712# Pori

18.7.2021 Sunday, +22, Scattered clouds, Rauma

 

Kesäloma alkoi ja oli pakko päästä jonnekin pois 31 asteisesta neukkukuutiokämpästä. Aluksi olimme Pp:n kanssa suunnitelleet menevämme jälleen Suomutunturin mökille, mutta valitettavasti tämä plääni meni mönkään. Sen jälkeen ihmettelimme viime tinkaan asti mitä tekisimme, ja hätäratkaisuna fundeerattiin jos lähtisi ajelemaan länsirannikkoa pohjoiseen. Valitettavasti olimme niin myöhään liikkeellä, että emme saaneet ensimmäistäkään hotellia buukattua haluttuna ajankohtana vaikka guuglettelimme eri kaupunkien vaihtoehtoja. Lopulta ensimmäiseksi kohteeksi saimme valikoitua Porin Omenahotellin, ja senkin päivää suunniteltua myöhemmin. Ilmeisesti Pori Jazz vei hotellit viimeista paikkaa myöden.

Lähtö sunnuntaiaamuna klo 9. Koska emme tienneet matkan pituutta vielä tässä vaiheessa niin tavaraa oli mukana vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Hyvä että ne mahtuivat autoon. Ilma ei ollut enää helteinen, se vähän harmitti kun kerrankin olisi voinut nauttia siitä. Mutta eipä auttanut itku markkinoilla, vaan Pp suunnisti ensin Kehälle ja siitä Turun tielle. Matka motaria pitkin eteni nopeasti ja ajoimme ykkösellä aina Naantaliin saakka.

Parkkipaikan löytäminen oli hieman hankalaa ja jouduimme ajamaan muutaman kierroksen ennen kuin löysimme sopivan sloossin. Vaikka oli sunnuntai niin sekin oli maksullinen. Kävelimme sitten hieman vanhan kaupungin satama-alueella. Tuuli vähän vilakasti mutta aurinko kuitenkin paistoi. Ihmisiä oli runsahkosti. Olisi ollut ehkä kiva piipahtaa johonkin kaffelle, mutta ei näin korona-aikaan sellainen houkutellut, etenkin kun kippolat pullistelivat ihmislaumoista.

Naantalin puistoa.

Puuhökötystä oli.

Kirkko.

Satama-alue.

Viihdyimme ehkä puolisen tuntia mutta päätimme sitten lähteä jatkamaan matkaa. Ajoimme hetken matkaa samaa tietä takaisin päin mutta käännyimme Raisiosta pohjoiseen kohti Poria. Meitä hiukoi joten poikkesimme Raision ABC:lle ja kävimme hakemassa Hesburgerista lounasta, jotka söimme autossa.

Jatkoimme sitten kasitietä ylöspäin ja teimme seuraavan stopin Raumalla. Täälläkin piti vähän aikaa haeskella parkkipaikkaa, kun tungos tuntui olevan melkoinen. Sitten kävelimme pisin vanhan Rauman katuja. Ihan viehkeää täälläkin oli, vaikka emme sen kummemmin missään poikenneetkaan.

Rauman puuhökötystä.

Kellotorni oli kiva.

Viemärin kansi.

Kirkko.

Kielto.

Cool kenkäkauppa.

Pp:n piti ehtiä Porin Giganttiin ennen kuin se suljettaisiin neljältä, joten jatkoimme jälleen eteäpäin. Matka tuntui tässä vaiheessa hieman pitkältä, mutta meni sitten lopulta ja ehdimme Giganttiin hakemaan Pp:n haluama kampe. Sitten lähdimme etsimään Omenahotellia; se oli kävelykadulla (Yrjönkatu) joten autolle tuotti vaikeuksia löytää paikka. Ajoimme sen sitten bussiaseman liepeille. Omenahotellissa kun ei ollut respaa, mutta olimme onneksi saaneet tietoomme huoneen numeron ja Pin-koodin tekstarilla aiemmin. Huone ja hotelli löytyi helposti. Huone vaikutti ihan siistiltä hintaansa nähden (85€ / yö / huone). Ainoat asiat mitkä häiritsivät oli iso linnunpaska ikkunassa + sattari ikkunan välissä ja vessassa oli epätiivis liukuovi.

Omenahotellin julkisivu oli melko huomaamaton.

Huone oli perus.

 

Mikä lie torakka. Kyllä tälläset pitäis siivota veke.

Näkymä ikkunasta ei ollut muutenkaan häävi.

