Se aika on taas tuloillaan, kun jatkuvasti vuosiluvun muistaminen tuottaa vaikeuksia. 2012.
Kommarityyliin uudesta vuodesta (kirjoitetaanko se muuten isolla kirjaimella?) ei vapaapäiviä heru, toisin kuten muualla maailmassa maanantaina vietetään vapaapäivää. Se ärsyttää kyllä, mutta toisaalta kun se on suomalaisten tahto sanoa ei palkallisille vapaapäiville, niin kai mun täytyy näin demokraattisena henkilönä yrittää sietää asia. Mutta sitten kun minusta tulee valtakunnankansleri, niin varautukaa siihen että tämä lomahomma laitetaan ensimmäisten asioiden joukossa kondikseen.
Pääsen duunista vasta viideltä, joten kaupoissa on varmaan helvetilliset jonot... Eiköhän kaupat olisi huomenna aattonakin vielä auki, mutta paré pelata varman päälle. Ostoslista on yhtä mittava kuin jonotkin; onneksi Pp lupasi tuoda shamppanjat, joten ei tarvitse alkoon hipsiä.
Näillä näkymin vietetään uutta vuotta siis Pp:n kanssa kaksistaan. Varmaan vaan kotosalla, ei baari oikein uutena vuotena hotsita. Kuten olikin jo puhetta niin shamppanjaa olisi syytä varata, ainakin se pari putelia. Pp vastatkoon oikeaoppisesta jäähdytyksestä ja avaamisesta, mä katon että muutama puhdas shamppislasi löytyy kaapista... mä yritin tähän kehittää jonkun aasinsillan, missä olisin pilkannut sellaisia jotka juovat Elyséetä, mutta turhaahan se olisi, eihän kukaan nyt niin pärtsäri ole että moista moukkajuomaa särppisi. Joten säästetään siltä.
Joku ruoka pitäisi mun osata väsätä, mutta se lienee varsin haastavaa mun kokkaustaidoilla. Pp:n täytyy kyllä jeesata, jos haluaa jotain syödäkseen. Kun nyt selviäisi ostoksista edes. Ruokaa, ehkä pari olutta... raketit voi varmaan jättää ostamatta. Joskus mä olen semmoisiakin ostellut, mutta aina ne ovat olleet yhtä suuri pettymys. Sinänsä tietenkin raketit ovat hieno juttu, mikäli tarkoituksena ei ole ampua omaa tai muiden silmiä taivaalle. Mutta se idea, että miljoonia euroja räiskitään taivaalle on ok ja erityisesti jos kaupunki satsaa hienoihin ilotulitteisiin niin sehän on erityisen ok koska kerrankin saa verorahoilleen vastinetta. Ilotulitteista ei myöskään ilmasto tuhoudu millään lailla + varmasti tuottavat nautintoa myös lemmikkieläimille, ja vaikka eivät tuottaisikaan niin täytyyhän joskus mennä meidän ihmistenkin ehdoilla.
Melkein luiskahti tämä raketti-hommakin käsistä, mutta kun rupesi vaan yhtäkkiä vituttamaan kaiken maailman uudenvuoden paukkujen vastustelijat vrt. välkkyvistä jouluvaloista inisijät.
Semmosta. Vähän kyllä riepoo kun unettomuus on taas kiusannut koko viikon, ja olen nukkunut vain 4-5 tunnin yöunia. Päikkäreitäkään ei ole saanut otetuksi. Ettei vaan kävisi ohraisesti sitten lauantaina?
perjantai 30. joulukuuta 2011
torstai 29. joulukuuta 2011
113# Pahuus
Aihe voisi käsitellä jouluruokia, mutta koska se nyt on hieman pois muodista, niin keskitytäänpä ihmisen pahuuteen.
Mä kun olen piilopositiivinen ihminen - naurakaa pois, se sallittakoot - niin yritän löytää aina jonkin hyvän jyvän tai siemenen asiasta kuin asiasta. Kun luen lehdistä pahantekijöistä, niin aina yritän löytää jonkinlaista puolustavaa aspektia, että tekijä varmaan kuitenkin tiesi tekevänsä väärin mutta ei voinut itselleen mitään, tai että se oli humalassa tai sitä on nussittu pienenä tai muuta tämmöistä. Mutta että kyllä se kuitenkin varmaan jälkeenpäin katuu tekosiaan, eikä se tarkoittanut mitä teki, ja sillä on nyt entistäkin pahempi olla.
Naiiviahan se on, tiedetään. Eräs tapaus on jäänyt mieleeni niin pysyvästi, että aina välillä palaan tutkimaan aihetta uudelleen. Se on niin täydellistä puhdasta pahaa, että se jollain omituisella tavalla koukuttaa. Miten kukaan pystyy tekemään mitään sellaista? Teko on niin täydellisesti vailla minkäänlaista sääliä, että varmaan vain kovimmat sotasankarit sellaiseen pystyvät.
James Bulgerin murha.
Se tapahtui Liverpoolissa helmikuussa vuonna 1993. Kaksi kymmenvuotiasta pojankoltiaista nimeltään Jon Venables ja Robert Thompson viettivät perjantaita tyypilliseen tapaansa; lintsaten koulusta, maleksien ostoskeskuksessa, varastelemassa kaupoista ja aiheuttamassa pahennusta. Kunnes idea alkoi itämään poikien päässä; mitäs jos tapettaisiin joku. Kidnapattaisiin joku kakara ja pudotettaisiin se sillalta alas, tai työnnettäisiin vilkkaasti liikennöidylle kadulle.
Aika normaalia kymmenvuotiaiden ajatusmaailmaa, eikö?
Ensimmäinen kaappausyritys meni pieleen; paikalle saapunut pikkulapsen äiti sai lapsensa takaisin.
Seuraavalla ei käynyt yhtä hyvä tuuri. Äiti poikkesi Strand-nimisessä ostoskeskuksessa A.M.Tyr's -lihakauppaan, jättäen kaksivuotiaan James Bulgerin juoksentelemaan kaupan edustalle. Vain lyhyeksi aikaa, alle minuutiksi. Siinä ajassa Venables ja Thompson ehtivät tarttua tilaisuuteensa; viimeisessä turvakameran kuvassa toinen pojista taluttaa Bulgeria kädestä pitäen ulos ostoskeskuksesta kohti kuolemaansa.
He kävelyttävät poikaa koko iltapäivän, mailikaupalla. Kerran he nostivat lapsen nilkoista ja pudottavat hänet päälleen katuun. He uhkaavat hukuttaa lapsen läheiseen kanaaliin. Huolestuneille ohikulkijoille he selittävät lapsen olevansa pikkuveljensä. Lopuksi he vievät kakaran junaraiteille, kaatavat maalia lapsen silmään, pakottavat hänet syömään paristoja, tunkevat muutaman perseeseenkin ja häpäisevät uhrinsa muutenkin seksuaalisesti. He potkivat, kivittävät ja hakkaavat Bulgerin ratakiskoilla kuoliaaksi. Lopuksi he asettavat elottoman ruumiin makaamaan kiskoille niin, että seuraava juna katkaiseen lapsen kahtia.
Tämän jälkeen Venables ja Thompson poistuivat koteihinsa. Bulgerin äiti on tietysti huolesta sydän syrjällään, mutta kestää pari päivää, ennen kuin ratakiskoilla leikkivät lapset löytävät silpoutuneen ruumiin.
Venables ja Thompson saadaan tietenkin kiinni muutaman päivän päästä. Mikäli heitä ei olisi koskaan tunnistettu niin olisiko heidän omatuntonsa kolkuttanut koskaan? Olisivatko he tunnustaneet murhaa koskaan? Todennäköisesti eivät, koska eivät koskaan tunteneet myöhemmin katumusta teoistaan.
Linnaa napsahti pojille 8 vuotta. Sinä aikana heidät koulutettiin, heille tehtiin uusi henkilöllisyys, heille koitettiin luoda uusi elämä. He eivät saa nähdä enää koskaan toisiaan, eivätkä ottaa uhriin minkäänlaista yhteyttä, eivätkä palata Merseysidelle ilman viranomaisten lupaa.
Jos on ollut kymmenvuotiaana noin hullu - tuskin tuon mielenvikaisemmaksi enää pääsee? - niin mitä tapahtuu kun on vielä 8 vuotta vankilassa? Täysin kelpo nuori mies, ilmeisesti?
Pitkään kuluikin, ennen kuin toinen pojista joutui vankilaan uudelleen. Viime vuonna napsahti parin vuoden tuomio, lapsipornon hallussapidosta. Hän oli Venables. Hän oli syyllistynyt myös pahoinpitelyyn ja huumerikkomuksiin, mutta nämä katsottiin läpi sormien.
Thompson on ollut ilmeisesti ihmisiksi. Psykologit olivat kuitenkin arvioineet, että Thompson olisi ollut se vaikeampi tapaus.
Mä olen monesti miettinyt, miten Venables ja Thompson ovat pystyneet elämään vankilatuomionsa jälkeen. Heillä on uudet nimet ja passit ja sosiaaliturvatunnukset jne, mutta miten selittää uusille kavereille entistä elämäänsä? Tai vaimoehdokkaille? Miten saa työpaikan? Ainakin Venables on työskennellyt pitzerioissa jne. Toisaalta, heidät koulutettiin vankilassa ja heillä on periaatteessa parempi tulevaisuus kuin jos olisivat elelleet "normaalin kaavan mukaan", eli työttömänä, kouluttamattomana, pikkurikollisena Liverpoolin kaduilla. Mutta ei se helppoa ole varmistakaan moinen kaksoiseläminen ja menneisyyden salaaminen.
Venablesilla oli ainakin ongelmia huumeiden ja alkoholin suhteen, ja monesti hän kerskui (työ)kavereilleen olevansa toinen Bulgerin murhaajista. Vaikea olla uskomatta, etteikö hänen kaveripiirinsä koostuisi linnakundeista muutenkin. Hänellä on ainakin ollut tyttöystävä jo vankila-aikanaan, johon hän tutustui jossain nuorten rangaistuslaitoksissa.
Tyrmistyttää edelleenkin tämä kaksikko. Tutkijat, poliisit ja poikia tutkineet psykologit eivät ole puolustaneet poikien tekoa; he ovat ymmärtäneet mitä ovat tekemässä. Teko ei ole ollut alkukantaista raakuutta, vaan oikein miettimällä ja suunnittelemalla toteutettua kiduttamista, joka jollain sairaalla tavalla on tuottanut pojille nautintoa.
Mutta se oli silloin 18 vuotta sitten. Nyt poikia on eheytetty mallikelpoisiksi kansalaisiksi. Se, mikä joskus tapahtui liverpoolilaisella junaradalla on nyt paha muisto vain. Poikkeuksellinen tilanne ja sattumusten summa. Mutta antoi se kuitenkin jonkinlaisen näytön siitä, mihin ihmiset oikein pahimmillaan pystyvät.
Mä kun olen piilopositiivinen ihminen - naurakaa pois, se sallittakoot - niin yritän löytää aina jonkin hyvän jyvän tai siemenen asiasta kuin asiasta. Kun luen lehdistä pahantekijöistä, niin aina yritän löytää jonkinlaista puolustavaa aspektia, että tekijä varmaan kuitenkin tiesi tekevänsä väärin mutta ei voinut itselleen mitään, tai että se oli humalassa tai sitä on nussittu pienenä tai muuta tämmöistä. Mutta että kyllä se kuitenkin varmaan jälkeenpäin katuu tekosiaan, eikä se tarkoittanut mitä teki, ja sillä on nyt entistäkin pahempi olla.
Naiiviahan se on, tiedetään. Eräs tapaus on jäänyt mieleeni niin pysyvästi, että aina välillä palaan tutkimaan aihetta uudelleen. Se on niin täydellistä puhdasta pahaa, että se jollain omituisella tavalla koukuttaa. Miten kukaan pystyy tekemään mitään sellaista? Teko on niin täydellisesti vailla minkäänlaista sääliä, että varmaan vain kovimmat sotasankarit sellaiseen pystyvät.
James Bulgerin murha.
Se tapahtui Liverpoolissa helmikuussa vuonna 1993. Kaksi kymmenvuotiasta pojankoltiaista nimeltään Jon Venables ja Robert Thompson viettivät perjantaita tyypilliseen tapaansa; lintsaten koulusta, maleksien ostoskeskuksessa, varastelemassa kaupoista ja aiheuttamassa pahennusta. Kunnes idea alkoi itämään poikien päässä; mitäs jos tapettaisiin joku. Kidnapattaisiin joku kakara ja pudotettaisiin se sillalta alas, tai työnnettäisiin vilkkaasti liikennöidylle kadulle.
Aika normaalia kymmenvuotiaiden ajatusmaailmaa, eikö?
Ensimmäinen kaappausyritys meni pieleen; paikalle saapunut pikkulapsen äiti sai lapsensa takaisin.
Seuraavalla ei käynyt yhtä hyvä tuuri. Äiti poikkesi Strand-nimisessä ostoskeskuksessa A.M.Tyr's -lihakauppaan, jättäen kaksivuotiaan James Bulgerin juoksentelemaan kaupan edustalle. Vain lyhyeksi aikaa, alle minuutiksi. Siinä ajassa Venables ja Thompson ehtivät tarttua tilaisuuteensa; viimeisessä turvakameran kuvassa toinen pojista taluttaa Bulgeria kädestä pitäen ulos ostoskeskuksesta kohti kuolemaansa.
He kävelyttävät poikaa koko iltapäivän, mailikaupalla. Kerran he nostivat lapsen nilkoista ja pudottavat hänet päälleen katuun. He uhkaavat hukuttaa lapsen läheiseen kanaaliin. Huolestuneille ohikulkijoille he selittävät lapsen olevansa pikkuveljensä. Lopuksi he vievät kakaran junaraiteille, kaatavat maalia lapsen silmään, pakottavat hänet syömään paristoja, tunkevat muutaman perseeseenkin ja häpäisevät uhrinsa muutenkin seksuaalisesti. He potkivat, kivittävät ja hakkaavat Bulgerin ratakiskoilla kuoliaaksi. Lopuksi he asettavat elottoman ruumiin makaamaan kiskoille niin, että seuraava juna katkaiseen lapsen kahtia.
Tämän jälkeen Venables ja Thompson poistuivat koteihinsa. Bulgerin äiti on tietysti huolesta sydän syrjällään, mutta kestää pari päivää, ennen kuin ratakiskoilla leikkivät lapset löytävät silpoutuneen ruumiin.
Venables ja Thompson saadaan tietenkin kiinni muutaman päivän päästä. Mikäli heitä ei olisi koskaan tunnistettu niin olisiko heidän omatuntonsa kolkuttanut koskaan? Olisivatko he tunnustaneet murhaa koskaan? Todennäköisesti eivät, koska eivät koskaan tunteneet myöhemmin katumusta teoistaan.
Linnaa napsahti pojille 8 vuotta. Sinä aikana heidät koulutettiin, heille tehtiin uusi henkilöllisyys, heille koitettiin luoda uusi elämä. He eivät saa nähdä enää koskaan toisiaan, eivätkä ottaa uhriin minkäänlaista yhteyttä, eivätkä palata Merseysidelle ilman viranomaisten lupaa.
Jos on ollut kymmenvuotiaana noin hullu - tuskin tuon mielenvikaisemmaksi enää pääsee? - niin mitä tapahtuu kun on vielä 8 vuotta vankilassa? Täysin kelpo nuori mies, ilmeisesti?
Pitkään kuluikin, ennen kuin toinen pojista joutui vankilaan uudelleen. Viime vuonna napsahti parin vuoden tuomio, lapsipornon hallussapidosta. Hän oli Venables. Hän oli syyllistynyt myös pahoinpitelyyn ja huumerikkomuksiin, mutta nämä katsottiin läpi sormien.
Thompson on ollut ilmeisesti ihmisiksi. Psykologit olivat kuitenkin arvioineet, että Thompson olisi ollut se vaikeampi tapaus.
Mä olen monesti miettinyt, miten Venables ja Thompson ovat pystyneet elämään vankilatuomionsa jälkeen. Heillä on uudet nimet ja passit ja sosiaaliturvatunnukset jne, mutta miten selittää uusille kavereille entistä elämäänsä? Tai vaimoehdokkaille? Miten saa työpaikan? Ainakin Venables on työskennellyt pitzerioissa jne. Toisaalta, heidät koulutettiin vankilassa ja heillä on periaatteessa parempi tulevaisuus kuin jos olisivat elelleet "normaalin kaavan mukaan", eli työttömänä, kouluttamattomana, pikkurikollisena Liverpoolin kaduilla. Mutta ei se helppoa ole varmistakaan moinen kaksoiseläminen ja menneisyyden salaaminen.
Venablesilla oli ainakin ongelmia huumeiden ja alkoholin suhteen, ja monesti hän kerskui (työ)kavereilleen olevansa toinen Bulgerin murhaajista. Vaikea olla uskomatta, etteikö hänen kaveripiirinsä koostuisi linnakundeista muutenkin. Hänellä on ainakin ollut tyttöystävä jo vankila-aikanaan, johon hän tutustui jossain nuorten rangaistuslaitoksissa.
Tyrmistyttää edelleenkin tämä kaksikko. Tutkijat, poliisit ja poikia tutkineet psykologit eivät ole puolustaneet poikien tekoa; he ovat ymmärtäneet mitä ovat tekemässä. Teko ei ole ollut alkukantaista raakuutta, vaan oikein miettimällä ja suunnittelemalla toteutettua kiduttamista, joka jollain sairaalla tavalla on tuottanut pojille nautintoa.
Mutta se oli silloin 18 vuotta sitten. Nyt poikia on eheytetty mallikelpoisiksi kansalaisiksi. Se, mikä joskus tapahtui liverpoolilaisella junaradalla on nyt paha muisto vain. Poikkeuksellinen tilanne ja sattumusten summa. Mutta antoi se kuitenkin jonkinlaisen näytön siitä, mihin ihmiset oikein pahimmillaan pystyvät.
keskiviikko 28. joulukuuta 2011
112# Uudenvuodenlupaukset
Noo, kaippa minultakin irtoaa pari sellaista muodikasta uudenvuodenlupausta. Nämähän olivat niitä katteettomia lupauksia, joita ei tarvitse pitää? Ja koska muisti on tunnetusti huono, niin lupaukset pitää olla sellaisia, jotka saa lunastettua heti tammikuun aikana veks.
Eli siis: Tipaton tammikuu. Semmoinen sopii juopoille. Vaikka määritelmänhän mukaan viikossa pitää olla yksi selvä päivä, kuukaudessa yksi selvä viikko ja vuodessa yksi selvä kuukausi. Liika on liikaa, mutta kohtuus on liian vähän. Lakkoilemalla tammikuun lunastaa nämä kaikki.
Toinen tammikuun viritelmistä voisi olla laihis. Ensimmäistä kertaa elämässä. En olisi ikinä uskonut tulevani tähän tilanteeseen koska olen aina ollut hyvin laiha. Mutta nyt olen kuullut niin paljon piikittelyä kaljavatsasta, joten jos sit semmosen viisi kiloa poistaisi itsestään. Mulla ei ole mitään tietoa miten laihis pidetään, mutta oletan sen olevan helvetin helppoa. Minäpä näytän.
Palataan näihin tammikuun alettua ja edetessä.
Eli siis: Tipaton tammikuu. Semmoinen sopii juopoille. Vaikka määritelmänhän mukaan viikossa pitää olla yksi selvä päivä, kuukaudessa yksi selvä viikko ja vuodessa yksi selvä kuukausi. Liika on liikaa, mutta kohtuus on liian vähän. Lakkoilemalla tammikuun lunastaa nämä kaikki.
Toinen tammikuun viritelmistä voisi olla laihis. Ensimmäistä kertaa elämässä. En olisi ikinä uskonut tulevani tähän tilanteeseen koska olen aina ollut hyvin laiha. Mutta nyt olen kuullut niin paljon piikittelyä kaljavatsasta, joten jos sit semmosen viisi kiloa poistaisi itsestään. Mulla ei ole mitään tietoa miten laihis pidetään, mutta oletan sen olevan helvetin helppoa. Minäpä näytän.
Palataan näihin tammikuun alettua ja edetessä.
tiistai 27. joulukuuta 2011
111# Joulu
Koska taas ollaan hiljennytty ja rauhoituttu arjen viettoon, niin kerrotaanpa nyt muutama sana jouluriehasta, halusitte tai ette.
Perjantaina riitti duunia ihan loppumetreille saakka, vaikka siis muuten konttorit olivat hiljaisia. Mutta eihän meillä ole varaa laiskotella. Kaiken huippuna oli firman pomon meili, joka oikein tosissaan nostatti melkoisen mulkun otsaan. Siinä toivoteltiin hyvää joulua kovin teennäisesti; tyyli oli sellainen, että nauttikaa nyt yhden päivän joululomastanne, mutta työt eivät karkaa minnekään, vaan päin vastoin ne jo odottavat ja jos voisitte vähän miettiä töitä joulunakin niin ei olisi pahitteeksi. Aivan kuin jätkä olisi joku Kristus itse. Se ei näytä käsittävän, että sen kuppasen firman menestyminen ei kiinnosta ketään, ja se on niin päin helvettiä johdettu muutenkin. Se äijä on häpeäksi porvarismille. Sen pulju on tavallaan jonkin sortin edelläkävijä, joka on kätevästi yhdistänyt kommunismin ja kapitalismin varsin kieroutuneella tavalla.
Mutta eipä siitä sen enempää, vaikka vasemmistojuhlaahan se joulu ennen kaikkea onkin. Päätin, etten jaksa murehtia duuniasioita viikonloppuna, joten suljin duunipaikan oven ihan hyvillä mielin. Käväsin siinä porukoilla syömässä viimeisen kerran syömäkelpoista ruokaa ennen joulun dieettiä. Otin pienet päikkärit ja lähdin kämpille. Sinne olikin tullut tilaamani dvd-paketti. Tai siis se lappu että se pitää hakea kun ei ollut mahtunut postiluukusta. Ja nykyinen Itellahan on niin käsittämätön, että pitää postitkin hakea R-Kioskilta.. huh huh.
Satoi helvetisti loskaa ja tuuli kovasti joten oikein megalomaanisesti vitutti talsia 1,5 kilsaa, kun justiinsa missasin bussinkin. Mutta menin silti porukoille kun siellä oli sauna palkintona.
Seuraavana päivänä herätys seitsemän jälkeen ukon karjuntaan. Helvetin hyvää joulua sitten vaan itse kullekin säädylle.
Lähdettiin kaatosateessa ja säkkipimeässä ajamaan kohti Turkua, jossa ollaan perinteisesti käyty joka jouluaatto kääntymässä, ja siinä samassa kyläilemässä parissa paikassa ja kolmella hautausmaalla kynttilöitä sytyttämässä. Mä ajoin ensimmäiset 150 kilsaa ja viimeiset 130 km. Käytin okuläärejä, ihan hyvin niillä näki erityisesti pimeällä.
Menomatka oli ihan ok, liikennettä ei ollut paljon paskaakaan ja sadan kilometrin jälkeen sateinen sääkin selkeni. Oikeastaan, säätila ei olisi voinut olla parempi. Ei ollut liukasta eikä tarvinnut palella.
Sukulaiset tuli tavattua ja hautausmailla käytyä. Ja koko homma reilussa 7 tunnissa, kotiinkin päästiin melkein valoisaan aikaan.
Yritin ottaa pienet päikkärit, mutta porukat metelöivät sen verran jouluruoan valmistuksen kanssa, ettei siinä saanut nukuttua. Luovutin sitten suosiolla ja kävin odottelemaan, kunnes pöydässä oli kystä kyllä. Kattaus oli hieno, mutta kyllähän se jouluruoka on niin paskaa... hyi helevetti. En mä siinä paljoa saanut syödäksenikään, mutta pienehköt kännit kyllä.
Ruoan jälkeen mutsi linnoittautui katsomaan telkkaria ja ukko alkoi makkoomaan. Mä lähdin vähän kävelemään ja poikkesin sen jälkeen pubiin. Terassilla oli muutama tyyppi, sitten joku känniläinen penkeillä joka myöhemmin heitettiinkin ulos, ja joku yksinäinen heebo katselemassa ikkunasta ja pari jätkää pelaamassa bilistä. Esittivät seuraavanlaisen dialogin baarimikon - tai siis oikeastaan baarimaijan kanssa:
- Mulle kans laatikkoperunat ja Hennessy!
- Mitä? (baarimikko)
- No sama kuin Terolle.
- Perunalaatikkoa ja Hennessy?
- Joo.
Aika outoa. Siis se, että siellä tosiaan tarjottiin perunalaatikkoa. Ja se, että siellä tarjottiin Hennessyä. Ja se, että jotkut yhdistävät nämä kaksi.
Baarimaija herkeentyi juttelemaan, mutta mä en semmosen akan seuraa kaipaa. Joku virolainen äijäkin siinä kävi kysymässä, että miksei metrot tai bussit kulje. Ei ilmeisesti ole kuullut joulusta? Myyjä selitti sille kyllä aluksi ystävällisesti ja kehoitti ottamaan taksin, kunnes muisti että eikös kyseisellä asiakkaalla ollut porttikielto heidän pubiinsa :D
Menin pelaamaan ja ryypiskelin kaljaa, mutta palasin takaisin porukoille sovittuun aikaan.
Jaettiin siinä lahjoja ja sen jälkeen faija vetäytyikin lopullisesti nukkumaan, olihan kello jo yhdeksän. Mä vähän manageroin siinä ja kittasin vielä viisi pientä kaljaa.
Joulupäivän aamuna heräsin kuitenkin suht aikaseen. Ehkä kymmeneltä. Tai jopa vähän ennenkin. Oltiin vähän mietitty porukoiden kanssa, jos oltaisiin menty Nuuksioon kävelemään, jos olisi hyvä sää. No olisihan se ollut, kun aurinkokin paistoi, jne, mutta ukko oli aloittanut kaljanjuonnin jo aamusta. Ei semmoisena päivänä voi sitten urheilla.
Sain mä ne kuitenkin kävelylle lähimetsään, tosin siinäkin valittelivat koko ajan jostakin lieveilmiöstä, vaikka lenkki ei ollutkaan pituudella pilattu. Ihme tyyppejä.
Syötiin lisää yrjöttävää jouluruokaa. Mä vietin illan kyllä kotona, mutta palasin kuitenkin vielä porukoille. Hätäruoaksi söin puoli paketillista nakkeja, samalla kuin katselin joululahjaksi saamaani Pieni mies Tatea. Oli huonompi leffa kuin muistinkaan.
Nukuin taas makeasti, ja heräsin ihmisten aikoihin, eli kymmenen paikkeilla. Piti tavata Pp Boxing dayn kunniaksi, mutta kun menin typeryyksissäni varoittelemaan kovasta tuulesta ja tielle kaatuneista puista niin se perui koko tapaamisen. Ihan harmitti, kun olin jo valmistautunut siihen eikä mulla ollut muitakaan suunnitelmia.
Menin sitten kämpille ja sain joululahjaksi saadun lampun kytkettyä kattoon. Nyt on tietokonehuoneessakin valo, ei mennytkään kuin reilu 3 vuotta siihen hommaan, voisin palkita itseni ahkeruudesta jollakin tapaa :)
Kävin sitten vähän kävelemässä metsässä. No joo, olihan siellä aika myräkkä. Puutavaraa tuli niskaan ja aikamoinen ryske kävi ympärillä kun puita kaatuili :D Merivesi oli noussut myös ennätyskorkealle; mä olisin mennyt kalliolle katsomaan tyrskyjä, mutta vesiraja tuli vastaan jo monta sataa metriä ennen rantaa! Eikä oikein kävelemäänkään pystynyt kun vesi oli tosiaan noussut tielle saakka. Tuulta lukuunottamatta keli oli kyllä leppoisa; 9 astetta lämmintä ja aurinko paistoi täydellä teholla.
