731# Irlanti

 16.4.2022, Saturday, +14, Mostly cloudy, Dublin, Ireland

Edellisestä lentomatkasta oli kulunut 2 vuotta ja 7 kuukautta, ja oli aika saada moinen synkkyys päätökseen. Korona tietysti hirvitti edelleen, mutta lopulta matkakuume voitti. A:n kanssa oltiin buukattu pieni pääsiäismatka Irlantiin. Miksi juuri sinne, en itsekään muista enää. Toteutuksessa olisi muutenkin voinut menetellä paremmin, sillä vaikka säästimme muutaman kympin lentolipuissa niin hävisimme monta sataa hotellihuoneiden hinnoissa. Dublinissa taisi olla kalleimmat hotellihuoneet mitä maan päältä löytyi ja eritoten pääsiäisenä + tarvitsimme vielä molemmille omat huoneet.

Lähtö lauantai-iltapäivällä. Aamu sujui hermostuneisuuden merkeissä pakaten ja valmistautuen matkaan. Viimein puoli yhden maissa otin 6,3 kiloa painavan reppuni ja lähdin ensin kävellen metroasemalle, sieltä metrolla stadiin ja sieltä I-junalla lentokentälle. Kulkupelit toimivat odotettua paremmin ja ennätin jopa aikaisempaan junaan. Ensimmäinen unohtunut tavara juolahti mieleen steissillä, kun en meinannut nähdä miltä radalta lentokenttäjuna lähtisi: Rillit!

Lentoasema oli muuttunut sitten viime visiitin, ja kun nousin loputtomilta tuntuneet liukuportaat lentoasemalle niin ihmettelin aluksi mille kentälle olin oikein tullut kun ei mikään vaikuttanut tutulta. A oli saapunut jo hetkeä aiemmin ja oli onneksi minua vastassa. Vielä yhdet liukuportaat noustuamme alkoi näyttämään vähän sellaiselta, että olen ehkä sittenkin ollut täällä aiemmin. Meillä oli check in tehty edellisenä päivänä ja Finnair-appin kautta boarding passit, mutta ollaan sen verran buumereita, että oltaisiin haluttu ne vielä paperisena. Emme saaneet / osanneet käyttää kuitenkaan niitä automaatteja josta tuon boarding passin kalkkis-version olisi pystynyt printtaamaan, joten menimme sitten pelkällä puhelimella. Automaattiportti kuitenkin hyväksyi QR-koodin nikottelematta ja pääsimme etenemään turvatarkastukseen. Helsinki-Vantaa oli sen verran edistynyt ettei enää tarvinnut jaotella tavaroita siihen paskaselle tarjottimelle ja muutenkin aseman sujuvuus oli huippuluokkaa, vaikka ruuhkista oli varotettu.

Irlanti ei ollut Schengen-maa, joten lähtöportit sijaitsivat "keharipuolella" lentokentän toisessa siivessä, jonne piti tietysti kulkea vielä passintarkastuksen kautta. Se oli automatisoitu, mutta portit ja passinskannaukset toimivat tälläkin kertaa. Meille oli arvottu portiksi 51b, jonka sijainnin kävimme tsekkaamassa alkajaisiksi. B-kirjain indikoi tietysti bussikuljetusta, joka ei miellyttänyt meitä kumpaakaan. Meillä oli sen verran aikaa, että ehdimme menemään pubiin lähtökaljoille.

 

Ei ollut ryysistä lentoasemalla.

Kone näytti lähtevän ajoissa, joskin se bussikuljetus on aina vähän hermostuttava koettelemus. Sylivauva huusi vieressämme niin, että alkoi jo tinnitus. Flygäri oli pienehkö Norran Embraer-kone, penkkejä oli 2+2 ja rivejä arviolta 25, joten saimme tietysti olla vierekkäin ilman kolmatta vieruskaveria. Maskipakko koneessa oli vielä, ja sitä myös melko kuuliaisesti noudatettiin. Käytävän toisella puolen istuvalla ukolla oli muovikassillinen safkaa mukana jota puputteli menemään suurimman osan matkasta. Mekin olisimme ehkä vähän kaivanneet evästä, mutta jouduimme tyytymään lentokoneen myymiin sipseihin ja shampanjaan. Lentomatka kesti kolmisen tuntia saapuen aikataulussa perille klo 17:n jälkeen. Hieman oli tärinää nousussa ja laskussa, mutta muuten meni aika mukavasti.

Viimein matkaan.

 

Lentomatkan eväät.