Hetken aikaa ihmeteltyämme lähdimme vielä käymään Yyterissä. Sinne oli 20 km matkaa. Autoja oli runsaasti vaikka oli jo ilta, mutta saimme kuitenkin hyvän paikan. Ranta oli suuri joten iso ihmislauma levittäytyi biitsille hyvin. Meillä oli sen verran arvotavaroita emmekä kehanneet jättää niitä valvomatta rannalle, joten kävimme uimassa yksitellen. Ilma oli vähän kolea, lämpöä oli enää +19, mutta merivesi oli helteiden jäljiltä kuitenkin vielä +23 asteista. Matalaa oli vaikka kuinka pitkälle. Navakka tuuli oli synnyttänyt mukavan kokoisia aaltoja. Oikein mukavaa, eikä sinileväkään tuntunut olevan. Uimakeikalle ja rannalle lähtee täydet 5/5.

Tervetuloa Yyteriin.

Biitsille.

Dyyniä ja kasveja jotka estävät hiekan kulkeutumasta veks.

Rantahiekka.

Meri <3

Paluumatkalla kävimme s-marketissa hakemassa hieman aamiaista (sellainen ei sisältynyt huoneen hintaan, lisämaksusta olisi saanut jonkun tyyliin kahvin ja sämpylän) ja vähän juomista ja syömistä. Sitten palasimme takaisin hotellille tuomaan kamat, auton parkkipaikkakin löytyi helpommin jo, mutta piti maksaa vähän aamutunneista. Yritimme guuglata noutoruokapaikkaa, mutta ei sellaista oikein löytynyt näin sunnuntai-iltana. Lopulta poikkesimme viereiseen Subwayhin. Ei mikään viiden tähden sapuska mutta kyllä sillä sai nälkäänsä siirrettyä.

711# Hauho

 28.5.-30.5.2021, +15, Clear, Hauho

Jotenkin oli unohtunut blogata toukokuun lopulla tehty mökkiviikonloppu w/ sukulaiset. Faija oli buukannut luksusmökin Hämeenlinnan Hauholta viikoksi, ja oli kutsunut minut ja veljen perheen sinne viikonlopuksi. Ajatus tuntui ihan mukavalle, pääsisi pois Hesa-kuplastaan ja näkisi vähän broidiakin pitkästä aikaa.

Porukat olivat menneet paikalle jo edellispäivänä. Mä olin valkannut itselleni junan klo 13:n pintaan, joten jouduin vähän lintsaamaan töistä, mutta perjantaiset ruuhkajunat saattoivat olla melkoisia koronalinkoja eikä sellainenkaan houkutellut. Aamupäivän koitin tehdä duunia täysiä, mutta ensimmäiset harmaat pilvet alkoivat kehittymään horisonttiin. Mutsi oli epävarma terveydestään, ja jonkinlaisen pohdinta-ajan jälkeen hän päätti lähteä kotiin muita tartuttamasta. Mielestäni ainoa oikea vaihtoehto. Broidin mielestä se oli aivan päätöntä, mikä kertoi kyllä osaltaan melkoisesta asennevammasta.

Sain duunit tehtyä ja pistin itseni Pasilaan. Juna tuli ajallaan, eikä siinä ollut kauheasti väkeä. Olen reissanut Helsingin ja Hämeenlinnan väliä aikanaan paljoltikin, vaikka viime kerrasta olikin aikaa. Matka kesti tunnin ja meni kyllä joutuisasti. Faija oli asemalla vastassa, Hämeenlinnasta oli Hauholle matkaa varmaan yli 30 km, mökki sijaitsi Iso-Roineen äärellä. Päästyämme perille broidin perhe oli juuri saapunut ennen meitä.

Mökki.

Asetuimme taloksi. Mökki oli kyllä hulppea ja hieno ja varmasti melkoisen uusi. Kodinkoneet olivat niin uutukaisia, ettemme meinanneet osata käyttää niitä ensinkään - käyttöohjeita ei oltu paikalle jätetty ollenkaan. Tilaa oli mukavasti, makuuhuoneita oli riittävästi. Olohuone oli valoisa ja avara, näkymä järvelle. Keittiö oli fiini. Sauna oli sähkökäyttöinen; kiukaan ohjauspaneeli oli saunan ulkopuolella seinässä. Nämä ovat ihan hienoja laitteita siinä mielessä, kun saunan saa lämmittää täsmälleen niihin lukemiin kun haluaa, mutta toteutus oli hieman epäkelpo kun saunan lämpömittarin anturi oli jostain syystä asennettu kattoon.

Kyökki.

 

Yksi makkareista.

 

Diggasin tästä taulusta.

 

Broidi alkoi puuhaamaan koko porukalle pitsaa. Meitä oli 4 aikuista ja kaksi lasta, joten yksinäisen ihmisen olisi ollut mahdotonta kuvitella millainen ruokamäärä pitäisi edes varata moiselle sakille. En muista edes kuinka monta pitsaa broidi pyöräytti, mutta uskomattomasti niitä oli ja osa meni vielä jääkaappiin myöhempiä käyttökertoja varten. Veikka haluaa aina kokeilla kaikkea uutta ja erikoista, mutta onneksi tällä kertaa oudoin täyte oli vain nduja eikä sekään ollut lainkaan hullumpi. Faijan ja mun kiellosta huolimatta muutamaan pitsaan oli eksynyt ananasta sillä se on heidän ja lasten suosikki (vaikka miltä kantilta yritän maailmaa tarkastella ja ymmärtää, niin ananas pitsassa menee kyllä yli ymmärryksen), mutta sallittakoon sellainen kokin vaivannäön vuoksi. 

Nduja.

Lämmitimme saunan joka jäi tosin melko haaleaksi kokemukseksi, kun emme olleet huomannut lämpömittarin anturia katossa, ennen kuin vasta aloimme ihmettelemään miten 75 astetta voi tuntua niin vilakalta. Mökkirannassa oli laituri jossa oli äkkisyvää, joten tarkkana sai olla lasten kanssa. Mutta aikuinen pääsi siitä hyvin uimaan, joskaan sitä pientä dippausta ei varsinaisesti voi uimiseksi kutsua. Järvivesi oli vasta 13 asteista. Pääsin heittämään talviturkin jo toukokuussa, yleensä sellainen ei tapahdu vielä kesäkuussakaan kun olen vähän huono pulikoimaan kylmissä vesissä (herrasmiehet eivät ui alle 25-asteisissa vesissä). Hauskaahan se oli, edelliskerran olin ollut uimassa lokakuussa eikä vesi ollut silloinkaan mitään linnunmaitoa.

Kiuas.

Laituri.

Loppuilta sujui kaljaa juodessa ja jääkiekkoa katsellessa. Tupa oli täynnä jätkämiehentäi-merkkisiä hyönteisiä, ja minua ne vähän inhottivat. Niitä oli vaatteissakin eivätkä ne irronneet millään, joskin käsidesistä ne eivät selvästikään diganneet. Lisäksi minua vähän huoletti kun nuorin lapsista vaikutti olevan yskässä, mutta vanhemmat viittasivat sellaiseen kintaalla, "ainahan pennut on kipeinä". Toivoin mielessäni, että se oli vain sellaista jälkiyskää, joka usein jää roikkumaan pitkäksi aikaa flunssan jäljiltä.

En nukkunut hyvin. Pienikin määrä alkoholia tuhoaa yöuneni ja niin taisi käydä tälläkin kertaa. Vuode ja bed linensit olivat kyllä hyvät (lakanatkin tuli talon puolesta, joskin joutui itse sijaamaan vuoteet). Sää oli jälleen aurinkoinen joskin vilakka.

Aamiaisen jälkeen päätimme lähteä vähän kylille, Alvettulaan. Ihan nevari paikka minulle, vaikka olin Hämeenlinnassa asunutkin, mutta en ollut täällä koskaan pyörinyt. Kävimme ensiki katsomassa entisen museosillan. Sen jälkeen Alvettulan päänähtävyyteen, Pub Kylikseen. Se oli jonkinlainen combo-ratkaisu kyläkauppaa ja pubia. Koronasta huolimatta maskia ei käyttänyt täällä kukaan, vaikka ihmisiä tungeksi kaupan/pubin hämäryydessä. Otimme veikan kanssa pienet bisset, ukko otti kahvin ja lapset saivat jäätelöt. Istuimme terassilla, ja siinä tarkeni istua vaikka lämpötila oli vain 15 asteen luokkaa. Hämmästyksekseni bongasin erään työkaverini täältä myös.

Alvettulan silta.

 

Yli synkän virran.

 

Vanha maantiekyltti.

 

Ma & ti kiinni, su suljettu :)

 

Kauppa ja pubi.

Ajoimme seuraavaksi Hauholle. Juice oli tehnyt kylästä biisinkin joka tosin oli jäänyt vähemmälle huomiolle. Aika mitätön mesta, täytyy sanoa. Kävimme S-marketissa ja kirppiksellä. Sen jälkeen päätimme poistua faijan kanssa mökille, veikan perhe jäi vielä kylille. Sopi meille, saimme sen verran rauhaa, että pystyimme ottamaan mökillä pienet päikkärit.

Hauhon metropoli.

 

Kaikenlaista olis tarjolla.

Loppupäivä sujuikin perinteisesti hengaillen. Pelasimme lasten kanssa pelejä, lämmitimme saunan ja kävimme uimassa. Veden lämpötila oli dropannut entisestään ja oli tänään vain 12 asteinen. Hrr. Huoletusta herätti enemmän kun nyt molemmat lapsista olivat saaneet yskän ja välillä tuntui, että niillä oli kisa kumpi pystyi yskimään kovempaa. Olin tietysti hermoheikkona ja käly nauroi vittuili miten joku voi olla niin tautikammoinen.

Finnemaisema.

Yön nukuin edellistäkin yötä huonommin jos mahdollista. Sunnuntaipäivä sujui jotenkin nihkeästi, lähinnä yytsäillessä kelloa milloin pitäisi palata Hämeenlinnaan ja junalle (ja kotiin). Broidi oli saanut vanhemman tyttärensä innostumaan kalastuksesta ja eräjutuista, ja kävivät venholla hakemassa muutaman hauen. Me muut hengailimme pääosin mökillä. Lounaaksi valmismuusia ja lihapullia, ihan siedettävän makuista.

Lähdin neljän junalla takaisin kotiin, faija vei minut asemalle ja haki samalla parantuneen mutsin takaisin mökille. Junassa oli selvästi enemmän väkeä kuin tullessa, mutta väki vaikutti terveeltä. Minua kalvasi edelleen ajatus siitä, mahtoiko kakarien tauti tulla minuun? Vastauksen sain seuraavana päivänä, jolloin lentsu iski ja sairastin seuraavat kaksi viikkoa. Kohtalon ivaa, kun olin käynyt torstaina ottamassa koronarokotteen, olin kaikkein varovaisin ja silti sairastuin. Pääsin tosin tutustumaan koronatestauksen ihanuuteen sekä nieluviljelyyn, mutta se olkoot toinen tarina. Arvosana mökkiviikonlopulle 3/5. Ne tukkimiehentäi-jutut ärsyttivät eniten sairastumisen ohella.

710# Aurinkokuntamalli Pajamäellä

 19.6.2021, Saturday, +26, Clear, Espoo

Kesän ensimmäinen - mutta toivottavasti ei viimeinen - helleaalto koetteli meitä neukkukuutiossa kärventeleviä hämmentyneitä pohjoisen kansakunnan jäseniä siihen malliin, että piti keksiä jonkin sortin ulkoilma-aktiviteettiä lauantain vapaapäivän kunniaksi. Vuosia "bucket listillä" oli pyörinyt Ursan kyhäämä Pajamäen Aurinkokuntamallin bongaaminen. Se oli toteutettu Helsingin ja Espoon rajalle ulkotiloihin jossa planeettojen koot ja välimatkat vastasivat suhteessa yksi metri luonnossa miljoonaa kilometriä avaruudessa.

Ideaaliahan olisi ollut aloittaa tutkimusretki Auringosta, mutta käytännön syistä jouduimme tekemään retken päinvastaisessa järjestyksessä. Meillä oli Pp:n kanssa treffit Koivusaaren metroasemalla kymmeneltä. Ehdin siis mainiosti nauttimaan aamiaisen kahveineen ja pakkaamaan veskan mukaan. Vesiputeli olisi ollut oiva lisä, mutta kamerat ja kiikari yms pikkusälä veivät jo pikkulaukun kapasiteetin. Kävelin metroasemalle; aamu oli jo lämmin ja pienet hikikarpalot juoksivat selkäpiitä pitkin kuin pienet hämähäkit ennen kuin pääsin junaan. Oli outoa käyttää länsimetroa, kun harvemmin eksyn sille puolen kaupunkia. Koivusaaren asemakin oli minulle uusi tuttavuus; aseman erikoisuutena kerrottakoon, että se oli bygattu meren alle ja täältä löytyi myös Suomen pisimmät liukuportaat (76 metriä). Ihmisiä ei ollut montakaan.

