565# Työtä hakemassa

Viimeisen vuoden ajan olen haeskellut satunnaisesti töitä, joskin yhä kiihtyvällä tahdilla, sillä se laiva missä nyt olen, natisee liitoksistaan ja pahasti. Mutta on se viheliäistä hommaa, en voi muuta sanoa. Jo ensiksi se sopivan työpaikkailmoituksen löytäminen vie aikaa; saa käydä huolella läpi monien eri yritysten, virastojen ja kuntien työpaikasivut läpi, ja lopuksi vielä työkkärin tarjonnan koluamassa. Työkkärin hakulomakkeestakin on tehty jotenkin niin pirullinen, ennen sitäkin oli helpompi käyttää ja löytää juuri ne paikat, jotka kiinnosti. Eipä enää.

Silloin vuonna miekka ja keppi duunipaikan sai kyllä paljon helpommalla kuin nykyisin. Tietysti silloin oli tuttavista hyötyä ja kun oli kerran saanut firmasta jalansijaa niin yhdellä puhelinsoitolla pääsi sinne takaisin töihin. Myönnettäköön, että olivat jämähommia ja kausiluonteisia keikkoja, mutta kuitenkin. Ei ollut henkilöstövuokrausfirmoja, joka on kyllä nykyaikana sellainen vi(r)tsaus ettei pahemmasta väliä. Duunia riitti kuitenkin.

Myöhemmin piti alkaa sitten surffaamaan netistä työpaikkoja. Samaa hakemusta floodattiin sähköpostilla sitten niin maan pirusti, ja aina silloin tällöin kävi kutsu haastatteluun ja joskus pääsi töihinkin. Kun ensiksi pääsi väliaikaisesti hommiin, niin joskus kävi myös niin, että oikein vakinaistettiin firman omaan palvelukseen. Nykyään tästä voinee vain unelmoida; käytetään henkilöstövuokrausfirmaa hamaan loppuun saakka, ulkoistetaan, ketjutetaan määräaikaisuuksia yms. skeidaa.

Kun jostain sitten bongaa tällaisen harvinaisen tapauksen, että joku yritys hakee vakituista työntekijää suoraan omaan palvelukseensa, niin hakijoita on tietysti sen seitsemänsataa. Hakuprosessista on tehty pirullinen; ensiksi hakijan täytyy rekisteröityä yrityksen omille rekrysivuille, eikä enää valmiin hakemuspohjan lähetys onnistu. Samat saakelin kentät pitää täyttää kerta toisensa jälkeen. CV nyt menee kopiona, mutta hakemusta täytyy modata aina paikkakohtaisesti. Pyrin avaamaan pelin jo tässä vaiheessa ja tunnustaa rekrytoijalle kaikki valttikortit, joita minulla on tarjottavana ja josta koen yrityksen itse hyötyvän. Tässä on tietysti se riski, että menee heti metsään ja puhun itseni jo ulos haastateltavista. Toinen seikka minkä olen huomioinut, on suosittelija. Jotkut työnantajaehdokkaat tätä kysyvät, minä olen tuonut suosittelijan (edellinen esimies) jo valmiiksi esille.

Joskus yritykset paljastavat kuka henkilö kyseiseen tehtävään valittiin. Kun sitten käy tämän onnekkaan profiilia tarkastelemassa vaikka LinkedInissä - joka muuten on must-juttu nykyajan työnhakijalle - niin huomaa, että kyseinen veijari oli ollut saman firman palveluksessa jo aikaisemminkin. Eli paikka oli pedattu jo valmiiksi jolle kulle, mutta ilmeisesti laki velvoitti laittamaan kyseisen paikan julkiseen hakuun. Tällöin pitäisi olla olemassa joku kirjoittamaton sääntö, että vilunkipeliä on menossa, ettei muut hakijat turhaan näe vaivaa tavoitellessaan kuuta taivaalta. Yhden hakemuksen huolelliseen tekoon + rekisteröitymiseen menee ainakin minulta useita tunteja.

Kun viimeksi pääsin työhaastatteluun, hakijoita oli noin sata, haastatteluun valittiin kuusi. Haastattelupäivänä oli kesän kuumin päivä, mutta sonnustauduin silti tummaan pukuun koska ajattelin sen jäävän haastateltavien mieleen. "Se pukujätkä". Ehkä se oli virhe, koska kaksi haastattelijaa olivat itse "rönttösissä". Vaikka haastattelu itsessään kesti liki pari tuntia, en voi kehua sen menneen mitenkään mallikkaasti. Päinvastoin, en olisi edes itse palkannut itseäni. Haastattelu itsessään oli varsin yksipuolista "poliisikuulustelua", jollaista sen ei missään nimessä pitäisi olla. Tein kyllä parhaani, mutta en saanut toisesta haastattelijasta minkäänlaista otetta, vaan oli pirullinen koko haastattelun ajan. Toisekseen, en ollut käynyt haastattelussa yli viiteen vuoteen. Työhaastattelussa pärjää kyllä, kunhan harjoittelee tarpeeksi. Ja täytyy muistaa, että se ensimmäinen 10 sekuntia määrittelee, tuleeko koko haastattelusta mitään.

Kyllä mä olen ollut haastatteluissa, jotka ovat menneet mielestäni ihan kelvollisesti, mutta en ole siltikään saanut kyseistä työtä, ja toisaalta joskus ollut haastattelussa jossa selvisi, ettei kyseinen paikka ollut sitä mitä luvattiin ja jolloin olen todennut, että lienee parasta lakata haaskaamasta kummankin aikaa ja marssinut tilaisuudesta ulos.

Mutta, anskattoony pääseekö sitä enää tuollaiseenkaan tilaisuuteen kun viime aikoina on hyydytty jo lähtöviivoille. Tokihan tässä alkaa miettimään, että alkaako ikärasismi jo vaikuttamaan. Olen hakenut mahdottomia paikkoja ja olen hakenut paikkoja jonne ilman muuta olisin olettanut pääseväni haastatteluun. Eräs paikka infosi meitä hakijoita hakuajan jälkeen saaneensa reilut parikymmentä hakemusta, mutta jokainen hakija oli niin huono, että päättivät olla palkkaamatta ketään - ja ensi viikolla sama paikka tuli uudelleen hakuun!

Ja muuten niille urpoille, jotka ovat edelleen sitä mieltä, että duunia saa kyllä kun menee rohkeasti soittelemaan yrityksen ovikelloa ja kysymään töitä: Tuotakin tuli tänään ohminennen testattua! Sain osakseni vain tyrmistystä ja "onko tämä joku piilokamera"-tyyppisiä katseita.

Mutta ei muuta kuin tsemppiä kaikille töitä hakeville. Ja jos joku jännittää itse haastattelua, niin tässä pieni pätkä itsensä kokoamisesta: