1. Aku Louhimies - Valkoinen kaupunki (elokuva)
Irtiottoja oli aikoinaan aivan loistava tv-sarja (joskin mietin aina, oliko kuvaaja humalassa, sen verran oli huojuvaa kameratyöskentelyä). Olen koittanut hankkia Irtiottoja-sarjaa, mutta sitä ei tunnu saavan enää mistään. Sarjassa seurattiin muutamien eri henkilöiden elämää. Traagisin ja masentavin kohtalo oli taksikuski-Vellulla, jolla meni asiat kyllä vihkoon pahemman kerran. Tästä Vellun tapauksesta on tehty myös elokuvaversio, Valkoinen kaupunki. Elokuvan tekemiseen ei ole tarvinnut ihmeitä, sillä se on leikattu versio tv-sarjasta. Näyttelijät ja tarina toimivat ihan ok, mutta jotenkin sitä olisi toivonut päähenkilön saavan edes jonkin onnistumisen elämässään elokuvan aikana. Arvosana 3/5.
2. Aku Louhimies - Tuntematon sotilas (elokuva)
Itsenäisyyspäivän aattona tuli käytyä elokuvissa tämä katsomassa. Ennakko-odotukset olivat elokuvaa kohtaan kovat, olihan tästä kohkattu niin kovasti jo etukäteen. Turhan paljon oli ohjaaja ottanut vapauksia; tärkeitä kohtauksia puuttui ja ylimääräistä hömppää oli lisätty mukaan. Näyttelijäsuoritukset olivat varsin huonoja, erityisesti Aku Hirvinieen esittämä Hietanen oli masentavan huono. Tai sitten turkulaista on vain niin vaikea esittää. Mannerheimin syntymäpäivän dokailukohtaus oli sekin vähän lässähdys. Parhaiten roolistaan suoritui Juho Milonoff joka näytteli Honkajokea. Lisäksi elokuvan äänimaailma oli pylleristä kuten monissa suomalaisissa leffoissa muutenkin. Ensin ammutaan niin kovaa, että tärykalvot hakeavat ja sen jälkeen kuiskutellaan vuoropuhelut niin, että joutuu ruotsalaisista tekstityksistä päättelemään mitä sanottiin. Annetaan tästä 2/5. Mollbergin versio on edelleen paras.
3. Anu Vuorinen - Isosaari - pääkaupungin etuvartio (kirja)
Varsin massiivisen kokoinen kronikka Isosaaresta tuskin kiinnostaa muita kuin itse saarella aikaa viettäneitä. Vähän yllätti, että kirjoittajana oli ollut nainen, kun kerran sotilasjutuista oli kyse. Ilmeisesti monen vuoden työn tuloksena oli tämä varsin kattava teos syntynyt. Mielenkiintoinen oli kyllä ja siinä oli selostettu saaren historia, rakennukset ja tapahtumat kyllä hienosti. Miinuksena, että kirjoitusvirheitä oli aivan liikaa, jolloin alkaa väkisinkin miettimään onko teoksessa asiavirheitäkin. En tiedä oliko kirjassa tarkoituksella vai vahingossa samoja kuvia ympätty muutamaankin eri kertaan. Vuosilukuja kuvien ottohetkistä olisi voinut olla enemmänkin käytössä. Lisäksi olisin itse toivonut enempi tarinaa 90-luvulta, kun itse niihin aikoihin saarella pyörin, nyt pääosa jutuista liittyi sotiin tai sitten tykkien rakennusaikoihin. Tykeistä oli saatukin hienosti speksit kaivettua esiin. Arvosana 3/5.
4. Michael Mann - Collateral (elokuva)
Elokuva oli suomennettu nimellä "Väärä aika, väärä paikka", joka kuvasikin juonen tapahtumia paremmin. Pääosassa oli Tom Cruise, joka esitti tällä kertaa pahista. Cruisesta olikin saatu varsin konnan näköinen, ja kuvattu tietysti taas kookkaampana kuin onkaan. Jotenkin ärsyttää hänen ajoittain puuroutuva puhetyylinsä, aivan kuin hän olisi juuri tullut hammaslääkäristä kieli puuduksissa. Jamie Foxx näytteli puolestaan taksikuskia jonka Tom sitten yhytti rikoskumppanikseen. Alkuasetelmat olivat ihan hyvät, mutta elokuvan edetessä juoni meni tyypilliseen jenkkitouhuun jossa ammuskeltiin kaikkea mikä liikkuu. Ei tarvitse toista kerta katsoa eikä antanut ajattelemisen aihetta. 2/5.
