908# Rauma, 2

15.11.2025, Saturday, +4, Mostly cloudy, Rauma

Nukuin kolmeen asti mainiosti, mutta heräsin siihen kun joku paikallisurpo suditteli ja liiraili autollaan huoneiston edustalla olevalla aukiolla. Sen jälkeen oli vähän vaikeuksia saada unenpäästä kiinni. Minua vaivasi myös ehdollistamiskrapula; useimmiten lauantaisin iski ”krapula” kuin tottumuksesta, vaikka en olisi edellisenä päivänä juonut mitään. Ei siinä auttanut kuin nousta ottamaan Buranaa päänsärkyyn. Sen jälkeen aloin kiinnittämään huomiota, miten äänekäs koneellinen ilmastointi olikaan kun se käynnistyi. Hotellin työntekijät tulivat jossain vaiheessa töihin, käynnistivät radion joka resonoi ikävästi puheen ja musiikin tahtiin. Äänieristys oli olematon, sillä työntekijöiden jutut kuuluivat liian selvästi huoneeseen. Huoneessani oli ollut yksi lukittu huone, jonka arvelin olevan siivouskomero tms, mutta taisi olla niin, että hotellin työntekijät pitivät siellä majaa, ja kulkivat huoneeseen ulkopuolelta. Myöhemmin huomasin, voisiko kyseessä olla sittenkin naapurin parturiliike? Joka tapauksessa sellainen vähän ahdistaa.

Kahdeksan jälkeen nousin, menin ensimmäiseksi vessaan todetakseni vessanpyntyn olevan samaa mallia kuin Rodoksella. Vaikka merkki oli eri, niin vessanpöntön muoto oli sama, enkä miehisine vehkeineni pystynyt istumaan pytyllä ilman pohjakosketusta. Kyllä tällaisen saviruukun suunnittelijan pää pitäisi saada vadille.

Varokaa ukot tätä Grohe-merkkistä pyttyä!

Suuntasin aamiaiselle. Siellä ei ollut henkilökuntaa paikalla laisinkaan, mutta eräs yksinäinen ukko istui pöydässä (pöydän äärellä) ja söi, joten arvelin aamiaisen olevan jo auki. Keräilin kamppeet minimaalisen pienelle lautaselle, hain kahvia ja mehua kyytipojaksi. Aamiainen oli juuri sellainen mistä tykkäsin, otin pari karjista ja pari kroissua, leikkeleitä. Nakkeja ei ollut mutta oli sellaisia kolikoiksi leikattuja paistettuja makkaroita ja erittäin rapeaksi paistettuja pekoneita, kahvi oli hyvää ja mehu myös, joten aamiaisesta pisteet hotellille. Tunnelmakin oli hyvä, ei montaakaan asiakasta.

Aamiaissali.

Aamiaisvalikoimaa.

Mehulinjasto.

Aloitetaan näillä.

Joulu alkoi myös tekemään tuloaan.

Lunta näytti sataneen yön aikana lisää, tulisin olemaan vaikeuksissa kesäkenkieni kanssa. Painelin kuitenkin seuraavaksi takaisin huoneeseen ja otin uusiounet. No, unta nyt ei tullut saaduksi, mutta lollerointi oli mukavaa. Olin jostain syystä buukannut parturin jo klo 11, ja sinne oli 800 metrin matka enkä ollut ihan varma suuntimista, joten piti sitten hylätä lämmin vuode ja lähteä matkaan.

Kävelin samaa reittiä bussiasemalle kuin eilen tullessa. Ei satanut enää, lämpötila oli nollan huudeilla, tehden teistä arvaamattoman liukkaat. Mulla oli parturi varattuna Hiustalosta, joka sijaitsi samassa kiinteistössä Citymarketissa. Tasan vuosi sitten olin Lahdessa parturissa, silloin taisi olla sama kuvio ja parturi kuin nyttenkin. 

Ei näyttänyt olevan päivälläkään sen enempää jengiä liikkeellä.

Rauman Pyhän Ristin kirkko.

Rauman linja-autoasema.

Parturi oli Cittarin tiloissa.

