perjantai 8. huhtikuuta 2016

448# Budapest, 2

24.3.2016, +12, Partly cloudy, Budapest, Hungary

Heräsin klo 8.08 ja herätin Pp:n. Pahaksi onneksi kello oli Suomen ajassa, oikeasti se oli vasta 7.08, joten heräsimme tunnin verran liian varhain. Ihmettelin, miksei puhelin ollut latautunut ja myöhemmin, miksi tv ei mennyt päälle. Sähköt olivat kaputt. Aamiainen onneksi pelitti, syötiin samat kamat kuin edellisenä aamuna. Sen jälkeen kävin ihmettelemässä huoneen suihkua. Lämmintä vettä tuli kuitenkin.

Vähän ennen kymmentä lähdimme kävellen Rakaczi-katua pitkin. Körut Erzsebetin risteyksessä hyppäsimme ratikkaan ja ajoimme sillä Oktogonille. Kävelimme pienen pätkän Andrassy Ut-katua pitkin saapuen House of Terror-museolle. Rakennuksen fasadi ja etenkin kattoleikkaus oli erikoinen; auringonpaiste siivilöityi sen läpi muodostaen sanat katuun / seinälle.

House of Terrorin fasadi.

House of Terrorin sisääntuloaula

Museonäyttely kertoi natsien ja kommunistien kauheuksista. Se avattiin kymmeneltä, joten jonoa ei ollut juuri vielä ehtinyt kertyä. Sisäänpääsymaksu oli 2000ft / aikuinen, laukut piti jättää narikkaan. Sisällä ei saanut valokuvata. Ihan ok näyttely se oli, joskin vähän huonosti merkitty missä järjestyksessä näyttely olisi pitänyt edetä. Mekin katsoimme ensin kommunistien julmuudet ja sitten vasta puolivahingossa natsien aikaansaannokset, järkevämpää olisi ollut edetä aikajärjestyksessä, periaatteessa rakennuksen ylimmästä kerroksesta alas. Saippuapaloista tehty labyrinttiseinä oli vaikuttava, muuten vähän turruttavaa materiaalia. Pieni myymälä oli myös, josta ostin tuliaiseksi Leninin pään muotoisen kynttilän. Harmitti kun en löytänyt kommunismia ihailevia julisteita, mä olen bruukannut semmoisia ostamaan näistä stallarimaista.

Biili.

Aikaa museolla kului melkein puolitoista tuntia. Poislähtiessämme olikin museolle jo kertynyt aikamoinen jono, joten aikainen lintu jne. Kävelimme aurinkoisessa säässä kohti Varosliget-puistoaluetta. Menimme katsomaan ensiksi puiston etureunalla Lenin-patsaan tilalle tehdyn  maailman suurimman tiimalasin; 60 tonnin painoinen tiimalasi käännetään aina uutena vuotena ylösalaisin ja hiekka valuu sitten alaosaan koko vuoden ajan. Se oli minusta aika hieno idea.

Tiimalasi.

Polkuveneet.

Jatkoimme Sankarien aukiolle räpsimään kuvat patsasvankkureista ja tolppapinoista, kuten kunnon turistin kuuluukin tehdä. Jotenkin tuli siitä mieleen Berliinin Brandenburgin portti. Etenimme Vajdahunyadin linnapuistoon. Itse linna oli rakennettu (vasta) 1800-luvulla "huvikseen". Sisätiloihin päästäkseen olisi pitänyt jonottaa ja pulittaa jonkinlainen maksu. Emme menneet. Poikkesimme sitä vastoin kaljalle. Aurinko paistoi ja lämmitti hieman naamaa, ulkona tarkeni jo istuskella terassilla.

Sankarien aukio.