Kävin Alepassa ostamassa vähän hiukopalaa sekä olutta. Pyysin J:tä kylään, hän sanoikin tulevansa illemmalla. Katselin telkkarista futista, kun kerran boxing dayn kierros oli menossa. Neljältä piipahdin porukoilla syömässä pitzaa, njamskista. Kylläpä ruoka maistuikin hyvältä monen päivän tauon jälkeen. Kävinkin siinä illalla piruuttaan vaa'alla ja 900 krammaa oli kehosta häippässyt.
J tuli kuuden jälkeen, katsottiin futista ja pelattiin xboxilla snookeria ja otettiin kaljat ja ihmeteltiin illan kulumista.
Siinähän se joulu sitten taas olikin.
Perjantaina riitti duunia ihan loppumetreille saakka, vaikka siis muuten konttorit olivat hiljaisia. Mutta eihän meillä ole varaa laiskotella. Kaiken huippuna oli firman pomon meili, joka oikein tosissaan nostatti melkoisen mulkun otsaan. Siinä toivoteltiin hyvää joulua kovin teennäisesti; tyyli oli sellainen, että nauttikaa nyt yhden päivän joululomastanne, mutta työt eivät karkaa minnekään, vaan päin vastoin ne jo odottavat ja jos voisitte vähän miettiä töitä joulunakin niin ei olisi pahitteeksi. Aivan kuin jätkä olisi joku Kristus itse. Se ei näytä käsittävän, että sen kuppasen firman menestyminen ei kiinnosta ketään, ja se on niin päin helvettiä johdettu muutenkin. Se äijä on häpeäksi porvarismille. Sen pulju on tavallaan jonkin sortin edelläkävijä, joka on kätevästi yhdistänyt kommunismin ja kapitalismin varsin kieroutuneella tavalla.
Mutta eipä siitä sen enempää, vaikka vasemmistojuhlaahan se joulu ennen kaikkea onkin. Päätin, etten jaksa murehtia duuniasioita viikonloppuna, joten suljin duunipaikan oven ihan hyvillä mielin. Käväsin siinä porukoilla syömässä viimeisen kerran syömäkelpoista ruokaa ennen joulun dieettiä. Otin pienet päikkärit ja lähdin kämpille. Sinne olikin tullut tilaamani dvd-paketti. Tai siis se lappu että se pitää hakea kun ei ollut mahtunut postiluukusta. Ja nykyinen Itellahan on niin käsittämätön, että pitää postitkin hakea R-Kioskilta.. huh huh.
Satoi helvetisti loskaa ja tuuli kovasti joten oikein megalomaanisesti vitutti talsia 1,5 kilsaa, kun justiinsa missasin bussinkin. Mutta menin silti porukoille kun siellä oli sauna palkintona.
Seuraavana päivänä herätys seitsemän jälkeen ukon karjuntaan. Helvetin hyvää joulua sitten vaan itse kullekin säädylle.
Lähdettiin kaatosateessa ja säkkipimeässä ajamaan kohti Turkua, jossa ollaan perinteisesti käyty joka jouluaatto kääntymässä, ja siinä samassa kyläilemässä parissa paikassa ja kolmella hautausmaalla kynttilöitä sytyttämässä. Mä ajoin ensimmäiset 150 kilsaa ja viimeiset 130 km. Käytin okuläärejä, ihan hyvin niillä näki erityisesti pimeällä.
Menomatka oli ihan ok, liikennettä ei ollut paljon paskaakaan ja sadan kilometrin jälkeen sateinen sääkin selkeni. Oikeastaan, säätila ei olisi voinut olla parempi. Ei ollut liukasta eikä tarvinnut palella.
Sukulaiset tuli tavattua ja hautausmailla käytyä. Ja koko homma reilussa 7 tunnissa, kotiinkin päästiin melkein valoisaan aikaan.
Yritin ottaa pienet päikkärit, mutta porukat metelöivät sen verran jouluruoan valmistuksen kanssa, ettei siinä saanut nukuttua. Luovutin sitten suosiolla ja kävin odottelemaan, kunnes pöydässä oli kystä kyllä. Kattaus oli hieno, mutta kyllähän se jouluruoka on niin paskaa... hyi helevetti. En mä siinä paljoa saanut syödäksenikään, mutta pienehköt kännit kyllä.
Ruoan jälkeen mutsi linnoittautui katsomaan telkkaria ja ukko alkoi makkoomaan. Mä lähdin vähän kävelemään ja poikkesin sen jälkeen pubiin. Terassilla oli muutama tyyppi, sitten joku känniläinen penkeillä joka myöhemmin heitettiinkin ulos, ja joku yksinäinen heebo katselemassa ikkunasta ja pari jätkää pelaamassa bilistä. Esittivät seuraavanlaisen dialogin baarimikon - tai siis oikeastaan baarimaijan kanssa:
- Mulle kans laatikkoperunat ja Hennessy!
- Mitä? (baarimikko)
- No sama kuin Terolle.
- Perunalaatikkoa ja Hennessy?
- Joo.
Aika outoa. Siis se, että siellä tosiaan tarjottiin perunalaatikkoa. Ja se, että siellä tarjottiin Hennessyä. Ja se, että jotkut yhdistävät nämä kaksi.
Baarimaija herkeentyi juttelemaan, mutta mä en semmosen akan seuraa kaipaa. Joku virolainen äijäkin siinä kävi kysymässä, että miksei metrot tai bussit kulje. Ei ilmeisesti ole kuullut joulusta? Myyjä selitti sille kyllä aluksi ystävällisesti ja kehoitti ottamaan taksin, kunnes muisti että eikös kyseisellä asiakkaalla ollut porttikielto heidän pubiinsa :D
Menin pelaamaan ja ryypiskelin kaljaa, mutta palasin takaisin porukoille sovittuun aikaan.
Jaettiin siinä lahjoja ja sen jälkeen faija vetäytyikin lopullisesti nukkumaan, olihan kello jo yhdeksän. Mä vähän manageroin siinä ja kittasin vielä viisi pientä kaljaa.
Joulupäivän aamuna heräsin kuitenkin suht aikaseen. Ehkä kymmeneltä. Tai jopa vähän ennenkin. Oltiin vähän mietitty porukoiden kanssa, jos oltaisiin menty Nuuksioon kävelemään, jos olisi hyvä sää. No olisihan se ollut, kun aurinkokin paistoi, jne, mutta ukko oli aloittanut kaljanjuonnin jo aamusta. Ei semmoisena päivänä voi sitten urheilla.
Sain mä ne kuitenkin kävelylle lähimetsään, tosin siinäkin valittelivat koko ajan jostakin lieveilmiöstä, vaikka lenkki ei ollutkaan pituudella pilattu. Ihme tyyppejä.
Syötiin lisää yrjöttävää jouluruokaa. Mä vietin illan kyllä kotona, mutta palasin kuitenkin vielä porukoille. Hätäruoaksi söin puoli paketillista nakkeja, samalla kuin katselin joululahjaksi saamaani Pieni mies Tatea. Oli huonompi leffa kuin muistinkaan.
Nukuin taas makeasti, ja heräsin ihmisten aikoihin, eli kymmenen paikkeilla. Piti tavata Pp Boxing dayn kunniaksi, mutta kun menin typeryyksissäni varoittelemaan kovasta tuulesta ja tielle kaatuneista puista niin se perui koko tapaamisen. Ihan harmitti, kun olin jo valmistautunut siihen eikä mulla ollut muitakaan suunnitelmia.
Menin sitten kämpille ja sain joululahjaksi saadun lampun kytkettyä kattoon. Nyt on tietokonehuoneessakin valo, ei mennytkään kuin reilu 3 vuotta siihen hommaan, voisin palkita itseni ahkeruudesta jollakin tapaa :)
Kävin sitten vähän kävelemässä metsässä. No joo, olihan siellä aika myräkkä. Puutavaraa tuli niskaan ja aikamoinen ryske kävi ympärillä kun puita kaatuili :D Merivesi oli noussut myös ennätyskorkealle; mä olisin mennyt kalliolle katsomaan tyrskyjä, mutta vesiraja tuli vastaan jo monta sataa metriä ennen rantaa! Eikä oikein kävelemäänkään pystynyt kun vesi oli tosiaan noussut tielle saakka. Tuulta lukuunottamatta keli oli kyllä leppoisa; 9 astetta lämmintä ja aurinko paistoi täydellä teholla.
Kävin Alepassa ostamassa vähän hiukopalaa sekä olutta. Pyysin J:tä kylään, hän sanoikin tulevansa illemmalla. Katselin telkkarista futista, kun kerran boxing dayn kierros oli menossa. Neljältä piipahdin porukoilla syömässä pitzaa, njamskista. Kylläpä ruoka maistuikin hyvältä monen päivän tauon jälkeen. Kävinkin siinä illalla piruuttaan vaa'alla ja 900 krammaa oli kehosta häippässyt.
J tuli kuuden jälkeen, katsottiin futista ja pelattiin xboxilla snookeria ja otettiin kaljat ja ihmeteltiin illan kulumista.
Siinähän se joulu sitten taas olikin.
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
110# Joulun valmistelua
Jouluvalmistelut on vähitellen saatu käyntiin myös bloginpitäjän toimesta. Eihän tässä sinänsä mikään kiire ole kun vielä monta päivää jäljellä ennen joulua. Mutta noin niin kuin stressin vähentämisen kannalta on ihan hyvä, että kaikki eivät ole vielä alkutekijöissään. Ehkäpä tässä pääsee joulunviettoon riehumaan ja metelöimään lauantai-iltasella muun kansan tavoin.
Eilen tein joulusiivon, mutta en tosin aamulla huomannut enää eroa siivoamattoman ja siivotun kämpän väliltä. Noh, toivottavasti pölyä ja paskaa nyt olisi ainakin vähemmän. Nokka oli ehkä aavistuksen verran vähemmän tukossa? Joka tapauksessa, ainakin omatunto on nyt lahjottu, joten siinä mielessä parempi fiilinki.
Lahjat ovat ostettu ja paketoitu omia lahjoja ja yhtä mutsin lahjaa lukuun ottamatta. Ne ovat postissa tuloillaan ja pitäisi kyllä vielä parissa kaupassa jaksaa käydä. Mutta kaikkein tärkeimmät ovat jo ostetuksi, ja jos omat lahjat jäävät väliin, niin väliäkös sillä. Mutta olen yleensä narsistiseen tapaan ostanut muutaman paketin itsellenikin.
Töissä nyt on tietysti hirmuinen kiire. Ei joulusta tai joulumielestä ole siellä paljoakaan tietoa. Tietysti kun muutenkin kapeasta ryhmästä on paikalla vain yksi hemmo minun lisäkseni. Mä muistan kun tulin taloon 3,5 vuotta sitten, ja silloin sanottiin että sitten kun tulee duunissa hiljaisempi hetki niin voitaisiin katsoa joku kiva leffa. Sitä hetkeä mä tässä olenkin odotellut. Ja yleensä tällaiset joulut ja juhannukset ovat kaikkein kiireisempiä, kun porukkaa on pois ja valmistelevia töitä pitäisi tehdä. Joskus loka- tai helmikuussa se hiljaisempi hetki voisi joskus hyvällä säkällä osuakin, eli ei.
Mutta keljuttaa sekin kun ei ole (suomalaisella) työläisellä kuin yhden päivän joululoma. Mitä saatanaa sekin on? Ai niin mutta mä unohdin, että olenkin töissä maassa jossa on maailman surkeimmat lomat. Toista se on esimerkiksi Japanissa tai Amerikoissa. Käykääpä vaan googlettemassa niiden yleiset vapaapäivät kun ette muuten kuitenkaan usko. Ja enpä ihmettelisi jos tulisi vielä kipeäksi tässä ennen joulua, että olisi senkin ajan vuoteenomana.
Ostin muuten duunipaikallekin oikein joululahjan. Se on tosin vähän sukupuolisyrjivä, kun on suunnattu vain miehille. Tai sitten niille, jotka käyvät miesten vessassa. Nimittäinpä vessanpyntynharja. Joku ruojake käy monta kertaa päivässä paskomassa vessan niin törkyiseen kuntoon - ja jättää sen sellaiseksi - että toivottavasti harja antaa vähän ajattelemisen aihetta.
Entäs sitten säätila? Onneksi koko kansan rukouksiin on vastattu, eikä pakkasta tai lunta näy vieläkään. No, vituttaahan se jatkuva sade, mutta ajatteleppa jos se moska olisi tullut lumena? Semmoista ei kestäisi erkkikään.
Mutta ei kai tässä sitten mitään muuta kuin joulua odottelemaan.
Eilen tein joulusiivon, mutta en tosin aamulla huomannut enää eroa siivoamattoman ja siivotun kämpän väliltä. Noh, toivottavasti pölyä ja paskaa nyt olisi ainakin vähemmän. Nokka oli ehkä aavistuksen verran vähemmän tukossa? Joka tapauksessa, ainakin omatunto on nyt lahjottu, joten siinä mielessä parempi fiilinki.
Lahjat ovat ostettu ja paketoitu omia lahjoja ja yhtä mutsin lahjaa lukuun ottamatta. Ne ovat postissa tuloillaan ja pitäisi kyllä vielä parissa kaupassa jaksaa käydä. Mutta kaikkein tärkeimmät ovat jo ostetuksi, ja jos omat lahjat jäävät väliin, niin väliäkös sillä. Mutta olen yleensä narsistiseen tapaan ostanut muutaman paketin itsellenikin.
Töissä nyt on tietysti hirmuinen kiire. Ei joulusta tai joulumielestä ole siellä paljoakaan tietoa. Tietysti kun muutenkin kapeasta ryhmästä on paikalla vain yksi hemmo minun lisäkseni. Mä muistan kun tulin taloon 3,5 vuotta sitten, ja silloin sanottiin että sitten kun tulee duunissa hiljaisempi hetki niin voitaisiin katsoa joku kiva leffa. Sitä hetkeä mä tässä olenkin odotellut. Ja yleensä tällaiset joulut ja juhannukset ovat kaikkein kiireisempiä, kun porukkaa on pois ja valmistelevia töitä pitäisi tehdä. Joskus loka- tai helmikuussa se hiljaisempi hetki voisi joskus hyvällä säkällä osuakin, eli ei.
Mutta keljuttaa sekin kun ei ole (suomalaisella) työläisellä kuin yhden päivän joululoma. Mitä saatanaa sekin on? Ai niin mutta mä unohdin, että olenkin töissä maassa jossa on maailman surkeimmat lomat. Toista se on esimerkiksi Japanissa tai Amerikoissa. Käykääpä vaan googlettemassa niiden yleiset vapaapäivät kun ette muuten kuitenkaan usko. Ja enpä ihmettelisi jos tulisi vielä kipeäksi tässä ennen joulua, että olisi senkin ajan vuoteenomana.
Ostin muuten duunipaikallekin oikein joululahjan. Se on tosin vähän sukupuolisyrjivä, kun on suunnattu vain miehille. Tai sitten niille, jotka käyvät miesten vessassa. Nimittäinpä vessanpyntynharja. Joku ruojake käy monta kertaa päivässä paskomassa vessan niin törkyiseen kuntoon - ja jättää sen sellaiseksi - että toivottavasti harja antaa vähän ajattelemisen aihetta.
Entäs sitten säätila? Onneksi koko kansan rukouksiin on vastattu, eikä pakkasta tai lunta näy vieläkään. No, vituttaahan se jatkuva sade, mutta ajatteleppa jos se moska olisi tullut lumena? Semmoista ei kestäisi erkkikään.
Mutta ei kai tässä sitten mitään muuta kuin joulua odottelemaan.
torstai 15. joulukuuta 2011
109# Ylenanto
Mähän olen sitä mieltä, että mitään veroja ei oikeastaan tarvittaisi. Mutta koska on hyvä pitää yllä poliiseja ja vankiloita ja palomiehiä (maksutonta terveydenhuoltoa Suomessa nyt ei olekaan), niin voisin antaa myönnytyksen muutaman prosentin verolle, mikä otettaisiin tuloista poijes. Tietysti niin, että prosenttimäärä on sama tulotasosta riippuen, muunlainen toimintahan sopisi kaikkien oikeustajua vastaan.
Mutta verojen keksimiselle ei ole mielikuvituksella rajaa. Uusimpana keksintönä on tämä Yle-vero, joka tulee TV-lupamaksun tilalle. Siis niin käsittämätöntä??
Ensinnäkään koko Yleä ei tarvita yhtään mihinkään. Jos joku haluaa tietää merisään, niin kattokoot saatana netistä tuulet ja vedenkorkeudet. Tai sitten ne tv-kanavat!! Sellasta urpoa ei maailmassa ole, joka katsoisi "laadukkaita ajankohtaisohjelmia ja dokumentteja" Ylen kanavilta, kun tarjolla on kerran Big Brothereita ja amerikkalaisia elokuvia muut kanavat pullollaan. Ja nämä kanavat sentään kustantavat itse itsensä mainoksilla yms. Tämä ei tietenkään yleläisille sovi, uskomatonta!!
Mulla on maksukanavat ja se on mun mielestä ok. Maksan siitä mitä katson tai olen katsomatta. Yleläisillehän se ei tietenkään käy semmoinen. Syykin on ymmärrettävä - eihän kukaan oikeasti halua katsoa "laadukkaita ajankohtaisohjelmia ja dokumentteja", joten konkurssiinhan se joutaisi. Mutta koska kommunismi jyrääpi, niin ylläpidämme tämmöisiä käsittämättömiä instansseja verovaroin. Aivan turha naureskella Pohjois-Korealle, jossa on joka risteyksessä nainen ohjaamassa liikennettä, vaikka koko maassa on vain kourallinen autoja ja typötyhjät tiet. Samaahan mekin harrastamme täällä Ylen muodossa.
Yle-veron määräksi on kaavailtu 50-140 € / vuodessa / naama. Pummit - nämä yhteiskuntamme kulmakivet - joilla on aikaa katsoa televisiota sillä välin kun veronmaksajat käyvät työssä, eivät maksa veroa ollenkaan. Ne, joilla ei ole aikaa telkkaa katella, maksavat eniten. Loogista, eikö totta?
Niin ja onhan siinä sellainenkin, että nyt tv-lupa maksaa helvetisti enemmän, joten jos se maksaa max 140 € niin sehän puolittuu? Jos paskakilo maksaa kympin, niin en osta sitä siltikään vaikka hinta alennettaisiin puoleen. Ja sitä paitsi, äkkiäkös tuota summaa aletaan indeksikorotuksilla hilaamaan ylöspäin. Pari vuotta ja se on kaksinkertainen summa. Ja jos taloudessa on enemmän kuin yksi yhteiskunnalle tuottava kaveri, niin Ylehän rikastuu entisestään kun saa nyhdettyä verot kaikilta jäseniltä, aiemmin kun tarvittiin vain yksi tv-lupa / talous.
Ja nythän on reilua, kun ei kukaan pääse enää luistamaan tv-lupamaksusta kuten ennen vanhaan? Siis onko joku urpo mennyt maksamaan sen luvan tähän saakka ???!!?!
Paitsi tietysti minä ;)
Mutta verojen keksimiselle ei ole mielikuvituksella rajaa. Uusimpana keksintönä on tämä Yle-vero, joka tulee TV-lupamaksun tilalle. Siis niin käsittämätöntä??
Ensinnäkään koko Yleä ei tarvita yhtään mihinkään. Jos joku haluaa tietää merisään, niin kattokoot saatana netistä tuulet ja vedenkorkeudet. Tai sitten ne tv-kanavat!! Sellasta urpoa ei maailmassa ole, joka katsoisi "laadukkaita ajankohtaisohjelmia ja dokumentteja" Ylen kanavilta, kun tarjolla on kerran Big Brothereita ja amerikkalaisia elokuvia muut kanavat pullollaan. Ja nämä kanavat sentään kustantavat itse itsensä mainoksilla yms. Tämä ei tietenkään yleläisille sovi, uskomatonta!!
Mulla on maksukanavat ja se on mun mielestä ok. Maksan siitä mitä katson tai olen katsomatta. Yleläisillehän se ei tietenkään käy semmoinen. Syykin on ymmärrettävä - eihän kukaan oikeasti halua katsoa "laadukkaita ajankohtaisohjelmia ja dokumentteja", joten konkurssiinhan se joutaisi. Mutta koska kommunismi jyrääpi, niin ylläpidämme tämmöisiä käsittämättömiä instansseja verovaroin. Aivan turha naureskella Pohjois-Korealle, jossa on joka risteyksessä nainen ohjaamassa liikennettä, vaikka koko maassa on vain kourallinen autoja ja typötyhjät tiet. Samaahan mekin harrastamme täällä Ylen muodossa.
Yle-veron määräksi on kaavailtu 50-140 € / vuodessa / naama. Pummit - nämä yhteiskuntamme kulmakivet - joilla on aikaa katsoa televisiota sillä välin kun veronmaksajat käyvät työssä, eivät maksa veroa ollenkaan. Ne, joilla ei ole aikaa telkkaa katella, maksavat eniten. Loogista, eikö totta?
Niin ja onhan siinä sellainenkin, että nyt tv-lupa maksaa helvetisti enemmän, joten jos se maksaa max 140 € niin sehän puolittuu? Jos paskakilo maksaa kympin, niin en osta sitä siltikään vaikka hinta alennettaisiin puoleen. Ja sitä paitsi, äkkiäkös tuota summaa aletaan indeksikorotuksilla hilaamaan ylöspäin. Pari vuotta ja se on kaksinkertainen summa. Ja jos taloudessa on enemmän kuin yksi yhteiskunnalle tuottava kaveri, niin Ylehän rikastuu entisestään kun saa nyhdettyä verot kaikilta jäseniltä, aiemmin kun tarvittiin vain yksi tv-lupa / talous.
Ja nythän on reilua, kun ei kukaan pääse enää luistamaan tv-lupamaksusta kuten ennen vanhaan? Siis onko joku urpo mennyt maksamaan sen luvan tähän saakka ???!!?!
Paitsi tietysti minä ;)
tiistai 13. joulukuuta 2011
108# Ostoksilla
Joulu on jo ovella, ja edelleenkään ei mitään tietoa lahjoista. Niinpä ajattelin tehdä pienen täsmäiskun, ihan noin vaan suunnittelematta. Jospa luottaisin intuitioon.
Pääsin duunista viideltä. Tai oikeastaan vähän yli, siellä riitti hommaa varsin kovasti, ja koin itseni väsyneeksi jo ennen kuin olin ehtinyt edes ajattelemaan ostoshelvettiä. Sen verran olin kuitenkin suunnitellut ostosreittiä, että ensin Stockmannille, sitten Punnitse ja säästä-kauppaan nimimerkin -stjt-:n innoittamana. Sen jälkeen olisi voinut pyörähtää Kampissa ja ehkä syödä hieman hiukopalaa.
Stockmannille siis.
Siellä oli yhtä paljon väkeä kuin Hulluilla päivillä. Mä en tiedä, mitä ihmiset oikein kuvittelivat sieltä löytävänsä. Mä kiersin pari kerrosta, mutta en tosiaankaan nähnyt mitään mitä olisin voinut edes harkita. Liikkuminen oli vittumaista; hissilläkin kun meni, niin sai ängetä väkisin että pääsi kyytiin, ja sen jälkeen se pirulainen pysähteli tietenkin joka helkkarin kerroksessa.
Stockmann tuotti yhden heikonlaisen ja äärimmäisen hätäratkaisuidean, jonka tulen varmaan mitä suuremmassa todennäköisyydessä käyttämään.
Sen jälkeen ajattelin suunnata kohti Punnitse ja säästä -kauppaa. Mulla oli semmoinen mielikuva, että ensiksi pitää etsiä Lönnrotinkatu. Kyllä, osoite on Lönnrotinkatu 55. Mulla oli suurpiirteinen tieto, missä se suunnilleen on... mutta kävellessäni tuhottaman pitkän matkan huomasin, että kyseistä katua ei tule eikä näy.
Onneksi mulla on puhelimessa navigaattori, joten tarkistin sijainnin. Jep, sen avulla löysin kyseisen kadun. Enää piti etsiä numero 55.
Ja vittu mä kävelin melkein Lauttasaareen asti, kunnes tie päättyi eikä 55 tullut ikinä vastaan. Soitin Pp:lle kysyäkseni, onko hän kenties netin äärellä. Ei ollut, neuvoi soittamaan 020202. Soitin sinne. Kappas, osoite olikin Fredrikinkatu 55. Mä en tiedä miten mä silleen pieleen olin sen kattonut.
Ja kävelin siis pari kilometriä takaisin päin. Haahuilua, mutta löysin Fredrikinkadun vihdoin ja viimein. Ollessani 45 kohdalla muhun iski ehkä kovin kusihätä ikinä. Vaikka olin juuri käynyt vessassa kun lähdin töistä, enkä ollut juonut pariin tuntiin yhtään mitään. Voi helvetti. Ei tule kysymykseenkään, että pystyisin astumaan sisään johonkin liikkeeseen. Oli pakko puolijuosta takaisin Stockmannille, ängetä siellä hissiin joka pysähtyi joka kerroksessa, ennen kuin pääsin hotelli helpotukseen.
Muistin, että 020202 tytsy puhui myös, että Kluuvissa oli kyseinen liike. Siispä sinne.
Ainoa vaan, että kadut olivat täynnä jotain rantaruotsalaisia, eikä Aleksia päässyt ylittämään. Jaaha, joku saatanan Lusifer-saattuehan se siinä. Miten sattuikaan?!?!? Miksei ne voinut kävelyttää sitä muijaa esim. mereen??
Päästyäni viimein Kluuviin, en löytänyt kyseistä kauppaa kuitenkaan mistään. Löysin onneksi vihdoin ja viimein eräästä nurkasta semmoisen kartan, missä kerrotaan missä mikin liike on. Ei näy Punnitse -kauppaan. Otan puhelimen ja surffaan liikkeen sivuille. Näemmä sellainen on Kurvissa, ei Kluuvissa. Voi mikä torvi. Ehkä mä kuulin sitten paikan väärin...
Siihen loppui mun taistelutahto. Ei tästä tule mitään. On luovutettava. Kotiin on päästävä.
Kävin vielä syömässä pikaruokalassa (jossa muuten oli tosi kaunis neekerimuija myymässä - ihmettelenpä miksi oli sellaisessa jämäduunissa kun pääsisi varmasti minkä tahansa mallitoimiston listoille - mutta onpahan taas yksi tekosyy syödä epäterveellistä pikaruokaa kyseisessä paikassa), mutta mieliala ei kohentunut. Miten ostoksilla käynti voi olla niin saakelin vaikeata? Kaksi tuntia meni aikaa elämästäni, eikä mitään saatu ostetuksi. Ei jumalauta edes sipsipussia. Ja miten kukaan voi saada shoppailusta nautintoa?
Pääsin duunista viideltä. Tai oikeastaan vähän yli, siellä riitti hommaa varsin kovasti, ja koin itseni väsyneeksi jo ennen kuin olin ehtinyt edes ajattelemaan ostoshelvettiä. Sen verran olin kuitenkin suunnitellut ostosreittiä, että ensin Stockmannille, sitten Punnitse ja säästä-kauppaan nimimerkin -stjt-:n innoittamana. Sen jälkeen olisi voinut pyörähtää Kampissa ja ehkä syödä hieman hiukopalaa.
Stockmannille siis.
Siellä oli yhtä paljon väkeä kuin Hulluilla päivillä. Mä en tiedä, mitä ihmiset oikein kuvittelivat sieltä löytävänsä. Mä kiersin pari kerrosta, mutta en tosiaankaan nähnyt mitään mitä olisin voinut edes harkita. Liikkuminen oli vittumaista; hissilläkin kun meni, niin sai ängetä väkisin että pääsi kyytiin, ja sen jälkeen se pirulainen pysähteli tietenkin joka helkkarin kerroksessa.
Stockmann tuotti yhden heikonlaisen ja äärimmäisen hätäratkaisuidean, jonka tulen varmaan mitä suuremmassa todennäköisyydessä käyttämään.
Sen jälkeen ajattelin suunnata kohti Punnitse ja säästä -kauppaa. Mulla oli semmoinen mielikuva, että ensiksi pitää etsiä Lönnrotinkatu. Kyllä, osoite on Lönnrotinkatu 55. Mulla oli suurpiirteinen tieto, missä se suunnilleen on... mutta kävellessäni tuhottaman pitkän matkan huomasin, että kyseistä katua ei tule eikä näy.
Onneksi mulla on puhelimessa navigaattori, joten tarkistin sijainnin. Jep, sen avulla löysin kyseisen kadun. Enää piti etsiä numero 55.
Ja vittu mä kävelin melkein Lauttasaareen asti, kunnes tie päättyi eikä 55 tullut ikinä vastaan. Soitin Pp:lle kysyäkseni, onko hän kenties netin äärellä. Ei ollut, neuvoi soittamaan 020202. Soitin sinne. Kappas, osoite olikin Fredrikinkatu 55. Mä en tiedä miten mä silleen pieleen olin sen kattonut.
Ja kävelin siis pari kilometriä takaisin päin. Haahuilua, mutta löysin Fredrikinkadun vihdoin ja viimein. Ollessani 45 kohdalla muhun iski ehkä kovin kusihätä ikinä. Vaikka olin juuri käynyt vessassa kun lähdin töistä, enkä ollut juonut pariin tuntiin yhtään mitään. Voi helvetti. Ei tule kysymykseenkään, että pystyisin astumaan sisään johonkin liikkeeseen. Oli pakko puolijuosta takaisin Stockmannille, ängetä siellä hissiin joka pysähtyi joka kerroksessa, ennen kuin pääsin hotelli helpotukseen.
Muistin, että 020202 tytsy puhui myös, että Kluuvissa oli kyseinen liike. Siispä sinne.
Ainoa vaan, että kadut olivat täynnä jotain rantaruotsalaisia, eikä Aleksia päässyt ylittämään. Jaaha, joku saatanan Lusifer-saattuehan se siinä. Miten sattuikaan?!?!? Miksei ne voinut kävelyttää sitä muijaa esim. mereen??
Päästyäni viimein Kluuviin, en löytänyt kyseistä kauppaa kuitenkaan mistään. Löysin onneksi vihdoin ja viimein eräästä nurkasta semmoisen kartan, missä kerrotaan missä mikin liike on. Ei näy Punnitse -kauppaan. Otan puhelimen ja surffaan liikkeen sivuille. Näemmä sellainen on Kurvissa, ei Kluuvissa. Voi mikä torvi. Ehkä mä kuulin sitten paikan väärin...
Siihen loppui mun taistelutahto. Ei tästä tule mitään. On luovutettava. Kotiin on päästävä.
Kävin vielä syömässä pikaruokalassa (jossa muuten oli tosi kaunis neekerimuija myymässä - ihmettelenpä miksi oli sellaisessa jämäduunissa kun pääsisi varmasti minkä tahansa mallitoimiston listoille - mutta onpahan taas yksi tekosyy syödä epäterveellistä pikaruokaa kyseisessä paikassa), mutta mieliala ei kohentunut. Miten ostoksilla käynti voi olla niin saakelin vaikeata? Kaksi tuntia meni aikaa elämästäni, eikä mitään saatu ostetuksi. Ei jumalauta edes sipsipussia. Ja miten kukaan voi saada shoppailusta nautintoa?
maanantai 12. joulukuuta 2011
107# Joulustressi
Joulu yllätti muutkin kuin autoilijat. Meinaan, mullahan ei ole mitään sellasia joulujärjestelyjä tehtävänä kuten joillakin suurperheellisillä näyttää olevan. Menen valmiiseen pöytään ja syön porukoiden laatimia pöperöjä sen vähän mitä syön, jouluruoathan ovat erittäin oksettavia. Muunlaiset mielipiteet asiasta voi laittaa romukoppaan ilmastonmuutosjargoneiden seuraksi.
Mitään joulusiivoja en tee, ihan normaali pölynimurointi keskilattioilta saa riittää, enkä vaihda jouluverhoja. En edes lähettele joulukortteja, vaikka Pp siitä suuttuukin.
Ja muutenkin, miksi vauhkota muutaman päivän takia? Joulussahan on parasta vapaapäivät, ja niitäkin tulee nyt heikonlaisesti kun stalininaikainen yhteiskuntamme ei osaa siirrättää pyhäpäiviä arkipäiville. Sitä paitsi, mitä joulu on? Jouluhan on ennen kaikkea metelöimisen ja riehumisen aikaa, jota juhlistetaan viinan voimalla. Muunlaiset mielipiteet asiasta voi laittaa romukoppaan jouluruoan herkullisuuden ja ilmastonmuutosjargoneiden seuraksi.
Mutta silti. Kun asiasta kohkataan niin siitä tarttuu itsellekin sellainen hermostunut olo. Jottain tarttis tehrä -olo. Lahjojakaan ei tarvitse ostaa kuin kolmelle, mutta sekin on helkkarin vaikeaa. Yritin jo viime lauantaina avata päätä siltä saralta, mutta vettä satoi niin jumalattomasti niin jouduin menemään Lähi-Itäkeskukseen, jossa jouduin auttamattomasti jalkoihin. En saanut mitään aikaiseksi. Mielessä pyörii jo hätäratkaisut. Joka tapauksessa, joulussahan on tärkeintä kaupallisuus ja lahjat, ja muunlaiset mielipiteet asiasta voi laittaa romukoppaan joulurauhan, jouluruoan herkullisuuden ja ilmastonmuutosjargoneiden seuraksi. Joten siinä ei saa moata.
Ensi viikonloppukin näyttää pahalta; perjantaina on pikkujoulut, joten lauantaina ei kuitenkaan ahdistustiloissa ole mahdollista mennä kaupoille. Ja sittenhän on jo joulu. Miksen mä saakeli aloittanut jouluhössötystä jo helmikuussa? Ja miksi mä panikoin joka vuosi tähän samaan aikaan samasta asiasta??
Mitään joulusiivoja en tee, ihan normaali pölynimurointi keskilattioilta saa riittää, enkä vaihda jouluverhoja. En edes lähettele joulukortteja, vaikka Pp siitä suuttuukin.
Ja muutenkin, miksi vauhkota muutaman päivän takia? Joulussahan on parasta vapaapäivät, ja niitäkin tulee nyt heikonlaisesti kun stalininaikainen yhteiskuntamme ei osaa siirrättää pyhäpäiviä arkipäiville. Sitä paitsi, mitä joulu on? Jouluhan on ennen kaikkea metelöimisen ja riehumisen aikaa, jota juhlistetaan viinan voimalla. Muunlaiset mielipiteet asiasta voi laittaa romukoppaan jouluruoan herkullisuuden ja ilmastonmuutosjargoneiden seuraksi.
Mutta silti. Kun asiasta kohkataan niin siitä tarttuu itsellekin sellainen hermostunut olo. Jottain tarttis tehrä -olo. Lahjojakaan ei tarvitse ostaa kuin kolmelle, mutta sekin on helkkarin vaikeaa. Yritin jo viime lauantaina avata päätä siltä saralta, mutta vettä satoi niin jumalattomasti niin jouduin menemään Lähi-Itäkeskukseen, jossa jouduin auttamattomasti jalkoihin. En saanut mitään aikaiseksi. Mielessä pyörii jo hätäratkaisut. Joka tapauksessa, joulussahan on tärkeintä kaupallisuus ja lahjat, ja muunlaiset mielipiteet asiasta voi laittaa romukoppaan joulurauhan, jouluruoan herkullisuuden ja ilmastonmuutosjargoneiden seuraksi. Joten siinä ei saa moata.
Ensi viikonloppukin näyttää pahalta; perjantaina on pikkujoulut, joten lauantaina ei kuitenkaan ahdistustiloissa ole mahdollista mennä kaupoille. Ja sittenhän on jo joulu. Miksen mä saakeli aloittanut jouluhössötystä jo helmikuussa? Ja miksi mä panikoin joka vuosi tähän samaan aikaan samasta asiasta??
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
106# Ruotsi
Mikään ei ole parempi tapa viettää itsenäisyyspäivää kuin lähteä Ruotsinristeilylle.
Maanantaina siis duunin jälkeen suoraan terminaaliin. Olen töissä kantakaupungissa, joten päätin kävellä terminaaliin, kun eihän mulla mitään painavia kamoja ole moisen pikkupyrähdyksen takia. Reppu riittää mainiosti. Joka tapauksessa, kiinnitin jo kävellessäni huomiota melko kovaan tuuleen.
Olin liian ajoissa terminaalissa, joten jouduin siinä vähän aikaa vartoomaan. Pp tuli sitten samalla ratikalla kuin tuttavapariskunta, jonka kanssa jaoimme hytin. Käytiin Pp:n kanssa jonottamassa liput. Tietysti valittiin hitain mahdollinen jono. On aivan uskomatonta, miten joku saakin kulutettua niin jumalattomasti aikaa siinä lippuluukulla. Miten riittää asiaa?
Käppäiltiin paattiin, hyttimme oli neljännessä kerroksessa. Omituinen haju oli käytävällä, sellainen pinttynyt tupakan ja vanhan viinan haju, ulolla höystettynä. Hytti oli tietysti pieni, ja lattia tahmainen kuten seinätkin, mutta sängyt vaikuttivat puhtailta. Niin, ja olihan meillä ikkuna. Kyllä sellainen pitää olla, vaikka ei tietysti näin talviaikaan mitään näekkään.
Kusihätä oli mieletön, joten pääsi ensimmäiseksi tutustamaan pynttyyn.
Mentiin parille drinksulle baariin. Siellä ei ollut juuri ketään, joten sai ihan rauhassa istuksia ja jutella niitä näitä. Sitten alkoi bingo, ja harmaahipiäistä valui paikalle, ja baari olikin sen jälkeen täynnä. Osa meidänkin seurueesta osti parit kupongit; toisaalta tässähän alkaa olemaan ikää itselläänkin sen verran, että paré alkaa harrastamaan näitä eläkeläishupeja.
Käytiin syömässä ravintelissa. Olin kahden vaiheilla söisikö hampurilaisjutun vai lehtipihvin. Tuli sitten otettua jälkimmäinen, ja se oli kyllä totaalinen virhevalinta. Hampurilaisjutska näytti niin paljon paremmalta, kun tuttavapariskunta sellaisen valitsi. Pp otti entrecotên, siinäkin kuulemma oli hyvät ja huonot puolensa.
Ruoan jälkeen käytiin Taxfreessä ostoksilla. Varsinaiset tuliaisostokset päätettiin jättää seuraavalle päivälle, mutta ostettiin nyt pientä purtavaa ja juomista. Sen jälkeen palattiin hyttiin.
Jo ruokapöydässä alkanut haukotteluseminaari alkoi saamaan hytissä surkuhupaisia piirteitä, kun väki alkoi tosissaan käymään nukkumaan :rolleyes: Mun oli sitä vähän vaikea sulattaa, mutta pyrin välttämään lapsellista vastustelua. Lähdin kuitenkin käymään sitten iteksiin vielä baarissa. Hävisin 40 € rulettiin, toiset 40 € Blackjackiin, ennen kuin ehdin edes tajuta. Tuttavapariskunnan miespuolinen edustaja tuli vielä baariin seurakseni ja tilasi oluen. Katseltiin siinä humalassa toikkaroivia matkustajia. Mulla olisi vielä suu napsannut vähän, mutta piti sitten pidätellä, etteivät leimaa juopoksi ja palattiin hyttiin, vaikkei kello ollut paljon paskaakaan.
Nukuin ehkä pari puolen tunnin settiä. Sen jälkeen laiva keinui myrskyaallokossa kuin heikkopäinen, ja joku ihme kolina kuului ulkoa ikkunamme takaa. Ja muutenkin, kun mä otan vähänkin alkoholia niin mun elimistö tulee sellaiseen kiihtyneeseen tilaan, enkä saa nukuttua. Joten pyöriskelin sitten vuoteessa monta tuntia nukkumatta. Meinasi alkaa tosiaan vituttamaan... meinaan jos nukkua haluaa niin sen voi tehdä paremmin kotona, ei sitä varten tarvitse lähteä laivalle asti. Keinuvassa, kolisevassa metelissä semmoseen ahtaaseen paikkaan sullottuna... huoh. Nukahdin kuitenkin Maarianhaminan visiitin jälkeen (puoli viiden kieppeillä), joten ei onneksi ihan koko yö valvomiseksikaan mennyt.
Aamulla oli herääminen aikaisin, mutta ei tosiaan ollut krapulaa. Ehkei juomattomuus ollut sittenkään paskempi idea :)
Meille oli buukattu meriaamiainen. Mä olen ollut aina vähän nirso syömään aamulla, mutta hyvinhän tuo meni alas. Sai tuhdin alun päivälle.Katseltiin ikkunasta ohilipuvaa Tukholman saaristoa.
Laiva saapui satamaan kymmenen kieppeillä. Tuttavapariskunta oli hommannut bussiliput Cityterminaaliin ja takaisin, mutta me Pp:n kanssa käveltiin kun ollaan niin rautaisessa kunnossa.
Oli aika kylmä, jopa pakkasta. Ja kadut osittain jäässä. Hrr. Tulikin siinä talsiessa mieleen, että en ole tainnut koskaan käydä Tukholmassa kesäaikaan.
Mä yritin käyttää rillejäni, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Jotenkin tulee huono olo niiden kanssa, ja tuntuu etten saa edes hengitettyä nokan kautta :D
Slussenilla joku puliveivari tuli kinuamaan röökiä. Vaikutti ihan suomalaiselta sälliltä, joku ihme kaljakorikin sillä oli siinä. Jatkettiin matkaa, ja käveltiin vanhankaupungin halki Åhlénsille asti, jossa poikettiin kauppaan. Pp:llä oli suuri ostoslista hankittavista tavaroista, ja voi kylläpä hän ostelikin. Oli muutenkin kuin kala vedessä, kun osaa ruotsia niin hyvin. Mä tajusin - tai no, arvasin - lauseen sieltä täältä, mutta en mä olisi osannut kyllä vastata mitään.
Käytiin myös NK:ssa ja Pubissa (ei siis sellainen baari vaan kauppaliike) ja Galleriassa vai mikä se oli. Sitten vielä ruokakaupassa, josta mäkin sain erikoisteetä, sipsejä ja kakkoskaljan kotiinviemisiksi. Ja pyörittiin edes takaisin muutenkin, ennen kui palattiin takaisin vanhaan kaupunkiin. Pp halusi käydä jossain sellaisessa kunun matkamuistomyymälässä. Mä ajattelin etukäteen, että siellä on ehkä muutama ihminen, ja siellä tehdään yksi ostos viikossa. Mutta paikkahan oli ääriään myöden täynnä, ja siellä joutui jonottelemaan pitkään. Uskomatonta kyllä. Miten kukaan on kiinnostunut kuninkaalisista niin paljon, että vielä ostaa moista kamaa? Noh, Pp tuli tyytyväiseksi kun sai haluamansa.
Oli edelleen kalsa, ja jaloissa jo painoi, joten poikettiin kaffelaan jossa ryystettiin kaakaot. Olivat kyllä ihan makoisat, ei siinä mitään.
Voimien palauduttua ja käsien lämmettyä lähdimme vielä Södermalmille, jossa en ainakaan itse ole koskaan käynyt. Eikä siellä turisteja näkynyt muutenkaan. Käytiin taas jossain kummallisessa Pp:n suosikkiliikkeessä, jossa oli jumalattoman kallilita tavaroita. Jotain hän sieltä sai ostettuakin. Käytiin vielä Södermalmin Åhlènsissa, jossa Pp jälleen tehtaili ostoksiaan.
Sen jälkeen lähdettiin satamaa kohti, käytiin vielä jossain semmosessa kirkkopuistossa katsomassa auringonlasku. Hienoa oli.
Päästiin takaisin laivalle. Tuttavapariskunta oli ollut jo tunnin verran kipolla.
Kävin suihkussa, join pari alkoholipitoista juomaa siinä odotellessa laivan lähtöä. Paatti taisi lähteä klo 16.45. Käytiin tax freessä tekemässä sitten ostokset, ja kylläpäs ne vaan maksoivatkin taas. Ostin karkkia aika tavalla, mutta myös litran lekan Laphroaig-viskiä. Se maksoikin lähemmäs viisikymppiä, joten ei varmaan viitsi ihan kokista sillä pilata. Todennäköisesti pullo säilyy minulla yli vuoden, eihän tuota raaski juopotella.
Tuli siinä viskinmakuja selatessa huomattua sellainenkin makuarvio, kuin "selvä vatiluonne". Melkein olisi tehnyt mieli ostaa tuo pullo, jotta olisi tiennyt miltä "selvä vatiluonne" maistuu. Edes pikainen googlaus aiheesta ei anna minkäänlaisia tuloksia.
Meille oli varattu buffetti, se alkoi klo 17.30. Siellä oli jouluruokaa, mutta onneksi tavan ruokaa myös. Ärsyttää kun jouluruokaa tuputetaan muutenkin kaikkialla, ja sitten on ihan kypsä siihen jo ennen joulua. Saati kun sitä pitäisi vielä syödä joulun pyhätkin. Oli tuollakin tarjolla lipeäkalaa ja tytinää. Siis hyi helvetti, kuka pitää jouluruoasta? Ilmeisesti samat tyypit, jotka pitävät talvestakin, eli ei kukaan. Olisi kiva tietää kuinka paljon kansan paino putoaa joulunpyhien aikaan, kun kukaan ei saa syödäkseen oikeaa ja hyvää ruokaa, vaan pelkkää skeidaa kuten mm. laatikkoja, kinkkua ja konvehteja. Ja kaikki vaan jonkun typerän perinteen takia! Jos joskus 1600-luvulla on Suomessa nähty nälkää ja syöty pettuleipää yms, niin mä en ymmärrä miksi nykyään täytyy juhlistaa tilannetta syömällä samaa moskaa?
Tulihan sitä nyt muutama lautasellinen vedettyä sitä ruokaa. Sitten vielä muutama lasi valkkaria ja kaljaa, sekä yksi punkku vahingossa. Viini oli semmoista pultsarijuomaa, ja vähän oli naurussa pitelemistä kun buffaväelle kaupiteltiin vielä kotiinviemisiksikin tätä kuraa.
Tuttavapariskunta meni vielä tekemään tax free ostoksiaan, me mentiin Pp:n katsomaan niitä kuvia, jotka otetaan tullessaan laivaan. Siinä kuvaa etsiskellessämme viereeni tuli ruotsia höpöttävä mummo, ja ajattelin, että onpa mummo vetässyt kummallisen karkin kun haisee niin erikoiselta. Sitten Pp alkoi kakomaan, ja sanoi että toi muori on varmaan paskonut housuunsa, ja että se on kakan haju mikä haisee. Sitten alkoi kyllä itseänikin etomaan niin paljon, että piti jättää kuvien haeskelut seuraavaan kertaan ja poistua takavasemmalle.
Käytiin sitten baarissa ostamassa shamppanjat kun oikein tuli ylin miehistö estradille nostamaan lasin kuohuvaa Suomen itsenäisyyden kunniaksi. Vaikka miehistö varmaan olikin ruotsalainen :D
Käytiin osallistumassa Casino-kouluun, mutta Pp pahoitti mielensä kun ei kuvauslupaa herunut ja se blackjack -jakaja häntä asiasta kurmootti. Joten pelit jäi siltä illalta väliin ja hyvä niin. Käytiin Pp:n kanssa pubissa ottamassa sitten superlonkerot, ja juttelemassa niitä näitä. Hyttiin palattuamme tuttavapariskunta olikin jälleen jo menossa unille. Minusta se oli uskomatonta; kaikilla muilla oli sentään vapaapäivä seuraavana päivänä, ja itse joudun menemään suoraan laivalta töihin. Joten kirjataanpa itselleen ylös, että unikavereina kivoja, mutta bileseurana pidättäytyviä.
Tosiaan kun edellisenä yönä ei ollut tullut nukuttua kuin joitakin tunteja ja seuraavana päivänä duuniin, niin ei se nukkuminenkaan huono vaihtoehto ollut. Nyt ei tuullut eikä laiva keinunut enkä muutakaan kolinaa havainnut, niin ihan hyvin kyllä nukutti. Ja lepo tuli tarpeeseen.
Mä en ole ikinä ollut niin hyvässä hapessa laivareissulla kuin aamulla herätessä. No, vähän yökötytti, mutta se oli vain stressivatsa ja inhotutti tuleva työpäivä. Käytiin Pp:n kanssa hakemassa mulle leipä aamupalaksi; sain siitä tosin vain puolikkaan syötyä. Pakattiin kamat, odoteltiin että kippo saapui satamaan. Sitten väentungoksessa ulos. Muut lähtivät viettämään vapaapäivää, minä lähdin painavan repun (ne tuliaiset nääs) kanssa duuniin kitumaan.
Mutta annetaan nyt arvostelut suurelle laivaristeilylle: kyllä tästä 4 tähteä tulee (viidestä). Ja kuvia oheen:
Aamiaisella:
Vanhaa kaupunkia.
Puu vielä viheriöi:
Viinakauppa:
Koirailija:
Kyrka
Aurinko laskee seljän taa
Ostokset:
Maanantaina siis duunin jälkeen suoraan terminaaliin. Olen töissä kantakaupungissa, joten päätin kävellä terminaaliin, kun eihän mulla mitään painavia kamoja ole moisen pikkupyrähdyksen takia. Reppu riittää mainiosti. Joka tapauksessa, kiinnitin jo kävellessäni huomiota melko kovaan tuuleen.
Olin liian ajoissa terminaalissa, joten jouduin siinä vähän aikaa vartoomaan. Pp tuli sitten samalla ratikalla kuin tuttavapariskunta, jonka kanssa jaoimme hytin. Käytiin Pp:n kanssa jonottamassa liput. Tietysti valittiin hitain mahdollinen jono. On aivan uskomatonta, miten joku saakin kulutettua niin jumalattomasti aikaa siinä lippuluukulla. Miten riittää asiaa?
Käppäiltiin paattiin, hyttimme oli neljännessä kerroksessa. Omituinen haju oli käytävällä, sellainen pinttynyt tupakan ja vanhan viinan haju, ulolla höystettynä. Hytti oli tietysti pieni, ja lattia tahmainen kuten seinätkin, mutta sängyt vaikuttivat puhtailta. Niin, ja olihan meillä ikkuna. Kyllä sellainen pitää olla, vaikka ei tietysti näin talviaikaan mitään näekkään.
Kusihätä oli mieletön, joten pääsi ensimmäiseksi tutustamaan pynttyyn.
Mentiin parille drinksulle baariin. Siellä ei ollut juuri ketään, joten sai ihan rauhassa istuksia ja jutella niitä näitä. Sitten alkoi bingo, ja harmaahipiäistä valui paikalle, ja baari olikin sen jälkeen täynnä. Osa meidänkin seurueesta osti parit kupongit; toisaalta tässähän alkaa olemaan ikää itselläänkin sen verran, että paré alkaa harrastamaan näitä eläkeläishupeja.
Käytiin syömässä ravintelissa. Olin kahden vaiheilla söisikö hampurilaisjutun vai lehtipihvin. Tuli sitten otettua jälkimmäinen, ja se oli kyllä totaalinen virhevalinta. Hampurilaisjutska näytti niin paljon paremmalta, kun tuttavapariskunta sellaisen valitsi. Pp otti entrecotên, siinäkin kuulemma oli hyvät ja huonot puolensa.
Ruoan jälkeen käytiin Taxfreessä ostoksilla. Varsinaiset tuliaisostokset päätettiin jättää seuraavalle päivälle, mutta ostettiin nyt pientä purtavaa ja juomista. Sen jälkeen palattiin hyttiin.
Jo ruokapöydässä alkanut haukotteluseminaari alkoi saamaan hytissä surkuhupaisia piirteitä, kun väki alkoi tosissaan käymään nukkumaan :rolleyes: Mun oli sitä vähän vaikea sulattaa, mutta pyrin välttämään lapsellista vastustelua. Lähdin kuitenkin käymään sitten iteksiin vielä baarissa. Hävisin 40 € rulettiin, toiset 40 € Blackjackiin, ennen kuin ehdin edes tajuta. Tuttavapariskunnan miespuolinen edustaja tuli vielä baariin seurakseni ja tilasi oluen. Katseltiin siinä humalassa toikkaroivia matkustajia. Mulla olisi vielä suu napsannut vähän, mutta piti sitten pidätellä, etteivät leimaa juopoksi ja palattiin hyttiin, vaikkei kello ollut paljon paskaakaan.
Nukuin ehkä pari puolen tunnin settiä. Sen jälkeen laiva keinui myrskyaallokossa kuin heikkopäinen, ja joku ihme kolina kuului ulkoa ikkunamme takaa. Ja muutenkin, kun mä otan vähänkin alkoholia niin mun elimistö tulee sellaiseen kiihtyneeseen tilaan, enkä saa nukuttua. Joten pyöriskelin sitten vuoteessa monta tuntia nukkumatta. Meinasi alkaa tosiaan vituttamaan... meinaan jos nukkua haluaa niin sen voi tehdä paremmin kotona, ei sitä varten tarvitse lähteä laivalle asti. Keinuvassa, kolisevassa metelissä semmoseen ahtaaseen paikkaan sullottuna... huoh. Nukahdin kuitenkin Maarianhaminan visiitin jälkeen (puoli viiden kieppeillä), joten ei onneksi ihan koko yö valvomiseksikaan mennyt.
Aamulla oli herääminen aikaisin, mutta ei tosiaan ollut krapulaa. Ehkei juomattomuus ollut sittenkään paskempi idea :)
Meille oli buukattu meriaamiainen. Mä olen ollut aina vähän nirso syömään aamulla, mutta hyvinhän tuo meni alas. Sai tuhdin alun päivälle.Katseltiin ikkunasta ohilipuvaa Tukholman saaristoa.
Laiva saapui satamaan kymmenen kieppeillä. Tuttavapariskunta oli hommannut bussiliput Cityterminaaliin ja takaisin, mutta me Pp:n kanssa käveltiin kun ollaan niin rautaisessa kunnossa.
Oli aika kylmä, jopa pakkasta. Ja kadut osittain jäässä. Hrr. Tulikin siinä talsiessa mieleen, että en ole tainnut koskaan käydä Tukholmassa kesäaikaan.
