669# Talvea kesämökillä

3.1.2020 - 5.1.2020, -1, Partly cloudy, Ruokolahti

Pp:n ei tarvinnut minua toista kertaa houkutella ehdotettuaan mökkiviikonloppua heti uudenvuoden jälkeen. Mökki on kyllä talviasuttava, vaikkemme siellä olleet koskaan talvella käyneetkään. Yleensä matkanteon esti teiden kunto (tietä ei aurattu), mutta tänä vuonna asia oli toisin. Vaikken mihinkään ilmastonmuutoshössötykseen juuri uskokaan, niin myönnettäköön että kansaamme on tänä talvena siunattu mahtavilla keleillä. Tammikuuta mentiin jo hurjaa vauhtia, eikä Etelä-Suomessa ollut lumesta vielä tietoakaan.

Matkaan perjantai-illalla töiden jälkeen. Se oli varsin sateinen ja myrskyinen iltapäivä, kolmelta oli jo pimeää emmekä päässeet matkaan ennen kuin lähempänä viittä. Pp ajeli ikävissä ja vettyneissä olosuhteissa ensin Porvooseen ja siitä kutostielle Kouvolaan ja edelleen Lappeenrantaan. Olimme nukkuneet koko viikon huonosti ja kyllä väsyttikin. Lappeenrannassa saimme tarvitsevamme tauon, jonka käytimme Hesburgerissa syömiseen, vessakäyntiin ja Prisma-visiittiin, josta haimme tarvittavat viikonlopun tarvikkeet. Tipaton tammikuu eli ei, mutta jätimme kuitenkin alkotuotteet kauppaan ja tyydyimme vesilinjalle. Sitten jatkoimme vielä viitisenkymmentä kilometriä eteäpäin. Kuolevia lumikasoja muistutti teiden pientareella talven olemassaolosta. Viimeiset viisi kilometriä mökkitiestä oli yleensä hiekkatietä, mutta nyt päällysteenä toimi luistinradan virkaa ajava muhkurainen ja jäinen kulkuväylä. Olisi ollut kiva tempaista jalkaan hokkarit ja luistella perille. Tiellä oli naurettava 50 km/h nopeusrajoitus, mutta ei täällä pystynyt ajamaan kahtakymppiä kovempaa.

Hese.

Maistuipas se hyvältä, pitkästä aikaa.

"Kaikkea on... ja rahani riittää."

Hurjassa kunnossa oli tie.

Viimein perillä. Kaikenlaista pientä reeraamista riitti aina ennen kuin pääsi asettautumaan taloksi. Purimme auton ja täytimme ensiksi jääkaappikamat. Kävimme virittämässä vesihanat ja sähköt toimintavalmiuteen ja avaamassa lisärakennusten ovet. Sängyt piti saada myös kondikseen ennen kuin uni pääsisi yllättämään. Etänä ohjattavan ilmalämpöpumpun ansiosta mökissä oli huomattavasti lämpimämpää kuin kodeissamme, joten lämmityshommiin ei tarvinnut onneksi erikseen ryhtyä. Saimme relaksoitua ja kovasti väsyttikin joten unillekin teki mieli.

Olin nukkunut koko viikon huonosti ja aivan liian vähän. Nyt nukuin sikeästi kuin tukki pitkään. Aamu valkeni siinä vartin yli yhdeksän. Edellispäivän sade oli muisto vain, ja taivas näytti selkiytyneen. Näimme tilukset päivänvalossa. Pihalla ja laiturilla oli lumen ja jään sekoitusta, tehden kävelyalustan melkoisen liukkaaksi. Lämpötilakin oli valahtanut nollan alapuolelle. Kävimme laiturilla ihmettelemässä puolitalvista maisemaa. Järvi oli saanut jääkerroksen joskaan lunta ei ollut jäänyt yhtään päällysteeksi.

Aamu valkenee.

Laituri.

Auringonnousu.

Keittelimme kaffetta ja nautimme aamupalan. Menin sitten uusiounille ja kylläpä unta riittikin. Pp puuhaili omiaan. Mitään ihmeitä siinä päivän aikana ei tullut tehtyä. Hetken mietimme kävelylenkin mahdollisuutta, mutta muistikuvamme eilisillan jääkentistä ei saanut meitä innostumaan asiasta, olisi pitänyt olla nastalenkkarit sitten mukana. Nautimme vain joutenolosta, hiljaisuudesta, kirjan luvusta yms lolleroinnista. Vesivessaa täällä ei ollut ja vierailun lämmittämättömässä hyyskässä suoritti mieluusti nopeammin, vaikka toisaalta kokemus oli raikkaampi ja kärpäsettömämpi kuin kesäaikaan.