Suomen pisimmät liukuportaat Koivusaaren asemalla.

Ajoitukseni oli loistava, eikä minun tarvinnut odottaa tuskin minuuttiakaan kun Pp kurvasi hakemaan minut asemalle. Ajoimme pienen matkan Länsiväylää ja kurvasimme seuraavasta liittymästä Hanasaareen, jossa oli ensimmäinen planeetta bongattava kohde, kääpiöplaneetta Pluto. Autolle piti löytää paikka, joten jouduimme ajelemaan muutama sata metriä eteenpäin Länsiväylän toiselle puolen. Palasimme Hanasaarenrannan mutkaan ja löysimme ilmoitustaulun jossa oli pari nuppineulaa jotka symboloivat Plutoa ja sen kuuta Charonia. Tämä oli toteutettu vähän "ryssäksi". Nuppineulat olivat saman kokoisia vaikka Charon onkin Plutoa pienempi, ja todennäköisesti myös Pluton koko ei ollut suhteessa oikea (0,2mm liian pieni).

Pluto ja sen kuu Charon löytyivät ilmoitustaulun alaosasta.

...nuppineuloina.

Paikka oli äkkiä kuvattu joten palasimme autolle ja lähdimme etsimään Neptunusta. Kiersimme Keilaniemen ja painelimme Lehtisaareen. Ajoimme ensin auton parkkiin Liljasaarentien päähän, mutta se oli virhe, emme löytäneet kävelyreittiä rantaan, joten ajoimme auton Alepaa vastapäätä parkkiin. Tiira tai muu vastaava pyöri untuvikkoine jälkeläisineen ajotiellä kuin humalaiset. Onneksi emo ei purkanut meihin aggressioitaan tahi puolustusviettiään. Kävelimme muutamia satoja metrejä Kuusisaarentietä Espooseen päin ja näimme pusikossa ilmoitustaulun. Siinä käskettiin jatkamaan parikymmentä metriä eteenpäin laiturille, josta Neptunus löytyisi. Epäilimme alueen olevan variksien reviiriä kun sen verran pahankuuloisesti raakkuivat meille mutta saimme hiipparoida paikalle. Katselimme täältä kiikareilla ja koitimme etsiä Aurinkoa. Näimme jonkin sortin kukkulan jossa oli lipputankoja ja epäilimme sitä Pajamäeksi, mutta myöhemmin tajusimme katsoneen Malminkartanon täyttömaata. Mahdotonta bongata Aurinko tältä etäisyyksiltä jos ei tarkalleen tiedä mihin suuntaan katsoa - tai miltä sen kuuluisi näyttää.

Neptunus Lehtisaaren rannassa.

Seuraavaksi oli Uranuksen vuoro. Sen löytäminen oli jo vaivalloisempaa. Se sijaitsi Espoon puolella Villa Elfvikin lähettyvillä. Itse en ollut siellä koskaan käynyt. Syötimme osoitteen navigaattoriin, mutta koko Helsingin ja Espoon välinen raja-alue oli yhtä tietyömaata ja ne risteykset mistä meidän olisi pitänyt kääntyä olivat suljettu. Loppujen lopuksi harhailimme aina Turun moottoritielle asti ja jouduimme käymään kääntymässä Munkkivuoressa asti. Puistoalueen parkkipaikalle päästyämme jouduimme vielä kävelemään melko runsaasti ennen kuin bongasimme Uranuksen. Se oli planeetoista hienoin, sillä se sijaitsi keskellä paviljonkia. Istuskelimme sitten hieman ja kävimme kiertamässä kaislikkoon tehdyt pitkospuut / laiturin joka ei vienyt minnekään.

Uranusta piti etsiä Villa Elfvikin tiluksilta.

 

Itse huvila.

 

Omituinen lehmälauma kaukana kaislikossa.

 

Uranus alkoi löytymään.

 

Paviljonki.

 

Löytyihän se lopulta.

 

Laituriväylä ei minnekään.

