866# Myday, 3

Helsingissä, maaliskuussa 2025

 

Mulla on aina arkiaamuisin herätys klo 6.31, tulee mielleyhtymä siitä, että saa nukkua yli puoli seitsemään. Nukuin peräti 7 tuntia. Muutaman kerran yössä havahduin lyhyeksi ajaksi, unimittarin mukaan heräsin 27 kertaa, mikä on huomattavasti normaalia vähemmän. Unipisteitä sain 72/100, sekin on minulle hyvä tulos. Joten siltä osin oli lupa odotella hyvää päivää.

Linnakkeella herätys!

Aamurutiinit normaalit; ei onneksi satanut, joten valmistauduin "kävelyprofiiliin" aamutoimien kanssa. Ensiksi telkkari / aivopesugeneraattori päälle, pitäähän sitä lampaan katsoa miten kuuluu asioista ajatella. Siellä jo verorahoilla kustannettua Trump- ja Venäjävihaa lietsottiinkin kuten jokaisena muunakin aamuna. Heitin Reissumiehet paahtimeen, harjasin hampaani, otin vitamiinit, söin leivät telkkaa katsellen (en yleensä juuri katso televisiota aamutv:tä lukuunottamatta, harvoin nykyään edes avaan sitä iltaisin). Petasin vuoteen, vaatteet päälle ja menoksi. Nämä kaikki aamurutiinit menevät minuuttiaikataululla ja pääsin lähtemään minuutin sisällä kuten muinakin aamuina ilman, että tarvitsisi katsoa kelloa. Kämpille oli mahdollisesti tulossa huoltoukkoja, ja mun oli tarkoitus suihkauttaa vähän ilmanraikastinta ennen lähtöäni ettei haise paska, mutta muistin asian vasta parkkipaikalla enkä jaksanut enää palata takaisin ylös.

Jaaha, aamun blastaus alkakoon!

Arkiaamiainen, vettä ja leipää.

Niinä kertoina kun ei sada, kävelen kolmisen kilometria töihin, loput menen metrolla. Ensi alkuun kävelyä kilometri, sitten metromatka muutaman pysäkin verran, sitten vielä reilut kaksi kilometriä kävelyä. Olin kiitollinen leppoisesta talvesta, ja sulasta maasta. Katupöly oli kylläkin uskomattomalla tasolla, oikein hampaissa narskui ja ilma oli harmaana pölystä. Tiedä mitä sellainen tekee keuhkoillekaan. Muutenkaan teollisuusalueen läpikulkeminen liikenteen metelissä ei ole mikään nähtävyyksien alttari, mutta se kuitenkin antaa minulle tilaisuuden pieneen aamuliikuntaan, ja ajukoppani ajatukset saavat virrata vapaana.

Duuniinlähtö hieman seitsemän jälkeen.

Metroa venaamassa.

Sillalla yli synkän virran.

Harva tietää, että tämä on valtatie 4 (sic!).

Näitä maisemia on tullut nähtyä riittämiin.

Työnantajani on intialainen IT-alan yritys. Nimestä tuskin kukaan on kuullut, mutta sanottakoon, että meillä on työntekijöitä enemmän kuin Microsoftilla... mutta tietysti intialaisessa yrityksessä on suhteellinen intialainen väkimäärä. Meillä ei ole toimistoa vaan olen asiakkaan tiloissa konsulttina. Juuri tuli vuosi täyteen tälläkin työnantajalla. Maksavat kyllä hyvää liksaa, mutta muuten asiat voisivat olla ehkä paremminkin. Työni on IT-ukon hommaa, eli koitetaan pitää rattaat pyörimässä mitä atk-asioihin tulee.

Aamulla luen ensimmäiseksi illan ja yön aikana tulleet Teams-viestit ja sähköpostit. Omaan työtiimiini kuuluu lähin kollegani joka on töissä samassa tilassa kanssani, mutta muut kuutisenkymmentä jäsentä ovat ympäri Eurooppaa, Lähi-Itää ja Afrikkaa (nämä on jaettu aikavyöhykkeiden mukaan), esimieheni on Ranskassa. Sen lisäksi meillä on sidostiimejä ympäri maailmaa, joten viestejä tuppaa tulemaan ympäri vuorokauden. Yksi viesteistä vaatii toimenpiteitä, se oli helppohoitoinen homma joten sain sen suoritettua alta pois nopeasti. Hollantilainen käyttäjä tulee kyselemään tulostusasioista; mulla on onneksi idea heti mielessä mitä tehdä, mutta tehtävä vie aikaa ja huomaan ensimmäisen tunnin kuluneen ilman, että olen saanut edes aamukahvia.

