888# Rodos, 4

24.7.2025, +31, Breezy, Rhodes, Greece

Heräsimme yhdeksältä, käsittämätöntä miten voi unettaa niin paljon kymmenen tunnin yöunien jälkeen? Myös nähtyjen unien määrä on jotenkin infernaalinen; olin hommannut toisen työn itselleni siivoojana, jossa pärjäsin mielestäni hyvin, ja katsoin olevani oikeutettu jopa palkankorotukseen, mutta pomo haukkui minut ja sanoi minun olevan onnekas kun en saisi potkuja. Lisäksi luulin tuntipalkkani olevan 150€, vaikka se oli 13,90€...

Aamiaiselle suunnittelimme menevämme samaan paikkaan kuin aiemminkin, mutta se olikin täynnä viimeistä paikkaa myöden. Joten jouduimme lähtemään etsimään summamutikassa uutta aamiaispaikkaa, eikä siitä oikein meinannut tulla mitään. Lopulta päädyimme Kokoraki-nimiseen kippolaan. Siellä kummallinen viiksiniekka-tarjoilija otti meidät vastaan ja oli tosi mukava. Pp tilasi croissantin turkeyllä ja juustolla, appelsiinimehun ja cappucinon, itse otin cappucinon niin ikään, mutta syötäväksi kanapiiraan. Tykkäsimme ruuista ja tarjoilijasta (jälkimmäistä emme tosin syöneet), joten oli hyvä paikka.

Aamiaista.

Sitten palasimme hotellihuoneeseen aurinkorasvaamaan itsemme ja pakkasimme ns. retkivarustuksen. Olimme googlailleet edellisenä päivänä Filerimos crossia, ja olisimme halunneet päästä sinne järjestetyllä retkellä (sinne ei ollut julkista liikennettä, joten oli varsin hankala päästä omin avuin ilman autoa). Mikään retkenjärjestäjä ei kuitenkaan järjestänyt pelkkää Filerimos Cross retkeä, vaan se oli yhtenä osana Perhoslaakso-retkeä jonne me menisimme myöhemmin. Joten homma piti sitten hoitaa täysin omatoimisesti. Ei muuta siis kuin kävellen Rhodoksen taksiasemalle; siellä oli pari taksia jo vartoomassa, kysyimme ensimmäiseltä paljonko kyyti maksaisi. Hän sanoi sen olevan kiinteähintainen 24€. Tartuimme tarjoukseen. Kuskina oli hieman vanhempi herrasmies, joka tuntui koko ajomatkan keskittyvän kaikkeen muuhun kuin ajamiseen; milloin penkoi keskikondolista kamaa ja milloin räpläsi mitäkin vehjettä. Välillä ajoi niin lujaa kapeita kujia, että hirvitti. Paikka sijaitsi 267 metriä korkean kukkulan huipulla. Mutta pääsimme kuitenkin perille n. 25 minuutin ajon jälkeen. Tässä vaiheessa äijäkin muuttui ystävällisemmäksi, ja kertoi anekdootteja riikinkukoista, joita täällä olisi pilvin pimein.

Riikinkanoja ja -kukkoja tosiaan oli. Ne olivat samanlaisia kuin Korkeasaaressa, ja naukuivat kuin kisset yhtä lukuun ottamatta, jonka ääni oli kuin sumutorvi. Alueella oli kahvila, sitten sellainen lehtokuja jonka päässä itse suuri risti ja pieni kirkko. Ristiltä avautuivat hulppeat näkymät Rodoksen saarelle ja lentokentälle. Kujan toisessa päässä olisi ollut jokin arkeologinen nähtävyys, mutta sinne maksoi 10€ / naama, ja nyt ei oikein kiinnostanut kivikasat kuumassa, sillä olimme suunnitelleet palaavamme osan matkaa takaisin jalkaisin.

Ensimmäiset riikinkukot tulivat tervehtimään jo parkkiksella.

Uroot ottivat iisisti viuhkojensa kanssa tähän aikaan vuodesta.

Pitkä varjoinen baana.

Maisemat kukkulalta.

I'll protect ya.

Lentokone laskeutumassa kentälle.

Kirkko.

Kirkko sisältä.

