tiistai 7. maaliskuuta 2017

500# Sri Lanka, 4

15.2.2017, Wednesday, +28, Partly cloudy, Kandy, Sri Lanka


Herätys niinkin järjettömään aikaan kuin klo 6.15. Vuode ja hotellihuone olivat tasoa 5/5, joten tuntui hieman pahalta herätä siihen aikaan, semminkin kun olin nukkunut niin loistavasti. Mutta ei auttanut; päivän retkikamat kasaan ja siitä suoraan aamiaiselle klo 6.40. Aika nopsaan sai syödä, koska lähtö hotellilta oli jo klo 7.15.

Ensiksi taas shuttle-bussilla samaiselle parkkipaikalle, jonne bussimme oli meidät edellisenä iltana jättänyt. Vähän kömpelöltä vaikuttava tälläinen järjestely? Miksi hotelli on pitänyt rakentaa niin hankalaan paikkaan? No, ehkä näköalat ovat sitten olleet paremmat.

Ajelimme aamuruuhkan täyttämillä teillä Pinnawalaan. Ei mikään järjetön matka kilometreissä, mutta liikenneruuhkat olivat jälleen kerran tuskalliset. Syy aikaiseen lähtöön oli niinkin erikoinen kuin norsujen ruokinta-aika. Pinnawalassa oli iso norsujen orpokoti, jossa oli kaikenikäistä ronsua hoidossa. Tätä olimme menossa katsomaan.

Horisontissa kohosi Bible-mountain.

Pinnawalassa oli noin 80 norsua. Heti alueelle saavuttaessa eläinkunnan läheisyys oli aistittavissa jo pelkän dunkkiksen perusteella (eräs heikkonenäinen turistimummeli siinä edellämme jo purjosikin). Paikallisopas arveli, että paikalle oli tulossa korkea-arvoisen henkilön vierailukin, koska poliiseja, armeijan asemiehiä, helikoptereita yms pörräsi alueella. Miten niitäkin norsut sitten kiinnosti, tiedäpä häntä. Ehdimme paikalle kuitenkin hyvissä ajoin, vaikkemme nyt ihan aidan viereen päässeetkään. Paikalla oli runsaasti koululaisia ja paikallisväestöä. Paikalliseen kulttuuriin kuului jonotuksellisesti sellainen tekniikka, että oltiin ihan kiinni toisessa. Minkäänlaista hajurakoa ei sopinut jättää edellä olevaan, tai muutan ohitsesi puikahti joku pikku sri lankalainen, koska "siinähän on vielä tilaa". Täällä asian sai länkkäri kyllä tuta. Ei se nyt mikään kovin iso menetys ollut, mutta norsuvauvojen ruokintakuvat kyllä epäonnistuivat.

Eleettömät fantit.
Lauma.

Onhan se nyt outoa kun toinen syö?

Norsuvauvat ruokittiin maidolla. Norsut painavat syntyessään 100-200 kg, joten aika jässikkähän semmoinen on jo lapsena (lemmikiksi hankkiville tiedoksi). 1,5 litran maitopullon nämä pikkuiset hotasivat parissa sekunnissa ja puteleita upposi kaksikkoon useita (maito tuotiin 40 litran saavissa lava-autolla). En sitten tiedä missä vaiheessa norsu siirtyy kiinteään ruokaan mutta vegaanihan tuo elikko tuntuu olevan. Safkaa menee aikuiselta päivässä noin 200 kg, joten kyllähän siinä saa toki salaatinkerää jyrsiä. Aikaa ruuan hankkimiseen ja syömiseen menee vuorokaudessa jopa 16 tuntia. Täällä aikuisille norsuille sai ostaa hedelmälautasia ja ruokkia niitä sellaiselta lavalta. Väenryysis oli sen verran kaoottinen että katselimme ruokintaa vähän sivuummalta. Hyvin näytti kauppansa tekevän niin vesimelonit kuin banaanitkin.

Kumpihan oli ahnaampaa, norsujen ruokahalu vai ihmisten halu ottaa siitä kuvia.

Seuraavaksi menimme tien varrelle katselemaan norsukulkuetta. Norsut päästettiin sellaista kauppakujaa pitkin joen rantaan kylpemään. Kylpeminen oli norsuille tärkeää, niiden iho tarvitsi säännöllistä kylpyä. Joen rannassa olevaan kylpypaikkaan piti ilmeisesti maksaa jonkinlainen komissio (meillä tämä kuului hintaan), joten täällä ei ollut juurikaan enää paikallisia eikä koululaisia. Norsujen kylpyiloa oli mukava katsella. Ne ruiskuttivat niillä kärsillään vettä päällensä hauskasti.

Aika monta elefanttia marssi näin...
Norsut nauttimassa joesta.