Meneillään oleva kirjaprokkis.

Metsää oli pistetty nurin.

Kun ilta alkoi pimenemään, aloimme reeraamaan saunaa. Järvi oli jäässä mutta saimme hanasta raikasta järvivettä ämpärit täyteen. Aika monta pesällistä piti saunassa klapeja poltella ennen kuin saimme lämpötilat nousemaan riittävälle tasolle. Vasta päästessämme saunan löylyihin ja katsellessamme lumista terassia ja säkkipimeää metsämaisemaa talvinen mökkireissu konkretisoitui mieleeni; tämä tosiaankin oli spesiaali vierailu mökille, aivan irrallinen kuin muut kerrat. Se tuntui hienolta.

Iltakin tuli nopeasti.

Lähtölämmöt.

Kyl puusauna on vaan niim pal paré.

Löylyistä oli kiva mennä jäähdyttelemään verannalle. Höyrysimme koleassa illassa, intiaanit olisivat voineet löyhytellä meistä savumerkkejä. Kovin pitkään ulkona ei kannattanut olla kylmettymisen vuoksi, ja mieli teki äkkiä saunaan lämmittelemään. Terassilla oli pressuihin viritetty pihakeinu, jonka suojista kuului melkoinen elämöinti. Ilmeisesti jonkin sortin eläin oli siellä pesää väkertämässä. Saunan päälle Pp:n loihtima ruoka (maustetut lohkoperunat ja makkarat) kruunasi kokemuksen kyllä 5/5.

Illallinen. Njamskis!

Illaksi vielä pari pesällistä takkaan.

Takassa loimusi.

Nukuin seuraavankin yön kuin tukki. En tiedä oliko se raitisilmamyrkyteksen ansiota, vai vallitsevan hiljaisuuden, vai stressittömän viikonlopun, vai saunakaljattomuuden, mutta olisipa hienoa jos voisi aina nukkua näin. Heräsin lähemmäs puolta kymmentä enkä ollut herännyt mihinkään koko yön aikana. Ihmeellistä.

Sää oli kirkas, ja pakkasta oli kuutisen astetta. Rannassa kuuli selvästi, miten pakkanen sai veden jäätymään entisestään. Järven jäätymisestä lähtevä pauke ja vonkuna oli melkeinpä aavemaisen kuuloista. Näimme kiikareilla vastarannalla kolmen ihmisen ja yhden koiran uskaltautuneen jäälle pilkille. Mekin kävimme vähän tallailemassa laiturin päästä; jää jalkojen alla vaikutti kyllä vahvalta joskaan emme uskaltautuneet kovinkaan kauaksi kun meillä ei mitään naskaleita tms ollut mukana.

Ei ihan tuore lehti.

Jäälle oli tullut hieman lunta.

Pilkkijät.

Nautimme aamupalan, luimme kirjaa, pelasimme muistipeliä - jonka hävisin joka kerta. Otin jälleen uusiounet. Aurinko laskisi kolmen kieppeillä, ja koska pimeässä olisi ikävä ajella niin päätimme lähteä Hesaan vähän tavallista kesämökkiviikonloppua aikaisemmin. Siivoamisessa, tiskaamisessa ja mökin reeraamisessa menee aina yllättävän kauan aikaa. Viimein saimme kaikki kuosiin ja itsemme matkaan puoli kolmen kieppeillä. Aurinko paisteli vielä alkumatkasta ja muutenkin pakkaskelin myötä tiet olivat kuivuneet eikä ollut niin synkkää kuin tullessa. Ajoimme luikauksella Kymen Paviljonkiin, jossa nautimme makkaraperunat lounaaksi (kello oli tosin tässä vaiheessa puoli viisi). Ihan hyvä sapuska, mutta kallis eikä annoksesta lähtenyt oikein edes nälkäkään. Siitä jatkoimme ykkösellä Hesaan; liikennettä oli kertynyt jonkun verran mutta ehkä seuraavan päivän loppiaisesta siunautunut vapaapäivä jakoi viikonlopun paluuliikennettä vielä osiin.

Sitten kotimatkalle.

Viittäkymppiä näillä teillä ei uskaltanut ajaa.

Ruokolahden kirkko.

Pala Saimaata.

Kymen Paviljonki on yksi suosikeistamme. Kesäisin takapihalla vuohia ja kanasia.

Lounas oli OK.

Ja entä arvosana talviselle mökkiviikonlopulle? Ehdottamasti 5/5. Talvisista olosuhteista huolimatta tästä tuli pieni muisto vierailu kesäkaudelle.