Mä yritin käyttää rillejäni, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Jotenkin tulee huono olo niiden kanssa, ja tuntuu etten saa edes hengitettyä nokan kautta :D
Slussenilla joku puliveivari tuli kinuamaan röökiä. Vaikutti ihan suomalaiselta sälliltä, joku ihme kaljakorikin sillä oli siinä. Jatkettiin matkaa, ja käveltiin vanhankaupungin halki Åhlénsille asti, jossa poikettiin kauppaan. Pp:llä oli suuri ostoslista hankittavista tavaroista, ja voi kylläpä hän ostelikin. Oli muutenkin kuin kala vedessä, kun osaa ruotsia niin hyvin. Mä tajusin - tai no, arvasin - lauseen sieltä täältä, mutta en mä olisi osannut kyllä vastata mitään.
Käytiin myös NK:ssa ja Pubissa (ei siis sellainen baari vaan kauppaliike) ja Galleriassa vai mikä se oli. Sitten vielä ruokakaupassa, josta mäkin sain erikoisteetä, sipsejä ja kakkoskaljan kotiinviemisiksi. Ja pyörittiin edes takaisin muutenkin, ennen kui palattiin takaisin vanhaan kaupunkiin. Pp halusi käydä jossain sellaisessa kunun matkamuistomyymälässä. Mä ajattelin etukäteen, että siellä on ehkä muutama ihminen, ja siellä tehdään yksi ostos viikossa. Mutta paikkahan oli ääriään myöden täynnä, ja siellä joutui jonottelemaan pitkään. Uskomatonta kyllä. Miten kukaan on kiinnostunut kuninkaalisista niin paljon, että vielä ostaa moista kamaa? Noh, Pp tuli tyytyväiseksi kun sai haluamansa.
Oli edelleen kalsa, ja jaloissa jo painoi, joten poikettiin kaffelaan jossa ryystettiin kaakaot. Olivat kyllä ihan makoisat, ei siinä mitään.
Voimien palauduttua ja käsien lämmettyä lähdimme vielä Södermalmille, jossa en ainakaan itse ole koskaan käynyt. Eikä siellä turisteja näkynyt muutenkaan. Käytiin taas jossain kummallisessa Pp:n suosikkiliikkeessä, jossa oli jumalattoman kallilita tavaroita. Jotain hän sieltä sai ostettuakin. Käytiin vielä Södermalmin Åhlènsissa, jossa Pp jälleen tehtaili ostoksiaan.
Sen jälkeen lähdettiin satamaa kohti, käytiin vielä jossain semmosessa kirkkopuistossa katsomassa auringonlasku. Hienoa oli.
Päästiin takaisin laivalle. Tuttavapariskunta oli ollut jo tunnin verran kipolla.
Kävin suihkussa, join pari alkoholipitoista juomaa siinä odotellessa laivan lähtöä. Paatti taisi lähteä klo 16.45. Käytiin tax freessä tekemässä sitten ostokset, ja kylläpäs ne vaan maksoivatkin taas. Ostin karkkia aika tavalla, mutta myös litran lekan Laphroaig-viskiä. Se maksoikin lähemmäs viisikymppiä, joten ei varmaan viitsi ihan kokista sillä pilata. Todennäköisesti pullo säilyy minulla yli vuoden, eihän tuota raaski juopotella.
Tuli siinä viskinmakuja selatessa huomattua sellainenkin makuarvio, kuin "selvä vatiluonne". Melkein olisi tehnyt mieli ostaa tuo pullo, jotta olisi tiennyt miltä "selvä vatiluonne" maistuu. Edes pikainen googlaus aiheesta ei anna minkäänlaisia tuloksia.
Meille oli varattu buffetti, se alkoi klo 17.30. Siellä oli jouluruokaa, mutta onneksi tavan ruokaa myös. Ärsyttää kun jouluruokaa tuputetaan muutenkin kaikkialla, ja sitten on ihan kypsä siihen jo ennen joulua. Saati kun sitä pitäisi vielä syödä joulun pyhätkin. Oli tuollakin tarjolla lipeäkalaa ja tytinää. Siis hyi helvetti, kuka pitää jouluruoasta? Ilmeisesti samat tyypit, jotka pitävät talvestakin, eli ei kukaan. Olisi kiva tietää kuinka paljon kansan paino putoaa joulunpyhien aikaan, kun kukaan ei saa syödäkseen oikeaa ja hyvää ruokaa, vaan pelkkää skeidaa kuten mm. laatikkoja, kinkkua ja konvehteja. Ja kaikki vaan jonkun typerän perinteen takia! Jos joskus 1600-luvulla on Suomessa nähty nälkää ja syöty pettuleipää yms, niin mä en ymmärrä miksi nykyään täytyy juhlistaa tilannetta syömällä samaa moskaa?
Tulihan sitä nyt muutama lautasellinen vedettyä sitä ruokaa. Sitten vielä muutama lasi valkkaria ja kaljaa, sekä yksi punkku vahingossa. Viini oli semmoista pultsarijuomaa, ja vähän oli naurussa pitelemistä kun buffaväelle kaupiteltiin vielä kotiinviemisiksikin tätä kuraa.
Tuttavapariskunta meni vielä tekemään tax free ostoksiaan, me mentiin Pp:n katsomaan niitä kuvia, jotka otetaan tullessaan laivaan. Siinä kuvaa etsiskellessämme viereeni tuli ruotsia höpöttävä mummo, ja ajattelin, että onpa mummo vetässyt kummallisen karkin kun haisee niin erikoiselta. Sitten Pp alkoi kakomaan, ja sanoi että toi muori on varmaan paskonut housuunsa, ja että se on kakan haju mikä haisee. Sitten alkoi kyllä itseänikin etomaan niin paljon, että piti jättää kuvien haeskelut seuraavaan kertaan ja poistua takavasemmalle.
Käytiin sitten baarissa ostamassa shamppanjat kun oikein tuli ylin miehistö estradille nostamaan lasin kuohuvaa Suomen itsenäisyyden kunniaksi. Vaikka miehistö varmaan olikin ruotsalainen :D
Käytiin osallistumassa Casino-kouluun, mutta Pp pahoitti mielensä kun ei kuvauslupaa herunut ja se blackjack -jakaja häntä asiasta kurmootti. Joten pelit jäi siltä illalta väliin ja hyvä niin. Käytiin Pp:n kanssa pubissa ottamassa sitten superlonkerot, ja juttelemassa niitä näitä. Hyttiin palattuamme tuttavapariskunta olikin jälleen jo menossa unille. Minusta se oli uskomatonta; kaikilla muilla oli sentään vapaapäivä seuraavana päivänä, ja itse joudun menemään suoraan laivalta töihin. Joten kirjataanpa itselleen ylös, että unikavereina kivoja, mutta bileseurana pidättäytyviä.
Tosiaan kun edellisenä yönä ei ollut tullut nukuttua kuin joitakin tunteja ja seuraavana päivänä duuniin, niin ei se nukkuminenkaan huono vaihtoehto ollut. Nyt ei tuullut eikä laiva keinunut enkä muutakaan kolinaa havainnut, niin ihan hyvin kyllä nukutti. Ja lepo tuli tarpeeseen.
Mä en ole ikinä ollut niin hyvässä hapessa laivareissulla kuin aamulla herätessä. No, vähän yökötytti, mutta se oli vain stressivatsa ja inhotutti tuleva työpäivä. Käytiin Pp:n kanssa hakemassa mulle leipä aamupalaksi; sain siitä tosin vain puolikkaan syötyä. Pakattiin kamat, odoteltiin että kippo saapui satamaan. Sitten väentungoksessa ulos. Muut lähtivät viettämään vapaapäivää, minä lähdin painavan repun (ne tuliaiset nääs) kanssa duuniin kitumaan.
Mutta annetaan nyt arvostelut suurelle laivaristeilylle: kyllä tästä 4 tähteä tulee (viidestä). Ja kuvia oheen:
Aamiaisella:
Koirailija:
maanantai 5. joulukuuta 2011
105# Viikonloppuna
Sananen viikonlopusta kun en muutakaan keksi:
Perjantaina kävin duunin jälkeen kaupassa, ajattelin tehdä kunnollista ja ehkä jopa terveellistä ruokaa. Ruoat maksoivat lähes neljäkymppiä. On se kumma kun aina kun käy kaupasta hakemassa vaikkapa nyt maitoa vain, niin tarttuu jotain muutakin mukaan, ja kauppalasku on vähintään parikymppiä. Noh, onneksi ei polta enää röökiä, siihen menisi vielä vitosen per päivä päälle, vai mitä ne röllit nyt maksavatkaan näinä päivinä.
Eipä silti, köyhien puhettahan se on tuommoiset rahasta vaahtoamiset. Mutta sitä mä ihmettelen, kun jotkut käyvät tyyliin kerran viikossa kaupassa tekemässä kerralla kaikki ruokaostokset, ja sitten korkeintaan hakevat jotain pientä jostain pikkukaupasta. Joo, semmoseen mää en usko kyl ollenkaan, ei kai kukaan nyt niin urpo ole? No, ehkä jos asuu jossain maaseudulla, niin sitten mä ymmärrän, mutta siltikin, pilaantuuhan ne kaikki ostetut kamat jo viikossa, ja miten voi muka tietää, mitä minäkin päivänä syö, ja arvioida ruoan määrän jne? Ei, se on paskapuhetta semmonen, ei kukaan tee niin.
Mut niin. Himassa väännän lihapullat ja perunat ja salaatin. Aikaa menee kauheasti, mutta kyllä ruoka oli melko hyvää, vaikka itse sanonkin. Kaljaa rupesi tosin tekemään kovasti mieli, mutta sain hillittyä itseni. Sen sijaan kävin saunomassa kunnolla, ja menin suht ajoissa nukkumaan. Univaikeudet ovat helpottaneet tällä viikolla.
Lauantaina heräsin yhdentoista maissa - mulla oli kello jo soimassa klo 9.45, mutta en katsonut tarpeelliseksi nousta vielä silloin. Vähän hengailua, vähän aamupalaa. Koska ilma näytti mukavalta niin päätin lähteä kiertämään Vanhankaupungin lahden ympäri. Siitä tulee sellainen 15 km lenkki, mutta ihan hyvin sen jaksoi. Aikaa meni 2,5 tuntia eikä jalatkaan mitenkään erityisesti väsyneet. Ihan hyvää teki.
Söin eiliseltä jääneitä sapuskoja. J rupesi kinuamaan baariin, joten siihen mun terveydenedistämisviikonloppu oikeastaan katkesi. Ilta oli vasta nuori, ja jotain hotsitti tehdä, niin eipä jäänyt paljoa vaihtoehtoja.
Ei me kyllä käyty kuin kolmessa eri baarissa, joissa juotiin maltillisesti. Kamalia räkälöitä tässä lähimaastossa, niissä ei kerta kaikkiaan viitsinyt olla pidempään. Semmoisia kypsiin kymmeniin ehtineitä kännikala-akkoja ja uhoavia ukkoja... Mielellään olisi istunut vielä hetken, mutta ei kiitos semmoisten seurassa, joten olin kotonakin jo kymmeneltä. Manageroin sitten vielä reilut pari tuntia ja ilahduin, kuin Veikkauksesta oli tullut suurehko voitto pitkästä aikaa.
Sunnuntaina rohkaistuin ja tempasin itseni pitkästä aikaa auton rattiin. En ollut ajanut käytännössä ollenkaan vuoteen. Mutta suht hyvin se meni, ajotuntuma näytti olleen tallella, ja muutama liikennesääntökin muistui mieleen. Kokeilin ajaa myös ekaa kertaa elämässäni rillejä käyttäen. Jotenkin nuo silmälasit edelleen hämäävät - tuntuu että koko ajan jostain näkökentän reunalta pomppii eteen joku urpo, vaikka kyseessä onkin vain silmälasin reuna.
Mitään muuta järkevää mä en oikeastaan saanutkaan aikaiseksi. Katselin paria futismatsia, kokkasin terveysruoaksi paistettuja munia ja pyttipannua, tiskasin astioita, kastelin mutsin kukkia (joka onkin helvetin vittumainen homma kun orkidea vai mikä orkku se saatana onkaan, pitää liottaa jossain vesiämpärissä, ja tietysti se purkki kaatui matkalla kylppäriin ja kaikki oli semmosessa hakkeessa), vedin herkän 200 vuotta vanhan seinäkellon ja pakkasin vähän kamoja kasaan. Maanantaina oli meinaan tarkoitus lähteä laivalle. Mikäs sen patrioottisempi tapa viettää itsenäisyyspäivää kuin mennä Ruotsiin.
Perjantaina kävin duunin jälkeen kaupassa, ajattelin tehdä kunnollista ja ehkä jopa terveellistä ruokaa. Ruoat maksoivat lähes neljäkymppiä. On se kumma kun aina kun käy kaupasta hakemassa vaikkapa nyt maitoa vain, niin tarttuu jotain muutakin mukaan, ja kauppalasku on vähintään parikymppiä. Noh, onneksi ei polta enää röökiä, siihen menisi vielä vitosen per päivä päälle, vai mitä ne röllit nyt maksavatkaan näinä päivinä.
Eipä silti, köyhien puhettahan se on tuommoiset rahasta vaahtoamiset. Mutta sitä mä ihmettelen, kun jotkut käyvät tyyliin kerran viikossa kaupassa tekemässä kerralla kaikki ruokaostokset, ja sitten korkeintaan hakevat jotain pientä jostain pikkukaupasta. Joo, semmoseen mää en usko kyl ollenkaan, ei kai kukaan nyt niin urpo ole? No, ehkä jos asuu jossain maaseudulla, niin sitten mä ymmärrän, mutta siltikin, pilaantuuhan ne kaikki ostetut kamat jo viikossa, ja miten voi muka tietää, mitä minäkin päivänä syö, ja arvioida ruoan määrän jne? Ei, se on paskapuhetta semmonen, ei kukaan tee niin.
Mut niin. Himassa väännän lihapullat ja perunat ja salaatin. Aikaa menee kauheasti, mutta kyllä ruoka oli melko hyvää, vaikka itse sanonkin. Kaljaa rupesi tosin tekemään kovasti mieli, mutta sain hillittyä itseni. Sen sijaan kävin saunomassa kunnolla, ja menin suht ajoissa nukkumaan. Univaikeudet ovat helpottaneet tällä viikolla.
Lauantaina heräsin yhdentoista maissa - mulla oli kello jo soimassa klo 9.45, mutta en katsonut tarpeelliseksi nousta vielä silloin. Vähän hengailua, vähän aamupalaa. Koska ilma näytti mukavalta niin päätin lähteä kiertämään Vanhankaupungin lahden ympäri. Siitä tulee sellainen 15 km lenkki, mutta ihan hyvin sen jaksoi. Aikaa meni 2,5 tuntia eikä jalatkaan mitenkään erityisesti väsyneet. Ihan hyvää teki.
Söin eiliseltä jääneitä sapuskoja. J rupesi kinuamaan baariin, joten siihen mun terveydenedistämisviikonloppu oikeastaan katkesi. Ilta oli vasta nuori, ja jotain hotsitti tehdä, niin eipä jäänyt paljoa vaihtoehtoja.
Ei me kyllä käyty kuin kolmessa eri baarissa, joissa juotiin maltillisesti. Kamalia räkälöitä tässä lähimaastossa, niissä ei kerta kaikkiaan viitsinyt olla pidempään. Semmoisia kypsiin kymmeniin ehtineitä kännikala-akkoja ja uhoavia ukkoja... Mielellään olisi istunut vielä hetken, mutta ei kiitos semmoisten seurassa, joten olin kotonakin jo kymmeneltä. Manageroin sitten vielä reilut pari tuntia ja ilahduin, kuin Veikkauksesta oli tullut suurehko voitto pitkästä aikaa.
Sunnuntaina rohkaistuin ja tempasin itseni pitkästä aikaa auton rattiin. En ollut ajanut käytännössä ollenkaan vuoteen. Mutta suht hyvin se meni, ajotuntuma näytti olleen tallella, ja muutama liikennesääntökin muistui mieleen. Kokeilin ajaa myös ekaa kertaa elämässäni rillejä käyttäen. Jotenkin nuo silmälasit edelleen hämäävät - tuntuu että koko ajan jostain näkökentän reunalta pomppii eteen joku urpo, vaikka kyseessä onkin vain silmälasin reuna.
Mitään muuta järkevää mä en oikeastaan saanutkaan aikaiseksi. Katselin paria futismatsia, kokkasin terveysruoaksi paistettuja munia ja pyttipannua, tiskasin astioita, kastelin mutsin kukkia (joka onkin helvetin vittumainen homma kun orkidea vai mikä orkku se saatana onkaan, pitää liottaa jossain vesiämpärissä, ja tietysti se purkki kaatui matkalla kylppäriin ja kaikki oli semmosessa hakkeessa), vedin herkän 200 vuotta vanhan seinäkellon ja pakkasin vähän kamoja kasaan. Maanantaina oli meinaan tarkoitus lähteä laivalle. Mikäs sen patrioottisempi tapa viettää itsenäisyyspäivää kuin mennä Ruotsiin.
perjantai 2. joulukuuta 2011
104# Veronpalautus
Tänään taisi tulla veronpalautukset. Ei aihetta juhlaan. Oisko sieltä joku reilut 140€ tullut. Joskus aikoinaan sai parikin tonnia. Sellaisen jo huomaisi.
Käsittämätöntä. Kuinkahan paljon sitä tulee vuodessa maksettua veroja, kun otetaan kaikki helkkarin alvit ja muut paskat mukaan? Se on käsittämätöntä. Ja sitten pieni kävelylenkki kaupungilla kertoo, mihin mun kovalla työllä ansaitut veroeurot menevät.
Mut juuh, onhan meillä tämä hyvinvointivaltio. Jos sairastun niin voin mennä ilmaiseen terveydenhuoltoon *huutonaurua*. Tai vaikkapa kirjastoon. Tai entäs ne opiskelijatuet ja lapsilisät? Työttömyyskorvaus yhdeksän kuukauden ajalta? Tai armeija, tuo valtion poikaleiri? Jumalauta.
Mun faija on eläkkeellä. Sen eläke on suurempi kuin mun palkka. Kyllä jotain on valtakunnassa todella pahasti pielessä, kun tällainen on mahdollista.
Sen palautuksen pitäisi olla mulle vuodessa tuhansia euroja. Voisin maksaa liksastani 10% veroa, enkä muuta. En mitään alveja. Se on muuten kumma, kun tällaisiakin maita on. Ja se on erityisen kumma, kun mitä höllempi verotus niin sen paremmin valtiolla ja sen asukkailla pyyhkii.
Mut me eletäänki sosialistisessa hyvinvointivaltiossa. Olisi vaan kiva tietää, mikä olisi se veroprosentti, että se viimein riittäisi ja kaikki olisi täällä tyytyväisiä? Yli sadan se on joka tapauksessa.
Käsittämätöntä. Kuinkahan paljon sitä tulee vuodessa maksettua veroja, kun otetaan kaikki helkkarin alvit ja muut paskat mukaan? Se on käsittämätöntä. Ja sitten pieni kävelylenkki kaupungilla kertoo, mihin mun kovalla työllä ansaitut veroeurot menevät.
Mut juuh, onhan meillä tämä hyvinvointivaltio. Jos sairastun niin voin mennä ilmaiseen terveydenhuoltoon *huutonaurua*. Tai vaikkapa kirjastoon. Tai entäs ne opiskelijatuet ja lapsilisät? Työttömyyskorvaus yhdeksän kuukauden ajalta? Tai armeija, tuo valtion poikaleiri? Jumalauta.
Mun faija on eläkkeellä. Sen eläke on suurempi kuin mun palkka. Kyllä jotain on valtakunnassa todella pahasti pielessä, kun tällainen on mahdollista.
Sen palautuksen pitäisi olla mulle vuodessa tuhansia euroja. Voisin maksaa liksastani 10% veroa, enkä muuta. En mitään alveja. Se on muuten kumma, kun tällaisiakin maita on. Ja se on erityisen kumma, kun mitä höllempi verotus niin sen paremmin valtiolla ja sen asukkailla pyyhkii.
Mut me eletäänki sosialistisessa hyvinvointivaltiossa. Olisi vaan kiva tietää, mikä olisi se veroprosentti, että se viimein riittäisi ja kaikki olisi täällä tyytyväisiä? Yli sadan se on joka tapauksessa.
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
103# Pieru
"Sun pierus on kuin Uuden vuoden papaattimatto. Poks, pam, phiuuh!"
"Siis onks tää sun pierus haju? Sä olet mätien munien toimitusjohtaja."
"Ei v**tu pahin pieru mitä oon ikinä haistanut!"
"Mee lääkäriin!!"
Tämmösiä kommentteja mä olen saanut kuulla sairaudestani. Myönnettäköön, että kaasuvaivat haittaavat joka päiväistä elämääni, mutta miksi ihmeessä siitä pitää tehdä sellainen numero? Mutta toisaalta, ainahan vammaisille on vittuiltu. Kai se sitten tuo paremman mielen muille.
Kiinnitin asiaan huomiota ollessani armeijassa. Joku siellä kertoi minulle lukeneensa, että normaali ihminen pieraisee kahdeksan kertaa päivässä. Mä päätin sitten laskea oman saaliini; päivä oli "normaali", ei pierettänyt enempää tai vähempää kuin tavallisestikaan. Tulos yllätti minutkin: 142.
Mä en oikein tiedä mistä se johtuu. Mua on pierettänyt niin kauan kuin muistan. Se ei voi johtua maidostakaan, koska olen lopettanut sen latkimisen ajat sitten. Toki mä syön leipää, mutta eikös sen pitäisi juuri päinvastoin tehdä hyvää mahalle? Sokerittomia pastilleja menee päivän mittaan; ne toki pierettävät, mutta merkittävästi vasta sitten kun niitä on vetänyt askillisen.
En tiedä mikä auttaisikaan. Ainoa minkä olen huomannut hillitsevän kaasunmuodostusta on oluen juonti.
Ärsyttävintä koko hommassa on se, että luullaan että teen sen tahalleen. Tai että pierut kiihoittavat minua. :| Ei, kyllä minä siitä kärsin. Minusta pieraiseminen on junttia, vaikka myönnettäköön että se joskus naurattaa kun sopivassa tilanteessa joltain pääsee paha henki ilmoille. Mutta pääsääntöisesti olen piereskelyn vastustelija.
Samoilla linjoilla on myös Pp. Joudun syömään aina pierutabletteja (joita olen saanut myös joululahjaksi :D), mutta siltikin joskus käy vahinko, ja raivokohtaus on valmis. Ja toki aiheellinen. Mutta helppohan se on naisen sanoa, kun niiden on fysikaalisesti mahdotonta muutenkaan kehittää pierua.
"Siis onks tää sun pierus haju? Sä olet mätien munien toimitusjohtaja."
"Ei v**tu pahin pieru mitä oon ikinä haistanut!"
"Mee lääkäriin!!"
Tämmösiä kommentteja mä olen saanut kuulla sairaudestani. Myönnettäköön, että kaasuvaivat haittaavat joka päiväistä elämääni, mutta miksi ihmeessä siitä pitää tehdä sellainen numero? Mutta toisaalta, ainahan vammaisille on vittuiltu. Kai se sitten tuo paremman mielen muille.
Kiinnitin asiaan huomiota ollessani armeijassa. Joku siellä kertoi minulle lukeneensa, että normaali ihminen pieraisee kahdeksan kertaa päivässä. Mä päätin sitten laskea oman saaliini; päivä oli "normaali", ei pierettänyt enempää tai vähempää kuin tavallisestikaan. Tulos yllätti minutkin: 142.
Mä en oikein tiedä mistä se johtuu. Mua on pierettänyt niin kauan kuin muistan. Se ei voi johtua maidostakaan, koska olen lopettanut sen latkimisen ajat sitten. Toki mä syön leipää, mutta eikös sen pitäisi juuri päinvastoin tehdä hyvää mahalle? Sokerittomia pastilleja menee päivän mittaan; ne toki pierettävät, mutta merkittävästi vasta sitten kun niitä on vetänyt askillisen.
En tiedä mikä auttaisikaan. Ainoa minkä olen huomannut hillitsevän kaasunmuodostusta on oluen juonti.
Ärsyttävintä koko hommassa on se, että luullaan että teen sen tahalleen. Tai että pierut kiihoittavat minua. :| Ei, kyllä minä siitä kärsin. Minusta pieraiseminen on junttia, vaikka myönnettäköön että se joskus naurattaa kun sopivassa tilanteessa joltain pääsee paha henki ilmoille. Mutta pääsääntöisesti olen piereskelyn vastustelija.
Samoilla linjoilla on myös Pp. Joudun syömään aina pierutabletteja (joita olen saanut myös joululahjaksi :D), mutta siltikin joskus käy vahinko, ja raivokohtaus on valmis. Ja toki aiheellinen. Mutta helppohan se on naisen sanoa, kun niiden on fysikaalisesti mahdotonta muutenkaan kehittää pierua.
tiistai 29. marraskuuta 2011
102# Pikkujoulu
Viime perjantaina oli pahamaineiset firman pikkujoulut. Tai siis, mulle on jäänyt näistä ainakin pysyvä kammo.
Monena vuonna on ollut useammatkin pikkujoulut. Tänä vuonna vain yhdet. Toisaalta nekin ovat vain pienimuotoiset, kovin suuriin ei firmalla olevaraa halua järjestää. Alkavat puoli viideltä iltapäivällä (ja miten kätevästi saakaan porukat tekemään puoli tuntia ylitöitä siinä odottaessa), ja päättyvät puoli yhdeksän maissa. Kaverini pikkujoulut ovat parin päivän mittaiset Ruotsinlaivalla, ilmeisesti kaikki maksetaan taksimatkoja myöden.
No mutta eniveis, kivat nuokin on, ainakin tyhjää parempi. Neljä tuntia ilmaista viinaa ja ruokaa, paskaa musiikkia, yleistä seurustelua ja ihmisten tapaamista. Työasioista puhumista ja jauhamista. Pomojen solvaamista Tavataan mahdollisia uusia kollegoja, ja tulee pelästytettyä heidät jo alkumetreillä. Jne.
Ja sen jälkeen jatkoille. Tässä vaiheessa viimeistään olisi syytä kääntyä kannoillaan kotio. Mut eihän sitä nyt voi kesken jättää mikä on aloitettu. Ja mä en tajua mitä järkeä mun on edes mennä diskoon, kun inhoan niitä muutenkin saatana. Joten vetäydyn hiljaisempaan nurkkaukseen juopottelemaan ensin vähäksi aikaa, ja kun olo tuntuu riittävästi rohkaistuneelta, on aika ilmaantua takaisin näyttäytymään.
Pomot nykivät hihasta. En muista keskustelua, mutta lähtivät nopeasti luotani pois :D
Blackjackista voitin rahaa; olen löytänyt voittamattoman keinon tienata siinä. Aiemmin pelasin omaa peliäni, mutta nyt ei pöydässä ollut tilaa, joten sijoitin panoksiani vain toisen pelaajan puolesta. Se oli kaiken lisäksi vielä joku aloittelija, jonka kaveri neuvoi sitä koko ajan. Ja voittoja tuli ovista ja ikkunoista.
Lähden baarista puoli kahden aikoihin. Käyn grillillä. Sen jälkeen jaksan ponnistella bussiasemalle, enkä sorru takseihinkaan. Bussi lähti vieläpä heti, yömaksua ei vielä ollut, ja taksijono olisi kuitenkin ollut mittava. Hyvä valinta.
Filmi loppuu kyllä kotimatkaan... mutta ihan oikeasta paikasta tuli löydettyä itsensä. Eikä krapulakaan ollut kovin paha.
Taasko sitä joutuu vuoden verran odottamaan seuraavia pikkujouluja?
