Tuli nukuttua
pitkään. Matkaväsymys alkoi olla sitä luokkaa, ettei jaksanut enää suorittaa.
Edellisilta oli sujunut ryypiskellessä. Heräsilimme vasta 11:n jälkeen, ja
siltikin meni tuntikausia lolleroidassa. Ei oikein huvittanut tehdä mitään.
Kahden jälkeen olimme saaneet aamiaisen syödyksi, ja päätimme lähteä
Akihabaraan.
Ensiksi kävimme
parissa postissa, mutta molemmat olivat jostain syystä kiinni. Edelleen
postimerkit olivat hankkimatta. Ehkä oli
sitten joku valtion vapaapäivä tms. Kävelimme metroasemalle ja matkustimme
yhden pysäkin välin Akihabaraan.
 |
| Kämppämme vieressä oleva pieni temppeli. |
Kävimme
ensimmäiseksi epämääräisessä liikkeessä, jonka AT oli bongannut käydessään
täällä omin päin. Automaatista olisi voinut ostaa naisten alushousuja, jotka
olivat käytettyjä. Alkkarit joihin oli kustu maksoivat vielä tuplaten. Automaatit
ottivat vain vanhoja tuhannen jenin seteleitä vastaan, eikä meillä ollut
sellaista päällä. Noh...
 |
| Viime vuonna käytiin tuolla Maid-cafeessa. |
Menimme katsomassa t-paitoja. Hyvä kauppa oli, mutta en löytänyt mitään ostettavaa. AT
osti sentään Trump-paidan vanhalle yhteiselle kaverillemme ja manekinekon.
Sitten MegaDonkiin ja muihin kauppoihin, mutta en oikein saanut mitään
ostettua, vaikka ostohousut olivatkin jalassa. Menimme GinzaLioniin juomaan
oluet ja syömään. Piristymisaste ei senkään jälkeen parantunut.
 |
| EU:n aivopesettämille just sopiva tuliainen. |
 |
| Lounasta. |
Otimme metron ja
menimme Asakusaan. Kävimme vielä Donkissa, ja sitten Nakamise Streetillä menimme t-paitakauppaan, josta ostimme superkalliilla paidat. Paikka oli
ilmeisesti ulkolaisten turistien suosiossa, sillä poikkeuksellisesti
myyjättäret puhuivat englantia. Kun vastasin jotain japaniaksi, niin ihmettelivät, että länkkärihän puhuu japaniaa, ja kun sanoin, että vähän vain niin se ei
haitannut, he jatkoivat supernopealla japanillaan ja puhuin itseni pussiin.
Muutenkin nämä nuoret neidot käyttivät minusta sanaa お兄さん (vanhempi veli),
mikä ehkä vähän häiritsi minua. Kävelimme hetken Senso-Ji:n temppelialueella ja
odottelimme jos Not Suspicious bar olisi auennut. Sen piti aueta klo 18.30
mutta kiinni oli ja pysyi. Otimme sitten metron takaisin kämpille, ja kävelimme
kaupan kautta kotiin. Siellä sitten hengailua ennen nukkumaan menoa. Vähän oli ”vapaapäivän” tuntua,
mikä harmitti kun aika meni ”hukkaan”.
 |
| Nakamise-dori. |
 |
| Senso-ji jälleen kerran. |
 |
| Not Suspicious-baari jäi tällä kertaa käymättä. |
Seuraavana aamuna meillä oli
molemmilla herätyskellot soimassa klo 8.30, mutta yhdessä tuumin kumpikaan ei
osoittanut heräämisen merkkejä ennen kymmentä. Aamiainen verkkaisesti
naamariin, ja sitten lähdimme ulos. Ensiksi menimme kulman takana olleeseen
postitoimistoon, joka oli kerrankin auki. Näin jo ovelta kauhistuneen
virkailijan ilmeen, mutta osasin toimittaa asiani hienosti japaniksi.
Toivottavasti sitä arvostavat nämä virkailijatkin... Ostin seitsemän
postimerkkiä á 100 jeniä (n. 65 senttiä), joten melkoisen halpaa oli verrattuna Euroopan postimerkkien hintatasoon.
Otimme junan
Akihabaraan, siellä vaihdoimme Shinjukun asemalle vievään junaan. Saimme
istumapaikat jenkkituristien vierestä. Matka meni unta vastaan taistellessa;
jostain syystä turistibussit ja tokiolaiset metrot ovat minulle hyvin vahvaa
unilääkettä. Ilma oli jälleen superkuuma tänään, ja vaikka metrovaunujen
ilmastointi oli heikonlainen, niin sen verran se jäähdytti että tuskainen
kuumuus vaihtui raukeaksi olotilaksi.
Shinjukussa kesti
taas ensin ennen kuin löysimme eteläpuoleisille uloskäynneille (siinä pitää
välillä piipahtaa junalaituireiden puolella, että pääsee jatkamaan toiselle
puolen asemaa). Löysimme sitten Lumine2 -rakennuksen josta etsimme Pp:lle
teekauppaa. Se oli hyvin fiini kauppa, mutta löytyi yllättävän helposti. Ostin pyydettyä
teetä, se maksoi 5200 yeniä (kolmisen kymppiä).
 |
| Melkein kuin Lontoossa. |
Kävelimme sitten
Kabukichossa. Kävimme pelaamassa kourapelejä, AT voitti muutamalla
yrityksellä itselleen Pikachun. Oli helkkarin kuuma, ja tarvitsimme
ilmastointia, joten menimme jälleen Ikeaan. Kävimme ensiksi etsimässä
pehmosikoja, mutta niitä ei ollut (kyllä, kysyin toki myös myyjältä, mutta
sanoi niiden olevan enempi tilaustuote, Yokohaman liikkeestä löytyisi). Menimme
bistron puolelle mutta siellä myytiin vain hodareita ja sellaista, eikä
ollenkaan lihapullia, joten päätimme skipata safkapaikan.
 |
| Tytykahviloita olisi ollut Kabukichossa riittämiin. |
 |
| AT voitti tuliaisia kourapeleistä. |
AT mieli
tupakille (Tokiossa ei saa polttaa juuri missään, mutta muutamia erillisiä
tupakkakoppeja on), ja sillä välin kätkin itselleni viestinlapun pyöräparkin
seinään. En oikein muista mitä olin siihen kirjoitellut, mutta jonkun viestin
kuitenkin ja sullonut sen minigrip-pussiin. En tiedä löydänkö sitä koskaan enää
vai unohdanko sen, mutta kuitenkin. Mulla on muutama muukin paikka maailmalla,
jossa sama juttu. Ei se nyt ihan aikakone ole, mutta ajatus kiehtoo minua, että
siellä ne viestit yhä odottavat minua – vai odottavatko?
 |
| Tänne tuli jemmattua itselle tulevaisuuteen viesti. |
Kävimme
kuvaamassa kuuluisan Godzilla-patsaan ja menimme sitten syömään pubiin. Se oli
selvästi suunnattu länkkärituristeille ja oli perhanan kallis, mutta teki mieli
saada makkaraa ja kaljaa. Ne olivat kyllä ihan hyviä. Siinä ruokailessa vasta
aloin lukemaan Pp:n ohjetta teekaupasta, kun aloin ihmettelemään halpaa hintaa.
Pp pyysi tuomaan teetä 500gr, ja minä juntti olin ostanut vain 100gr
pakkauksen. Eipä siinä auttanut sitten kuin palata takaisin kauppaan (onneksi myyjä
oli vaihtunut), ja ostin puolen kilon säkin, se maksoi yli sata euroa.
 |
| Godzillan ujo kurkistus. |
 |
| Makkarasetti. |
 |
| Teeostoksilla. |
Otimme junan
parin pysäkin päähän Harajukuun, ja menimme vaatekaupoille. Uniqlo:sta emme löytäneet mitään. Kävelimme Takeshitan päästä päähän ja takaisin.
Meitä ihmetytti miksi täällä oli niin paljon nigerialaisia ukottamassa. Pariin
kauppaan menimme ja pari uutta t-paitaa saimme hankittua.
 |
| Harajuku. |
 |
| Takeshita-kadulta ne parhaimmat t-paidat saapi. |
Iski jotenkin
sellainen väsymys taas, joten otimme junan takaisin Asakusabashille, ja
kävelimme vartin matkan kämpille. Pistäydyimme matkalla konbiniin. Ostin parit
famichikinit ilmeisesti niin määrätietoisesti, että ekaa kertaa myyjä alkoi kysymään minulta pointokaadoa ja
kertomaan alennuksista (ne oli printattu kauppakuitin taakse) mihin olin
oikeutettu seuraavalla ostokerralla. Olin vähän otettu, pitikö tämä myyjä minua "turisti 2.0"-versiona, kenties hieman parempana kuin tavan länkkäriä? No, ehkä se on vain omaa copetusta.
 |
| 割引-alekuponki seuraavista Famichikeistä. |
Kämpillä suihkut,
kylläpä teki hyvää kun oli hionnut taas koko päivän. Vaatteet haisivat
kamalalle. Mulla oli rahaa hukassa, ja sain etsiä melko kauan, että löysin
rahajemmani. Torakka rupesi päälliköimään kämpässä, se vähän
kauhistutti minua. AT tappoi sen. Rohkea-san.
Lähdimme sitten
vielä illallistamaan, ja löysimme kävelymatkan päästä ”Jonathan”-nimisen baarin. Tuttuun tapaan safkat tilattiin automaatista, mutta täällä
oli robotti joka toimitti ruuat (tosin ei meille, mutta johtui ehkä siitä, että oli kaljaa mukana ja tarjoilijan piti varmistaa etteivät myy alaikäisille). Tilasimme tonkatsut ja kaljat, maksoivat lähes
5000 yeniä, mutta ruoka oli tosi hyvää, arvosana 4/5. Sitten kauppaan, josta ostimme
brenkkua ja siirryimme dokailemaan kämpille. Postikortit veimme laatikkoon
myös. Olimme koittaneet hommata paikallisopasta
viimeisille päiville, mutta sekin epäonnistui.
 |
| Tarjoilijarobotti työssään. |
 |
| Olipa hyvvee tonkatsua. Myös riistä, misokeittoa ja sörsseleitä. |