5. Väinö Linna - Sotaromaani (kirja)
Suomi100-vuoden kunniaksi ajattelin lukea pitkästä aikaa Tuntemattoman sotilaan kirjana, kun kerran elokuvakin oli tullut juuri katsottua. Sotaromaani on "alkuperäinen", leikkaamaton versio Tuntemattomasta, joten siitä sai ehkä vähän lisämausteita ja uutuuden viehätystä. Leikattuja kohtauksia ei kuitenkaan ollut paljoakaan, pääasiassa lottien arvostelemista ja kiroilua oli karsittu pois. Lisäksi muutamia murreilmauksia oli muutettu. Kirjanahan tämä toimii muuten vallan loistavasti, ja yli 500-sivuinen opus meni minultakin alta viikossa, vaikka hidas lukija olenkin. Arvosanaksi 5/5.
6. Edmund Bourne - Vapaaksi ahdistuksesta (kirja)
Olin jo aiemmin luvannut itselleni, etten enää lue elämäntapaoppaita tai muuta vastaavaa moskaa, mutta nähtävästi vielä kerran retkahdin. Tämä isokokoinen teos oli työkirja mutta esimerkit vaikuttivat vähän vanhentuneilta. Kai tästä joku olisi jotain saanut irtikin, mutta itsellä ei mielenkiinto riittänyt sen kummemmin alkaa tähän syventymään. Selattua sain läpi mutta mitään uutta en oivaltanut. Arvosana 2/5.
7. Mark Frost, David Lynch - Twin Peaks (TV-sarja kaudet 1,2,3)
Syksyn kunniaksi tuli kertauksen vuoksi katsottua Twin Peaksin alkuperäiset tuotantokaudet 1 ja 2. Ne olivat jopa parempia kuin ensimmäisellä katselukerralla, johtuen ehkä siitä kun olin valmiiksi varautunut niiden huonouteen. Tykkäsin lähes kaikista sarjan hahmoista kyllä ja edelleen pidin myös Twin Peaksin maisemista mutta juoni - jos sellaista edes on - on luvattoman huono.Iloikseni Subtv esitti talven mittaan Twin Peaksista uuden, kolmannen tuotantokauden joka oli tehty nyt 25 vuotta alkuperäisen TP:n jälkeen. Käsikirjoitusta oli skriivattu viisi vuotta ja monta näyttelijää vanhoilta ajoilta oli saatu mukaan, joten odotin sarjan alkamista jopa innolla. Mutta pettymys olikin sitten sitä suurempi; näin surkeaa katsottavaa en osannut edes Frostilta ja Lynchiltä odottaa. Mitä skeidaa tämä on? Puoliväkisin ja osin kelaamalla sain nämä 18 jaksoa katsottua, mutta jopa oli ajanhukkaa. Käsikirjoittelijoilta on jo udeltu, koska neljäs tuotantokausi tulee, mutta jos mun mielipidettä kysellään niin kannattaa säästää vaivannäkö ehkä johonkin muuhun. Arvosana tuotantokausille 1-2 on 2/5, kolmannesta tuotantokaudesta en voi antaa ykköstä enempää.
8. Layers of fear (tietokonepeli)
Haeskelin Steamista aikani mahdollisimman jänskää kauhuscenepeliä, ja iloikseni valinnan varaa on nykyään kosolti. Juonen ja tarinan kannalta kiinnostavammalta tällä kertaa vaikutti Layers of fear, jossa pelaaja oli mielenterveysongelmista kärsivä alkoholisoitunut, jalkaansa linkkaava taiteilija. Tarinan edetessä piti selvittää mitä miehen perheelle olikaan tapahtunut ja samalla maalata omaa masterpieceään. Täytyy kyllä sanoa, että melkoisen karmiva ambienssi oli peliin saatu - muutaman kerran paskahalvaus oli taattu, eikä hermot riittäneet kovin pitkiin pelisessioihin, peli oli yksinkertaisesti kauhistuttava. Joten tunnelmasta 5/5, mutta kokonaisarvosanaa alensi oma kuolemattomuus ja liiallinen johdonmukaisuus. Itse vedin kuitenkin ns. bad endingin, mutta mielenkiinto eivätkä hermot enää riitä kokeilemaan pelata tätä toista kertaa läpi. 3/5.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti