875# Itävalta, 8

 19.4.2025, Saturday, +16, Partly cloudy, Vienna, Austria

Heräilyä kahdeksan kieppeillä. Tänään olisi paluumatka kotiin, mutta se olisi vasta illalla, joten päivästä tulisi sellainen hermostuttava kyttäilyntäytteinen kokemus. Ensiksi kuitenkin tuttuun tyyliin aamiaiselle, sali oli täynnä väkeä. Tuli syötyä reippaasti, kun päivästä tulisi pitkä, ja energialle olisi tarvetta.

Check out oli kello 11, joten ehdin vielä ottamaan vähän uusiounta aamiaisen jälkeen. Sitten vähän buukkauksia tulevien reissujen vuoksi (jotka jouduin perumaan seuraavina päivinä) ja lopulta pikapakkauksella kamat kasaan. Pp oli tietysti jo pakannut omansa hyvissä ajoin.

Viimeinen aamu Wienissä.

Respaan ennätimme muutamaa minuuttia vaille 11. Lentomme lähtisi vasta kello 19.15, joten jätimme matkatavaramme hotellille, onneksi se onnistui kun olimme vähän huolissamme “respattomasta” hotellista.

Ruby Marie-hotellimme fasadi.

Meidän Wienin 72 tunnin Vienna-liput olivat menneet jo vanhaksi, joten meillä ei ollut edes lippua julkisiin kulkuvälineisiin. Hommasimme 24h liput, niin ei tarvitsisi sitten joka kerta puljata tikettien kanssa vaikka siinä ehkä taloudellisesti takkiin tulisikin. Otimme metron Stephansplatzille, kävimme tutkimassa muutamia tuliaiskauppoja läpi. Kello 12 menimme Ankeruhrin kellolle. Väkeä oli kertynyt melkoisesti odottamaan puolen päivän merkkipaalua – kellossa oli vähän samanlaisia meininkejä kuin Prahan astronomisessa kellossa. Tämä Wienin kello oli rakennettu v. 1914, ja tasatunnein historiallisia figuureja liikkui kellotaulussa. Klo 12 näkyi kaikki hahmot – jokaisen liikkuminen kellotaulun poikki kesti minuutin, joten koko “show” kesti puoliltapäivin 12 minuuttia. Tässä kohdin mulla alkoi kurkku kipeytyä ja pelkäsin plunssan tekevän tuloaan.

Ankeruhrin kello.

Figuurit liikkuivat kellotaulun editse.

Kävimme vielä eräässä matkamuistomyymälässä Pp:n tehdessä ostoksia. Sitten kävelimme toista kilometriä Sigmund Freud-museolle Berggassella. Tutuksi tulleet kallis pääsymaksu (á 15€) ja jumalattoman kuumaksi lämmitetty museo oli vastassa. Se käsitti Sigmundin asuintalon ja vastaanoton. Hän asui täällä 47 vuoden ajan, kunnes natsien takia lähtö tuli v. 1938. Ihan mielenkiintoinen paikka, vaikka tietysti mööpeleitä olisi kaivannut enemmän, mutta ymmärrettävistä syistä ne olivat pois. Arvosana 3/5. Joimme sitten vielä kahveet museoshopissa.

Katunäkymiä.

Kapeampaa katunäkymää.

Sigmund Freudin asuintalo / museo löytyi Berggasselta.

Olipahan kompleksi.

Sigmundin makkari. Hmm.

Sigmundin tiloja.

Museon kahvila, kauppa ja lipunmyynti.

Palasimme ratikoilla + metrolla Westbahnhoffille, ja menimme syömään Vapianoon. Ruoka tilattiin suuren maailman tapaan automaatista, siitä sai samalla sen surisevan laitteen josta tiesi, että safka oli valmis ja piti noutaa noutotiskiltä. Otimme pitset ja juomaksi vissyt. Vähän oli sekava käytäntö, kun juoman olisi voinut hakea erikseen myös baaritiskiltä... mutta onnistuimme lopulta saamaan kaiken haluamamme. Vaikeinta oli kahden pitsan kuskaaminen pöytään.

Volkstheaterin metroasema oli tullut jo tutuksi.

Ikea jossa tuli käytyä pari päivää aikaisemmin.

Vapiano-kippola.

Kippola sisältä.

Pitse maistui paremmalta miltä näytti.

Sitten hotellille hakemaan matkalaukut, niitä piti tosin vähän uusiopaikkalla. Kävimme vielä vessassa ja sitten laukut kantoon ja juna-asemalle. Emme olleet katsoneet aikatauluja etukäteen, ja meidän vuorokausiliput eivät käyneet lentokenttäjunaan, joten piti mennä vielä automaatille ostamaan ne erikseen. Siinäkin töppäilimme, sillä olisimme saaneet alennuksen 24h tunnin lipuista jotka meillä jo oli. Lisäksi lipunmyyntiautomaatin kello oli jotenkin epäsynkassa ja se koitti myydä meille lippuja jotka olivat puoli tuntia myöhässä. Suoria junayhteyksiä ei tähän kellonaikaan ollut, joten meidän piti ottaa vielä U6-juna ja mennä sillä nelisen pysäkkiä Wien Meidling Bahnhoffille, ja vaihtaa siellä toiseen junaan. Homma onneksi toimi kerrankin ja junat kulkivat aikatauluissa, joten saavuimme lentokentälle puoli kuuden maissa.

Lippuautomaattien kellot olisi syytä kalibroida.

Ei tuntunut olevan lentoasemalle menijöitä.

Eipä ollut ryysistä junassakaan.

Lähtöselvitystiski oli auki ja muut matkustajat olivat jo menneet, joten meidän ei tarvinnut jonottaakaan. Kyllästyneen oloinen virkailija tsekkasi tavaramme sisään. Turvatarkastuksessakaan ei ollut jonoa, ja selvisimme siitä nopeasti. Teimme vähän ostoksia; mun olisi tehnyt mieli lähtökaljalle, mutta Pp:n mielestä sellainen oli hölynpöljäkettä. Mulla kurkkua jiuli entistä pahemmin, ja oli pakko myöntää itselleen sairauden iskeneen. Ikävä homma kun mulla olisi ollut suunnitelmia seuraavalle päivälle, ja uutta reissua olisi ollut tarjolla maanantaina.

Vähän kalliimpaa tuliaispulloa.

Lentoaseman kippola olisi kutsunut.

Finnair oli edellisenä päivänä lähettänyt tekstarin, että ovat ulkoistaneet lennon liettualaiselle DAT LT-yhtiölle. Arvasimme kyllä, että syynä oli se ettei matkustajia olisi tarpeeksi eikä lento olisi kannattavaa. Täysin blankko lentokone saapui lähtöportille, mutta kone vaikutti olevan ajoissa. Lisäksi matkustajia ei tosiaankaan ollut paljoa; meidän paikkamme olivat rivillä 22, ja saimme olla siinä ihan kaksistaan, muita ei ollut mailla eikä halmeilla. Otimme vähän skumppaa. Muutenkin matka meni oikein mainiosti, ja olisi ollut 5/5-lento ellei tosiaan plunssa olisi iskenyt.

Kone liki tyhjillään.

Skumppaa plunssalääkkeeksi.

Aurinko kun päätti retken.

Matkalaukkuja piti odottaa jonkunlainen tovi. Sitten lähdimme Pp:n kanssa omille teillemme. Minä otin taksin kotiin, osoitetta sai tankata huolella kuskin kanssa ennen kuin hän sai selvää mongerruksestani. Plussapuolena oli, että auto oli uusi kunnon Tesla. Kuskin tietämys tienoosta taisi olla puutteellinen kun ajoi niin kummallisia reittejä pisin, mutta en jaksanut siitä huomautella.

Matkalaukkuja venaamassa.

* * * * 

Arvio reissusta: Floppasi kyllä tämä reissu. Työkaverini on oikea Itävalta-fani, mutta minuun tämä ei tehnyt suurtakaan vaikutusta. Salzburg oli jonkunlainen, joskin ruokapaikkojen vähyys alkoi siellä olemaan jo haasteena. Wien oli liian hieno minulle, mutta jos kiinnostus barokkiaikakauden historiallisia juttuja kohtaan olisi eri tasolla niin kaippa tästä olisi saanut enemmän irti. Jumalattoman kallista oli, satanen per päivä ei riittänyt mihinkään. Ruokaskene oli Wienissäkin surkeahko. Museot olivat lämmitetty idioottikuumaksi. Salzburg-kortti oli erittäin hyvä ostos, mutta Wien-kortilla ei tehnyt juuri mitään. Hotellit erosivat toisistaan kuin yö ja kaurapuuro, mutta tykkäsin oikeastaan molemmista, joskin Wienin hotellissa oli epäystävällisempi henkilökunta. Kaupan päälle saatu plunssa ei nostanut sekään pelastavia pisteitä. Kyllä tämä nyt Valko-Venäjän, Serbian, Luxemburgin ja Kiinan voitti, mutta vain vaivoin. Arvosana 2/5.

874# Itävalta, 7

 18.4.2025, (Good) Friday, +11, Wet, Vienna, Austria

Pääsimme nukkumaan vasta puolen yön jälkeen, joten heräsimmekin vasta lähempänä kahdesaa, joten ennätimme aamiaisellekin tavallista myöhemmin. Jouduimme harmittavan lähelle finne-pariskuntaa, jonka näimme edelisenäkin aamuna. Äijän yskä oli pahentunut melkoisesti. Oikein inhotti syödä siinä flunssassa, mutta minkäs teet. Yksi bonusjutska mitä tämän hotellin aamiaissettiin kuului oli mehutarjonta, sillä täällä sai ottaa inkiväärishotteja nomihoudaina. Se on paitsi hyvää ja tuntuu mukavalle kurkussa, myös takaa jonkunlaisen vitamiinin eksymisen elimistöön.

Aamiaisjuomia.

Sadetta ja koleaa säätä oli luvattu tälle päivälle yllin kyllin, ja jo nyt keli oli harmaana ja paksut pisarat pieksivät ikkunaa. Lähdimme kuitenkin urhoollisesti ulos; aamun tavoitteena oli nähdä Schönbrunnin linna. Sinne päästäksemme meidän piti ottaa parikin eri metroa, ja sitten kävellä kovaan vastatuuleen ja sateeseen melkoinen matka niin, että housumme kastuivat läpimäräksi, pienellä sateenvarjolla ei tehnyt juuri mitään. Ostimme kaikkein halvimmat liput joilla näki pienimmän osan linnasta. Sekin maksoi á 20€, ja jonotusaika oli yli 40 minuuttia. Kalliimmat liput olisivat olleet 76€ / naama, ja jonotusaika 5 tuntia. Ihan käsittämätöntä toimintaa. Jaksoimme joten kuten notkua odottelemassa sen 40 minuuttia, hipsimme sitten gate B:lle tietämättä oikein missä sellainen oli. Liput piti vielä skannatuttaa erikseen virkailijalta jolta sai audio guide-devicen. Meitä ei sellainen kiinnostanut, päinvastoin inhotti kanniskella moista bakteeripesää, mutta se taisi olla ainoa tapa millä henkilökunta pystyi kontrolloimaan lippujenhaltijoita tms. Ensi alkuun oli jotain modernia videotykkijutskaa, sitten pääsi nousemaan raput ylös toiseen kerrokseen jossa näki sentään muutaman arvokkaamman huoneen peilisaleineen. Ihmisiä oli jumalattomasti, ja itävaltalaiseen tyyliin sisätilat olivat lämmitetty +30 asteiseksi, joten tukalaa oli. Mielestäni koko Wien on ollut tällaista, tästäkin pystyi arvosanaksi antamaan hädin tuskin 2/5, ja siinäkin tuntui olevan puolet liikaa.

Jälleen yksi sateinen päivä.

Schönbrunnin linnan sisäänkäynti.

Vähän niin kuin Tuurin kyläkauppaan tulisi.

Pitkät oli jonotusajat.

Päärakennus.

"Maalaukset" tulivat diaheittimiltä.

Projektorilta tämäkin.

Alttarihuone.

Peilisali.

Pienempi huone.

Kulmahuoneisto.

Isoja maalauksia.

Isoja hamosia.

Linnalla olisi ollut valtavan isot maat ja mannut, mutta luonnollisesti sinne päästäkseen olisi pitänyt taas maksaa 15€ / naama. Koska sää oli ruisku niin päätimme skipata puutarhat ja menimme vain kahvilaan. Se oli tietysti täynnä väkeä myös, ja joku italialaisperhe meidät siinä jonotusvaiheessa etuili, mutta pöytäänsaattaja oli huomannut asian ja poimi meidät kakkossilajlta ensiksi. Tarjoilu oli muutenkin nopeaa, ja onnistui tällä kertaa kohtalaisesti, pienen tankkauksen jälkeen saimme oikeat kamat tilattua. Pp otti sacher-keekin, mina otin pelkän toastin, juomaksi kahvipohjaiset drinksut. Tippiä piti jättää taas mutta selvisimme 40€:n kokonaishintaan täältä ulos.

Puutarhaan olisi pitänyt pulittaa 15€:n ulos(?)pääsymaksu.

Kahvila.

40€:n setit.

Seuraava kohteemme oli Imperial Treasury Vienna (Schatzkammer), jossa oli kokoelma erilaisia aarresettejä. Sinne päästäksemme piti ottaa taas metroa alle ja kävellä jonkun verran ja sitten vielä jatkaa ratikalla. Mutta löysimme yllättävän hyvin perille. Sisäänpääsymaksu oli yhteensä 34€; narikka olisi ollut, mutta saimme sateenvarjot piilotettua povitaskuun joten meidän ei tarvinnut jättää sinne mitään. Sen toki arvasimme, että sisälämpötila olisi varmasti 30 asteen paremmalla puolella, eikä vaistomme pettänyt. Tässä kohdassa minulle iski totaalinen uupumus, en oikein jaksanut keskittyä mihinkään muuhun kuin penkillä istumiseen. Pp sai kuitenkin bongattua pienen kaistaleen pöytäliinaa viimeiseltä ehtoolliselta ja kappaleen Jeesuksen vaatteista (lisäksi täällä olisi ollut naula, jota oli käytetty Jeesuksen ristillä), joten siitä arvosanan pystyi nostamaan yhdellä, ollen näin 2/5.

Metroasemat olivat pelkistettyjä.

Kruunu ja valtikka.

Suikale Viimeistä ehtoollispöytäliinaa.

Sitten takaisin hotellille kaupan kautta. Siellä joku mummeli alkoi torumaan minua, mutta en ymmärtänyt mitään. Sipsiä ja vettä ja limsaa tuli kuitenkin ostettua tästäkin huolimatta. Menimme hotellimme baariin drinksuille, ne maksoivat 20€. Aika kallista on kyllä kaikki. Saimme kuitenkin respassa selvitettyä seuraavan päivän lähtöön liittyviä asioita ja hankittua pakkauksen tissueita koska edelliset olivat loppuneet. Sen jälkeen minä palasin huoneeseen nukkumaan, Pp lähti Jack Wolfskinin myymälään mikä oli hotellimme lähellä. Uni teki minulle gutaa, vettä satoi edelleen. Seuraavana päivänä meillä olisi paluu Hesaan; olin tehnyt check innin aiemmin aamulla, mutta nyt saimme tekstarilla viestin, että lentomme oli ulkoistettu liettualaiselle DAT LT -halpalentoyhtiölle, ja asiakkaathan eivät tällaisille asioille mahda mitään, läl-läl-lieru. Pp:tä asia varmasti harmitti enemmän kuin minua.

Hotellin kalliit drinksut.

Banksyn oppeja hotellin seinällä.

Illallista lähdimme hakemaan Restaurant Wieneristä. Vielä vähän ripeksi vesiä, joten otimme ratikan, ja kävelimme sitten loppumatkan. Paikka oli ulkoapäin aika vaatimattoman näköinen, lähellä Domino’sia jossa olimme käyneet aiemmin. Kävi kuitenkin vähän niin kuin pelkäsimme, ja paikka oli täynnä eikä meillä tietenkään ollut varausta. Takanamme tullut pariskunta harmitteli samaa. Pikaguuglasimme sitten Plutzer Bräu-nimisen oluttuparavintolan; matkalla poikkesimme katsomaan toistakin kippolaa, mutta se oli liian meluisa ja sekava meidän makuun. Plutzerissa oli sen sijaan rauhallisempi meininki; sielläkin meitä odotutettiin ennen kuin toinen tarjoilija ohjasi meidät pöytään. Tilasin wienerschnitzelin vasikan lihasta ja Pp tilasi roasted beefin. Molemmat olivat hyviä, ja annoimme arvosanaksi 4/5, joten jäi ihan hyvä fiilis viimeisestä illallisesta. Sitten sporalla takaisin hotellille. Seuraavana päivänä olisi kotiinpaluu, joten Pp:n sukat pyöri jo jaloissa pakkauksen aloittamisen suhteen.

Illan kippolaksi valikoitui "pultsari".

Wieninleikettä. Njamskista!

Pp:n sapuska.