EDIT: Kas, vielä tuli kutsu toisiinkin pikkujouluihin. Ehkä peli ei ole menetetty? Tai, ehkä mun pitäisi ajatella, että kun ekoista juhlista selvittiin mokauksitta ja hengissä, niin jatkossa ei välttämättä käy yhtä hyvä tuuri.
Monena vuonna on ollut useammatkin pikkujoulut. Tänä vuonna vain yhdet. Toisaalta nekin ovat vain pienimuotoiset, kovin suuriin ei firmalla ole
No mutta eniveis, kivat nuokin on, ainakin tyhjää parempi. Neljä tuntia ilmaista viinaa ja ruokaa, paskaa musiikkia, yleistä seurustelua ja ihmisten tapaamista. Työasioista puhumista ja jauhamista. Pomojen solvaamista Tavataan mahdollisia uusia kollegoja, ja tulee pelästytettyä heidät jo alkumetreillä. Jne.
Ja sen jälkeen jatkoille. Tässä vaiheessa viimeistään olisi syytä kääntyä kannoillaan kotio. Mut eihän sitä nyt voi kesken jättää mikä on aloitettu. Ja mä en tajua mitä järkeä mun on edes mennä diskoon, kun inhoan niitä muutenkin saatana. Joten vetäydyn hiljaisempaan nurkkaukseen juopottelemaan ensin vähäksi aikaa, ja kun olo tuntuu riittävästi rohkaistuneelta, on aika ilmaantua takaisin näyttäytymään.
Pomot nykivät hihasta. En muista keskustelua, mutta lähtivät nopeasti luotani pois :D
Blackjackista voitin rahaa; olen löytänyt voittamattoman keinon tienata siinä. Aiemmin pelasin omaa peliäni, mutta nyt ei pöydässä ollut tilaa, joten sijoitin panoksiani vain toisen pelaajan puolesta. Se oli kaiken lisäksi vielä joku aloittelija, jonka kaveri neuvoi sitä koko ajan. Ja voittoja tuli ovista ja ikkunoista.
Lähden baarista puoli kahden aikoihin. Käyn grillillä. Sen jälkeen jaksan ponnistella bussiasemalle, enkä sorru takseihinkaan. Bussi lähti vieläpä heti, yömaksua ei vielä ollut, ja taksijono olisi kuitenkin ollut mittava. Hyvä valinta.
Filmi loppuu kyllä kotimatkaan... mutta ihan oikeasta paikasta tuli löydettyä itsensä. Eikä krapulakaan ollut kovin paha.
Taasko sitä joutuu vuoden verran odottamaan seuraavia pikkujouluja?
EDIT: Kas, vielä tuli kutsu toisiinkin pikkujouluihin. Ehkä peli ei ole menetetty? Tai, ehkä mun pitäisi ajatella, että kun ekoista juhlista selvittiin mokauksitta ja hengissä, niin jatkossa ei välttämättä käy yhtä hyvä tuuri.
maanantai 28. marraskuuta 2011
101# Lukoissa
En tiedä miksi asiat ovat niin sekaisin. Tai ei välttämättä sekaisin, vaan lukoissa. Koska ne ovat menneet sellaisiksi? Vai ovatko olleet aina?
Positiivinen puoli: Vaikka asiat ovat lukoissa, oletan niiden aukenevan kun saan yhden lukon auki. Suurimman lukon. Niissä on yhdistävä tekijä pienempiin lukkoihin.
Huonompi homma: Minulla ei ole aikaa etsiä avainta kovinkaan kauaa.
Positiivinen puoli: Vaikka asiat ovat lukoissa, oletan niiden aukenevan kun saan yhden lukon auki. Suurimman lukon. Niissä on yhdistävä tekijä pienempiin lukkoihin.
Huonompi homma: Minulla ei ole aikaa etsiä avainta kovinkaan kauaa.
perjantai 25. marraskuuta 2011
100# Puku
Jos suomalaiset jossain ovat ykkösiä, niin huonosti pukeutumisessa. Käsittämättömiä vaatevalintoja näkee kaikkialla, koko ajan. Pahimmillaan näihin törmää tietysti jossain suomalaisvoittoisessa turistikohteessa, mutta kun arkipukeutuminenkin on aivan katastrofaalista.
En heitä ensimmäistä kiveä, olen itsekin aika pärtsis mitä tulee pukeutumiseen. Haalarihommat ovat haalarihommia, mutta muuten pitäisi jonkinlainen arvokkuus osata säilyttää. Tänään on firman pikkujoulut, ja minä edellyttäisin sinne dresscodea jos paikan pomo olisin. Mutta en viitsi näyttää esimerkkiä, koska muuten olisin ainoa pukuhemmo siellä, ja semmonen otettaisiin vittuiluna.
Ongelma varmaan johtaa juurensa koulupuvuttomuudesta. Monissa maissahan on koulupuvut, joten porukka on pienestä pitäen saatu opetettua käyttämään pukua. Sama käytäntö ehdottomasti Suomeen, kiitos. Saataisiin taas hieman enemmän rotia ja arvokkuuta tähänkin yhteiskuntaan. Ja eurooppalaistettua itseämme jälleen kerran.
En heitä ensimmäistä kiveä, olen itsekin aika pärtsis mitä tulee pukeutumiseen. Haalarihommat ovat haalarihommia, mutta muuten pitäisi jonkinlainen arvokkuus osata säilyttää. Tänään on firman pikkujoulut, ja minä edellyttäisin sinne dresscodea jos paikan pomo olisin. Mutta en viitsi näyttää esimerkkiä, koska muuten olisin ainoa pukuhemmo siellä, ja semmonen otettaisiin vittuiluna.
Ongelma varmaan johtaa juurensa koulupuvuttomuudesta. Monissa maissahan on koulupuvut, joten porukka on pienestä pitäen saatu opetettua käyttämään pukua. Sama käytäntö ehdottomasti Suomeen, kiitos. Saataisiin taas hieman enemmän rotia ja arvokkuuta tähänkin yhteiskuntaan. Ja eurooppalaistettua itseämme jälleen kerran.
torstai 24. marraskuuta 2011
99# Jouluvalot
Siis kyllähän juttu on niin, että se perkeleen purina liian räikeistä jouluvaloista on täysin naurettavaa.Siis miten joitakin voi haitata sellaiset hienot välkkyvät amerikkalaistyyppiset, epilepsiaa aiheuttavat valoshowt? Vai olisiko taas niin, että semmoinen pohjoiskorealainen mentaliteetti jyrää; kynttilä lumipallojen sisään kyhätyssä piilokasassa on "se juttu", ja muu on kaupallista skeidaa?
Ei helkkari. Jos mulla olisi viitseliäisyyttä niin hommaisin parvekkeelle semmoset valoloisteet, että se tekisi kuuhun saakka varjoja.
Ei helkkari. Jos mulla olisi viitseliäisyyttä niin hommaisin parvekkeelle semmoset valoloisteet, että se tekisi kuuhun saakka varjoja.
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
98# Yöunettomuus
Yöunettomuus on vaivannut jo pitkään. Ei siinä sinällänsä mitään, jos se olisi vain silloin tällöin ilmenevä juttu. Tai joku kaamoshomma. Ei, mä olen aina ollut varsin katkonainen nukkuja. Ihmettelen näitä tyyppejä, jotka kertovat heräävänsä kerran pari yössä. Mä herään ehkä 50-100 kertaa. Sellaisia yöunia, kun herään vain kerran-pari yössä, on minulla vuodessa yhden käden sormilla laskettava määrä.
Se vähän huollettaa siinä mielessä, kun tiedän ettei 5 tunnin yöunet riitä. Ja sitten viikonloppu menee pilalle kun pitää maksella univelkoja. Pelkään, että sairastun fyysisesti johonkin pysyvään sairauteen.
Ei vaan meinaa nukahtaa, vaikka olisi miten väsynyt. Yleensä nukun parhaiten neljän jälkeen aamuyöstä, ja erityisesti silloin kun herätyskello herättää.
Näen myös paljon unia. Järkeviä unia, niissä on aina joku selvä juonikulku. Mutta perusunia; vain pari toistuvaa teemaa - joko olen armeijassa 500 päivää kestävissä kertausharjoituksissa tai sitten retkahdan röökilakossa. Samapa tuo, uneni ovat 99% painajaisia. Olen varma, että myös unien laatu vaikuttaa vireystasooni.
Mikä neuvoksi?
Unirytmi on tietysti yksi. En tosin usko siihen. Vaikka nukkuisin arkisin säännölliseen aikaan ja viikonloppuisinkin välillä 00-09, niin en usko olevani yhtään sen virkeämpi aamuisin.
Päikkäreistä olen pyrkinyt luopumaan, mutta siinä on sekin riski, että en siltikiin nukahda ajoissa, ja olen seuraavana päivänä vielä väsyneempi.
Olen pyrkinyt luopumaan pelottavista tv-ohjelmista ja jopa myös managerista juuri ennen yöpuulle siirtymistä. Tuntuu, ettei vaikutusta.
Huoneen lämpötila on passelit 23 astetta. Yhtään kylmempää se ei voi olla. Jos joku nukkuu kylmemmässä omasta tahdostaan, niin kehoittaisin hakeutumaan jonnekin pääklinikalle.
Sängyssäkään vika ei voi olla, eikä vuodevaatteissa. Yhtä paskasti nukkuu missä tahansa.
Alkoholi kyllä heikentää yöunia, sen mä tiedän. Jo vähäinenkin määrä. Vaikka joisin alkuillasta vain yhden tuopin, niin unet ovat heihei sen jälkeen. Saatikka jos joisi monta; sammua voi aina, mutta ne jotka vannovat yömyssyn nimeen, niin kehoittaisin hakeutumaan jonnekin päälääkärille.Syöminen puolestaan... enpä ole huomannut, onko sillä väliä nukkuuko maha täynnä vai ei.
Mutta joo. Jos nyt lähden nukkumaan ja nukahdan heti, niin ennätän nukkumaan sen reilun 6 tuntia. Todennäköisesti kuitenkin sen viisi. Jos hyvin käy.
Öitä!
EDIT: Tulihan sitä taas 3,5 tunnin yöunet. Ensin pari tuntia, sitten kolme tuntia valvomista, sitten vielä 1,5h unta. Huoh.
Se vähän huollettaa siinä mielessä, kun tiedän ettei 5 tunnin yöunet riitä. Ja sitten viikonloppu menee pilalle kun pitää maksella univelkoja. Pelkään, että sairastun fyysisesti johonkin pysyvään sairauteen.
Ei vaan meinaa nukahtaa, vaikka olisi miten väsynyt. Yleensä nukun parhaiten neljän jälkeen aamuyöstä, ja erityisesti silloin kun herätyskello herättää.
Näen myös paljon unia. Järkeviä unia, niissä on aina joku selvä juonikulku. Mutta perusunia; vain pari toistuvaa teemaa - joko olen armeijassa 500 päivää kestävissä kertausharjoituksissa tai sitten retkahdan röökilakossa. Samapa tuo, uneni ovat 99% painajaisia. Olen varma, että myös unien laatu vaikuttaa vireystasooni.
Mikä neuvoksi?
Unirytmi on tietysti yksi. En tosin usko siihen. Vaikka nukkuisin arkisin säännölliseen aikaan ja viikonloppuisinkin välillä 00-09, niin en usko olevani yhtään sen virkeämpi aamuisin.
Päikkäreistä olen pyrkinyt luopumaan, mutta siinä on sekin riski, että en siltikiin nukahda ajoissa, ja olen seuraavana päivänä vielä väsyneempi.
Olen pyrkinyt luopumaan pelottavista tv-ohjelmista ja jopa myös managerista juuri ennen yöpuulle siirtymistä. Tuntuu, ettei vaikutusta.
Huoneen lämpötila on passelit 23 astetta. Yhtään kylmempää se ei voi olla. Jos joku nukkuu kylmemmässä omasta tahdostaan, niin kehoittaisin hakeutumaan jonnekin pääklinikalle.
Sängyssäkään vika ei voi olla, eikä vuodevaatteissa. Yhtä paskasti nukkuu missä tahansa.
Alkoholi kyllä heikentää yöunia, sen mä tiedän. Jo vähäinenkin määrä. Vaikka joisin alkuillasta vain yhden tuopin, niin unet ovat heihei sen jälkeen. Saatikka jos joisi monta; sammua voi aina, mutta ne jotka vannovat yömyssyn nimeen, niin kehoittaisin hakeutumaan jonnekin päälääkärille.Syöminen puolestaan... enpä ole huomannut, onko sillä väliä nukkuuko maha täynnä vai ei.
Mutta joo. Jos nyt lähden nukkumaan ja nukahdan heti, niin ennätän nukkumaan sen reilun 6 tuntia. Todennäköisesti kuitenkin sen viisi. Jos hyvin käy.
Öitä!
EDIT: Tulihan sitä taas 3,5 tunnin yöunet. Ensin pari tuntia, sitten kolme tuntia valvomista, sitten vielä 1,5h unta. Huoh.
tiistai 22. marraskuuta 2011
97# Bileet
Viikonloppu meni bilettäessä. Oikein sellaiset megabileet, joissa en muista käyneeni vuosiin. Vanhoja kavereita tuli nähtyä vuosien takaa. Sellaisia, jotka ovat asuvat maakunnista, ja joita ei ole jaksanut tavata. Ja ihmettelen, miksei.
Hauska oli kuitenkin nähdä, ettei kukaan heistä ollut muuttunut. Samanlaisia olivat kuin heidät oli oppinut tuntemaan. Ehkäpä sitä on itsekin pysynyt aina yhtä idioottina. Ja mahtaako sitä koskaan kasvaakkaan aikuiseksi?
Viikonlopusta jäi eri hyvä fiilis. Vanhojen kavereiden lisäksi tapasin koko joukon uusia ja kummallisia tyyppejä. Ja muutenkin on alkanut tuntumaan siltä, etten ole niin yksinäinen enää kun aiemmin kirjoitin. Toki oli retkellä hintaakin; ei ehkä maksettavaa euroissa mitenkään tolkuttomasti, mutta valvominen ja juhliminen on raskasta. Juopottelu ja huono ruokavalio tuntui kropassa vielä eilen, valvominen vielä tänäänkin. Raskaat huvit vaatisivat kevyet työt.
Ensi viikonloppuna sitten firman pikkujoulut. Kaikkein viisaimminhan sitä tekisi jättäytymällä niistä kinkereistä pois, mutta oppimiskykyni (aikaisemmista vuosista) taitaa olla lähellä nollaa. Mutta jos sen jälkeen siirtyisi viettämään kuuliaista hiljaiseloa taas.
Hauska oli kuitenkin nähdä, ettei kukaan heistä ollut muuttunut. Samanlaisia olivat kuin heidät oli oppinut tuntemaan. Ehkäpä sitä on itsekin pysynyt aina yhtä idioottina. Ja mahtaako sitä koskaan kasvaakkaan aikuiseksi?
Viikonlopusta jäi eri hyvä fiilis. Vanhojen kavereiden lisäksi tapasin koko joukon uusia ja kummallisia tyyppejä. Ja muutenkin on alkanut tuntumaan siltä, etten ole niin yksinäinen enää kun aiemmin kirjoitin. Toki oli retkellä hintaakin; ei ehkä maksettavaa euroissa mitenkään tolkuttomasti, mutta valvominen ja juhliminen on raskasta. Juopottelu ja huono ruokavalio tuntui kropassa vielä eilen, valvominen vielä tänäänkin. Raskaat huvit vaatisivat kevyet työt.
Ensi viikonloppuna sitten firman pikkujoulut. Kaikkein viisaimminhan sitä tekisi jättäytymällä niistä kinkereistä pois, mutta oppimiskykyni (aikaisemmista vuosista) taitaa olla lähellä nollaa. Mutta jos sen jälkeen siirtyisi viettämään kuuliaista hiljaiseloa taas.
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
96# Lätkä
Jääkiekko. Lätkä. Tai hei, jääkyykkä.
Parhaiten lajia kuvaa kuitenkin kendo; sellaista aivotonta kepillähakkaamista, jossa yritetään osua liikkuvaan kohteeseen, joko toiseen ihmiseen tai sitten pieneen mustaan kiekkoon.
Huolestuttavinta asiassa on, että jotkut todella haluavat mennä seuraamaan kun joku aivokääpiöporukka harrastaa tätä kyseistä tekemistä. Tai eivät he harrasta, vaan tekevät sitä elääkseen. Työkseen. Käsittämätöntä. Mä luin kerran suomalaisesta naislentopalloilijasta, joka pelasi lentopalloa Malediivien liigassa. Se on melkein yhtä älytöntä kuin jääkiekon peluu ammatikseen luoteisvenäjän maakunnassa.
Mitään lahjojahan näillä luistinsankareilla ei ole. Kuka tahansa voi hankkia ammatin jääkiekosta, jos on jo lapsesta saakka ollut riittävän tyhmä luistellakseen rinkiä sohimassa kumilätkää. Lahja on jokinsynnynnäinen taito, kuten esimerkiksi lauluääni tai piirrustustaito tai älykkyys. Jääkiekkoa ei voi osata harjoittelematta, vaan se pitää opetella. Mutta kenellä riittää mielenkiinto potkia menemään jäädytetyllä vesialustalla. Hallien hienhajussa, aivottomien ihmisten huudellessa aivottomia kannustuksiaan ja haukkumisiaan? Lajiin kuuluu voimakkaasti vielä sellainen ällö-maskuliinen habita; kun ei saada hakattua vastustajaa tarpeeksi mailoilla, niin tempastaan turhautuneena hanskat jäihin ja aletaan hakkaamaan toista nyrkein. Hoh hoijaa.
Ja tätä sitten seurataan koko talvikausi. On meillä IFK, HPK, Saipa, KooKoo. Ketä kiinnostaa, ei tajuu.
Keväisin sitten mitellään oikein maailmanmestaruuskisat. Rukoilen joka kerta, että Suomi pärjäisi mahdollisimman huonosti. Maailmanmestaruus on pahinta pärtsäröintiä, mitä voi edes esiintyä. Maksimaalinen 100%, aivan kuin junttiuden absoluuttinen kiehumispiste. Ja moisen marginaalilajin takia.
Näin kerran ohjelman eräästä turkulaisesta kiekkotähdestä. Veti aika hiljaseksi. Kaveri taisi käydä koulua neljä luokkaa, ja vasta Jortikka sai kaverin oppimaan lukemaan tämän ollessa 16-vuotias. Seikkailut NHL:ssä olivat oma lukunsa; hän liikkui paikasta toiseen ja operoi Jari Kurrin väsäämillä lapuilla, joihin oli englanniksi kirjoitettu esitettävät asiat kullekin toimihenkilölle tilanteen mukaan. Ja tällainen sitten tienaa kuukaudessa mun vuosipalkan moninkertaisesti.
Tuli siis vaan mieleen koko kiekkolaji, kun eilen katselin sivusilmällä Suomen futisosaamista Tanskaa vastaan. Hävittiin, kuinkas muuten. Ja se on jääkiekon vika, että Suorni on niin paska. Lätkä syö jalkapallon leipää. Jos kukaan ei pelaisi lätkää, nämäkin junnuresurssit saataisiin satsamaan lajiin, mitä koko maailma sentään arvostaa.
Minulla on siis kaksi unelmaa, jotka toivoisin loppuelämäni aikana näkeväni: Suomi futiksen arvokisoissa ja Suomi jääkiekon B-sarjassa.
Parhaiten lajia kuvaa kuitenkin kendo; sellaista aivotonta kepillähakkaamista, jossa yritetään osua liikkuvaan kohteeseen, joko toiseen ihmiseen tai sitten pieneen mustaan kiekkoon.
Huolestuttavinta asiassa on, että jotkut todella haluavat mennä seuraamaan kun joku aivokääpiöporukka harrastaa tätä kyseistä tekemistä. Tai eivät he harrasta, vaan tekevät sitä elääkseen. Työkseen. Käsittämätöntä. Mä luin kerran suomalaisesta naislentopalloilijasta, joka pelasi lentopalloa Malediivien liigassa. Se on melkein yhtä älytöntä kuin jääkiekon peluu ammatikseen luoteisvenäjän maakunnassa.
Mitään lahjojahan näillä luistinsankareilla ei ole. Kuka tahansa voi hankkia ammatin jääkiekosta, jos on jo lapsesta saakka ollut riittävän tyhmä luistellakseen rinkiä sohimassa kumilätkää. Lahja on jokinsynnynnäinen taito, kuten esimerkiksi lauluääni tai piirrustustaito tai älykkyys. Jääkiekkoa ei voi osata harjoittelematta, vaan se pitää opetella. Mutta kenellä riittää mielenkiinto potkia menemään jäädytetyllä vesialustalla. Hallien hienhajussa, aivottomien ihmisten huudellessa aivottomia kannustuksiaan ja haukkumisiaan? Lajiin kuuluu voimakkaasti vielä sellainen ällö-maskuliinen habita; kun ei saada hakattua vastustajaa tarpeeksi mailoilla, niin tempastaan turhautuneena hanskat jäihin ja aletaan hakkaamaan toista nyrkein. Hoh hoijaa.
Ja tätä sitten seurataan koko talvikausi. On meillä IFK, HPK, Saipa, KooKoo. Ketä kiinnostaa, ei tajuu.
Keväisin sitten mitellään oikein maailmanmestaruuskisat. Rukoilen joka kerta, että Suomi pärjäisi mahdollisimman huonosti. Maailmanmestaruus on pahinta pärtsäröintiä, mitä voi edes esiintyä. Maksimaalinen 100%, aivan kuin junttiuden absoluuttinen kiehumispiste. Ja moisen marginaalilajin takia.
Näin kerran ohjelman eräästä turkulaisesta kiekkotähdestä. Veti aika hiljaseksi. Kaveri taisi käydä koulua neljä luokkaa, ja vasta Jortikka sai kaverin oppimaan lukemaan tämän ollessa 16-vuotias. Seikkailut NHL:ssä olivat oma lukunsa; hän liikkui paikasta toiseen ja operoi Jari Kurrin väsäämillä lapuilla, joihin oli englanniksi kirjoitettu esitettävät asiat kullekin toimihenkilölle tilanteen mukaan. Ja tällainen sitten tienaa kuukaudessa mun vuosipalkan moninkertaisesti.
Tuli siis vaan mieleen koko kiekkolaji, kun eilen katselin sivusilmällä Suomen futisosaamista Tanskaa vastaan. Hävittiin, kuinkas muuten. Ja se on jääkiekon vika, että Suorni on niin paska. Lätkä syö jalkapallon leipää. Jos kukaan ei pelaisi lätkää, nämäkin junnuresurssit saataisiin satsamaan lajiin, mitä koko maailma sentään arvostaa.
Minulla on siis kaksi unelmaa, jotka toivoisin loppuelämäni aikana näkeväni: Suomi futiksen arvokisoissa ja Suomi jääkiekon B-sarjassa.
tiistai 15. marraskuuta 2011
95# Talko
Meillä oli viikonloppuna taloyhtiön talko. Ei ollut monia talkoita, yhdet vain. Ranskaksi talkaux. Vähän sama kuin että jalassani on shortsi ja pöydälläni on Fiskarsin saksi. Ei esimerkisesti Saksetkäsi-Edward, Ala- ja Ylä-Sakset taikka housutpuku.
Mutta joo siis. Pihalle oli hommattu oikein semmonen jätelava, mihin asukkaat sai tuoda häkkikellareistaan ja vinteistään romua. Plus rappukäytävälle säilytetyt, kenellekkään kuulumattomat ikivanhat romut ja mööpelit piti roudata sinne myös. Mä olin vähän skeptinen, koska kuka muka vapaaehtoisesti alkaa sellaiseen hommaan jos ei ole pakko. Siis jos ei ole määrättyjä tekijöitä? Ei semmonen kommunisti-tyyppinen työ sovi, kyllä pitäisi olla jonkinlainen porkkana, tai muuten porukka rupeaa lintsaamaan.
Hämmästys oli kuitenkin suuri, kun perjantaina tulin duunista niin jätelava oli täytetty jo ylipuolin välin. Vaikka lava saapunut aamulla vasta. Mä ehdin myös käväisemään vintillä, mutta siinä vaiheessa iski laiskuus ja ajattelin, että mitäpä jos jätelava saapuu ensi vuonnakin, niin kattellaan asiaa sitten uudelleen. Muutenhan mä joudun tekemään mahdollisesti kaksinkertaisen työn; ensin vien kamoja tänä vuonna, ja hamstraan lisää romua vuoden mittaan vintille, ja sitten juodun kuitenkin myös seuraavana vuonna roudariksi.
Puolustukseksi voinen sanoa, että vintti ei nyt aivan täysin toivottamassa tilassa ollut + siellä oli myös jotain mutsin kamoja myös siististi paketoituna. Enhän mä voi tietää mitä siellä on, enkä tosiaankaan alkanut availemaan niitä pakaaseja. Ja lisäksi oli vintti pimeänä, säkkipimeänä suorastaan, sinne olisi tarvinnut jonkun lampunkin.
Muistan kun eräänä vuonna menin vintille katsomaan tilannetta, ja koppiini oli murtauduttu. Siinä missä normaalissa taloyhtiössä häkki olisi tyhjätty niin tuolla se täytettiin romulla!! Uskomatonta. Noh, kostoksi sitten kannoin minulle kuulumattomat romut käytävälle, ja nyt niitä sitten tyhjättiin. Sehän olisi siis ollut kohtuullista jos minä olisin ollut tyhjennysprojektissa mukana. Mutta silloin mä olin vain pelkkä vuokralainen, joten eihän talko minua koske. No nyt sitten kun minustakin on tullut porvarillinen osakkeenomistaja, niin en kai mä nyt ala edellisten vuokralaisten sikailuja korjaamaan?
Okei, myönnetään, että hiukan omatunto kolkutteli kun lauantaina kuuntelin rappukäytävästä kuuluvaa ähinää. Taisi siellä hikikin haista =D
Siltikään mä en tiedä naapurustosta muuta kuin pari mökästävää ja silloin tällöin rappukäytävässä asustelevaa juoppoa. Ja kun en mä tunne naapureita, niin aina helpompi minulle vältellä heitä. Tuskin hekään tuntevat minua eivätkä osaa minua kaivata. Mun suhtautuminen naapureihin on sitä, jos olen lähdössä ulos ja kuulen jonkun kolistelevan rapussa, niin odotan että naapuri on päässyt turvallisesti kotiin / ulos.
Mulle tuli juuri semmoinen yhtiökokouskutsu, mutta kun mä en ole semmosessa koskaan ollut niin enhän mä voi mennä sinne itteäni munaamaan. Yritin kyllä lahjoa porukoita, että olisivat menneet valtakirjalla puolestani sinne, mutta eivät hekään suostuneet. Noh, täytyy toivoa etteivät ne ala mihinkään kalliisiin hankkeisiin... niin sitä mä vaan, että siellä yhtiökokouksessa olisi varmaan tutustunut muutamiin naapureihin. Mutta arvatkaas mitä? Ei kiinnosta! Parin vuoden päästä muutan joka tapauksessa helvettiin tuolta...
