419# Tenerife, 1

8.11.2015, Sunday, +20, Mostly cloudy, Puerto de la Cruz, Spain

Tenerihva.

Pp:n kanssa oltiin hommattu Tjareborgilta pakettimatka Teneriffalle, Puerto de la Cruziin. En ole aiemmin käynyt edes Kanariansaarilla kertaakaan, joten paikka oli minulle aivan uusi koettelemus. Varaushetkellä ei ollut juurikaan tietoa saaren ominaisuuksista, ja vasta myöhemmin meille selvisikin, että Kanariansaarten kylmin ja sateisin osa oli juurikin Teneriffan pohjoisosassa jonne olimme menossa. Syyn aiheutti ilmeisesti korkeat vuoret ja pasaatituulet, jotka kokosivat mereltä tulevat pilvet klöntiksi saaren luoteiskulmalle. Etelärannikolla olisi paremmat ja lämpimämmät kelit.

Mutta myöhäistä katua kun on kaatunut maito housuissa. Neljän tunnin virkistävien yöunien jälkeen herätys marraskuiseen pimeyteen. Pika-aamiainen naamariin jonka jälkeen tilasin taksin. Hesarinjakelija oli jumittanut kaikenlaisen hissiliikenteen, joten ennen kuin pääsin alas, niin taksi oli jo vartoilemassa jalkakäytävällä. Plunssainen papparainen oli valikoitunut kuskiksi; ei meinannut aluksi tulla edes nostamaan laukkuani takakonttiin. Oli varhainen sunnuntaiaamu, ja kuski oli todennäköisesti kuskannut yön juoppoja. Takapenkille oli oksennettu, joskin kuski väitti sitä meikiksi, edelliset asiakkaat olivat olleet kuulemma siistejä. Jouduin kuitenkin etupenkkiin istumaan; penkki oli kiskottu eteen enkä meinannut saada sitä liikutettua taaksepäin, koska oli sähköpenkki jonka ohjain oli ovessa. En ole aiemmin semmoista nähnyt. Kuski siitä jotain valittikin. Muuten matka meni hiljaisuuden vallitessa ja onneksi nopeasti.

Olin kentällä ehkä minuuttia ennen Pp:tä. Check inin olimme tehneet netissä jo aiemmin, mutta matkalaukkujen viennissä meni hetki jonotellessa.

Turvatarkastus oli ok, tosin Pp joutui pyyhkäisytarkastukseen. Tuloksena "no alarm". Enpä ole ennen semmoista Suomessa nähnyt ja muutenkin vain televisio-ohjelmissa. Liekkö sitten joku uusi juttu?

Kävimme kaffella. Kahvi ja jäätee maksoivat 9€, katteet kohdillaan. Pistäydyttiin vessassa ja sitten jonotettiin pierunhajussa jo koneeseen. Sinä edessämme ollut vihreäpaitainen mies, luuletko tosiaan etten huomannut naurusta hytkyviä olkapäitäsi? Sikamaista käytöstä.

Paikkamme olivat aivan koneen takaosassa. Kone tuli kuitenkin täyteen, ja saimme käytäväpaikalle jonkun mumeliuksen. Osoittautui varsin puheliaaksi tapaukseksi. Mulla oli onneksi ikkunapaikka, joten ei tarvinnut kuulla muorin kälätystä, jonka uhriksi Pp puolestaan joutui.

Koneessa joutui kaikesta maksamaan, emme olleet tilanneet etukäteen edes ruokaa. Kone lähti hieman seitsemän jälkeen, joten ei siinä nyt niin nälkä ollutkaan. Tilasimme alkuun sipsien lisäksi viiniä, shampanjaa ja gintonicia. Ne nousivatkin nuppiin. Pp oli tehnyt kotonaan meille eväitä, jota mutustelimme sitten kylkiäisinä. Lento kesti 6 tuntia 15 minuuttia, ja juomat pistivät tietysti kusettamaan. Jouduimme pyytämään mummelia neljästi siirtymään ja päästämään meidät vessaan. Hän itse ei saanut juotua edes kokistölkkiä, ja jaksoi kerskata miten selvisi koko lennon käymättä itse vessassa kertaakaan.

Setti lentokoneessa.

Alpit.

Lähtiessä oli ollut synkkää, pimeää, sateista, pilvistä ja sumuista, mutta perillä paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta ja lämpöäkin oli 24 astetta. Suomen marraskuinen keli tuntui laskeuduttaessa pahalta painajaiselta.

Matkalaukkuja piti odotella tovi, mutta bussia kauemmin. Olimme ottaneet bussikyydin hotellille, se olisi tietysti ainoa vaihtoehto. En tiedä miksi bussinlähtöä piti odottaa niin pitkään, olisiko joku humalikko hidastellut. Semmoinen ainakin tuli samaan bussiin viimeisenä mölyämään. Muutenkin bussi oli täynnä köhiviä ihmisiä, aivan kuin keuhkoparantolan matkaseurue.

Lentokenttä oli Teneriffan eteläosassa, ja sieltä kesti yli 1h15min ajella motaria pitkin Puerto de la Cruziin. Sen lisäksi bussi kierteli jättäen matkustajia hotelleille, ja meidän hotelli oli vasta tyyliin yhdestoista. Oli jano, nälkä, päätä särki, väsytti ja vitutti ennen kuin pääsimme hotellille. Olimme porukasta ainoat jotka olivat valinneet Concordia Playa hotellin.

Teimme kiireiseltä vaikuttavalta respanmieheltä check inin. Huone olisi valmiina vasta puolen tunnin päästä. Netin hinta ei kuulunut hintaan, vaan siitäkin sai pulittaa 24 €:n viikkomaksun + turvakaapista 21€. Netti ei toiminut edes kuin yhdellä laitteella, mutta sen sai onneksi jaettua puhelimen bluetoothin avulla toiselle.

Hain kaupasta hieman juotavaa Pp:n jäädessä vartioimaan laukkujamme hotellille. Sitten respanukko vinkkasi meille, että voimme mennä nyt huoneeseen. Se oli seitsemännessä kerroksessa, mutta siivous oli kuitenkin vielä kesken. Jätimme laukut huoneeseen ja menimme alas uima-allasalueelle odottelemaan. Aurinko oli mennyt paksun pilviverhon taakse suojaan eikä ilma mitenkään kovin helteiseltä enää edes tuntunut.

Viimein huone oli valmis ja pääsimme sisään. Se oli aika kulahtanut, koskahan lienee remontoitu. Petivaatteet ankeat, ja vähän semmoinen paskasen oloinen oli koko hotelli. Ainoa plussa oli näkymä parvekkeelta merelle, joskin olimme joutuneet tästäkin maksamaan hieman ekstraa.

Näkymä parvekkeelta.

Taskukokoinen, jääkylmä uima-allas.

Hotellihuoneen repsotusta.

Päikkäreistä ei tullut mitään, joten lähdimme hieman kylille kävelemään. Rannalle oli muutama sataa metriä matkaa, ihmettelimme mustaa laavarantaa sekä Atlantin valtavan kokoisia aaltoja. Kävelimme rantakatua eteenpäin ja päädyimme lopulta Cayaya-baariin, jossa tilasimme Mojitot. Maksoi 3,50€ / muki, joten melko edukas ja makukin oli hyvä.

Laavaranta.

Aurinko laski vähän ennen puolta seitsemää, ja aloimme etsimään illallisravintolaa. Ehkä vähän aikaista illalliselle, mutta päivä oli ollut pitkä. Päädyimme sitten Pomodoro-ravintolassa, joka oli varsin tunnelmallinen. Se oli rakennettu linnoituksen sisään, jonka avoinaisesta muurista kuului alempana ärjyvien aaltojen voimakas pauhunta. Toivoimme pääsevämme helpolla ja valitsimme ruoaksi pitset. Vähän liian paksu juustokerros, mutta muuten ok, ehkä semmoinen 3/5.

Linnoitusta.

Teide iltahämärissä.

Pomodoron kaariravinteli.

Syönnin jälkeen poikkesimme vielä kauppaan ostamaan juomista. Hiperdino-kauppaketjun myymälät vaikuttivat toimivilta. Tämä oli auki klo 22 asti ja muistutti hieman suomalaista Alepaa, joskin täältä sai brenkkuakin. Palasimme sitten hotellille. Pitkä päivä ja 12 tuntia matkustamista vaati veronsa ja tuli mentyä melko aikaseen nukkumaan. Vilasin vielä television tarjonnan josta tuli yllätyksekseni hieman eksoottisempaa jääkiekkoa; Serbian ja Espanjan välinen ottelu vaikutti tasaiselta.