Työpöydälläni on lisäksi keissi viime viikolta, johon en ole löytänyt toimivaa ratkaisua, eikä mulla ole edes oikein ideoita mitä kokeilla; lisäksi tilannetta hankaloittaa yhteiskäyttötunnukset ja erinäiset lisenssit, sekä se, että kukin osastolta haluaisi paketin toimivan vähän erilailla. Toinen ajankohtaisuus on vanhojen laitteiden inventaario ja palautusprosessien luominen, se  on ollut taskilistalla jo pari viikkoa. Saimme sitä kollegan kanssa eilen hieman aloitettua, kunnes usko tekemiseen jos ei nyt aivan loppunut niin ainakin laantui. Tänään oli lisäksi tulossa iso infotilaisuus jossa oli satoja osallistujia niin paikan päällä kuin etänäkin, ja johon meidät oli pyydetty mukaan järjestämään AV-laitteisto kondikseen. Se vie varmasti monta tuntia, varsinkin kun olimme eilen harjoituksissa huomanneet jo laitteistovaurioita. Seuraaville parille päivälle meiltä oli niin ikään pyydetty resurssointia jo marraskuussa; tehtaan puolella tulisi uusi linjasto jota ulkopuoliset asentajat tulisivat rakentamaan. Emme tienneet yhtään mikä meidän osuus siinä hommassa tulisi olemaan, mutta vähän hermostutti tällaiset "suunnittelemattomuudet".

Odotin AV-laitetestauspuhelua, samalla kävi minulle ennestään tuntematon käyttäjä VPN-ongelmiensa kanssa; senkin sain ratkottua heti joten pystyin onnittelemaan itseäni antaessani viisaamman kuvan itsestäni kuin se todellisuudessa onkaan. Seuraavaksi tuli nuori nainen joka kysyi apua toisen käyttäjän puolesta; näihin suhtaudun vähän nihkeästi mutta koska olin hyvähköllä tuulella ja käyttäjä mukava niin päätin tehdä poikkeuksen. Sitten paikalle saapui ukko jonka kone oli vanha kuin taivas, takuu mennyt pari vuotta sitten umpeen. Siinä oli oikeastaan tekemätön paikka enkä osannut konsultoida sen kummemmin kuin suositella uuden koneen tilausta. Lopulta AV-testipuhelua ei tullut, mutta sen sijaan yksi uusi käyttäjä tuli paikalle kun hänellä oli ongelmia puhelimensa kanssa. Tähän menikin vähän aikaa; lähetin ukon matkoihinsa ohjeiden kera, saapa nähdä tuleeko vielä myöhemmin takaisin. Kollega vapautui AV-testipalsustaan ja aloimme sitten ahkeroimaan koneinventaarion ja -pakkausten kanssa. Meillä kummallakaan ei ole minkäänlaista kokemusta logistiikkahommista joten saapa nähdä millaisia lavoja saammekaan kyhättyä. Varmasti ne postituksessa sitten aikanaan dissataan ja saamme rakentaa lavat vielä monta kertaa uudelleen. Tässä meni reilut puoli tuntia; tällä välin Teams olikin jo täyttynyt intialaisten kyselyistä. Päänvaivaa tuotti erilaiset pääsyt eri järjestelmiin, kun emme sellaisia ylläpitäneet ja välillä sopivan instanssin löytyminen on kovin hankalaa. Join välissä toisen kupillisen kahvia, ja tein IS:n 10 kysymystä, joiden tuloksia vaihtelemme kaveriporukassamme.

Kaffemaatista kultaista nestettä.

Puolen päivän jälkeen kävin syömässä työmaaruokalassa. Koska iltapäivä oli kiireinen, niin piti syödä tavallista aiemmin. Tarjolla oli kanaa satay-kastikkeessa; se oli joskus ollut mielestäni parempaakin, mutta kyllähän tuon nyt söi (ikävä kyllä unohdin kuvata annokseni). Ruokailun jälkeen suoraan av-laitevarastoon ja aloimme virittelemään iltapäivän möteä varten kamat valmiiksi. Yleensä harjoituksissa kaikki toimii, mutta itse päätilanteessa ei ole muuta kuin ongelmia - niin kävi tälläkin kertaa. Yksi laite toisensa jälkeen hajosi, eikä niitä saatu tähän hätään korjattua, joten ns. striimihommat meni vihkoon. Muutenkin mä olen tosi huono mitä AV-laitteisiin tulee, enkä helvetti vieköön opi niitä millään. Mikä mussa on vikana? Tilaisuus alkoi - tarjolla olisi ollut oikein alkoholillistakin skumppaa, mutta tyydyin itse alkoholittomaan kun kerran oli tipaton tammikuu menossa. Emme välittäneet jäädä itse tilaisuuteen - se oli meistä lähinnä jonkunlainen todistelutilaisuus, että pomotkin tekevät työtä, mutta ei vähempää vois kiinnostaa. Seuraavan tunnin ajan saimmekin ottaa vähän rauhallisemmin. Ennen kotiinlähtöä meidän piti vielä käydä purkamassa laitteet ja kytkennät, mutta jostain syystä käytävän ovi oli rikki emmekä päässeet enää takaisin paikalle, joten se jäi hieman vaivaamaan mieltä. Lisäksi parin seuraavan päivän resuvarauksista tuli vielä sähköpostilla muistutus, ettemme vaan ole unohtaneet asiaa. Olisin toivonut, että muut olisivat unohtaneet sen. Arvosana työpäivälle 2/5.