Vajdahunyadin linna

Hetken aikaa levähdyttyämme menimme lähistöllä olevaan Alllatkertin eläintarhaan. Sisään maksoi 2500ft / aikuinen. Suurimmista eläimistä mainittakoon meidän nähneen kirahvin, virtahevosia, kauhealta haisevan sarvikuonon (luulin muuten tähän päivään saakka, että virtahepo ja sarvikuono on sama eläin, toim. huom.), norsun yms. Lisäksi Australia-osastolla oli pieni alue jonne sai mennä käppäilemään eläinten sekaan. Pp tunsi kengurun hengityksen kädellään, mutta aivan ei paijaamaan yltänyt hänkään. Ihan ok paikka, kannattaa käydä. Mekin saimme siellä ainakin pari tuntia kulutettua. Miinusta kuitenkin sen verran, että mitään lounaspaikkaa eläintarhasta ei löytynyt, pelkkiä kusisia kahviloita vain, joten palasimme neljän kieppeillä takaisin hotellille nälän mourutessa vatsoissamme.

Peekaboo.


Torrakat.

Hotellilla odotti kuitenkin hienoinen yllätys kun respanlikka ilmoitti, että kuudennessa kerroksessa (jossa siis huoneemme sijaitsi), oli edelleenkin sähkökatkos, eikä sitä todennäköisesti saada korjattua tänä iltana. Koska vitoskerroksessakaan ei ole tilaa, niin meidän pitäisi vaihtaa hotellia. Masennuimme kovasti. Kävimme huoneessamme pakkaamassa kamat ennen pimeän tuloa ja palasimme sitten respaan. Hotellivirkailija pyysi meitä istumaan ja odottamaan sillä välin kun hän tilaisi taksin jonka he maksaisivat - vaikka hotellille sinänsä oli kävelymatka.

Taksin piti tulla viidessä minuutissa, mutta odotimme sitä ainakin 20 minuuttia. Juuri kun ekstrovertiltä vaikuttava kuski saapui meitä noutamaan, hotellin manager käveli paikalle ja sanoi, että sähkärit paikallistivat vian ja se saataisiin todennäköisesti korjattua. Päätimme siis jäädä hotelliin. Taksikuskia harmitti kun menetti pokan kuppaamalla matkalla muutaman ylimääräisen sekunnin. Hotellinjohtaja sanoi tarjoavansa meille hyvitykseksi sekoilusta viinipullon - kävimme vielä myöhemmin muistuttamassa respaa asiasta. Veimme kamat takaisin huoneeseemme; sähköt vielä katkeilivat ja netti ei toiminut. Päätimme lähteä illalliselle.

Ei ainakaan sähkömiesten lukumäärästä jäänyt kiinni tämä homma.

Otimme neloslinjan metron Fövam Ter-asemalle ja kävelimme Vaci Utcaa pitkin etsien ravintolaa. Keskikestoisen arvonnan päätteeksi päädyimme Rusticoon. Se oli fiinin tuntuinen kippola, tarjoilija pokkuroi, ei juuri muita asiakkaita. Yksi siistimpiä julkisia vessoja jossa olen asioinut. Omituinen sisustus. Tilasimme pitsat & kuohuviinit, olutta ja spriteä eikä hinta ollut kuin kymppitonnin forintteina (alle 35€), vaikka varmasti turistikadulla osattiin hinnat korottaa riittävän ylös.

Illallisravintolamme Rustico.

Sitten metrolla takaisin hotellille. Oli jo ilta ja pimeä, mutta melko turvallinen olo kun metrossa ja asemilla oli vartijoita ja poliiseja eikä häiriköitä kuten meillä lintukoto-suomessa.

Huoneessa sähköt toimi ja kaikein huipuksi oli toimitettu pullo punaviiniä ja kaksi lasia. Hieno ele, 5/5. Viinit naamariin, sitten jo väsyttikin niin, että unille oli päästävä.

Viinilahjus.

2 kommenttia:

  1. Toivottavasti torakat oli eläintarhassa eikä hotellissa, yäk.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh juu. Mutta Facebookissa sai tyrmistystä aiheutettua kyseisellä kuvalla.

      Poista