Otimme kaffelasta frapet ja ice teat, maksoivat vain hikisen 8,40€, annoimme kympin. Niitä oli kiva hörppiä puiden varjossa ja samalla seurailla riikinlintuja. Ilmeisesti täältä olisi saanut jonkun jyväpussin myös niitä varten, sillä osa muista turisteista näytti ruokkivan niitä. Näimme pari yksilöä lentävän puuhunkin, olipa kummallinen näky nähdä sellaisen linnun nousevan ilmaan.

Kahvila / kiska.

Torilla on tottunut varpusiin ja puluihin, mutta...

Lähdimme sitten kävelemään alas Ialysosin kylää. Matka yllätti meidät pituudellaan, sillä taksikuski oli ajanut tänne ylös vuorelle niin huomaa vauhtia, että ajattelimme matkan olevan puolet lyhyempi. No, mikäs siinä oli alaspäin tallustellessa, joskin kumpaisenkin jalat meinasivat nyrjähtää. Kuumuus ei ollut tukalaa, sillä pieni vilvoittava tuuli kävi välillä meitä jäähdyttelemässä. Alkumatkasta henkilöauto pysähtyi viereemme, ja tupakkia poltteleva mieskuski olisi tarjonnut meille kyydin alas. Vaikutti ystävälliseltä eleeltä, kyydissä hänellä oli pienessä autossaan muija ja lapsi. Ilmoitimme tarvitsevamme liikuntaa mutta arvostavamme hänen tarjoustaan.

Sitten kävelemään.

Ialysoksessa vietettiin siestaa.

FC Ialysoksen futispyhättö.

Yllättävän raskas reissu se lopulta oli, vastaan tuli yksi kävelevä nainen. Miten koville hänellä mahtoikaan ottaa jos meinasi koko matkan kävellä ylämäkeen? Viimein päästyämme Ialysosin kylään odotimme matkanteon helpottuvan; kävisimme ensin baarissa ja sitten ottaisimme taksin takaisin Rodokseen. Ensinnäkin, auki olevaa baaria sai metsästää sika kauan, ennen kuin sellainen löytyi, ja sekin oli niin kummallinen, että meidän piti lähteä pois. Löysimme taksiaseman, ja hengailimme siinä reilut viisi minuuttia, mutta homma vaikutti niin epätoivoistelta että menimme viereiseen kahvilaan limuille. Sitten koitimme pysäytellä uudestaan takseja lennosta, mutta kaikki ajoivat ohi. Löysimme bussipysäkin ja ostimme automaatista liput – piti olla tasaraha, sillä automaatilla ei ollut antaa vaihtorahoja. Ostimme ne sitten lopulta pankkikortilla. Saimme liput, mutta bussia ei tullut, eikä missään ollut aikataulua koska sellainen tulisikaan. Lopulta yksi taksi ajoi pysäkille, vilkutteli valoja ja otti meidät kyytiin. Taksissa oli etupenkillä jo joku toinen kreikkalainen äijä, ja olimme varmoja, että meidät vietäisiin jonnekin kaatopaikalle ryöstettäväksi. Ukko kuitenkin heitettiin jonnekin kukkulan päällä olevalle hotellille, ja sitten kuski kysyi minne haluaisimme mennä. Pyysimme häntä ajamaan hotellille; matkalla hän löi yhtäkkiä jarrut tiskiin ja poimi kaksi yhtä epätoivoiselta näyttävää turistia kuin olimme itsekin olleet hetkeä aiemmin. Turistit olivat yhtä hämmentyneitä kuin mekin, kun autossa olikin jo valmiiksi jengiä. Pienen harhailun jälkeen taksikuski osasi kuitenkin hotellillemme, ja maksoi vain 15€. Emme antaneet tippiä, se tuntui hieman risoavan kuskia. Mutta tällaisesta keikasta...

Bussilippuautomaatti.

Autio taksiasema.

Hotellilla vaihdoimme häthätää uimakamat päälle, ja menimme rannalle. Vähän ehkä heikottikin sillä olimme tehneet melkoisen retken ja kävelyn ja kärsineet kuumasta, emmekä olleet syöneet mitään sitten aamiaisen. Uinti kuitenkin teki ihan hyvää.

Uimisen jälkeen kävimme kaupassa tekemässä juomatäydenniksiä. Sitten join sunnuntaina ostamanni Vergina-kaljan, ja kylläpä se olikin hyvää. Pp:lle oli hommattu ouzo-pullo, ja aloimme juopottelemaan parvekkeella seuraavaksi sitä. Samalla tein matkavakuutushakemusta aiemmin peruutetusta Pohjois-Makedonian matkastani, kylläpä siinäkin oli hermot koetuksella.

Klo 20.20 lähdimme illalliselle. Löysimme melko nopeasti ravintolakadulle, tällä kertaa ei ollut mitään suomi-huutelijoitakaan. Päädyimme Napoleon-ravintolaan, jonka sisäänheittäjänaisella oli helppo työ saada meidät ineen. Pp tilasi giouvetsin, minä tilasin porsasgyroksen. Kaikki tarjoilijat olivat mukavia ja palvelu nopeaa ja ruoka loistavaa. Kaupan päälle saimme pikarilliset ouzoa. Hintakin oli 40,40 tms, annoimme 45€. Loistava setti. Sitten vielä hotellille suihkuun ja blogaamaan.

Illalliskippola Napelon.

Gyros.

Pp:n giouvetsi.

887# Rodos, 3

 23.7.2025, Wednesday, +32, Clear, Rhodes, Greece

Nukutti kovasti koko yön, ja vielä silloinkin kun Pp herätteli yhdeksissä. Tänään ei ollut sen koommin mitään agendaa, joten ei ollut kiire minnekään. Menimme sitten aamaiselle hotellin lähettyvillä olleeseen paikkaan jossa olimme olleet aiemminkin. Pp tilasi taas cappucinon, mehun ja corissantin, itse tilasin americanon ja juustopiiraan – olisin tilannut pinaattipiiraan, mutta sitä ei ollut saatavilla. Toinen tarjoilija toi meille englantilaiset aamiaiset, mutta ymmärsimme sanoa, että nämä tuskin ovat meidän annoksia. Aamu alkoi muutenkin vähän nihkeästi sillä huomasimme, että meitä oli hieman kusetettu Aurinkomatkojen toimesta. Olimme ilmoittautuneet perjantaille riistohintaiselle retkelle, ja muutenkin se ei mennyt edes toiseen niistä paikoista joihin olisimme halunneet – toinen retkentarjoaja olisi vienyt meidät kumpaankin paikkaan yli puolet halvemmalla!

Aamiainen.

Sitten uimaan; lilluttelimme melkoisen tovin lämpimässä vedessä, ja palkitsimme uintirupeaman rantabaarin frappeilla. Kun palasimme takaisin hotellille, siivoojat olivat onneksi jo käyneet.

Vähän aikaa levättyämme ja vilvoitettuamme hotellilla, päätimme lähteä vanhaankaupunkiin. AT olisi tulossa tänne parin viikon päästä, mikäli hänen ketaransa sen sallisi, joten olimme päättäneet tehdä hänelle pienen kaksiosaisen aarteenetsintänumeron. Menimme hakemaan pienen putelin ouzoa kaupasta, ja kävimme sitten piilottamassa sen vanhankaupungin muuriin. Veimme toiseen paikkaan mystisen viestin, jossa oli varsinaisen aarrekätkön sijainti. Piilotimme viestilapun niin ikään seinään. Lähetimme AT:lle koordinaatit ja vinkkaavan kuvan. Saapa nähdä löytääkö hän niitä koskaan, tahi pääseekö ukko edes matkalle onnettomuutensa jäljiltä (toim.huom: ei päässyt mutta sitä vastoin oma serkkuni ja AT:n veli etsivät tätä saman aikaisesti kilpaa - voittajaksi selviytyi AT:n veli, onnittelut!).

Kävelyllä.

Botskeja satamassa.

Aukio jolle kätkimme aarteenetsinnän ensimmäisen viestin.

Vesiposti, Jack Nicholson ja "ehellisyys".

Kävimme juomassa baarissa gin-tonicit ja toisessa baarissa otimme kaljan ja prosecon. Siellä oli ystävällinen myyjä, ja päätimme syödä hieman myös ranskalaisia perunoita kyytipojaksi. Naistarjoilija ukotti meidät ottamaan myös riistohintaiset tzazikit ja leivät. Ranskalaiset perunat olivat parhaimmat mitä olin koskaan syönyt, mutta hinnan kusetuksesta jäi niin ikävä maku suuhun.

Drinksupaikka.

GT.

Lounaskippola.

Pientä hiukopalaa.

Kävimme sitten vielä iltauinnilla. Jotenkin täällä tuntuu jo kuudelta, että ilta on tullut, mutta Suomessahan tuo on vasta iltapäivää. Uiminen oli kuitenkin yhtä mukavaa.

Illalliselle painelimme joskus puoli kahdeksan aikaan. Meidän teki mieli pitseä; sellaiset paikat jossa sisäänheittäjät huutelivat typeriä ”mitä kuuluu kukko kiekuu”-tason läppiään sivuutimme suosiolla. Löysimme Daphne-nimisen (tai Dafni, riippuen kirjoitusasusta) ravintolan, jonka henkilökunta oli vähän ei-meitä-miellyttävää, mutta ruoka oli vähän parempaa. Tilasin Tuna-pitsan, Pp otti special-pitsen. Omani oli hyvä, annoin arvosanaksi 4/5, Pp ei niin välittänyt omastaan. Sanoi, että oli suolaton ja juustoton.

Illallisravintola Daphne.

Pp:n pitse.

Oma rasvalätty.

Kävelimme sitten vielä hetken länsirantaa pitkin ennen kuin palasimme kaupan kautta hotellille. Oli taas niin kovin väsy, vaikka olikin sellainen ns. helpompi päivä.

Diagoras monument.

Aurinko kun päätti retken.

886# Rodos, 2

22.7.2025, Tuesday, +33, Clear, Lindos, Greece

Mua sitten ärsytti hotellihuoneemme vessa. Se oli olevinaan fiini, mutta ovi narisi kuin syötävä aina kun sen avasi ja sulki, ja kaiken lisäksi se avautui vielä vähän väärään suuntaan. Lisäksi oli vaikeuksia sulkea vessan ovi sisäpuolelta. Sekään ei ollut mitään verrattuna itse vessanpyttyyn. Se oli Karag-merkkinen, mutta en tiedä kuinka lyhytmunainen suunnittelija siinä oli ollut sillä mulla ainakin otti vehkeet kiinni porsliiniin kun yritin istuskella toimittamassa kakkosta. Ja se sitten osasi tuntua ikävälle + eikö sellaisesta voi saada jonkun taudin? Joko olen alkanut kasvamaan pituutta kummallisista paikoista tai sitten vessanpytty on todella surkea. Arvosana saviruukulle 1/5.

Tänään olimme suunnitelleet omatoimiretken Lindokseen, ja sinne oli paras lähteä heti aamusta, joten herätyskello soi jo klo 7.30. Aamiaiseksi oli edellisenä iltana ostettu kolmiovoileipä (yäk), keksejä ja sipsejä. Sitten piti vielä aurinkorasvata, yms. Tuntia myöhemmin olimme jo matkalla bussiasemalle. Saimme ostettua bussiliput kojusta, maksoi vain 5,50€ / naama. Ei pöllömmin 1,5 tunnin bussimatkasta (51 km suunta).

Bussi tuli jo lähtöasemalta semitäyteen ja täyttyi sitten pikkuhiljaa matkan edetessä. Jostain kylästä tuli vanhempi mummo joka ajoi penkillä olevat pois, valtasi koko kahden hengen penkin itselleen. Iso lauma italialaisia ja jotain aasialaisia (oma veikkaukseni indonesilaiaia) tuli bussiin myös välipysäkiltä, joten osa jengistä joutui jopa seisomaan. Kaikenlaista muutakin haastetta matkan aikana oli, joten dösä saapui Lindosiin reilut viisi minuuttia myöhässä.

Korpimaata riitti.

Lindosin bussiasema oli päätien varrella vuoren keskivaiheella, joten sieltä piti kävellä alas itse kylään (ja myöhemmin tietysti takaisin ylös). Väkeä oli hemmetisti, kadut olivat ahtaita ja kuumuus oli rajua. Tänään piti olla viikon ”kylmin” päivä, ja siksi olimme valinneet tämän tiistain retkipäiväksi, mutta hiki virrasi heti. Meidän oli pakko suoritua ensimmäiseen kahvilaan frappelle ennen kuin saimme tehtyä yhtään mitään.

Ensimmäiseksi frappelle!

Linnake kahvilasn terdeltä kuvattuna.

Kahvit piristivät mutta vain hetkeksi. Ostimme lisää vettä kaupasta ja lähdimme kävelemeään ylös linnakkeelle. Puolivälissä tuli vastaan lipunmyyntikoppi; Akropolin linnakkeelle maksoi sisään hurjat 20€/ naama (mahtoiko itse Ateenan Akropolikselle maksaa edes noin paljoa?).

