessa kevät oli alkanut toden teolla, Ylitorniossakin oli mitattu +8 asteen lämpötiloja, mutta täällä oli vielä saman verran pakkasta. Kummallista.
 |
| Tien kondis alkoi huonontua. |
 |
| 140 km:n korpitaipaleen jälkeen Kuusamo ilmestyy kuin tyhjästä. |
Ensiksi menimme bensikselle, sillä autoon oli tullut vikailmoitus matalasta rengaspaineesta, kaikissa renkaissa. Kävimme tsekkaamassa paineet ja ne näyttivät olevan ihan OK, Pp kalibroi ajotietokoneen kautta homman kuitatuksi. Tankkasimme sitten siinä samalla, ja sen jälkeen menimme katsomaan Lidlistä jos olisimme saaneet sieltä Kirin Ichiban-kaljaa (ei ollut). Jotakin sitä piti ihmisen syödäkin, joten googlasimme Wanha Mestari-nimisen ravintolan puolentoista kilometrin päästä ja ajoimme sinne. Se vaikutti olevan sama paikka jossa olimme olleet v. 2017, mutta silloin se oli Martina-niminen kippola. Otimme molemmat lehtipihvet joiden valmistuminen kesti ikuisuuden. Juomaksi jäävettä josta siitäkin veloitettiin 2€, jumanakauta hanavedestä?? 54€ tästä oli muutenkin liikaa, vaikka maku oli ihan suht kelpo lanttuja lukuunottamatta, annetaan nyt arvosana 3/5 vaikka miinusta tuleekin pitkästä odotusajasta ja riistohinnoista.
 |
| Onpa typerä mainos. |
 |
| Kuusamon keskustan pääraitti (Ouluntaival). |
 |
| Kuusamon Wanha mestari. |
 |
| Kippola sisältä. |
 |
| Baaritiski. |
 |
| Ylihinnoiteltu lehtipihvi. |
Seuraavaksi menimme vielä Prismaan tekemään ostoksia. Kauppa oli tosi surkea, kaikki sellainen mitä olisimme halunneet tuntui olevan lopussa. Saimme silti likemmäs 120€ tuhlattua tähänkin kauppaan. Sitten kohti Kemijärveä, Suomulle matkaa oli jäljellä noin sata kilometria. Rukalle asti oli muita autoja myös, mutta sitten saimme ajaa aika lailla rauhaksiin. Viimeinenkin auto kääntyi Sallan risteyksestä edestämme pois. Loppumatka meni ihan hienosti ja ehdimme vielä valoisan aikaan mökille. Kyseessä oli siis sama tuttavan mökki, jossa olimme vierailleet aiemmin, joskin edellisestä visiitistä oli jo kolme vuotta aikaa.
 |
| Viimeinen puserrus. |
 |
| Ruka ohitettiin luikauksella. |
 |
| Maisemat alkoivat olemaan lappimaisia. |
 |
| Suomutunturi. |
Kamojen purkaminen vei aikansa, ja sitten mökin reeriin laittaminen, lakanoiden asettelu, jääkaapin lataus, netin virittäminen, veden lämmitys ja saunan lämmitys (sähkösauna). Televisiokin piti virittää, mutta täällä ei ollut saatavilla enää kuin viisi kanavaa. Käsittämätöntä. Vaikka matka oli paljon lyhyempi kuin edellisenä päivä, se ei välttämättä ollut sen helpompi, ja jotenkin olo tuntui väsyneeltä. Ei siis sen kummempia aikaansaannoksia enää loppupäivän osalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti