10.9.2025,
Wednesday, +31, Downpour, Tokyo, Japan
Heräsimme
yhdeksältä. Ehkä jetlag alkoi taittumaan. Aamiaisen söimme rauhaksiin;
seuraavana päivänä meillä olisi Japanin sisäinen lento, joten teimme sitä varten check
inin netissä. Se palkittiin sähköpostilla jossa oli lisäohjeita, mutta se oli
tietysti pelkästään japaniksi + meili oli tehty kuvilla, jotta tekstejä ei
pystynyt syöttämään kääntäjäänkään.
Yhdeltätoista
minä lähdin Asakusaan ja AT lähti Akihabaraan. Kävelin aikani Kuramaen asemalle; se
oli samanlainen miina mihin olimme joutuneet aiemminkin; jos valitsit väärän
sisäänkäynnin, et päässyt kuin raiteelle joka johdatti sinut luultavammin
väärään suuntaan, etkä päässyt vaihtamaan laituria. Tällä kertaa mulla kävi tuuri kun osuin
vahingossa oikealle raiteelle. Asakusaan oli lisäksi vain yhden pysäkin matka.
Ulos päästyäni
taivas yhtäkkiä repesi ja vettä alkoi tulemaan tuhatta ja sataa. Juoksin
katoksen alle jossa pitelin sadetta ainakin 20 minuuttia. Kengätkin siinä
kastuivat niin, että palasin takaisin metrolle, jonka tunnelin suojassa
hengailin niin pitkään kuin pystyin. Mulla oli klo 12.00 varattuna aika
riksa-ajelulle, joten oli pakko sitten lähteä sinne. Onneksi sade oli
hiljentynyt tässä vaiheessa melkoisesti. Asakusassa taisi operoida muutama muukin riksayritys, mutta minä käytin Tokyo Rickshaw'ta. Lähtöpaikan osoite
oli Asakusa 1-2-1. Löysin sinne helposti, mutta olin toki käynyt täällä
aiemminkin. Siinä se oli heti Senso-ji:n temppelialueen vieressä.
 |
| Aina tuntui olevan vaikeat sääolot.. |
 |
| Odottelua Asakusassa. |
Ilmottauduin
äijälle japaniksi, joka kävi puolestaan ilmoittautumassa minut saapuneeksi jollekin dirikalle. Sen jälkeen
tuli joku toinen ukko, joka puhui niin nopeasti japaniaa etten ymmärtänyt
mitään. Osasi onneksi myös englantia. Varaukseni löytyi - hyvä homma koska olin räätälöinyt itselleni spesiaalikierroksen, ja olin joutunut käymään ikuisuuteen asti sähköpostikeskusteluja aiheesta. Mulla oli tunnin aika varattuna, maksoin sen alta pois. Olin viime vuonna käynyt täällä myös, ja saanut Miyu-chanilta 割引:n, semmoisen alennuskortin, joten hinnaksi jäi 14400 yeniä ~ 90€. Sitten minut vietiin odottamaan jo
kärryjen lähelle, ja pian Mii-chan ilmoittautui minulle. Hän oli tämän päivän
kuskini. Olin varannut tämän tunnin kierroksen muutamaa viikkoa aikaisemmin, ja
olin toivonut viime kertaista kuskiani Miyuchimu-chania, mutta hän ei ollut
ilmeisesti saatavilla. Olin siitä vähän pettynyt. Mii-chan oli ehkä vähän
vanhempi – sanoi tehneensä tätä työtä viisi vuotta jo, ja olevansa firman
vanhempia ajureita. Hän oli myös tosi mukava. Varatessa olin sanonut haluavani
naiskuskin – ehkä se on sovinismiä – vai feminismiä – vai homofobista, mutta en
voi itselleni mitään, katson mieluummin naisia kuin jonkun lihaksikkaan
adonisukon pakaroita.
Mii-chan kysyi
minkä reissun haluaisin tehdä, sanoin että temppelikierros olisi hyvä. Mä vähän
diggailen ajatuksesta, kun japanilaiset ikään katsomatta tuntuvat vierailevan
temppeleissä usein. Lisäksi sellainen vierailu ei yleensä kestä muutamaa
minuuttia kauempaa (paitsi viime vuonna Otaka-sanin kanssa). Ensiksi kävimme
Tokion vanhimmassa buddhalaistemppelissä Matsuchiyamashotenissa, jossa Mii-chan esitteli
tarkkaan kaiken rituaalin miten piti käyttäytyä – se oli vanhastaan jo tuttua
minulle. Ensiksi teimme ”temizun” (手水). Eniten minua harmitti se
kun en ollut osannut varautua oikeanlaisilla kolikoilla – tarviittiin 50 yeniä,
jotta sai sytyttää suitsukkeen, joka sytytettiin itse ja laitettiin palaamaan
erilliseen hiekka-astiaan, ja josta kauhottiin savua ensin päähän – joka antoi
lisää viisautta (ja kyllä, otin sitä extra-annoksen kun taidan olla sen tarpeessa) – ja sitten muualle kroppaan. Mii-chan antoi minulle puuttuvat rahan :D Sitten kävelimme itse päätemppelin eteen – täällä
teemana oli horseradish, niitä oli jo temppelin edustalla ja päätemppeliin
niitä oli piirretty myös, kumartelimme sitten aikamme ja teimme rukoukset
(mielessämme). Mä olen ehkä vähän agnostikko, joten toivoin kehittyväni
paremmaksi keilaajaksi kuin jotain epäkonkreettista asiaa (esim. kehittyväni
paremmaksi ihmiseksi). Sen lisäksi kumautettiin narua, jonka päässä oli kongi,
epäonnistuin tässä pahasti. Sitä piti todellakin heiluttaa voimalla, jotta sai
jonkunlaisen kumauksen aikaiseksi.
 |
| Riksasta avautuvaa näkymää. |
 |
| Sky Tree hallitsi Asakusan maisemia. |
 |
| Matsuchiyama shoten. |
 |
| Temizu. |
 |
| Suitsuketta sytyttämässä. |
Pulu (japaniksi
hato – 鳩) pelästyi meitä ja lensi päin Mii-chanin jalkaa pelästyttäen (びっくりしました) puolestaan hänet. Se
nauratti meitä melkoisesti. Koska olimme temppelissä, ja Pp:n ja minun voimaeläin on pulu, ajattelin ilman muuta tämän olevan Pp:ltä jonkunlainen "kosto" tahi "muistutus". Lähdimme jatkamaan eteenpäin. Mii-chan jaksoi
juosta kyllä hyvin, ei hengästynyt juurikaan. Kuuma hänelläkin oli, eikä ihme.
Kyselin kuinka paljon hän juoksee päivässä, sanoi juoksevansa 10-30 km. Joten
siitä voi miettiä minkälaisessa kondiksessa tämä nainen mahtoi olla. Hän kyseli
minulta Suomesta asioita ja pyysi kertomaan eri sanoja. Yllätyksenä taisi vähän
tulla kun kysyin tietääkö hän muumit – ja vasta sitten hän huomasi asian, että
itse asiassa saanut nimensäkin Pikku-Myystä (japaniksi Mii), ja hänen äitinsä
on kova Muumifani.
Kävimme vielä
toisessa temppelissä, se oli shintolaistemppeli Imado Jinja. Tämä oli
Neko-temppeli, teemana olivat kisset. Portin sisäpuolella roikkuivat emat - sellaiset tuulessa kalisevat puulevyt, johon oli kirjoitettu rukouksia ja toivomuksia. Rituaalit olivat
taas vähän erilaiset, mutta Mii-chan selitti kaiken loistavasti. Kävimme keskustelut puoliksi japaniksi ja puoliksi englanniksi.
Mii-chan opiskeli vielä yliopistossa amerikkalaista kirjallisuutta, joten hän osasi
englantia hyvin. Minulla meni vähän ohi mitä eroa oli ja torilla - 鳥 (lintu) ja toriilla 鳥居 (temppelin edessä oleva portti). Mii-chan kyseli osasinko lukea kanjeja, ja häpeäkseni jouduin toteamaan lukutaitoni olevan huonolla tasolla - saatoin osata sellaista arkipäivän perussanastoa jonkun verran, mutta erisnimet ja temppeleiden uskonnolliset mietelauseet olivat minulle täysin vieraita. Teimme riittävän määrän kumarruksia ja taputuksia. En ehtinyt
kuvaamaan paikkaa, sillä se oli sen verran suosittu, että jonoa oli koko ajan
temppelin eteen, enkä halunnut alkaa siinä herkällä hetkelä filmailemaan muita.
Siinä oli pieni kioski, josta pystyi ostamaan matkamuistoja. Ostin
avaimenperän, jonka Mii-chan valitsi. Tämä hieman ahdisti kun myyjä ja joku
asiakkaana ollut ukkokin alkoivat puhumaan minulle, ja on todella vaikeaa
seurata kolmen ihmisen kysymyksiä samaan aikaan.
 |
| Pienet nekoset piileskelemässä temppelin edustalla. |
 |
| Ema. |
Mii-chan kysyi,
heittääkö hän minut takaisin lähtöpisteelle, vai haluanko vielä puolen tunnin
kierroksen 6700 yenin lisähintaan. Mulla oli ollut niin hauskaa, että sanoin
voivani jatkaa, jos Mii-chan itse vain jaksaisi juosta. Ehkä se oli virhe, mietin olisiko minun pitänyt tulkita rivien välistä, että kierros olisi tässä? Mii-chan kyllä väitti, että se kävi hänelle hyvin, mutta jos hän osoitti vain kärsivällisyyttä - gaman (我慢). Teimme puolen
tunnin kierroksen Sumida-joen toisella puolen ja juttelimme niitä näitä, ja
lopulta hän jätti minut Tokyo Sky Treen luo. Maksoin laskun, ja annoin hänelle
lahjaksi vielä muumilimsa-pullollisen. Samanlainen hämmennys hänelläkin oli
kuin aiemmin parturillanikin. Japanissa kun ei tippejä voi jättää, mutta toivottavasti tuliaisten jättäminen on OK.
 |
| Sillat tiesivät aina raskasta ylämäkeä. |
Laitoin AT:lle
viestiä, hän oli vielä Akihabarassa. Kysyin haluaisiko hän tulle Tokyo SkyTreelle, ja sanoi jees. Puoli tuntia piti odotella ja ukko oli saanut itsensä
mestoille. Kävimme ensin syömässä udonit ravintolassa, se oli aika kamalaa. Sen jälkeen teimme pienen kauppareissun, ja sen jälkeen itse Sky Treen torniin.
Mä olin koittanut päästä tänne jo vuonna 2013, mutta
silloin tänne oli ollut 6 tunnin jono. Nyt huonosta kelistä johtuen pääsimme
sisään heti ilman jonotusta. Ylimpään kerrokseen maksoi 3500 yeniä / aikuinen
(alempaan kerrokseen olisi päässyt tonnia halvemmalla, mutta kuka sinne
haluaisi). Torni oli ihan jees, ei mikään erikoinen mutta pakkohan se oli
kerran kokea. 450 metrin korkeus oli aika huima, ja suttuisesta kelistä
huolimatta kaupunki näkyi hyvin. Emme ostaneet tuliaisia emmekä olutta tai
mitään. Kertabongaus riitti.
 |
| Tuleeko tästä Näsinneula mieleen? |
 |
| Lounas oli pahahkoa. |
 |
| Tokio <3 |
 |
| Sumida-joki. |
 |
| Eipä näkynyt Fuji-vuorta. |
 |
| Aurinkoa ja sadetta. |
 |
| Lasilattia totta kai. |
Palasimme sitten
takaisin metrolle ja kämpille, jossa otimme suihkut. Vaikka aurinko ei tänään
juuri paistanut, keli oli melkoisen kostea ja hiostava. Kovasti tuhlaantuu
vaatteita täällä. Lisäksi sateenvarjot jne eivät meinaa kuivaa millään.
Pakkailimme vähän kamoja tulevaa neljän päivän reissua varten ja joimme hieman
olutta.
Lähdimme sitten
vielä syömään Kuramaen sillan lähellä olevaan hampurilaispaikkaan. Parturini
oli suositellut sellaista, mutta olin jo kauan sitten unohtanut sen nimen.
Luulin sen olevan McLean; olimme ainoat asiakkaat ja kyselimme tarjoilijalta
tunsiko hän Misa-san nimistä parturia, mutta eipä tuntenut. Joten taisimme
olla väärässä baarissa. Tilasimme silti purilaisateriat; ne olivat hyviä joskin
pieniä ja kalliita, ja kalja erityisen kallista, mutta maultaan hyviä. Sitten
kämpille hermoilemaan seuraavaa päivää.
 |
| Ensimmäinen menu josta ymmärsi jotakin. |
 |
| Kyl hamppari vaan hyvvee on! |