Mitähän muuta kertoisin taloyhtiöstäni? Vanha kämppä, olen varma että kellarissa kummittelee, hiiriongelma ollut vuosikymmeniä eikä sitäkään saada kuntoon. Pyöräkellariin oli murtauduttu. Talonmies on laiska kuin saapas. Ei edes käytä lehtipuhallinta klo 7 aikaan aamulla kuten muissa kunniakkaissa taloyhtiöissä. Rappukäytävässä lemuaa kamalasti. Äänieristystä ei ole. Asunto on talvisin jääkylmä ja kesäisin tulikuuma. Alakerran akka polttaa kesäisin röökiä parvekkeellaan. Kakarat pelaavat fudista etupihan ruohikolla. Jätekatoksessa on jos jonkinlaista kierrätysastiaa, mutta käyttääko niitä kukaan? Autotalleja on 6 kpl. Yhtiövastike kallistuu vuosittain kun tonttivuokraa korotetaan. Putkiremontti on sentään tehty. Pihalta puuttuu suuret lehtipuut, eikä haravoimistalkoa erikseen järjestetä; pienimuotoisemmat puuhat hoidetaan pari kertaa vuodessa, jolloin hoidetaan taloyhtiön pienet nikkaroinnit ja siistimiset.
Semmonen on talkohenki meidän taloyhtiössä. Mitä minä sitä suotta pilaamaan.
Mutta joo siis. Pihalle oli hommattu oikein semmonen jätelava, mihin asukkaat sai tuoda häkkikellareistaan ja vinteistään romua. Plus rappukäytävälle säilytetyt, kenellekkään kuulumattomat ikivanhat romut ja mööpelit piti roudata sinne myös. Mä olin vähän skeptinen, koska kuka muka vapaaehtoisesti alkaa sellaiseen hommaan jos ei ole pakko. Siis jos ei ole määrättyjä tekijöitä? Ei semmonen kommunisti-tyyppinen työ sovi, kyllä pitäisi olla jonkinlainen porkkana, tai muuten porukka rupeaa lintsaamaan.
Hämmästys oli kuitenkin suuri, kun perjantaina tulin duunista niin jätelava oli täytetty jo ylipuolin välin. Vaikka lava saapunut aamulla vasta. Mä ehdin myös käväisemään vintillä, mutta siinä vaiheessa iski laiskuus ja ajattelin, että mitäpä jos jätelava saapuu ensi vuonnakin, niin kattellaan asiaa sitten uudelleen. Muutenhan mä joudun tekemään mahdollisesti kaksinkertaisen työn; ensin vien kamoja tänä vuonna, ja hamstraan lisää romua vuoden mittaan vintille, ja sitten juodun kuitenkin myös seuraavana vuonna roudariksi.
Puolustukseksi voinen sanoa, että vintti ei nyt aivan täysin toivottamassa tilassa ollut + siellä oli myös jotain mutsin kamoja myös siististi paketoituna. Enhän mä voi tietää mitä siellä on, enkä tosiaankaan alkanut availemaan niitä pakaaseja. Ja lisäksi oli vintti pimeänä, säkkipimeänä suorastaan, sinne olisi tarvinnut jonkun lampunkin.
Muistan kun eräänä vuonna menin vintille katsomaan tilannetta, ja koppiini oli murtauduttu. Siinä missä normaalissa taloyhtiössä häkki olisi tyhjätty niin tuolla se täytettiin romulla!! Uskomatonta. Noh, kostoksi sitten kannoin minulle kuulumattomat romut käytävälle, ja nyt niitä sitten tyhjättiin. Sehän olisi siis ollut kohtuullista jos minä olisin ollut tyhjennysprojektissa mukana. Mutta silloin mä olin vain pelkkä vuokralainen, joten eihän talko minua koske. No nyt sitten kun minustakin on tullut porvarillinen osakkeenomistaja, niin en kai mä nyt ala edellisten vuokralaisten sikailuja korjaamaan?
Okei, myönnetään, että hiukan omatunto kolkutteli kun lauantaina kuuntelin rappukäytävästä kuuluvaa ähinää. Taisi siellä hikikin haista =D
Siltikään mä en tiedä naapurustosta muuta kuin pari mökästävää ja silloin tällöin rappukäytävässä asustelevaa juoppoa. Ja kun en mä tunne naapureita, niin aina helpompi minulle vältellä heitä. Tuskin hekään tuntevat minua eivätkä osaa minua kaivata. Mun suhtautuminen naapureihin on sitä, jos olen lähdössä ulos ja kuulen jonkun kolistelevan rapussa, niin odotan että naapuri on päässyt turvallisesti kotiin / ulos.
Mulle tuli juuri semmoinen yhtiökokouskutsu, mutta kun mä en ole semmosessa koskaan ollut niin enhän mä voi mennä sinne itteäni munaamaan. Yritin kyllä lahjoa porukoita, että olisivat menneet valtakirjalla puolestani sinne, mutta eivät hekään suostuneet. Noh, täytyy toivoa etteivät ne ala mihinkään kalliisiin hankkeisiin... niin sitä mä vaan, että siellä yhtiökokouksessa olisi varmaan tutustunut muutamiin naapureihin. Mutta arvatkaas mitä? Ei kiinnosta! Parin vuoden päästä muutan joka tapauksessa helvettiin tuolta...
Mitähän muuta kertoisin taloyhtiöstäni? Vanha kämppä, olen varma että kellarissa kummittelee, hiiriongelma ollut vuosikymmeniä eikä sitäkään saada kuntoon. Pyöräkellariin oli murtauduttu. Talonmies on laiska kuin saapas. Ei edes käytä lehtipuhallinta klo 7 aikaan aamulla kuten muissa kunniakkaissa taloyhtiöissä. Rappukäytävässä lemuaa kamalasti. Äänieristystä ei ole. Asunto on talvisin jääkylmä ja kesäisin tulikuuma. Alakerran akka polttaa kesäisin röökiä parvekkeellaan. Kakarat pelaavat fudista etupihan ruohikolla. Jätekatoksessa on jos jonkinlaista kierrätysastiaa, mutta käyttääko niitä kukaan? Autotalleja on 6 kpl. Yhtiövastike kallistuu vuosittain kun tonttivuokraa korotetaan. Putkiremontti on sentään tehty. Pihalta puuttuu suuret lehtipuut, eikä haravoimistalkoa erikseen järjestetä; pienimuotoisemmat puuhat hoidetaan pari kertaa vuodessa, jolloin hoidetaan taloyhtiön pienet nikkaroinnit ja siistimiset.
Semmonen on talkohenki meidän taloyhtiössä. Mitä minä sitä suotta pilaamaan.
maanantai 14. marraskuuta 2011
94# Orava
Pp:n kanssa tehtiin isänpäivän lenkki hautuumaalle. Joskin meillä oli toissijaiset agendat kuin mulla visitoojilla, me nimittäin etsittiin sieltä elämää. Oravia.
Oravien ruokkimen, tai eläniten nyt ylipäätään, on jotenkin niin... hauskaa? En tiedä onko hauska oikea sana? Siinä pääsee kuitenkin leikkimään jotenkin sadistista ruoan haltijaa, kuin jumalaa, joka päättää ketä ravitaan ja ketä alitaan. Kuten ihmisissäkin, niin ahneus määrää oravien keskuudessakin; saimme samaan läjään kolme oravaa. Yksi oravista, suurin kaikista, oli selvästi pomo. Se oli myös kaikkein rohkein, eikä epäröinyt ollenkaan tulla kädelle (eikä tässä nyt semmoisesta kädellä käymisestä puhuta). Hän söi kuin ahmatti, ajoi toiset ruokailijat välittömästi tiehensä.
Pienin kaikista oli myös arin ja tyhmin; vaikka kerran saatiinkin tämä joukon pomo-oravan huomio kiinnitettyä muualle niin, että pieninkin uskalsi tulla syömään, niin reppana oli niin pöljä että haisteli vain kättäni ja lopuksi yritti alkaa syömään keskisormeani. Hän ei iltapäivän syömingeistä montaa jyvää kostunut. Mitään ei ollut opittavissa tästä, pysyi pienenä ja pöljänä jatkossakin siinä missä pomo-orava kasvatti egoaan ja fyysistä kokoaan.
Ruokki sitä oravia tai sorsia tms, niin aina tulee sellainen luonnonvastainen puolustusreaktio, että yrittää hyysätä niitä kaikkein heikoimpiakin yksilöitä. Niitä jotka pyörivät reuna-alueilla ja yrittävät saada jonkin murenan ruokaa jos koviksilta jää huomaamatta. Röyhkeys ja sikamaisuus rulaa, mutta kärsivällisyys erottaa meidät alemmista lajeista.
Oli niin tai näin, niin ruokinta oli hauskaa. Aluksi ei meinannut löytää oravan oravaa, ja kun jonkin yksittäisen löysikin, niin joku saakelin lapsiperhe tuli välittömästi mökäämään ja ajamaan oravaiset pois. Kyllä pennut on raivostuttavia kun silleen pilaavat toisten pienet ilot. Pennuilla on kuitenkin koko ajan lomaa, ei tarvii huolehtia mistään eivätkä maksa verojakaan. Ja sitten pitää vielä aikuisten pienet sunnuntai-ilotkin pilata. Ovat ihmiskunnan ahmatteja.
Metka muuten huomata, että osa oravista oli jo sonnustautuneet harmaisiin talvitakkeihin, mutta osa paineli vielä täysin kesäasetuksilla. Tunsin jälkimmäisiä kohtaan jonkinlaista sielujen sympatiaakin, kun itsekin hytisin kesätakissa. Ei anneta periksi talvelle ennen kuin on aivan pakko. Kesätakki yksillä, talvi kaikilla.
Oravien ruokkimen, tai eläniten nyt ylipäätään, on jotenkin niin... hauskaa? En tiedä onko hauska oikea sana? Siinä pääsee kuitenkin leikkimään jotenkin sadistista ruoan haltijaa, kuin jumalaa, joka päättää ketä ravitaan ja ketä alitaan. Kuten ihmisissäkin, niin ahneus määrää oravien keskuudessakin; saimme samaan läjään kolme oravaa. Yksi oravista, suurin kaikista, oli selvästi pomo. Se oli myös kaikkein rohkein, eikä epäröinyt ollenkaan tulla kädelle (eikä tässä nyt semmoisesta kädellä käymisestä puhuta). Hän söi kuin ahmatti, ajoi toiset ruokailijat välittömästi tiehensä.
Pienin kaikista oli myös arin ja tyhmin; vaikka kerran saatiinkin tämä joukon pomo-oravan huomio kiinnitettyä muualle niin, että pieninkin uskalsi tulla syömään, niin reppana oli niin pöljä että haisteli vain kättäni ja lopuksi yritti alkaa syömään keskisormeani. Hän ei iltapäivän syömingeistä montaa jyvää kostunut. Mitään ei ollut opittavissa tästä, pysyi pienenä ja pöljänä jatkossakin siinä missä pomo-orava kasvatti egoaan ja fyysistä kokoaan.
Ruokki sitä oravia tai sorsia tms, niin aina tulee sellainen luonnonvastainen puolustusreaktio, että yrittää hyysätä niitä kaikkein heikoimpiakin yksilöitä. Niitä jotka pyörivät reuna-alueilla ja yrittävät saada jonkin murenan ruokaa jos koviksilta jää huomaamatta. Röyhkeys ja sikamaisuus rulaa, mutta kärsivällisyys erottaa meidät alemmista lajeista.
Oli niin tai näin, niin ruokinta oli hauskaa. Aluksi ei meinannut löytää oravan oravaa, ja kun jonkin yksittäisen löysikin, niin joku saakelin lapsiperhe tuli välittömästi mökäämään ja ajamaan oravaiset pois. Kyllä pennut on raivostuttavia kun silleen pilaavat toisten pienet ilot. Pennuilla on kuitenkin koko ajan lomaa, ei tarvii huolehtia mistään eivätkä maksa verojakaan. Ja sitten pitää vielä aikuisten pienet sunnuntai-ilotkin pilata. Ovat ihmiskunnan ahmatteja.
Metka muuten huomata, että osa oravista oli jo sonnustautuneet harmaisiin talvitakkeihin, mutta osa paineli vielä täysin kesäasetuksilla. Tunsin jälkimmäisiä kohtaan jonkinlaista sielujen sympatiaakin, kun itsekin hytisin kesätakissa. Ei anneta periksi talvelle ennen kuin on aivan pakko. Kesätakki yksillä, talvi kaikilla.
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
93# Youtube
Yksi eniten vierailemistani internet-sivustoista on Youtube. Siellä tulee käytyä monta kertaa päivittäin. Se ei ehkä ole tärkein sivusto, mutta saittivierailuja on varmasti eniten.
Käyn yleensä kuuntelemassa Youtubessa biisejä, mutta toisinaan myös ohjeita jonkun jutun tekemiseen / korjaamiseen / tms., joten kyllä siitä saa hyötyäkin aikaiseksi jos tahtoopi. Sitten mulla on muutamia lempivideoita, joita käyn katselemassa silloin tällöin, kuitenkin säännöllisesti. Yhteistä näille on, että kaikki ovat huumori-kategorian alle suuntautuvia - ainakin minun mielestäni.
Tässä siis tulee Youtube Top-5 videoni.
Sija 5:
Douchebag bison. Yleensä tämän katsominen helpottaa, kun duunipäivässä on hankaluuksia. Jotenkin tunnen yhtäläisyyttä tuohon riepoteltuun biisoniin, jolla selvästi näyttää olevan huonompi päivä kuin minulla.
Sija 4:
Reason not to Drink and Ride. Tämän videon katselu taas auttaa, jos on tullut humalapäissään töpättyä. Videossa seikkaillaan Hannu Karpon kanssa 80-luvun kesäisessä maalaiskylässä. Lisäksi päänäyttelijän lopun rentoutumisasento on vailla luokkaansa.
Sija 3:
Stupid granny. Kuvanlaatu on heikko - luultavasti kännykkäkameralla kuvattu, mutta ihmisten typeryys ja vahingonilo jaksaa naurattaa aina vaan.
Sija 2:
Urheiludokumentti - The Sports Documentary: Vähän pidempi video, johon on kuitenkin käytetty paljon aikaa, vaivaa ja lahjoja. Päänäyttelijän ulkonäkö on vailla vertaansa, jämähtänyt 80-luvulle sekä kaveri hallitsee lisäksi Turun murteen täydellisesti. Bonuksena youtubesta löytyy myös Making of Urheiludokumentti.
Sija 1:
Viina ei lopukkaan. Sanotaanko näin, että pelkkä yksittäinen video ei nouse edes top-10, mutta djpate246 on eräänlainen ilmiö. Hänellä on youtubessa tuhansia videoita, aiheiden käsitellessä teknisten laitteiden korjausta, kalsarikännäilyä tai epäterveellisten ruokien valmistelua, kera täysin kummallisen kieliopin. Hän on jotenkin paljon vakuuttavampi ja läheisempi kuin Viheraho ja Markorepairs, vaikka yhtenäistä näille kolmelle on käsittämättömän paskaiset ja sekaiset asunnot. Joka tapauksessa, kaveri on muuttanut hieman ajatusmaailmaani, ja on youtuben merkittävin käyttäjä, jolle ykkössijan luovuttaminen on ainoa oikea vaihtoehto.
Käyn yleensä kuuntelemassa Youtubessa biisejä, mutta toisinaan myös ohjeita jonkun jutun tekemiseen / korjaamiseen / tms., joten kyllä siitä saa hyötyäkin aikaiseksi jos tahtoopi. Sitten mulla on muutamia lempivideoita, joita käyn katselemassa silloin tällöin, kuitenkin säännöllisesti. Yhteistä näille on, että kaikki ovat huumori-kategorian alle suuntautuvia - ainakin minun mielestäni.
Tässä siis tulee Youtube Top-5 videoni.
Sija 5:
Douchebag bison. Yleensä tämän katsominen helpottaa, kun duunipäivässä on hankaluuksia. Jotenkin tunnen yhtäläisyyttä tuohon riepoteltuun biisoniin, jolla selvästi näyttää olevan huonompi päivä kuin minulla.
Sija 4:
Reason not to Drink and Ride. Tämän videon katselu taas auttaa, jos on tullut humalapäissään töpättyä. Videossa seikkaillaan Hannu Karpon kanssa 80-luvun kesäisessä maalaiskylässä. Lisäksi päänäyttelijän lopun rentoutumisasento on vailla luokkaansa.
Sija 3:
Stupid granny. Kuvanlaatu on heikko - luultavasti kännykkäkameralla kuvattu, mutta ihmisten typeryys ja vahingonilo jaksaa naurattaa aina vaan.
Sija 2:
Urheiludokumentti - The Sports Documentary: Vähän pidempi video, johon on kuitenkin käytetty paljon aikaa, vaivaa ja lahjoja. Päänäyttelijän ulkonäkö on vailla vertaansa, jämähtänyt 80-luvulle sekä kaveri hallitsee lisäksi Turun murteen täydellisesti. Bonuksena youtubesta löytyy myös Making of Urheiludokumentti.
Sija 1:
Viina ei lopukkaan. Sanotaanko näin, että pelkkä yksittäinen video ei nouse edes top-10, mutta djpate246 on eräänlainen ilmiö. Hänellä on youtubessa tuhansia videoita, aiheiden käsitellessä teknisten laitteiden korjausta, kalsarikännäilyä tai epäterveellisten ruokien valmistelua, kera täysin kummallisen kieliopin. Hän on jotenkin paljon vakuuttavampi ja läheisempi kuin Viheraho ja Markorepairs, vaikka yhtenäistä näille kolmelle on käsittämättömän paskaiset ja sekaiset asunnot. Joka tapauksessa, kaveri on muuttanut hieman ajatusmaailmaani, ja on youtuben merkittävin käyttäjä, jolle ykkössijan luovuttaminen on ainoa oikea vaihtoehto.
torstai 10. marraskuuta 2011
92# Sipsit
Niin epäterveellistä ja niin hyvää. Sipsit. Varmaan oluen lisäksi pääsyy siihen miksi olen lihonut 22 kg reilussa kymmenessä vuodessa.
Sipsit. Chips kuten amerikkalaiset sanoisivat, vaikka UK:ssa kyseisellä taikasanalla saisi ranskanperunat. Crisps. Englantilaisten lasten koululounas. Uskomatonta, miten paljon suomalaisilla on tästäkin opittavaa.
Vielä muutama vuosi sitten tarjolla oli vain Taffeleita, makuina tavallinen ja barbecue. Sitten tuli kai Estrella. Erilaiset dipit. Muistan sen riemun, kun kauppaamme tuli ensimmäiset Salt & Vinegar-sipsit. Se on ehdottomasti paras sipsi-maku. Menin välittömästi Estrellan nettisivuille antamaan positiivista palautetta. Vastaus palautteeseen tuli, siinä kerrottiin että suosio oli yllättänyt heidätkin ja sipsit myytiin välittömästi hetkellisesti loppuun ennen uusintapainosta.
Taffel ei ole lähtenyt salt & vinegar-linjalle.
Pringles. Minusta ne maistuvat pahville, mutta Euroopassa käydessäni hamstraan aina purkin pari sinisiä Pringleseitä tuliaisiksi, niitä kun ei täällä Luoteis-Venäjän maakunnassa myydä. Syytä en tiedä. Kysyin sitä kerran maahantuojalta, ja vastattiin, että Vinegar-Pringelesejä ei Suomeen tule.Kamalin makupalkinto menee niin ikään Pringlesille. Se on Wasabi. Pystyin pinnistäen syömään pari, ja loput lensi roskiin. Ja nämä olivat siis ostettu Suomesta. Kyllä, wasabi-sipsejä on täällä myynnissä.
Mikä helvetin kusipää siellä Suomen konttorin tuotevalvonnassa on päättämässä näistä asioista? Joo, ei tuoda Vinegar sipsejä, mutta hetkinen - otetaas Suomen markkinoille nämä hirmuhyvät wasabi-sipsit. Ettei nyt vain olisi joku kommunistien juoni tämä näin? Järki hoi, missä pelaa?
Paras sipsi on tietysti Walker's. Hämmästyin, kuin viime viikolla löysin kaupasta Lay's -sipsejä. Lay's on sama kuin Walker's, mutta jälkimmäistä myydään vain Irlannissa ja UK:ssa ja Maltalla, muualla myydään Lay'sejä. Siitä huolimatta Walker'sit maistuvat paremmilta. Sitä paitsi Walker'sin makuvalikoima on valtava. On tryffelipekonia ja minttumakkaraa jne.
Mutta Lay's, tervetuloa! Tänään löysin kaupasta jopa semmoisen monipakkauksen, jossa oli kolmea eri Lay's-makua, pikkupusseissa yhden jättisäkin sisällä. Cool! Taas yksi pieni, mutta sitäkin tärkeämpi askel kohti Eurooppaa.
Jaahas. Jospas sitä menisi soffalle löhöämään, katsomaan Twin Peaksia ja korkkaisi sipsipussin.
Estrellapussin.
Sipsit. Chips kuten amerikkalaiset sanoisivat, vaikka UK:ssa kyseisellä taikasanalla saisi ranskanperunat. Crisps. Englantilaisten lasten koululounas. Uskomatonta, miten paljon suomalaisilla on tästäkin opittavaa.
Vielä muutama vuosi sitten tarjolla oli vain Taffeleita, makuina tavallinen ja barbecue. Sitten tuli kai Estrella. Erilaiset dipit. Muistan sen riemun, kun kauppaamme tuli ensimmäiset Salt & Vinegar-sipsit. Se on ehdottomasti paras sipsi-maku. Menin välittömästi Estrellan nettisivuille antamaan positiivista palautetta. Vastaus palautteeseen tuli, siinä kerrottiin että suosio oli yllättänyt heidätkin ja sipsit myytiin välittömästi hetkellisesti loppuun ennen uusintapainosta.
Taffel ei ole lähtenyt salt & vinegar-linjalle.
Pringles. Minusta ne maistuvat pahville, mutta Euroopassa käydessäni hamstraan aina purkin pari sinisiä Pringleseitä tuliaisiksi, niitä kun ei täällä Luoteis-Venäjän maakunnassa myydä. Syytä en tiedä. Kysyin sitä kerran maahantuojalta, ja vastattiin, että Vinegar-Pringelesejä ei Suomeen tule.Kamalin makupalkinto menee niin ikään Pringlesille. Se on Wasabi. Pystyin pinnistäen syömään pari, ja loput lensi roskiin. Ja nämä olivat siis ostettu Suomesta. Kyllä, wasabi-sipsejä on täällä myynnissä.
Mikä helvetin kusipää siellä Suomen konttorin tuotevalvonnassa on päättämässä näistä asioista? Joo, ei tuoda Vinegar sipsejä, mutta hetkinen - otetaas Suomen markkinoille nämä hirmuhyvät wasabi-sipsit. Ettei nyt vain olisi joku kommunistien juoni tämä näin? Järki hoi, missä pelaa?
Paras sipsi on tietysti Walker's. Hämmästyin, kuin viime viikolla löysin kaupasta Lay's -sipsejä. Lay's on sama kuin Walker's, mutta jälkimmäistä myydään vain Irlannissa ja UK:ssa ja Maltalla, muualla myydään Lay'sejä. Siitä huolimatta Walker'sit maistuvat paremmilta. Sitä paitsi Walker'sin makuvalikoima on valtava. On tryffelipekonia ja minttumakkaraa jne.
Mutta Lay's, tervetuloa! Tänään löysin kaupasta jopa semmoisen monipakkauksen, jossa oli kolmea eri Lay's-makua, pikkupusseissa yhden jättisäkin sisällä. Cool! Taas yksi pieni, mutta sitäkin tärkeämpi askel kohti Eurooppaa.
Jaahas. Jospas sitä menisi soffalle löhöämään, katsomaan Twin Peaksia ja korkkaisi sipsipussin.
Estrellapussin.
maanantai 7. marraskuuta 2011
91# Soittoääni
Niinkin tärkeää asiaa kuin puhelimen soittoääni. Mikä helvetti se voisi olla? Mä olen tässä nyt pari viikkoa miettinyt, mutten keksi. En ollenkaan.
Jotenkin toivoisin jonkun tunnetun tv-sarjan tunnarin soittoääneksi? Mulla on nykyisin Matkaoppaiden tunnusmusiikki, mutta olen jotenkin kyllästynyt siihen. Sitä ennen oli Back to the future-elokuvien tunnusmusiikki. Pp ehdotti Benny Hill Show'n tunnusta, se on toistaiseksi paras. Mutta ajattelin, jos tulisi vielä joku muu mieleen.
Ihmemies, Ritari Ässä ja Twin Peaks ovat poissuljettuja vaihtoehtoja.
Dallas voisi olla yksi mahdollinen valinta.
Eihän sen nyt välttämättä tarvitse olla tv-tunnarikaan. Kakkospuhelimessa mulla on Poutahaukkojen Paha vaanii biisi (joka sekin tosin on Mies vailla menneisyyttä -elokuvasta). Chris Isaakin Wicked game voisi olla yksi, vaikka Pp ei sitä puoltanutkaan.
Olisikos jollakin jotain ideaa?
Jotenkin toivoisin jonkun tunnetun tv-sarjan tunnarin soittoääneksi? Mulla on nykyisin Matkaoppaiden tunnusmusiikki, mutta olen jotenkin kyllästynyt siihen. Sitä ennen oli Back to the future-elokuvien tunnusmusiikki. Pp ehdotti Benny Hill Show'n tunnusta, se on toistaiseksi paras. Mutta ajattelin, jos tulisi vielä joku muu mieleen.
Ihmemies, Ritari Ässä ja Twin Peaks ovat poissuljettuja vaihtoehtoja.
Dallas voisi olla yksi mahdollinen valinta.
Eihän sen nyt välttämättä tarvitse olla tv-tunnarikaan. Kakkospuhelimessa mulla on Poutahaukkojen Paha vaanii biisi (joka sekin tosin on Mies vailla menneisyyttä -elokuvasta). Chris Isaakin Wicked game voisi olla yksi, vaikka Pp ei sitä puoltanutkaan.
Olisikos jollakin jotain ideaa?
perjantai 4. marraskuuta 2011
90# Seurasaari
Pp on niin loistava keksimään aina kaikenlaisia jänniä retkikohteita. Kuten vaikkapa Suomenlinna helmikuun pakkasilla tai Kreeta heinäkuun helteillä. Tai kuten nyt, Seurasaari marraskuun masentavassa pimeydessä.
Torstaina duunin jälkeen suuntana Seurasaari. Parkkipaikalla oli tilaa. Kello oli jo puoli kuuden pintaan, joten säkkipimeäähän siellä oli, mutta kuka nyt toivoisikaan lunta talveksi sanotaanpa nyt vaikkapa valoa antamaan.
Oli meillä oikein agendakin retkelle, nimittäin tinttien ja oravoiden ruokinta. Varmasti ovat nälkäisiä, vaikkei kävyt vielä jäässä olekaan.
Mä kyllä Pp:tä varottelin, että oravat ja linnut saattaisivat olla talviunilla. Kesällä kun käytiin lenkki heittämässä, niin jaloissa pyöri jos jonkinlaista tuuheahäntäistä kaveria ja linnut pyrähteli hartioilta toiselle. Vaan nyt loistivat kaikki poissaolollaan. Vain tuulen humina pimeässä metsässä. Ei vaikka miten rapisteltiin siemenpussia.
Pari lenkkeilijää nähtiin, mutta ei juuri muuta. Damn se harmittaa, kun on hyvä idea ja lähes voitonvarma tunne onnistumisesta ja sitten käy näin.
Torstaina duunin jälkeen suuntana Seurasaari. Parkkipaikalla oli tilaa. Kello oli jo puoli kuuden pintaan, joten säkkipimeäähän siellä oli, mutta kuka nyt toivoisikaan lunta talveksi sanotaanpa nyt vaikkapa valoa antamaan.
Oli meillä oikein agendakin retkelle, nimittäin tinttien ja oravoiden ruokinta. Varmasti ovat nälkäisiä, vaikkei kävyt vielä jäässä olekaan.
Mä kyllä Pp:tä varottelin, että oravat ja linnut saattaisivat olla talviunilla. Kesällä kun käytiin lenkki heittämässä, niin jaloissa pyöri jos jonkinlaista tuuheahäntäistä kaveria ja linnut pyrähteli hartioilta toiselle. Vaan nyt loistivat kaikki poissaolollaan. Vain tuulen humina pimeässä metsässä. Ei vaikka miten rapisteltiin siemenpussia.
Pari lenkkeilijää nähtiin, mutta ei juuri muuta. Damn se harmittaa, kun on hyvä idea ja lähes voitonvarma tunne onnistumisesta ja sitten käy näin.
torstai 3. marraskuuta 2011
89# Marraskuu
Olen kyllä kohtalaisen kyllästynyt siihen Miljoonasateen renkutukseen, mutta jollain älyttömällä tavalla marraskuu on lempikuukauteni. Tai no, korjataan, että lumeton marraskuu. Jotenkin kun illat ovat pimeät, sää on aina harmaa, luonto on kuihtunut ja muutenkin masentavaa, niin olen kuitenkin aktiivimmillani. Siis siihen saakka, kunnes lumi tulee; sitten syysmasennus vie lopullisen voiton. Vai olisiko se jo talvimasennusta?
Kevääseen on puoli vuotta. Ei pidä ajatella asiaa silleenkään.
Okei, marraskuu on kivoin. Sitten ovat varmaan kesäkuukaudet järjestyksessä heinäkuu, kesäkuu, elokuu. Toukokuussa olen aina stressaavimmillani, mutta valitaan se silti. Eipäs, kyllä huhtikuu on parempi. Lumeton huhtikuu. Syyskuussa tulee viimeistään masennus, mutta on se lokakuuta parempi. Joulukuu on aina kovin huomaamaton, odotusta täynnä. Maaliskuu on paska. Helmikuu on tosi paska, vaikka valon määrä lisääntyykin, aurinkoisia säitä on enempi, mutta mitä siitä hyötyy kun on niin vittumaisen kylmä?
Ja sokerina pohjalla, tammikuu on kaikkein paskin. Se kuukausi tuntuu kestävänkin ikuisuuden. Pitäisi viettää tipatonta. Joulu on muisto - jos joulusta nyt ylipäätänsä pitää mutta katkaiseehan se arkirutiinit kivasti - ja sää vain kylmenee ja huononee ja ulkona on säkkipimeää eikä mitään hupia tiedossa mistään suunnalta.
Onneksi siihen on kaksi kuukautta vielä aikaa. Nautitaan nyt tästä lumettomasta marraskuusta.
Kevääseen on puoli vuotta. Ei pidä ajatella asiaa silleenkään.
Okei, marraskuu on kivoin. Sitten ovat varmaan kesäkuukaudet järjestyksessä heinäkuu, kesäkuu, elokuu. Toukokuussa olen aina stressaavimmillani, mutta valitaan se silti. Eipäs, kyllä huhtikuu on parempi. Lumeton huhtikuu. Syyskuussa tulee viimeistään masennus, mutta on se lokakuuta parempi. Joulukuu on aina kovin huomaamaton, odotusta täynnä. Maaliskuu on paska. Helmikuu on tosi paska, vaikka valon määrä lisääntyykin, aurinkoisia säitä on enempi, mutta mitä siitä hyötyy kun on niin vittumaisen kylmä?
Ja sokerina pohjalla, tammikuu on kaikkein paskin. Se kuukausi tuntuu kestävänkin ikuisuuden. Pitäisi viettää tipatonta. Joulu on muisto - jos joulusta nyt ylipäätänsä pitää mutta katkaiseehan se arkirutiinit kivasti - ja sää vain kylmenee ja huononee ja ulkona on säkkipimeää eikä mitään hupia tiedossa mistään suunnalta.
Onneksi siihen on kaksi kuukautta vielä aikaa. Nautitaan nyt tästä lumettomasta marraskuusta.
maanantai 31. lokakuuta 2011
88# Twin Peaks
Mun on pitänyt jo pitkään katsoa Twin Peaks. Mä en ymmärrä miksen ole kyennyt. Sarjahan on uusittu telkassakin sen kymmenen kertaa, ja joka kerta oon suunnitellut sen kattovani, mutta aina on jäänyt.
Viime viikolla päätin ottaa itseäni niskasta, ja hoitaa pois tämän epäkohdan. Kävin ostamassa Twin Peaksin DVD-boksina. Maksoi Anttilassa ~35€, netistä olisi saanut varmaan puolet halvemmalla, mutta väliäkös sillä. En vaan jaksanut odotella sitä päiväkausia, ja poksi ei olisi kuitenkaan mahtunut postiluukusta, joten laiska kun olen, niin ostaminen tuntui helpommalta.
Olen nyt katsonut pilottijakson ja muutaman jakson päälle. Sarja tuntuu vähän omituiselta, erikoiselta, mutta ei huonolta. Mielenkiintoiselta. Jännittävältä. Pitää oikein hillitä itseäni, etten käy lukemassa juonipaljastuksia.
En tiedä miksi asia tuli yhtäkkiä ajankohtaiseksi. Meinaan, mähän olen (tässäkin?) asiassa 20 vuotta myöhässä. Noh, mähän etsin uuteen puhelimeeni kunnon soittoääntä (ei kellään olisi mitään kivaa ideaa soittoääneksi?). Twin Peaksin tunnari on kaikkein hienoin sarjatunnari mitä on! Ollut minullakin puhelimen herätysäänenä pitkään. Sen sentään tiesin, vaikken sarjaa muuten ollut koskaan nähnytkään.
Toinen mielleyhtämä on tietysti sijainti. Washingtonin osavaltio Usassa on ehdottomasti lempiosavaltioni. Eikä vähiten siksi, että siitä on lyhyt matka Kanadaan ;) Mutta se on ilmastoltaan keskieurooppalainen, ihmiset ovat juntteja kuten Suomessa ikään. Jos mun täytyis joskus Suomesta lähteä esim. pakolaiseksi, niin suuntaisin Amerikkaan. Ensin New Yorkiin, ja kun oppisin maan tavoille niin voisin suunnata Seattlen tienoille.
Lempibändini Nirvana asui Washingtonissa. He kuvailivatkin asuinkaupunkiaan [Aberdeenia] kuin Twin Peaks ilman jännitystä.
Motiivini kyseisen kulttisarjan katsomiseen ovat siis irrelevantit. Väliäkös sillä, korkeintaan voin tykästyä jopa itse sarjaankin.
Viime viikolla päätin ottaa itseäni niskasta, ja hoitaa pois tämän epäkohdan. Kävin ostamassa Twin Peaksin DVD-boksina. Maksoi Anttilassa ~35€, netistä olisi saanut varmaan puolet halvemmalla, mutta väliäkös sillä. En vaan jaksanut odotella sitä päiväkausia, ja poksi ei olisi kuitenkaan mahtunut postiluukusta, joten laiska kun olen, niin ostaminen tuntui helpommalta.
Olen nyt katsonut pilottijakson ja muutaman jakson päälle. Sarja tuntuu vähän omituiselta, erikoiselta, mutta ei huonolta. Mielenkiintoiselta. Jännittävältä. Pitää oikein hillitä itseäni, etten käy lukemassa juonipaljastuksia.
En tiedä miksi asia tuli yhtäkkiä ajankohtaiseksi. Meinaan, mähän olen (tässäkin?) asiassa 20 vuotta myöhässä. Noh, mähän etsin uuteen puhelimeeni kunnon soittoääntä (ei kellään olisi mitään kivaa ideaa soittoääneksi?). Twin Peaksin tunnari on kaikkein hienoin sarjatunnari mitä on! Ollut minullakin puhelimen herätysäänenä pitkään. Sen sentään tiesin, vaikken sarjaa muuten ollut koskaan nähnytkään.
Toinen mielleyhtämä on tietysti sijainti. Washingtonin osavaltio Usassa on ehdottomasti lempiosavaltioni. Eikä vähiten siksi, että siitä on lyhyt matka Kanadaan ;) Mutta se on ilmastoltaan keskieurooppalainen, ihmiset ovat juntteja kuten Suomessa ikään. Jos mun täytyis joskus Suomesta lähteä esim. pakolaiseksi, niin suuntaisin Amerikkaan. Ensin New Yorkiin, ja kun oppisin maan tavoille niin voisin suunnata Seattlen tienoille.
Lempibändini Nirvana asui Washingtonissa. He kuvailivatkin asuinkaupunkiaan [Aberdeenia] kuin Twin Peaks ilman jännitystä.
Motiivini kyseisen kulttisarjan katsomiseen ovat siis irrelevantit. Väliäkös sillä, korkeintaan voin tykästyä jopa itse sarjaankin.
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
87# Talvi-aika
No onhan se nyt täysin järjetöntä ruuvailla kelloja edes takasin, jos pituuspiiri ei kerran muutu? Miten joku on voinut keksiäkin niin mielipuolisen idean, ja miten se on saanut eurooppalaisen konsensuksen? Vaikka meneehän siitä pohja pois, jos muu maailma ei siirry perässä.
No joo, onhan tämä viikonloppu nyt sitten tunnin pidempi, joten ei siinä mitään. Mutta vituttaa kun on säkkipimeää jo viideltä. Miksei vaan voitu pysyvästi jäädä kesäaikaan? Miten talviaika voi olla oikea aika, kuka sen on edes "keksinyt"?
Ihmetyttää kun siirrettäessä talviaikaan siihen tottuu viidessä minuutissa. Kesäaikaan totuttautuminen vie viikon.
Monet teknisten laitteiden kellot osaa siirtää itsensä talviaikaan automaattisesti, hyvä niin. Mutta esim. lieden kelloa en osaa edes siirtää muuten, kuin vetämällä sulaketaulusta vähäksi aikaa virrat pois. Buutin jälkeen kellon saa kätevästi siirrettyä. Radion kello on aina yhtä perseestä, joka kerta joutuu kaivamaan sen ohjekirjan. Miten kellon siirtämisestä on saatukin niin helvetin vaikeaa?
Ja sitten täytyy mennä tietysti myös porukoille kelloralliin. Olen kokeillut sitäkin selitystä, että nythän kellot ovat jo valmiiksi kesäajassa. Ei mene läpi.
Tein tänään pitkän kävelylenkin lähimetsään. Tuntui, että luonto oli siirtynyt niin ikään talviaikaan yhdessä yössä; lehdet olivat pudonneet, kasvit kuihtuneet, taivasta peitti sellainen harmaa kansi kuten aina talvella. Valonmäärä tuntui väheneen merkittävästi, vaikka olikin vasta alkuiltapäivä. Sisällä joutuu polttamaan lamppuja päivälläkin. Ja päivänvalo lyhenee vielä kaksi kuukautta.
Lumentulo olo on vain ajankysymys. En uskalla edes katsoa säätiedotusta. Parempi että tulee sitten yllätyksenä.
Isä on toista mieltä. Hän joutuu lähtemään viikolla Itä-Suomeen autolla, ja pyytää että menen kaivamaan auton talvirenkaat valmiiksi autoon häkkikellarista, käy vaihdattamassa ne alkuviikosta. Ruoho vihertää vielä, mutta kohta sitä ei nähdä puoleen vuoteen.
Mutta onneksi talviaikaan siirryttiin vasta nyt. Joskushan se oli vielä älyttömämpää kun talviaikaan siirryttiin jo syyskuussa. Toisin sanoen, talvi alkoi silloin jo kuukautta aikaisemmin... Eli jos talviaikaan ei siirryttäisi ollenkaan, niin silloinhan sitä ei edes tulisi :)
Koska talvihan ei tuota nautintoa kenellekään.
No joo, onhan tämä viikonloppu nyt sitten tunnin pidempi, joten ei siinä mitään. Mutta vituttaa kun on säkkipimeää jo viideltä. Miksei vaan voitu pysyvästi jäädä kesäaikaan? Miten talviaika voi olla oikea aika, kuka sen on edes "keksinyt"?
Ihmetyttää kun siirrettäessä talviaikaan siihen tottuu viidessä minuutissa. Kesäaikaan totuttautuminen vie viikon.
Monet teknisten laitteiden kellot osaa siirtää itsensä talviaikaan automaattisesti, hyvä niin. Mutta esim. lieden kelloa en osaa edes siirtää muuten, kuin vetämällä sulaketaulusta vähäksi aikaa virrat pois. Buutin jälkeen kellon saa kätevästi siirrettyä. Radion kello on aina yhtä perseestä, joka kerta joutuu kaivamaan sen ohjekirjan. Miten kellon siirtämisestä on saatukin niin helvetin vaikeaa?
Ja sitten täytyy mennä tietysti myös porukoille kelloralliin. Olen kokeillut sitäkin selitystä, että nythän kellot ovat jo valmiiksi kesäajassa. Ei mene läpi.
Tein tänään pitkän kävelylenkin lähimetsään. Tuntui, että luonto oli siirtynyt niin ikään talviaikaan yhdessä yössä; lehdet olivat pudonneet, kasvit kuihtuneet, taivasta peitti sellainen harmaa kansi kuten aina talvella. Valonmäärä tuntui väheneen merkittävästi, vaikka olikin vasta alkuiltapäivä. Sisällä joutuu polttamaan lamppuja päivälläkin. Ja päivänvalo lyhenee vielä kaksi kuukautta.
Lumentulo olo on vain ajankysymys. En uskalla edes katsoa säätiedotusta. Parempi että tulee sitten yllätyksenä.
Isä on toista mieltä. Hän joutuu lähtemään viikolla Itä-Suomeen autolla, ja pyytää että menen kaivamaan auton talvirenkaat valmiiksi autoon häkkikellarista, käy vaihdattamassa ne alkuviikosta. Ruoho vihertää vielä, mutta kohta sitä ei nähdä puoleen vuoteen.
Mutta onneksi talviaikaan siirryttiin vasta nyt. Joskushan se oli vielä älyttömämpää kun talviaikaan siirryttiin jo syyskuussa. Toisin sanoen, talvi alkoi silloin jo kuukautta aikaisemmin... Eli jos talviaikaan ei siirryttäisi ollenkaan, niin silloinhan sitä ei edes tulisi :)
Koska talvihan ei tuota nautintoa kenellekään.
lauantai 29. lokakuuta 2011
86# Naapuri
Siitä on ollut ennenkin huolta. Naapurista.
Hyvä naapurihan on sellainen, että sitä voi korkeintaan moikata. Ei pysähdy juttelemaan. Ei kyttää. Ei melua, eikä rymyä, eikä käytä huumeita eikä juopottele eikä omista lemmikkikäärmeitä tai -hämähäkkejä. Aina parempi, jos on hiljainen ja hajuton ja mauton. Ja kunniallinen.
Mun seinänaapurissa asuu 50-vuotias yksinelelevä äijä. Työtön se on, ja tottakai alkoholisoitunut ja syrjäytynyt. Kavereita sillä ei juuri käy - naisesta nyt puhumattakaan. On jaksoja, jolloin ukko on välillä jopa ok, se revittää karaokea mutta päiväsaikaan. Iltaisin ei kuulu seinänläpi kuin kuorsaus tai aivastus.
Nyt ukosta ei oltu kuultu mitään aikoihin. Sen ulko-oveen oli ilmaantunut keltainen post it tarra, jossa kerrottiin, että häntä on yritetty tavoittaa, ja toivottu, että ottaisi yhteyden kaveriinsa. Lappu oli ovessa toista viikkoa, kunnes se viime viikonloppuna katosi ovesta.
Maanantaina aamuyöllä heräsin jossain vaiheessa kolinaan. Kuulin, miten rapussa möykkäsi joku. Välillä soitettiin ovikelloa, välillä taottiin ovea nyrkeillä tai sitten joku vain käveli ovea päin. Jaaha, naapurihan se varmaan siellä. Aina kun olin valahtamaisilla uneen, ovikelloa soitettiin. Menin sitten katsomaan ovisilmästä, siellähän se naapuri oli tillin tallin. Välillä soitti minun ovikelloa, välillä vastapäisen naapurin, ja välillä vain huojui tai keskittyi pystyssä pysymiseen. Äijä on varmaan hävittänyt taas avaimensa ja tullut lehdenjakajan imussa rappuun.
Yöunet jäivät siis taas joihinkin vaivaisiin tunteihin. Nousin seitsemältä. Rapusta kuului örinä, mutta ovisilmästä ei ihmispersettä enää näkynyt. Oli ilmeisesti jostain syystä noussut kerrosta ylemmäs. Örinä kuului vieläsilloinkin kun lähdin töihin. Huoh.
Tämä ei ole ensimmäin kerta kun näin tapahtuu.
Pari päivää myöhemmin näin äijän taas pyörivän sekapäisenä parkkipaikalla joskus kahdeksan aikaan illalla. Huutelevan kaikenlaisia saatania. Päätin lähteä evakkoon porukoille.
Vituttaa tämä paskasa. Mitä sille voi tehdä? En koe olevani niin synnitön, että tekisin siitä valituksen jonnekin, miksei joku naapuri voi tehdä? Joku kyllä kävi kerran sen ovea takomassa kun se luukutti musiikkia (päiväsaikaan) lujalla, mutta se ei kuullut ovikelloa, joten naapuri ilmeisesti jätti asian siihen. Lisäksi muo huolestuttaa, että mitä jos se sammuu joku kerta röökin kanssa kämppäänsä? Polttaa ittensä ja meitin.
Alakerran naapurissa asuu vastaavanlainen jätkä. Senkin löydin pari kertaa rapusta sammuneena kun lähdin aamulla töihin, oli hajoittanut nimitaulut ja lastenratteet ja heitellyt tavaransa pisin rappukäytävää. Kerran näin sen kusevan ovea päin. Ja semmosta pientä. Mutta se äijä vähän ryhdistäytyi, hankki koiran ja muijan (en muista kummassa järjestyksessä), eikä ole enää toikkaroinut. Mutta tällä seinänaapurillani on tuskin vastaavaa mahdollisuutta. Se on puhtaasti sekopää ja hullu juoppouden lisäksi.
Kyllä mäkin olen varmaan joskus huudattanut musiikkia, ja mulla on käynyt humalaisia vieraita (ei sillä että itse olisin kännipäissään siellä ollut;)). Mutta joku roti hei sentään. Ei työssäkäyvä veronmaksaja jaksa kuunnella tuommoista arkiyöt läpeensä!
Mainitsinko jo, että asunto on kaupungin vuokra-asunto? Kommunistithan haluavat aina lisää näitä kaupungin vuokra-asuntoja. Joo saatana, olisin kyllä niin paljon tyytyväisempi jos tämäkin sekopää asustelisi ulkona pahviroskiksessa. Miksei nuo kaupunginkämpät voi edes sijaita jossain maalla, etteivät häiritsisi kunniallisia ihmisiä? Niitä, jotka nämä asunnot maksavat?
Ehkä käy niin kuin silloin kerran eräässä kerrostalossa missä asuin. Siellä alkoi kerran haisemaan saatanasti, ja sitä ihmeteltiin, ja kämppiin jaettiin tiedote, että sovittuna päivänä käydään kaikki asunnot läpi ja tutkitaan hajun lähde. Tulin sitten yhtenä päivänä kotiin ja haju oli poissa ja lippu puolitangossa.
Tampereella naapurissani asui huumemies. Se kävi joskus illalla niitä kamoja minulle kaupittelemassakin, samalla kun pummi röökiä :| Just. Sitten on tätä peruskyttääjämummoa ollut naapurissa, joka spämmää "heippa-lappujaan". Milloin valitellaan, kun olen roskastanut pihan ja milloin valitellaan kun paukutan ovia liian kovin kiinni.
Toisaalta, kerran olin menossa kaverilleni. Siinä oli rapun ulko-oven edessä semmonen summeri, ovi oli lukossa päivisinkin. Soitin summeria, ja sitten naapuriparvekkeelle ilmaantui joku vanha akka huutamaan: "Ei oo Jani kotona. Lähti jotain tunti sitten, en tiedä minne." :D Jaaha, ok.
Broidilta puolestaan kysyttiin nimettömästi lapulla: "Miksi käyt suihkussa aina klo 22:n jälkeen? Omakotitalo olisi sinulle parempi paikka."
Näin on. Ei nuo kerrostalot ole luotu ihmisille. Tai väärin - ehkä ne on, mutta naapurit eivät ole.
Hyvä naapurihan on sellainen, että sitä voi korkeintaan moikata. Ei pysähdy juttelemaan. Ei kyttää. Ei melua, eikä rymyä, eikä käytä huumeita eikä juopottele eikä omista lemmikkikäärmeitä tai -hämähäkkejä. Aina parempi, jos on hiljainen ja hajuton ja mauton. Ja kunniallinen.
Mun seinänaapurissa asuu 50-vuotias yksinelelevä äijä. Työtön se on, ja tottakai alkoholisoitunut ja syrjäytynyt. Kavereita sillä ei juuri käy - naisesta nyt puhumattakaan. On jaksoja, jolloin ukko on välillä jopa ok, se revittää karaokea mutta päiväsaikaan. Iltaisin ei kuulu seinänläpi kuin kuorsaus tai aivastus.
Nyt ukosta ei oltu kuultu mitään aikoihin. Sen ulko-oveen oli ilmaantunut keltainen post it tarra, jossa kerrottiin, että häntä on yritetty tavoittaa, ja toivottu, että ottaisi yhteyden kaveriinsa. Lappu oli ovessa toista viikkoa, kunnes se viime viikonloppuna katosi ovesta.
Maanantaina aamuyöllä heräsin jossain vaiheessa kolinaan. Kuulin, miten rapussa möykkäsi joku. Välillä soitettiin ovikelloa, välillä taottiin ovea nyrkeillä tai sitten joku vain käveli ovea päin. Jaaha, naapurihan se varmaan siellä. Aina kun olin valahtamaisilla uneen, ovikelloa soitettiin. Menin sitten katsomaan ovisilmästä, siellähän se naapuri oli tillin tallin. Välillä soitti minun ovikelloa, välillä vastapäisen naapurin, ja välillä vain huojui tai keskittyi pystyssä pysymiseen. Äijä on varmaan hävittänyt taas avaimensa ja tullut lehdenjakajan imussa rappuun.
Yöunet jäivät siis taas joihinkin vaivaisiin tunteihin. Nousin seitsemältä. Rapusta kuului örinä, mutta ovisilmästä ei ihmispersettä enää näkynyt. Oli ilmeisesti jostain syystä noussut kerrosta ylemmäs. Örinä kuului vieläsilloinkin kun lähdin töihin. Huoh.
Tämä ei ole ensimmäin kerta kun näin tapahtuu.
Pari päivää myöhemmin näin äijän taas pyörivän sekapäisenä parkkipaikalla joskus kahdeksan aikaan illalla. Huutelevan kaikenlaisia saatania. Päätin lähteä evakkoon porukoille.
Vituttaa tämä paskasa. Mitä sille voi tehdä? En koe olevani niin synnitön, että tekisin siitä valituksen jonnekin, miksei joku naapuri voi tehdä? Joku kyllä kävi kerran sen ovea takomassa kun se luukutti musiikkia (päiväsaikaan) lujalla, mutta se ei kuullut ovikelloa, joten naapuri ilmeisesti jätti asian siihen. Lisäksi muo huolestuttaa, että mitä jos se sammuu joku kerta röökin kanssa kämppäänsä? Polttaa ittensä ja meitin.
Alakerran naapurissa asuu vastaavanlainen jätkä. Senkin löydin pari kertaa rapusta sammuneena kun lähdin aamulla töihin, oli hajoittanut nimitaulut ja lastenratteet ja heitellyt tavaransa pisin rappukäytävää. Kerran näin sen kusevan ovea päin. Ja semmosta pientä. Mutta se äijä vähän ryhdistäytyi, hankki koiran ja muijan (en muista kummassa järjestyksessä), eikä ole enää toikkaroinut. Mutta tällä seinänaapurillani on tuskin vastaavaa mahdollisuutta. Se on puhtaasti sekopää ja hullu juoppouden lisäksi.
Kyllä mäkin olen varmaan joskus huudattanut musiikkia, ja mulla on käynyt humalaisia vieraita (ei sillä että itse olisin kännipäissään siellä ollut;)). Mutta joku roti hei sentään. Ei työssäkäyvä veronmaksaja jaksa kuunnella tuommoista arkiyöt läpeensä!
Mainitsinko jo, että asunto on kaupungin vuokra-asunto? Kommunistithan haluavat aina lisää näitä kaupungin vuokra-asuntoja. Joo saatana, olisin kyllä niin paljon tyytyväisempi jos tämäkin sekopää asustelisi ulkona pahviroskiksessa. Miksei nuo kaupunginkämpät voi edes sijaita jossain maalla, etteivät häiritsisi kunniallisia ihmisiä? Niitä, jotka nämä asunnot maksavat?
Ehkä käy niin kuin silloin kerran eräässä kerrostalossa missä asuin. Siellä alkoi kerran haisemaan saatanasti, ja sitä ihmeteltiin, ja kämppiin jaettiin tiedote, että sovittuna päivänä käydään kaikki asunnot läpi ja tutkitaan hajun lähde. Tulin sitten yhtenä päivänä kotiin ja haju oli poissa ja lippu puolitangossa.
Tampereella naapurissani asui huumemies. Se kävi joskus illalla niitä kamoja minulle kaupittelemassakin, samalla kun pummi röökiä :| Just. Sitten on tätä peruskyttääjämummoa ollut naapurissa, joka spämmää "heippa-lappujaan". Milloin valitellaan, kun olen roskastanut pihan ja milloin valitellaan kun paukutan ovia liian kovin kiinni.
Toisaalta, kerran olin menossa kaverilleni. Siinä oli rapun ulko-oven edessä semmonen summeri, ovi oli lukossa päivisinkin. Soitin summeria, ja sitten naapuriparvekkeelle ilmaantui joku vanha akka huutamaan: "Ei oo Jani kotona. Lähti jotain tunti sitten, en tiedä minne." :D Jaaha, ok.
Broidilta puolestaan kysyttiin nimettömästi lapulla: "Miksi käyt suihkussa aina klo 22:n jälkeen? Omakotitalo olisi sinulle parempi paikka."
Näin on. Ei nuo kerrostalot ole luotu ihmisille. Tai väärin - ehkä ne on, mutta naapurit eivät ole.
perjantai 28. lokakuuta 2011
85# Subway
Kävin ensimmäistä kertaa Subwayssa v. 2004 Liverpoolissa. En muista oliko niitä silloin jo Suomessa, mutta voi vittu mikä moka kun olin niin pihalla mitä tapahtuu ja sekaisin kaikkien valintojen kanssa. Olisin ollut Suomessakin sekaisin, mutta sitten vielä kun paksu jätkä kyselee tiukkaan sävyyn mitä valitaan työläis- & scousemurteellaan, niin olin vähän kujalla. Enhän mä tiedä niitten juttujen nimiä suomekskaan, saatikka englanniksi.
Nykyään käyn suunnilleen kerran viikossa syömässä Subwayssä. Yleensä ruokiksella, silloin kun työmaaruokalassa on pahaa ruokaa. Vorschmakkia tai jotain sellasta. Mutta välillä käyn siellä lomallakin. Voisin harkita jopa käydä ulkomaillakin... Kotisubissanikin on lähes aina joku ulkomaalainen asiakas, ja hyvin sekin näyttää selviävän siellä, miksen siis minäkin.
Mun suosikkini on grillattu kananrinta, vaaleeseen kokonaiseen leipään. Ei kai nyt puolikkaita syö kukaan muutenkaan... En ole hirveästi kyllä niitä muita maistanut, lihapullaleipää söin joskus mutta kyllästyin. Hyviä ne leivät on, ja täyttäviä, ei siinä mitään.
Sitä Subin ateria-juttua mä en kyllä tajua ollenkaan?? Siis semmonen saavillinen limua ja keksikö tekee siitä aterian? Yyh... Pelkkä leipä mukaan, se toimii mulla. Hävettää tunnustaa, mutta se patonki on niin hankala syödä, etten osaa syödä sitä suoraan pakkauksesta, vaan mun pitää aina kiikuttaa se lautaselle ja aterioida se veittellä ja haarukalla :P
Toinen juttu mikä siellä ärsyttää on se tilaussysteemi. Sinänsä myyjät vaikuttavat tehokkailta ja ovat ripeitä ( mulla kestäisi yhden leivän teossa varmaan 15 minuuttia - en tiedä miten Sub perehdyttää työntekijänsä, onko niillä jokin harjoittelurata?), mutta joka kerta ne ottaa tehtäväkseen kolme leipää kerrallaan. Sitten ne kysyy kaikki kysymykset etukäteen, pistävät leivät uuniin pikapaistumaan, ja puuhaavat välillä jotain muuta, ja sitten ne joutuvat taas kysymään samat kysymykset uudelleen kun ehtivät jo unohtamaan miten se nyt oli? Oliko se kaikki mausteet ei kun täytteet? Tuliko kuitti, ei vai? Kas tässä leipä ja kuitti.
Mutta mitä siitä, vaikka tuleekin vähän hermostunut olo katsellessaan sitä myyjien huseeraamista. Tämähän nyt on vain suomalaista mentaliteettiä, että jostain pitää valittaa kun ei muuta keksi :D Hyvä ketju se on, olen oikein onnellinen että sellainen on saatu Suomeenkin, kun yleensähän kaikki maailmanlaajuiset ketjut kiertävät Suornen kaukaa. Ei nyt Abrakebabran (jos käytte Irlannissa niin kannattaa tsekata tuo) tasoa, mutta eri hyvä kuitenkin!
Mitähän sitä ruokiksella tänään söisi?
Nykyään käyn suunnilleen kerran viikossa syömässä Subwayssä. Yleensä ruokiksella, silloin kun työmaaruokalassa on pahaa ruokaa. Vorschmakkia tai jotain sellasta. Mutta välillä käyn siellä lomallakin. Voisin harkita jopa käydä ulkomaillakin... Kotisubissanikin on lähes aina joku ulkomaalainen asiakas, ja hyvin sekin näyttää selviävän siellä, miksen siis minäkin.
Mun suosikkini on grillattu kananrinta, vaaleeseen kokonaiseen leipään. Ei kai nyt puolikkaita syö kukaan muutenkaan... En ole hirveästi kyllä niitä muita maistanut, lihapullaleipää söin joskus mutta kyllästyin. Hyviä ne leivät on, ja täyttäviä, ei siinä mitään.
Sitä Subin ateria-juttua mä en kyllä tajua ollenkaan?? Siis semmonen saavillinen limua ja keksikö tekee siitä aterian? Yyh... Pelkkä leipä mukaan, se toimii mulla. Hävettää tunnustaa, mutta se patonki on niin hankala syödä, etten osaa syödä sitä suoraan pakkauksesta, vaan mun pitää aina kiikuttaa se lautaselle ja aterioida se veittellä ja haarukalla :P
Toinen juttu mikä siellä ärsyttää on se tilaussysteemi. Sinänsä myyjät vaikuttavat tehokkailta ja ovat ripeitä ( mulla kestäisi yhden leivän teossa varmaan 15 minuuttia - en tiedä miten Sub perehdyttää työntekijänsä, onko niillä jokin harjoittelurata?), mutta joka kerta ne ottaa tehtäväkseen kolme leipää kerrallaan. Sitten ne kysyy kaikki kysymykset etukäteen, pistävät leivät uuniin pikapaistumaan, ja puuhaavat välillä jotain muuta, ja sitten ne joutuvat taas kysymään samat kysymykset uudelleen kun ehtivät jo unohtamaan miten se nyt oli? Oliko se kaikki mausteet ei kun täytteet? Tuliko kuitti, ei vai? Kas tässä leipä ja kuitti.
Mutta mitä siitä, vaikka tuleekin vähän hermostunut olo katsellessaan sitä myyjien huseeraamista. Tämähän nyt on vain suomalaista mentaliteettiä, että jostain pitää valittaa kun ei muuta keksi :D Hyvä ketju se on, olen oikein onnellinen että sellainen on saatu Suomeenkin, kun yleensähän kaikki maailmanlaajuiset ketjut kiertävät Suornen kaukaa. Ei nyt Abrakebabran (jos käytte Irlannissa niin kannattaa tsekata tuo) tasoa, mutta eri hyvä kuitenkin!
Mitähän sitä ruokiksella tänään söisi?
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
84# Syntymäpäivä
Päivä, jota lapsuudessa niin varrottiin, mutta joka nykyään tuntuu jo viikkoja etukäteen niin pahalta. Syntymäpäivä. Se on tänään.
Olen syntynyt klo 23.23, joten vedätän vielä. Ikänumero ei ole vielä vaihtunut tätä kirjoittaessa. Harmittelen, miksen voinut syntyä 37 minuuttia myöhemmin, niin saisi luvan kanssa nauttia vielä päivän verran olevansa nuorempi.
Tänään on keskiviikko. Mä olen syntynyt keskiviikkona. Muistaakseni matemaattisesti, se viikonpäivä kun täyttää 50-vuotta on se viikonpäivä jolloin on oikeastikin syntynyt. Tapauksessani se lienee keskiviikko. Eikös sen saa duunistakin vapaaksi? Ulkomailla saa yleensä vähäpätöisemmänkin syntymäpäivän palkalliseksi vapaapäiväksi. Kas kun ei täällä Suornessa ;)
Ikä ei ole pelkkiä numeroita, se on vain vanhojen ihmisten kusetusta. Kuten "raha ei tuo onnea" on köyhien puhetta ja "sisäinen kauneus on tärkeintä" on rumarillojen puhetta. Nuoruus päättyy viimeistään 32-vuotiaana. Nyt se ei ole kuin kaukainen muisto. Kaiken maailman gallupeissakin kuulun varmasti jo keski-ikäisten jakaumaan.
Itse syntymäpäiväjuhlinnankin mokasin; ajattelin, että ei kukaan duunissa asiasta tiedä, joten jäi kaakut ostamatta. Ja miten sitten kävikään :oops:
En mä kyllä muista edellisiä synttäreitänikään, joten tuskin tätäkään. Ei hajuakaan mitä viime vuonna tapahtui? Sen sentään muistan, kun tulin täysi-ikäiseksi ja täytin 18. Mulla oli kutsunnat sinä päivänä, tosi vittumainen päivä. Illalla menin kaljalle ja kysyin tarjoaako talo. Ei kuulemma todellakaan tarjoa :D
Senkin muistan kun täytin 25. Join punaviiniä pullon suusta ulkona, menin Zen Cafén keikalle. Edelläolevilta kysyttiin ovella paperit, mun kohdalla toivotettiin vain tervetulleeksi. Silloin mä tiesin sen; en halua vanheta enää, vaan elellä kaksvitosena aina.
Pahimmalta vanhenemisessa on se kun ei ole saanut mitään aikaiseksi. Ei ole tullut rikasta perheenisää. Minusta ei ole tullut mitään. Olen häpeäpilkku. Kaikki, mitä tullaan saamaan, on jo saatu, ja hankinnat on nyt tehty. Kiska on kiinni. Jokainen lisävuosi on vain lisänaula arkkuun.
Parasta päivässä on kun se on ohi, ja saa taas lähes vuoden olla "rauhassa". No jaa, vuoden vaihtuminen on toinen ikävä jakso, joka muistuttaa vanhenemisesta. Mutta katsotaan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Asetetaan toivomukset ja tavoitteet. Ja silleen.
Olen syntynyt klo 23.23, joten vedätän vielä. Ikänumero ei ole vielä vaihtunut tätä kirjoittaessa. Harmittelen, miksen voinut syntyä 37 minuuttia myöhemmin, niin saisi luvan kanssa nauttia vielä päivän verran olevansa nuorempi.
Tänään on keskiviikko. Mä olen syntynyt keskiviikkona. Muistaakseni matemaattisesti, se viikonpäivä kun täyttää 50-vuotta on se viikonpäivä jolloin on oikeastikin syntynyt. Tapauksessani se lienee keskiviikko. Eikös sen saa duunistakin vapaaksi? Ulkomailla saa yleensä vähäpätöisemmänkin syntymäpäivän palkalliseksi vapaapäiväksi. Kas kun ei täällä Suornessa ;)
Ikä ei ole pelkkiä numeroita, se on vain vanhojen ihmisten kusetusta. Kuten "raha ei tuo onnea" on köyhien puhetta ja "sisäinen kauneus on tärkeintä" on rumarillojen puhetta. Nuoruus päättyy viimeistään 32-vuotiaana. Nyt se ei ole kuin kaukainen muisto. Kaiken maailman gallupeissakin kuulun varmasti jo keski-ikäisten jakaumaan.
Itse syntymäpäiväjuhlinnankin mokasin; ajattelin, että ei kukaan duunissa asiasta tiedä, joten jäi kaakut ostamatta. Ja miten sitten kävikään :oops:
En mä kyllä muista edellisiä synttäreitänikään, joten tuskin tätäkään. Ei hajuakaan mitä viime vuonna tapahtui? Sen sentään muistan, kun tulin täysi-ikäiseksi ja täytin 18. Mulla oli kutsunnat sinä päivänä, tosi vittumainen päivä. Illalla menin kaljalle ja kysyin tarjoaako talo. Ei kuulemma todellakaan tarjoa :D
Senkin muistan kun täytin 25. Join punaviiniä pullon suusta ulkona, menin Zen Cafén keikalle. Edelläolevilta kysyttiin ovella paperit, mun kohdalla toivotettiin vain tervetulleeksi. Silloin mä tiesin sen; en halua vanheta enää, vaan elellä kaksvitosena aina.
Pahimmalta vanhenemisessa on se kun ei ole saanut mitään aikaiseksi. Ei ole tullut rikasta perheenisää. Minusta ei ole tullut mitään. Olen häpeäpilkku. Kaikki, mitä tullaan saamaan, on jo saatu, ja hankinnat on nyt tehty. Kiska on kiinni. Jokainen lisävuosi on vain lisänaula arkkuun.
Parasta päivässä on kun se on ohi, ja saa taas lähes vuoden olla "rauhassa". No jaa, vuoden vaihtuminen on toinen ikävä jakso, joka muistuttaa vanhenemisesta. Mutta katsotaan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Asetetaan toivomukset ja tavoitteet. Ja silleen.
tiistai 18. lokakuuta 2011
83# Lauantai-ilta
... oli tarkoitus mennä juhlimaan.
Kaveri tuli jo hieman kahden jälkeen iltapäivällä. Tarkoitus oli, että otetaan vähän ja maltillisesti kaljaa siinä samalla kun katsotaan telkkarista alkuiltapäivän fudispeliä Liverpool-Manchester U.
Jostain syystä kalja maistui suht raikkaalle ja ravitsevalle jo päiväsaikaakin. Otettiin parit gini-paukut, katseltiin peli, surffailtiin hieman. Mentiin ulos. Meillä oli Mentoksia ja Coca-colaa ja piti saada jokin hieno efekti aikaiseksi, mutta se floppasi kyllä täysin. Säikytettiin naapurin muija ja koira, ja ne säikytti meidät. Mentiin ostarin räkälään kaljalle. Ensimmäiseen tosin ei kehdattu mennä, koska siellä oli terassikauden päättäjäiset ja porukka grillasi siellä jne. Menimme sitten kakkospubiin, jonne en ollut ennen uskaltautunutkaan.
Joku semmonen kamala ihmisperse aukoi päätänsä koko ajan, mitä me tiskillä oltiin kun odoteltiin juomia. Hirveä akka. Valitti miten ollaan pukeuduttu niin tummiin vaatteisiin. Itsellään hänellä oli tietenkin kauhtunut tuulipuku. Joku pöytäseurueesta onneksi akalle huomauttikin. Kai hän luuli itsekin ulkoilevansa.
Löydettiin kuitenkin rauhaista pöytänurkkaus, ryystettiin 3€:n oluet ja luettiin ilmatteeks Iltalehdet. Sen jälkeen tuntui siltä, että aivan kuin olisi hieman hiukonut. Mä olisin halunnut kebabin, mutta kaverini on kitsas kuin kivi, ja hän ei suostu ostamaan 5,90 €:n kebabia koska jossain muussa maassa sen saa eurolla. Mentiin sitten Alepaan ja ostettiin jotain paskoja perunoita ja makkaraa.
Sitten takaisin kämpille väsäämään ruokaa, ja pelaamaan Xboxia. Ruoka oli pahaa, ai että se kepsu olisi maistunut hyvälle. Surffattiin netissä ja huomattiin, että kello oli vaikka mitä.
Lähdettiin sitten suurelle kirkolle. Käytiin Wall St baarissa kaljalle, J latasi siellä puhelintaan. Ahdas meininki.
Tämän jälkeen Mollyyn. En ollut käynyt siellä "kunnolla" vuosiin, mutta nyt tuli vietettyä koko ilta siellä. Olihan siellä kuuma ja haisi pahalle, mutta nähtiin muutamia kavereitamme. Ja meni myöhään. Ja meni lonkeroa.
Kolmen jälkeen bussilla kotiin, menin vielä "vahingossa" pummilla, mutta kuskikaan ei välittänyt. Kotimatkaan ne muistikuvat sitten loppuvatkin.
Aamulla heräsin klo 9.14 ja oli aivan hirvittävä krapula, jonka tiesi kestoltaan varsin pitkäikäiseksi. Kyllä tuommoisen setin jälkeen menee aina pari päivää toipumiseen.
Kaveri tuli jo hieman kahden jälkeen iltapäivällä. Tarkoitus oli, että otetaan vähän ja maltillisesti kaljaa siinä samalla kun katsotaan telkkarista alkuiltapäivän fudispeliä Liverpool-Manchester U.
Jostain syystä kalja maistui suht raikkaalle ja ravitsevalle jo päiväsaikaakin. Otettiin parit gini-paukut, katseltiin peli, surffailtiin hieman. Mentiin ulos. Meillä oli Mentoksia ja Coca-colaa ja piti saada jokin hieno efekti aikaiseksi, mutta se floppasi kyllä täysin. Säikytettiin naapurin muija ja koira, ja ne säikytti meidät. Mentiin ostarin räkälään kaljalle. Ensimmäiseen tosin ei kehdattu mennä, koska siellä oli terassikauden päättäjäiset ja porukka grillasi siellä jne. Menimme sitten kakkospubiin, jonne en ollut ennen uskaltautunutkaan.
Joku semmonen kamala ihmisperse aukoi päätänsä koko ajan, mitä me tiskillä oltiin kun odoteltiin juomia. Hirveä akka. Valitti miten ollaan pukeuduttu niin tummiin vaatteisiin. Itsellään hänellä oli tietenkin kauhtunut tuulipuku. Joku pöytäseurueesta onneksi akalle huomauttikin. Kai hän luuli itsekin ulkoilevansa.
Löydettiin kuitenkin rauhaista pöytänurkkaus, ryystettiin 3€:n oluet ja luettiin ilmatteeks Iltalehdet. Sen jälkeen tuntui siltä, että aivan kuin olisi hieman hiukonut. Mä olisin halunnut kebabin, mutta kaverini on kitsas kuin kivi, ja hän ei suostu ostamaan 5,90 €:n kebabia koska jossain muussa maassa sen saa eurolla. Mentiin sitten Alepaan ja ostettiin jotain paskoja perunoita ja makkaraa.
Sitten takaisin kämpille väsäämään ruokaa, ja pelaamaan Xboxia. Ruoka oli pahaa, ai että se kepsu olisi maistunut hyvälle. Surffattiin netissä ja huomattiin, että kello oli vaikka mitä.
Lähdettiin sitten suurelle kirkolle. Käytiin Wall St baarissa kaljalle, J latasi siellä puhelintaan. Ahdas meininki.
Tämän jälkeen Mollyyn. En ollut käynyt siellä "kunnolla" vuosiin, mutta nyt tuli vietettyä koko ilta siellä. Olihan siellä kuuma ja haisi pahalle, mutta nähtiin muutamia kavereitamme. Ja meni myöhään. Ja meni lonkeroa.
Kolmen jälkeen bussilla kotiin, menin vielä "vahingossa" pummilla, mutta kuskikaan ei välittänyt. Kotimatkaan ne muistikuvat sitten loppuvatkin.
Aamulla heräsin klo 9.14 ja oli aivan hirvittävä krapula, jonka tiesi kestoltaan varsin pitkäikäiseksi. Kyllä tuommoisen setin jälkeen menee aina pari päivää toipumiseen.
maanantai 17. lokakuuta 2011
82# Röökilakko
Olen ollut nyt 716 päivää röökilakossa. Toisin sanoen, parin viikon päästä tulee 2 vuotta täyteen edellisestä sauhusta. Tarkastellaanpa asiaa hieman.
Ensimmäiset röökit polteltiin 12-vuotiaina, lähimetsikössä. 14-vuotiaana sai jo itsekin ostettua röökiä kioskilta (silloin ikäraja oli tosin 16 v), eikä niitä ikärajoja mun mielestä pahemmin valvottu. Oli niin jännää aina koulussa hipsiä pienen matkan päähän sauhuttelemaan... vau! Vasta näin jälkeen päin olen miettinyt, miten naurettavalta sen on täytynyt näyttää.
Senkin muistan, kun jossain vaiheessa tuli nuorisolle suunnattu Yo-tupakka. Askissa oli normaalin 20 savukkeen tilalla vain 18 pölliä, joten hintaa oli saatu hilattua vähän alaspäin. Olisikohan aski makasanut 14,70 mk?
Armeijassa nyt täytyy kaikkien tupakoida. Jo senkin takia, että esim. ruokailun jälkeen röökaajat meni tupakalle ja nössöt meni siivoomaan :D
Aika kultaa suihkut, mutta kertaakaan ei ole lakko kaduttanut. Jo silloin kun polttelin, inhosin sitä hajua mikä pinttyi vaatteisiin ja tukkaan ja sormiin. Ja se semmoinen nuhjuinen ja nuutunut olo. Ok, kyllähän se röökilläkäynti muitten pahisten kanssa loi semmoista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tai ne lauantaiaamut kun sai rauhassa kessutella parvekkeella kera kaffekupposen.
Vai oliko se niin? Eikö aina parvekkeella ollut niin helvetin kylmä imeä sitä kamalanmakuista röökiä, naapurit paiskoivat mielenosoituksellisesti ovia ja ikkunoita? Joka kerta iski tajuton paskahätä kun oli muutamat hatsit ottanut? Ja vaikka pari aamun ekaa röökiä maistuivatkin hyvälle, niin entä ne päivän loput 18? Hyi saatana.
Tuntuu siltä, että plunssia oli paljon useammin kuin nyt ei-tupakoitsevana. Ainakin yskät ovat nykyään maltillisempia. Ja se röökinpoltto muutenkin oli silkkaa kidutusta kun kurkku huusi leipää muutenkin. Ja muutenkin, ei siinä savun hengittämisessä nyt kovin paljon järkeä ole kun oikein fundeeraa. Siihenhän sitä kuollaan tulipalossakin. Ja vaikka röökinpoltto on aika halpaa huvia sellaiselle ihmiselle, joka on hoitanut koulutuksensa ja työnhakunsa kunnollisesti, niin kannattaako maksaa itsensä vahingoittamisesta omakotitalon verran?
Vireystasoni on kohentunut, ja energisyys lisääntynyt. Ääreisverenkierto on parantunut - ennen mulla oli sormet ja varpaat jäässä saunassakin. Ja parasta on, että voi keskittyä olennaiseen, eikä aina uusissa tilanteissa & tapahtumissa puntaroida missä ja miten pääsee röökille.
Viime lauantaina kävin ryyppäämässä muutamien kaverien kanssa. He polttavat silloin kun ovat ulkona juhlimassa. Se ei onnistuisi minulta; jos polttaisin yhdenkin röllen, niin polttaisin luultavasti seuraavan vuoden. Eikä mun tee oikeastaan mielikään yhtään. Olen ollut aiemminkin röökilakossa muutaman vuoden, mutta retkahtanut. Mutta silloin mulla olikin vähän erilainen fiilis; tiesin että retkahtaminen tapahtuu ja se on vaan ajan kysymys. Mutta nyt olen saanut tarpeekseni koko lajista. Mutta siis joka tapauksessa, lauantaina piti istua koko helvetin yö kylmällä terassilla röökipilvessä. Tiedä kuinka monta röökiä siinä tuli hengitettyä. Ja seuraavana päivänä kaikki vaatteet haisivat kamalalle, kuten myös lakanat, tukka jne. Hyi saatana.
Ja aamulla ruuhkametrossa semmonen paksukainen tuli ruuhkametrossa aivan iholleni, ja oli tietysti vetänyt kiukkukessut juuri ennen metroon siirtymistä. Voi vittu sitä hajua. Miksei se voi ees syyä jotain purkkaa tms raikastetta, kai sekin vähän auttaisi? Ainakin mä yritin dumpata sitä röökinhajua polttaessanikin.
Sinänsä mä en kyllä usko mihinkään Guzeninan ratkaisuihin, että aletaan kieltämään polttamiset parvekkeella ja piilotellaan röökiaskit kaupoissa ettei pennut näe, jne. Kyllä ihmisen pitää itse tajuta, mikä itselle on hyväksi. Jos joku ei asiasta välitä, niin se olkoot hänen tyhmyytensä, mutta vapaus päätöksestä pitäisi olla itsellä.
Kyllä röökinpoltossa on hyviäkin puolia. Parhaimmillaan se on hyvä sosiaalinen tapahtuma. Sairaalassa nämä röökiveikot jäävät harvemmin vuodepotilaiksi; kuntoutus alkaa heti kun röökille on päästävä. Kovikset polttavat röökiä, joten sillä tavoin selviytyy koulukiusaajien hampaista. Tekee odottamisesta vähemmän tyhmän näköistä. Ja sitten tietysti mielihyvä; mitä hyötyä ihmiselle on esimerkiksi vuoristoradalla ajelusta?
Ensimmäiset röökit polteltiin 12-vuotiaina, lähimetsikössä. 14-vuotiaana sai jo itsekin ostettua röökiä kioskilta (silloin ikäraja oli tosin 16 v), eikä niitä ikärajoja mun mielestä pahemmin valvottu. Oli niin jännää aina koulussa hipsiä pienen matkan päähän sauhuttelemaan... vau! Vasta näin jälkeen päin olen miettinyt, miten naurettavalta sen on täytynyt näyttää.
Senkin muistan, kun jossain vaiheessa tuli nuorisolle suunnattu Yo-tupakka. Askissa oli normaalin 20 savukkeen tilalla vain 18 pölliä, joten hintaa oli saatu hilattua vähän alaspäin. Olisikohan aski makasanut 14,70 mk?
Armeijassa nyt täytyy kaikkien tupakoida. Jo senkin takia, että esim. ruokailun jälkeen röökaajat meni tupakalle ja nössöt meni siivoomaan :D
Aika kultaa suihkut, mutta kertaakaan ei ole lakko kaduttanut. Jo silloin kun polttelin, inhosin sitä hajua mikä pinttyi vaatteisiin ja tukkaan ja sormiin. Ja se semmoinen nuhjuinen ja nuutunut olo. Ok, kyllähän se röökilläkäynti muitten pahisten kanssa loi semmoista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tai ne lauantaiaamut kun sai rauhassa kessutella parvekkeella kera kaffekupposen.
Vai oliko se niin? Eikö aina parvekkeella ollut niin helvetin kylmä imeä sitä kamalanmakuista röökiä, naapurit paiskoivat mielenosoituksellisesti ovia ja ikkunoita? Joka kerta iski tajuton paskahätä kun oli muutamat hatsit ottanut? Ja vaikka pari aamun ekaa röökiä maistuivatkin hyvälle, niin entä ne päivän loput 18? Hyi saatana.
Tuntuu siltä, että plunssia oli paljon useammin kuin nyt ei-tupakoitsevana. Ainakin yskät ovat nykyään maltillisempia. Ja se röökinpoltto muutenkin oli silkkaa kidutusta kun kurkku huusi leipää muutenkin. Ja muutenkin, ei siinä savun hengittämisessä nyt kovin paljon järkeä ole kun oikein fundeeraa. Siihenhän sitä kuollaan tulipalossakin. Ja vaikka röökinpoltto on aika halpaa huvia sellaiselle ihmiselle, joka on hoitanut koulutuksensa ja työnhakunsa kunnollisesti, niin kannattaako maksaa itsensä vahingoittamisesta omakotitalon verran?
Vireystasoni on kohentunut, ja energisyys lisääntynyt. Ääreisverenkierto on parantunut - ennen mulla oli sormet ja varpaat jäässä saunassakin. Ja parasta on, että voi keskittyä olennaiseen, eikä aina uusissa tilanteissa & tapahtumissa puntaroida missä ja miten pääsee röökille.
Viime lauantaina kävin ryyppäämässä muutamien kaverien kanssa. He polttavat silloin kun ovat ulkona juhlimassa. Se ei onnistuisi minulta; jos polttaisin yhdenkin röllen, niin polttaisin luultavasti seuraavan vuoden. Eikä mun tee oikeastaan mielikään yhtään. Olen ollut aiemminkin röökilakossa muutaman vuoden, mutta retkahtanut. Mutta silloin mulla olikin vähän erilainen fiilis; tiesin että retkahtaminen tapahtuu ja se on vaan ajan kysymys. Mutta nyt olen saanut tarpeekseni koko lajista. Mutta siis joka tapauksessa, lauantaina piti istua koko helvetin yö kylmällä terassilla röökipilvessä. Tiedä kuinka monta röökiä siinä tuli hengitettyä. Ja seuraavana päivänä kaikki vaatteet haisivat kamalalle, kuten myös lakanat, tukka jne. Hyi saatana.
Ja aamulla ruuhkametrossa semmonen paksukainen tuli ruuhkametrossa aivan iholleni, ja oli tietysti vetänyt kiukkukessut juuri ennen metroon siirtymistä. Voi vittu sitä hajua. Miksei se voi ees syyä jotain purkkaa tms raikastetta, kai sekin vähän auttaisi? Ainakin mä yritin dumpata sitä röökinhajua polttaessanikin.
Sinänsä mä en kyllä usko mihinkään Guzeninan ratkaisuihin, että aletaan kieltämään polttamiset parvekkeella ja piilotellaan röökiaskit kaupoissa ettei pennut näe, jne. Kyllä ihmisen pitää itse tajuta, mikä itselle on hyväksi. Jos joku ei asiasta välitä, niin se olkoot hänen tyhmyytensä, mutta vapaus päätöksestä pitäisi olla itsellä.
Kyllä röökinpoltossa on hyviäkin puolia. Parhaimmillaan se on hyvä sosiaalinen tapahtuma. Sairaalassa nämä röökiveikot jäävät harvemmin vuodepotilaiksi; kuntoutus alkaa heti kun röökille on päästävä. Kovikset polttavat röökiä, joten sillä tavoin selviytyy koulukiusaajien hampaista. Tekee odottamisesta vähemmän tyhmän näköistä. Ja sitten tietysti mielihyvä; mitä hyötyä ihmiselle on esimerkiksi vuoristoradalla ajelusta?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)