Kippis!

Neljältä piti lähteä töistä ja kiiruhtaa jokaviikkoiseen harrastukseen; kävimme keilaamassa kolmistaan joskin tänään meitä oli paikalla vain kaksi. Halli koostui pääosin vakiovuorolaisista tähän aikaan viikosta. Kautemme kesti elokuun lopusta toukokuun loppuun ja elimme niitä aikoja kun piti olla ns. kauden huippukunto käsillä, mutta alamäki oli jatkunut jo viikkoja. Nytkin keskiarvo oli huonohko ja kaiken lisäksi vielä hävisin. Mutta ei voi ns. mitään. Mietin vaan, miksi olen niin huono keilaamaan, enkä helvetti vieköön opi sitä millään. Mikä mussa on vikana? No, toisaalta tässä on mukana kuitenkin sellainen vahva sosiaalinen aspekti, että tapaa edes joskus muita ihmisiä työajan ulkopuolella ennemmin kuin verenmaku suussa -tyyppinen kilpailu.

Duunista veke neljältä ja reilun kilometrin kävely.

Hallille.

Game on!

Sitten kävelyä Kallion kaupunginosan läpi väistellen nistiporukoita ja juoppoja. En ymmärrä miksi kukaan haluaa asua täällä - erityistä suosiota alue tuntui nauttivan junantuomien ja punaviherkuplassa elävien keskuudessa. Minua - syntyperäistä kalliolaista - inhotti liikkua täällä kerran viikossa. Miksei näille nisteille ja konnille ei voida tehdä mitään? Huumekauppa on yhtä avointa kuin mansikoiden myynti kesätorilla. Mutta ketään ei kiinnosta.

Kotia kohti!

Kotona joskus vähän ennen puolta seitsemää. Pettymyksekseni huomaan, ettei postipoika ole tuonut minulle vieläkään uutta S-etukorttia hajonneen tilalle. Aloitan kotiinsaapumisrituaalini desinfioimalla puhelimeni ja työreppuni. Pesen rillit kerran viikossa, se päivä on tänään. Keilahalli on niin paskainen, että aina vähän inhottaa olla siellä, joten mielin suihkuun mahdollisimman nopeasti. Ensin kuitenkin teen setin aurinkotervehdyksiä; mulla on ollut parisen viikkoa jo niin perhanan jäykät ja kipeät takareidet, mikähän niissäkin mahtaa olla vikana? Venyttely ei tunnu auttavan. Toivon kuitenkin venyttelystä olevan sen verran hyötyä, että pääsen ylös maasta vielä vähän vanhempanakin. Tiedä sitten onko siittä mitään hyötyä... Olen ottanut myös tavaksi käyttää lähes päivittäin nenäkannua. Ensi alkuun sen käyttö häiritsi mutta nyttemmin se menee kuin vettä vaan (pun intended). Näinä katupölyisinä aikoina huomaan siitä olevan jopa hyötyä. Henkilökohtaiseen huoltoon kuului myös tänään viiden päivän välein suoritettava korvahuolto. Mulla on pari kertaa ollut korvat niin täynnä paskaa, etten ole kuullut enää mitään (mikä mainio tekosyy vältellä ihmisten keskusteluja), ja olen joutunut käydä lekurissa niitä puhdistamassa. Nyt käytän Audispraytä ja se on kyllä auttanut, ongelmaa ei ole esiintynyt enää vuosiin. Huomasin myös kulmakarvojen kasvaneen mallia Mauno Koivosto tai Ville Virtanen, joten siistin samalla nekin. Olin hankkinut puhdistuskiven jolla oli tarkoitus pestä kylppärin lattia, mutta en kerta kaikkiaan jaksanut sitä tänään(kään) tehdä. Viimein suihkuun, hyvä etten nukahtanut sinne.

Suihkun jälkeen piti hieman rasvata ihoa, kun se on useinkin niin kovin kuiva ja kiristävä. Keitin itselleni rooibos-teetä, sekaan hunajaa. Googlailin muutamia asioita joita oli tullut päivän mittaan mieleen. Laitoin pari riviä Eurojackpotia ja osallistuin Veikkauksen arvontakisoihin. Merkitsin päivän kävelyt urheiluappiin, sekä keilaustulokset Exceliin eksaktisti.

Seuraavaksi japanin opiskelua. Mä aion ehkä kokeilla mennä joulukuussa JLPT-tasokokeeseen jos vaan osaan täyttää ilmoittautumiskaavakkeen. Läpipääsemiseksi täytyy treenata hurjasti. Tankkaan kanjeja - pääosin yhdyssanoja, katson japanilaisia juttuja, pelaan duolingoa yms, mutta mä olen silti tosi huono, enkä helvetti vieköön opi mitään millään. Mikä mussa on vikana? Ajattelin silti yrittää. Joskus harvoin minullekin käy niin, että kun päätän jonkun asian, en anna periksi... Sitten illallista, söin kana-taco-salaatin (suosikkini kaupan valmissalaateista) ja viime viikkoiset spaghetin jämät pakastimesta. Arvosana 3/5.

Eka vähän salaattia naamariin.

Tämän kun kiikuttais Masterchefin tuomaristolle... xD

Yleensä otan töiden jälkeen aina päikkärit, mutta aina ei sellaista ehdi, kuten ei tänäänkään. Yhdeksän maissa väsymys alkaa olla jo melkoisen voimakas, mutta tiedän ennestänsä, että jos sinnittelen kymmeneen asti, uni-ikkuna sulkeutuu ja koen piristymisen, enkä lopulta pääse yöpuulle ennen puoltayötä. Päätin hieman bloggailla, vaikka suurempaa kiinnostusta ei siihenkään touhuun ollut. Mutta kun laittaa jonkunlaista musiikkia soimaan niin välillä innostuskin sitten herää. Pelailin muutaman hiiren klikkauksen verran Football Manageria ja katselin hajamielisesti muutamia vlogeja.

Omiin arki-iltarutiineihin kuuluu monesti vielä sellainen 10 minuutin retriitti sohvalla maaten. Sellainen, mitä jotkut kutsuvat ehkä iltarukoukseksi tai huolihetkeksi. Monissa japanilaisissa yrityksissä vietetään aamuisin hengennostatuspalaverihetki "chorei" (朝礼), ehkä tämä voisi olla minun itseni kanssa viettämäni iltapalaverihetki "yuugatarei" (夕方礼) :) Käyn mielessäni vähän päivän tapahtumia läpi, mikä onnistui ja mikä meni pieleen ja kenelle olin tarpeettomasti ilkeä, sekä valmistun tuleviin koitoksiin - huomisen läpikäyntiä mutta myös tulevaisuuden mahdollisia ikäviä tilanteita (esim. sota, potkut töistä, sairastuminen, läheisten poistuminen, yksinäisyys, jne). Toki ajatukset karkailevat ja homma saattaa tuntua typerältä ja naiivilta, mutta se on kuitenkin jonkunlainen rauhoittuminen ja hetki käsitellä ikäviä ajatelmia. Puuhailen sitten vielä vastapainoksi jotain mukavempaa etteivät yöunet hetken päästä häiriinny.

Hampaita harjatessani huomasin yhden hampaistani kokeneen vähän kovia. Toisaalta en ollut varma oliko se ollut sellainen jo aiemminkin. Yleensä hampaan lohkeamisen huomaa, enkä muista sellaista viime aikoina tapahtuneen. Se jäi vähän häiritsemään mieltä. Sain itseni kammettua vuoteeseen jo super aikaisin; lueskelin hetken vielä kirjoja. Mulla on kaksi kirjaa yöpöydällä menossa, toinen on pieniä tarinoita intermediate-tason japanilla (aukeaman lukemiseen menee noin viikko) ja sitten Totti Karpelan Sudet, lampaat ja paimenet. Montaa sivua en jaksanut sitäkään tahkota kun unetti niin vietävästi. Nukkumaan asetuin yhdentoista maissa, harvoin pääsen niin aikaisin yöpuulle. Arvosana päivästä 3/5.

やばい...難しいですよ！

Helpompaa luettavaa.

Linnakkeella hiljaisuus!