Aika lailla elikot kyllä paskoivat. Koko kauppakatukin oli paskottu, mutta nopeasti scheisset kerättiin talteen. Kävimme katsomassa eräässä liikkeessä, missä skeida kuivatettiin ja jalostettiin parilla yksinkertaisella kikalla paperiksi. Ostin sitten muutaman kakkapostikortin, jotta pystyisin välittämään paskamaiset tunnelmat myös kotisuomeenkin.

Kakan kierrätysliike.

Lähdimme ajamaan takaisin kohti Kandya. Matkalla pysähdyimme jalokivikauppaan. Siellä meidät istutettiin ensimmäiseksi pieneen elokuvateatteriin ja näytettiin pätkä paikallisesta jalokivibusineksestä. Nukuin tämän osion läpi. Sen jälkeen esittelijä esitteli meille kaikenlaisia eri jalokiviä, joita piti katsoa erilaisilla taskulampuilla. Ymmärsin niistä vähemmän kuin sika Pohjantähdestä. Hinnat olivat sen verran suolaiset, joten jäi tällä kertaa timangit hankkimatta. Yksi ryhmäläisistämme sentään pienen kiven osti.

Sen jälkeen jumittavan liikenneruuhkan saattelemana takaisin kylille. Ryhmämme hieman jakaantui; osa palasi hotelille, me jäimme keskustaan lounaalle. Perusbuffa taas, ei mikään erikoinen kokemus mutta oli melko edukas. Aterian jälkeen kävelimme PE:n kanssa hetken aikaa kylillä. Oli melko kuuma, ukottajia jonkin verran mutta ei riesaksi asti. Ei tosin löydetty mitään ostettavaa. Päätimme sitten kävellä hotellille (sinne oli ehkä 1,5-2 km matkaa). Aika vähän oli tullut harrastettua liikuntaa täällä ylipäätään, joten kävely teki ihan terää. Hotelille päästyämme menimme saman tein kattoterassin uima-altaalle. Aurinko meni tietysti pilveen juuri sinne päästyämme, joten kalkkilaivan kapteenina pysyimme vielä toistaiseksi. Allas oli aika pieni ja kylmää vettä, mutta kävin pari kertaa uimassa. Luin PE:n Valittuja paloja, mutta pahoitin niistä mieleni, nehän olivat täyttä poliittista skeidaa. Katselin hetken aikaa variksia, jotka tappelivat paikasta auringossa, siinä oli sellainen antenni johon tuntuivat mieltyneen. Kävin tilaamassa baarista kaljat; tilaus tuli nopeasti mutta tarjoilija alkoi vetkuttelemaan vaihtorahojen kanssa siihen malliin, että meni vähän tunteisiin. Otti multa rahat, palveli joka ikisen muun asiakkaan ensin ja teeskenteli vielä tekevänsä jotain hommaa ennen kuin toi vaihtorahat. Luuli tietysti mun antavan ₹250 tipin jos kyllästyisin odottamaan, mutta huomasin kusetuksen. Jos olisi antanut vaihtorahat heti, niin olisin voinut satasen tippiä antaakin, nyt jätin tarjoilijan tyystin tipeittä.

Ruuhkissa jumitteluun meni aina tovi jos toinenkin.

Kandy.
Katunäkymää.
Kaupat olivat vähän erilaisia kuin härmässä.
Nokialla oli vielä markkinat täällä.

Sitten huoneeseen suihkuun ja surffaamaan tärkeimmät nettiasiat. Odottelin PE:tä vierailulle, hänen huoneensa oli tyystin eri kerroksessa kuin minun. Tuli hän sitten lopulta kaljoineen ja dokailtiin hieman. Illalliselle menimme puoli kahdeksalta. Tutuksi tullut buffet alkoi tosiaan jo tulemaan korvistakin ulos. Muutenkin aika karsee maku vaikka hotelli oli näinkin hieno, ehkä 2/5 ruuasta. Juttelimme muiden matkalaisten kanssa niitä näitä.

Respassa koitin ostaa postimerkkejä, muttei niitä ollut. Rahanvaihto ei ottanut onnistuakseen oikein sekään, sitä ei ollut kassassa vaihdettavana kuin 50€:n edestä, mutta kai tuokin oli tyhjää parempi. Ilta kului hotellihuoneessa arrakkia maistellen, postikortteja kirjoitellen ja telkkaria katsellen. Sieltä tuli taas suosikkini Penn & Tellerin Fool us -ohjelma, jossa esiteltiin taikatemppuja. Osa niistä oli huisin taitavia.

Kandy-järvi.
Näkymä hotellin parvekkeelta.

2 kommenttia:

  1. 500. postaus, onnittelut, sehän on juhlan paikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Pitäis laittaa shamppikset kylmään juu :)

      Poista