Lämmin päivä oli tosiaan, ja juomapullo olisi ollut kyllä hyvä lisä mukana. Toisaalta, vessamahdollisuudet olivat nekin kortilla joten ei sellainenkaan paine olisi kiva. Jatkoimme sitten autolla tietöiden ja suljettujen risteysten täyttämiä reittejä pitkin Pitäjänmäelle. Pp oli töissä näillä seuduilla ja tunsi alueen, minulle tämäkin oli vähän vieras vaikka olenkin ollut muutamassakin paikassa joskus aikoinaan täällä hommissa. Auto jäi kauas ja jouduimme kävelemään 800 metriä suuntaansa puliukkojen seassa bongataksemme Saturnuksen, sijainti oli Pitäjänmäen Lidlin edessä. Muut planeetat olivat melko suorassa pohjois-etelälinjassa, mutta Saturnus oli jouduttu Talin golfkentän (?) vuoksi laittamaan kauas muista. Kaiken huipuksi sekin oli rakennusaitojen sisällä, mutta saimme kuitenkin näköyhteyden tekoplaneettaan. Paluumatkalla kävimme Alkossa hakemassa vähän juomia myöhempää käyttötarkoitusta varten.

Saturnus syrjässä Lidlin pihalla.

Seuraavaksi meidän piti luovia autolla Talinhuipun epämääräiselle parkkipaikalle. Lisäksi tietyöt haittasivat menoa täälläkin sen verran, että ajoimme harhaan ja meiltä kesti melkoinen tovi ennen kuin löysimme sopivan kiertotien parkkikselle. Jonkun verran oli käveltävää, mutta tulihan se Jupiterkin viimein vastaan. Tämän jälkeen jahti helpottui, sillä pystyisimme todennäköisesti bongaamaan loput jäljellä olevat planeetat jalkaisin. Näimme puistossa myös ns. Monkey barsin, jossa mittelöimme käsivoimiamme. Pp eteni varmasti toistakymmentä puolaa, itse pääsin vain yhden välin. Ei ne heikot käsivoimat vaan Maan vetovoima.

 

Jupiter.

Palasimme pienen matkaa takaisin päin, mutta emme kääntyneet autolle vaan jatkoimme puistotietä eteenpäin kunnes saavuimme ajotielle. Olimme saapuneet viimein Pajamäkeen; ohitimme bussin päätepysäkin kääntöpaikan, ja bongasimme sen läheisyydestä hieman kallellaan olevan Marsin. Monet olivat kuvanneet tällä paikalla Mars-patukoitaan, mutta me keskityimme ihailemaan piskuista replikaa naapuriplaneetastamme. Tästä olikin kivenheitto Maahan. Muista maista oli tehty planeetat, mutta ilmeisesti ilkivallan vuoksi Maa oli pitänyt korvata jonkinlaisella litteällä veitsenterällä, jonka toisessa päässä oli sormen mentävä reikä mikä symboloi Maata, ja toisessa päässä pienen pieni reikä jonka oli tarkoitus olla Kuu. Taiteilijan näkemys ei oikein miellyttänyt meistä kuimpaakaan.

 

Bussin kääntöpaikalta lähtevä puistotie.

 

Mars oli pieni.

 

Maa. Ja Kuu.

 

Venusta pitikin sitten vähän haeskella, se löytyi toisen polun varresta ja sen välittömästä läheisyydestä löytyi myös Merkurius. Pieniä planeettoja molemmat. Täältä näki jo Auringonkin; se oli korkean tolpan nokkaan ripustettu viuhkamainen pallokuvio, ei siis sinällänsä pyöreä kokomuodoltaan. Ja tietysti vähän harmitti kun ei sitä päässyt koskemaan, mutta ilmeisesti tämä lipputangon nuppiin nostettu hökötys piti sitten näkyä sinne Neptunukselle asti (mikäli olisi osannut katsoa oikeaan suuntaan).

 

Venus.

 

Merkillinen Merkurius.

 

Aurinkokin rupesi pilkottamaan Merkuriuksen lähistöllä.

 

Aurinko.

Istuskelimme hetken aikaa penkillä ihmettelemässä Ensimmäisen maailmansodan aikaisia linnoitustöitä ja lepuuttamassa jalkojamme. Oli jotenkin tyhjä olo tämän reissun jälkeen, retki oli ollut pitkä vaikka käytimmekin autoa apunamme. Propsit vaan niille jotka tuon kävelevät läpi. Meiltäkin meni urakkaan varmasti nelisen tuntia aikaa. Tarkoitus olisi ollut käydä testaamassa myös Kauniaisen pizza-automaatti, mutta ajallisesti siihen ei ollut enää mahdollisuuksia joten se jäi seuraavaan kertaan.

 

Arvosana planeettakierrokselle 3/5. Mukava retki, mutta ei tätä toista kertaa ihan heti viitsisi uudelleenkaan tehdä.