Kisse ja kasse.

Lindos.

Linnakkeelle piti vielä kavuta koko joukko portaita jotka olivat liukkaita ja pölyisiä. Pahinta oli kuumuus, sillä vaikka mittari näytti vain +33 astetta, niin siellä oli todella tukalaa. Ei pienintäkään tuulenvirettä eikä varjoa. Hiki valui valtoimenaan paidan ja shortsien sisällä aina kenkiin saakka, kastellen kledjut märäksi. Pp näytti pärjäävän paremmin kuin mie. Kyllä me silti jonkunlaisen tovin täällä vietimme.

Kivikasoja kuumassa.

Hauska kuvitella miltä täällä näytti 2500 vuotta sitten.

Muureja lukuun ottamatta linnake oli aika ränsistynyt.

Merta joka puolella.

Uima-allas.

Varjoisassa huoneessa kelpasi "jäähdytellä".

Linnakkeelta päästyämme marssimme kippolaan ja tilasimme pitkän venkoilun jälkeen Aperol Spritzit. Tarjoilijattaret tuntuivat olevan järjestäen köhässä, mutta ei auta. 10€:n kappalehintaan ostetut juomat maistuivat kyllä. Vessakin oli siisti. Olo tuntui hieman refressanneen.

Baaritiskillä.

It's-a me, Mario!

Tutut Aperol Spritzit.

Kiertelimme sitten muutamia kauppoja läpi muttemme ostaneet mitään, emme löytäneet Pp:lle edes thimbaalia. Takaisin aukiolle päästyämme menimme vielä sen laidalla sijaitseneeseen kippolaan jossa Pp tilasi pinaattipiiraan ja itse jonkun paninihässäkän. Oma valintani harmitti, sillä siihen tuli kylmiä tuotteita mukaan + majoneesi, ja olin varma, että sellaisesta saa täällä vatsataudin. Juomaksi otimme fuse ice teat. Peruslipton on minusta parempaa.

Tyytyväisiä kissejä.

Lounaskippola.

Lounas.

Sitten nousimme mäen takaisin bussiasemalle, kävimme ostamassa kopista dösäliput takaisin Rodos Cityyn. Lippujen osto onnistui helposti, meille jäi vartin verran odotettavaa. Bussipysäkki oli täynnä väkeä, eikä tässäkään ollut varjoa. Bussi oli siinä jo valmiiksi, ja onneksi hetken päästä armahti meidät ja avasi bussin ovet ja päästi meidät sisään.

Lindoksen linja-autoasema.

Bussi takaisin Rodos cityyn.

Linkkari lähti jetsulleen aikataulun mukaisesti, paluumatkalla väkeäkin oli huomattavasti vähemmän, ja puolentoista tunnin bussimatka meni suht iisisti. Rodokseen saavuimme jopa viisi minuttia etuajassa.

Kävelimme vartin matkan hotellille vaihtamaan uimakamat ja sitten kävimme uimassa reilut puoli tuntia. Väkeä biitsillä oli jälleen paljon, vain nipin napin mahduimme uimaan.

Hotellilla pitkän päivän päätteeksi suihku ja sitten juopottelimme pullollisen Cair-skuppaa. Naapuritkin tulivat parvekkeelle, mutta olivat niin perhananmoisessa plunssassa, että emme itse halunneet siinä enää istua.

It's Cair o'clock!

Illallisen päätimme hoitaa Greek stories-nimisessä ravintolassa. Se ei ollut edes vanhassakaupungissa asti, vaan riitti kun käveli noin 10 minuuttia. Meidän piti jonottaa ulkopuolella jonkunlainen tovi (ehkä 10 minuuttia), että pöytä vapautui. Pp tilasi gyroksen ja minä soutzoukakian. Ihan ok safka, vaikka annokseni sisälsi rucolaa, jota inhoan. Juomaksi otin kaljan ja Pp päätyi roseviiniin. Vähän hidas palvelu mutta ystävällinen henkilökunta. Hiki tuli taas kerran laiskan syödessä. Illallinen irtosi viidelläkympillä tippeineen. Sitten taas hotellille blogaamaan päivän tapahtumia yms.

Illallismesta oli piukassa.

Soutzoukakia ei maistunut kakilta.

Gyroskin näytti hyvältä.