Olin 9 minuuttia etuajassa, joten hengailin vielä ulkona hetken aikaa, ennen kuin painelin leikkaamoon. Siellä minua jo odoteltiinkin. Parturini ei ollut niin small talkin perään, se hänelle suotakoon. Vaikutti hitusen epävarmalta, mutta ehkä se oli sittenkin enemmän tarkkuuta. Hän selviytyi urakastaan nopeasti, ja olin tyytyväinen lopputulokseen, joten en voi huomauttaa tai kritisoida tällä kertaa parturia mitenkään. Hinta oli tosin järkyttävät 39€, mutta se on mitä se on. Annan arvosanaksi 4/5, ja se nelonenkin on hyvin vahva.

Tapahtumaseinä oli piukassa.

Hiustalo.

Aika cool parturituoli :)

Olin googletellut Rauman nähtävyyksiä, mutta tilanne on vit... tilanne on huono niiden suhteen näin talvikaudella. Kaikki tuntui olevan kiinni 1.8.-1.6., kuten niin monta kertaa Suomessa muutenkin. Merimuseo oli auki; sinne oli 800 metrin matka, joten lähdin liukastelemaan seuraavaksi sinne. Aluksi epäilin, mahtaako sellaista museota keskellä asuinlähiötä ollakaan, mutta kyllä se sieltä sitten tuli eteen. Aloin jo miettimään mahtoiko tämäkään olla auki, sillä vain yhdet jalanjäljet lumessa johtivat rakennukseen, mutta kyllä se auki oli.

Rauman uuttakaupunkia.

Yrittäjä-patsas vuodelta 1986.

Aika vahvat neukkula-vibat.

Kaupunnintalo.

Muraali? Mosaiikki?

Vanha kivijalkaliike.

Merimuseo.

Nainen oli lipunmyynnissä; olin alkuun vähän hämilläni, todennäköisesti hänkin. Museokortilla pääsi ineen, joten en huomannut katsoa paljonko lipunhinta olisi ollut (nettisivuilla sanottiin aikuisten hinnaksi 10€ / v. 2025). Päänäyttely oli alakerrassa, ja oli ihan mielenkiintoinen setti entisaikojen skönärien duunista. Lipunmyyjä tuli jossain vaiheessa sanomaan, että oli laittanut simulaattorin päälle jos haluaisin kokeilla laivan ohjaamista. Koska muita ihmisiä ei ollut, niin rohkenin testaamaan. (Rahti?)laivan ohjaaminen ei ollut kyllä helpoimmasta päästä, kun ohjausliikkeet tulivat voimaan sen verran viiveellä (kaasu / ruorin kääntäminen). En onnistunut ajamaan paattia karille, mutta en kyllä oikein ymmärtänyt merikartasta ja etenemisestä juurikaan mitään. Rakennuksessa oli vielä yläkertakin, joten tsekkasin sen, mutta siellä oli vain kuvia jäätyneistä laivoista, ja ylös tornin huipullekaan ei päässyt (ainakaan näin talvikaudella). Ihan ok mesta oli tämä. Arvosana 4/5.

Merimuseon "pää"sali.

Laivan keulakuva. Miksei näitä ole enää?

Kuningasalbatrossi.

Kastetodistus?

Jenny-simulaattori.

Hallintalaitteita ja karttoja.

Ittekimas~!

Sehän on hei väärinpäite toi kartta hei.

Aku Ankkaa raumaksi.

Sitten seuraavaksi menin kävelemään vanhaankaupunkiin, koitin löytää jonkunlaisen kaffelan. Semmoinen löytyikin Kuninkaankadulta, olisi varaa ollut valita muitakin paikkoja mutta päädyin Prassen-nimiseen. Tilasin cappucinon, joka oli maukas siihen asti kunnes huomasin sen olevan täynnä hiuksia (todennäköisesti omiani). Olisi pitänyt varmaan pöyhiä hieman lettiä parturista tullessani, toisaalta jouduin kylmyyden vuoksi käyttämään pipoa ja talvitamineet tekee tukasta niin sähköisen, että olisikohan tuo mitään auttanut. Mukava kahvihetki kuivui kuitenkin kokoon siinä.

Kanali päivänvalossa.

Ruma sana niin kuin se on.

Telekeskus.

Lisää puutaloja ja autioita katuja.

Kauppatori päivänvalossa.

Kauppahuone Riverin talo.

Lisää kivijalkaliikkeitä.

Tästähän saisi työpaikalle hyvä paidan.