Perillä päästiin tuubiin, joten vältyimme lisäbussimatkalta. Heti terminaalin puolella virkailijanainen huusi pää punaisena, että tiivistäkää, tiivistäkää ja jonottakaan nopeammin. Se tuntui erikoiselta, sillä lattiassa oli vielä tarrat muistuttamassa parin metrin turvaväleistä, mutta nyt näistä oli luovuttu. Mitään matkustajalomakkeita eikä koronapasseja tarvittu, mutta tietysti täälläkin yytsittiin passit, ja siksi jonotus kesti. Ruumatavaraahan meillä ei ollut, joten käytiin vessassa ja sitten ulos. Olin ollut täällä kaksi kertaa aiemmin, ja joka kerta kentältä ulos päästyäni olen ollut niin hämilläni, etten ole osannut mennä muuhun kuin käytävän päässä olevaan pubiin rauhottumaan. Meillä oli nytkin hieno suunnitelma ostaa Leap-matkakortti Dublinin paikallisliikenteeseen ja jolla olisimme päässeet kylille, mutta emme löytäneet mitään matkalippuihin liittyvää infoa / myyntipaikkaa, joten ostimme sitten Dublin Expressiltä meno-paluuliput bussiin ulkona olevalta virkailijalta. Maksoi 10€ / naama (yhteen suuntaan olisi ollut 8€), joten eihän tuo nyt paha hinta ollut. Seuraavaan bussin lähtöön oli 20 minuuttia aikaa, joten pääsimme sittenkin "rauhottumispubiin" kaljalle. Stoben laskeminen lasiin tuntui kestävän ikuisuuden, joten eihän meille juontiaikaa siinä paljoa jäänyt. Bisset naamariin parilla kulauksella hämmästytti silminnähden paljon nähnyttä myyjääkin :)

Bussi veti moottoritietä suoraan keskustaan, eikä kierrellyt missään lähiöissä. Matka kesti varmaan reilun 20 minuuttia. Parin tunnin aikaeron vuoksi kello ei ollut vielä paljoakaan ja oli valoisaa, joskin pilvistä. Jäimme ensimmäisellä pysäkillä pois, joka oli ehkä vähän hätiköidysti tehty, olisimme voineet körötellä vielä seuraavallekin pysäkille, sillä hotellimme oli O'Connell Streetin sivukadulla. Toisaalta pieni kävely Liffey-joen rantaraitilla ei tehnyt pahaa, mutta meille alkoi tulla kulttuurishokki. En ollut nähnyt vuosiin näin paljoa ihmisiä; kadut olivat täynnä pääsiäisen juhlijoita. Ihmiset vaikuttivat kummallisilta, liian äänekkäiltä ja kovin humalaisilta. Lisäksi sellainen Irlannin haju leijui täällä selvästi, jota en osaa sen kummemmin kuvailla. Jokaisella maalla tuntuu kuitenkin olevan jokin ominaishajunsa.

Hotellimme Academy Plaza löytyi helposti. Respassa ei ollut jonoa ja pääsimme heti checkkaamaan itsemme sisään. Meillä oli harjottelija, joka pyyteli anteeksi hitauttaan mutta hyvin tuo mielestäni sujui. Riistohinnoista huolimatta meillä ei ollut aamiaista, mutta buukkasimme seuraavalle aamulle sellaisen, ja miettisimme jatkoa sitten myöhemmin. Pelkkä ajatuskin irlantilaisesta aamiaisesta saa vatsani kierähtämään ympäri, sillä en tosiaan ole sienien, papuliemien, löysien munien enkä verimakkaroiden ystävä.

Academy Plaza-hotellimme.

Huoneemme sijaitsivat eri kerroksessa, A sai homeisen luukun ykköskerroksesta, mulla oli vähän parempi huone kutoskerroksesta. Hotelli oli rankattu kolmen tähden arvoiseksi, ja sitä se ehkä olikin. Nuhjuuntunut ja haiseva kokolattiamatto oli tietysti, sängyt ihan ok, ja muutenkin yllättävän paljon tilaa, olin varautunut kenkälaatikkokokoon. Turvakaappi löytyi myös, jääkaapin puuttuminen oli toki tiedossa mutta harmitti hiemasti.

Perushuone kahdella hetekalla.

Näkymä ikkunasta.

 
Lähdimme etsimään sapuskaa. A oli onneksi näppäränä kaverina scoutannut meille burgeripaikan etukäteen. Se oli korttelin päässä oleva 4 Friends Burger, Parnell Streetin ja Marlborough Streetin kulmassa. Limu + ranskikset + valtavan kokoinen hampurilainen maksoi 16€, en jaksanut syödä kuin ehkä puolet. Hyvää se kyllä oli, ei siinä mitään. Paluumatkalla ostettiin Centra-nimisestä kaupasta kaljaa ja sipsejä hotellille, jonne palasimme katsomaan telkkasta Haluatko miljonääriksejä ja kuosittamaan. Hotellin vieressä oli kirkko jonka piha vaikutti kaatopaikalta ja rakennus hylätyltä, mutta siellä alkoikin jotkut pääsiäismeiningit ja väkeä oli kuin pipoa. Alakerran pubissa käytiin ottamassa vielä ensimmäiset Guinnessit - sehän on kuin nestemäistä mämmiä, joten sopi loistavasti pääsiäisteemaan.

Hotellin edustalla oli kirkko.

Sapuskaa.

Kirkossa alkoi tapahtua.