450# Budapest, 4

26.3.2016, Saturday, +12, Mostly cloudy

Nukutti todella hyvin, en olisi millään jaksanut herätä Pp:n tohinoihin klo 8:n maissa. Tiesimme vanhastaan, että aamiaissali tulisi täyteen puoli yhdeksään mennessä, joten piti hylätä vuode ja raahautua aamiaistamaan kun oli vielä pöytiä vapaana. First world problem, yeah. Saavuimme viime hetkillä ja saimme vielä pöydän. Aamiaiseen alkoi muutenkin tottumaan = kyllästymään.

Skruudaamisen jälkeen otin vielä suihkun ennen kuin lähdimme kohti Memento Parkia. Siellä oli vanhoja patsaita jne kommunismin ajoilta, sellaista ei paranisi jättää väliin mistään hinnasta. Jostain syystä kyseinen puisto oli varsin kaukana kaupungin laitamilla Budan puolella; ajoimme ensin metrolinjalla nro 4:n päästä päähän Kelenföld Vasutallomasin päätepysäkille jossa vaihdoimme bussiin nro 150. Sillä huristimme vartin verran Camponan suuntaan, jääden pois Memento Parkin pysäkillä. Bussissa oli onneksi reaaliaikainen infonäyttö pysäkeistä.

Rohkeasti vain nappia painamaan :)

Pääsymaksu oli 1500ft / aikuinen. Siellä oli ehkä parikymmentä vanhaa kommunismipatsasta; osa kuvasi Leniniä, osa oli muuten ylitsevuotavaa ja paatoksellista sotasankaruutta kuvaavaa patsasta. Stalinin patsaasta ei ollut jäljelle kuin saappaat. Vanha Trabant oli myös sekä kioskimainen matkamuistomyymälä. Ilahduin kun täällä oli valikoimissa myös kommunismiaiheisia julisteita, joita olen matkoiltani bruukannut ostamaan. Sain taas yhden kokoelmiini. Ei siis sillä, että olisin aatteen kannattaja, päinvastoin.

Memento Parkin portti.

Kiire on.

Trabant.

Lenin.

Oma suosikkini.

Stalinin patsas ei kaatunut saappaat jalassa.

Tuo päätyi mukaan :)

Oli aika kylmä tuuli ja minua palelsi kesätakissa, ja bussia piti odottaa pysäkillä parikymmentä minuuttia, niitä meni lauantaisin harvennetuin vuorovälein, olisiko ollut kaksi kertaa tunnissa. Viimein se tuli ja palasimme aina hotellille saakka hieman lepäilemään ja lämmittelemään.

Unkarilaiset sipsit - oiva eväs.

Puoli kahden jälkeen otimme kakkoslinjan metron ja ajoimme yhden pysäkinvälin Blaha-asemalle. Se oli aika epämääräinen asema, oli huumeissa olevia ja sun muita kummallisia vipeltäjiä. Kävelimme Erzebet Korut-katua pitkin ja löysimme New York Cafe-ravintolan. Se oli hieno paikka, käymisen arvoinen ehdottomasti. Jonkin verran oli jonoakin. Ostimme kuoharit - joita tarjoilijat eivät kursailleet sanoa täälläpäin shampanjaksi - sekä oluen, hampurilaisen ja Pp:lle jäädykeannoksen. Hampurilainen oli ainakin hyvä, joskin se leipäosuus siitä hieman sitkeä. Pelkäsin koko ajan sitä leikatessani, että se luiskahtaa lautaselta pois lattialle, ja munaan itseni.

New York Cafen fasadi.

Café sisältä.

Purilainen.

Suuntasimme sitten ratikalla ja metrolla kauppahallille, joka oli järkytykseksemme mennyt juuri kiinni. Kävimme sitten vain alakerran Aldi-kaupassa hakemassa pientä suu palaa. Vaelsimme Vaci Utca-ostoskatua pitkin turistikauppaan, josta ostimme postikortteja ja muutaman turistirihkaman. Palasimme takaisin hotellille, joimme skumpat ja raapustimme kortteihin kokemuskuvaukset matkastamme.

Illallinen meillä oli ollut tarkoitus syödä lähistöllä sijaitsevassa Rosenstein-nimisessä juutalaisravintolassa. Sitä oli ylistetty maasta taivaisiin, mutta se oli täynnä eikä meillä ollut tietenkään pöytävarausta. Kyllä harmitti kun meni perseelleen illallinen taas. Jouduimme sitten tyytymään hätäratkaisuun ja menemään jo aiemmin testaamaamme Etna II -ravintolaan. Söimme pitsat. Sen jälkeen olo oli taas täysi kuin puutiaisen eikä muuta jaksanut tehdä kuin palata takaisin hotellille.