Kahvila Prassen.

Kahvila inestä.

Tukkahvi.

Seuraavaksi menin ostamaan käsidesiä samaan Saleen jossa olin käynyt edellisenäkin päivänä. Taas piti käyttää automaattikassaa, mutta en töppäillyt siinä tälläkään kertaa. Jatkoin sitten Marelan talolle, joka oli laivanvarustaja Gabriel Grandlundin 1800-luvulla ollut asuintalo. Porvariukon kämppä oli kyllä varmaan ollut aikoinaan hieno lukaali, oli sitä toki vieläkin. Jostain syystä häät-kulmaus kiinnosti minua täällä eniten, oli mielenkiintoista lukea entisaikojen hääbileistä, vaikken siis mikään hääfani todellakaan ole. Yhteen saleista oli tuotu myös iso joulukuusi (marraskuun puolivälissä), jonka epäilin olevan muovikuusi, mutta koko sali dunkkasi kuuselle, joten kaippa tuo aito oli. Röökisali oli myös ihan hauska, mutta pitsinnypläyshuoneet ohitin aika pienellä huomiolla. Myös tänne pääsi museokortille, joten ei siinä mielessä maksanut minulle ”mitään”.

Lisää patsastelua.

Marelan talo.

Marelan sali.

Hääkulmaus.

Työtiloja.

Ilmeisesti Jory kokoontui täällä.

Paperossiosasto.

Spadduja.

Sängyt olivat aika lyhyet?

Yönkuningatar kukkii vain yhden yön.

Herrojen sisämakkihuussi.

Pitsityökalu.

Pitsiä.

Hotellini lähellä oli myös Suomen kapein katu, nimeltään Kitukränn. Se oli reilut 2,5 metriä leveä, 60 metriä pitkä. Muistan joskus käyneen tällä kadulla aiemminkin. Se oli pelkkä ns. ”kusikuja”, ei mitään nähtävää sinänsä yhtä valotaideteosta lukuunottamatta jota en ymmärtänyt, ja jonka vuoksi en viitsinyt edes ottaa kättä pois lämpimästä taskusta saadakseni siitä kuvaa.

Kitukränn.

Sikailu kielletty.

Tulin Rauman taidemuseon kohdille, ja hämmästyksekseni se oli auki. Koska minulla ei ollut muutakaan tekemistä ja sisään pääsisi museokortilla, päätin käydä sen nopeasti läpi, vaikkei tämänlainen taide minua kiinnostaisikaan. Alakerrassa oli göteborgilaisen nykyrunoiljan Cia Rinne näyttely, joissa oli vain kuvia runonpätkistä. Täydellistä skeidaa jos minulta kysytään. Yläkerrassa oli perinteisempää näyttelyä otsikolla ”Pinnalan sydän”. Siellä oli pari Akseli Gallen-Kallelaa, jotka minäkin sentään heti tunnistin. Muuten näyttely oli nopeasti kierretty, ainakin minun osaltani.

Liekö vanha puhelinkoppi.

Tuplapatsastelua.

Tämä on sitä verbaalista taidetta ilmeisesti.

Poseeraus on kuin Minja Koskelalla.

Aika erikoista.

Tälle voisi olla kysyntää Visulahden vahakabinetissa.

Taitaa olla Gallen-Kallellaa.

Elin Danielson-Gambogi: Köyhä tyttö.

Puhelimen akku oli kaputt, joten piti mennä hetkiseksi hotellille sitä lataamaan. Siivooja oli ilmeisesti käynyt; muusta sitä en huomannut kuin vessan roskiksen tyhjennyksestä. Paha haju vallitsi huoneessa edelleen. Mietin onko se jokin viemäri vai jokin karmiva pesuainehajuste (haisi mielestäni samalle kuin vilnalaisen Hilton-hotellin ala-aulassa, jonka haju sai äiteenkin joka kerta kakomaan).

Hotellin pääovi ja fasadi.

Hotellihuoneeni ikkunat olivat nämä kaksi alimmaista.

Romuvarasto sviitin edessä... not cool.

Hetken levättyäni lähdin vielä käymään katsomassa jos kilometrin päässä oleva näkötorni olisi auki. Olin nähnyt hotellin edustalla sellaisen suuntimakyltin, että tuohon suntaan 1km. Sen oli pakko olla Rauman vanha vesitorni, ainoa korkea rakennus niillä main. Olin jo melkein perillä, kun katsoin lisäohjeita googlemapsista joka mainosti paikan olevan tilapäisesti suljettu. Mereltä puhalsi jäätävä tuuli, joten päätin kääntyä takaisin vielä kun voin.

Hmmm... kivikasoja kylmässä.

Pyhän Kolminaisuuden kirkon rauniot.

Täälläkin oli Fizza-automaatti.

Rauman vesitorni.

Hotellilla latasin puhelintani lisää, blogasin hieman ja nautin kupillisen teetä. Jotenkin oli niin kylmä koko ajan; huoneessa oli vain pieni sähköpatteri mutta ilppi näytti olevan. Säädin sitä vähän lämpösemmäksi, joskin yöksi varmaan hurina olisi liikaa. Katselin Pancho Villan menua; mä en ole käynyt siellä aikoihin, mutta näin jossain uuden toimarin haastattelun, ja päätin siksi antaa paikalle mahdollisuuden. Pancho Villaa on mielikuvieni mukaan pidetty täydellisenä junttipaikkana junttihampurilaisineen, eikä niitä ravintoloitakaan kaiketi ole kuin kaikkein junteimmissa paikoissa, joten sehän sopii minulle.

Pancho Villa löytyi Kauppakadun päästä. Sinne oli kaksikin ovea mutta kauppakeskuksen puoli oli ilta-aikaan kiinni. Minua seisotettiin melko tovi odottamassa pöytiinohjausta, vaikka parikin tarjoilijaa siitä meni ohi. Loppuviimein joku tuli kysymään, että olenko tulossa ruokailemaan. Hyvin arvattu (en tosin tiedä mitä muuta olisin tehnyt siellä, korjannut ilmastointilaitetta?). Nainen kyseli pöytävarauksen perään, ei mulla ollut sellaista. Huolestuneena ohjasi minut sitten yhteen pitkistä pöydistä. Olisin mielessäni toivonut, että pöytä olisi pyyhitty edellisten asiakkaiden jäljiltä, mutta ehkä katsoivat ravintolan hygieniatoimet tarpeettomiksi. Ruokalista kiikutettiin mutta tilaus tultiin kysymään niin nopeasti, että jos en olisi jo etukäteen päättänyt mitä syön niin en olisi ehtinyt edes juomia annetussa ajassa valitsemaan. Koitin olla ystävällinen tarjoilijoita kohtaan mutta en saanut juuri vastakaikua. Ruokaa piti odotella aika tovi, kana ei ollut paitsi superkuivaa vaan myös palanut toiselta puolen mustaksi. Ranskalaisia olisi niin ikään saanut lautaselle kyllä mahtumaan enemmänkin, ja muutenkin annos oli huonompi kuin bensiksillä. Juomaksi otin vissyä, hinta oli alle 21€. Kertaakaan ei kyselty maistuiko ruoka, ei edes laskua maksaessa. Jos tästä ei saa mahatautia, niin annanarvosanaksi 1½/5. Tämä ravintolakokemus ei todellakaan mennyt hyvin.

Maakuntien ykköskippola.

Pancho Villan baaritiski.

Pancho Villan kanahamppis - ei jatkoon.

Kävin vielä Salessa kun se nyt sattui olemaan siinä vieressä. Ostin vissyä, sipsejä ja keksejä, jos niitä nyt vaikka sattuisi alkaa tekemään mieli. Sitten painelin ripi-rapi hotellille. Matkalla ohitin remontissa olevan kirkon, jonka kellot soivat epätahtiin ja suomalaisittain epätyypillisellä frekvenssillä. Epäilen teinien tai humalaisten menneen pressujen taakse ja laittaneet uhkarohkeasti itsensä pränkkäämään. Annan uskaliaasta teosta arvosanaksi 5/5. Toivottavasti yläkerran ukolla on myös huumorintajua yhtä lailla.

Hotellilla lämmitin saunan, ja jaksoinkin saunoa pari tuntia. Katselin Youtubea ja Amazing Race Suomen avausjakson, ja lopulta nukkumaan puoli kahdentoista aikoihin. Päivä oli kaiken kaikkiaan oikein mukava.

Yuuka-chan valintojen äärellä.