865# Kokkola, 3

 2.2.2025, Sunday, -1, Mostly cloudy, Kokkola

Nukuin kuin tukki, siitäkin huolimatta, että nukkumaan mennessä melkoinen jytä ja jumputus kuului jostain alempaa. Siellä laulettiin karaokeakin, selvästi kuuli miten Rakkaus on lumivalkoinen, jos ei nyt sydäntä särkevästi niin ainakin korvia raastavasti. Kolmelta havahduin ilmeisesti jonkunlaiseen pimppisautojen sladitteluun, ja jumputus jatkui vieläkin, mutta nukahdin uudestaan. Sänky ja bedlinensit olivat parasta ikinä, niissä olisi nukkunut vaikka kuinka paljon. Herätyskello oli soittamassa puoli yhdeksältä, mutta vetelehdin vielä tunnin vuoteessa. Varttia vaille kymmenen menin aamiaiselle, siellä oli järkyttävän paljon porukkaa. Ei pelkästään hotellin asukkaita, vaan myös muita jotka tulivat tänne pelkästään aamiaiselle (ulkotamineista päätellen). Yhdistävä tekijä oli kaikilla sairaus, voi sitä yskinnän ja aivastelun määrää. Ehkä kaikken ällöttävintä on katsoa kun toiset niistää nokkaansa jumalauta ruokapöydässä samalla kuin muut syö. Se on pakko olla joku turaanikansan omituisuus, luulisi nyt jonkunlaiset käytöstavat omaavan, ettei eritteitä eritetä julkisesti eikä ainakaan ruokapöydässä. Muuten aamiainen oli ihan makoisa, karjalanpiirasvati oli taas tyhjillään, mutta hetken odotuksella se täytettiin.

Hyvää huomenta Kokkola!

Aamiaista naamariin.

Aamiaisen jälkeen kävin kysymässä respasta, saisinko tunnin pidennyksen huoneeseeni. Lupasi tutkia asiaa, ja soittikin melko pian huoneeni puhelimeen. Tunnin pidennys onnistuisi, joskin se maksaisi kympin (olisin mielestäni voinut sen ottaa kaupan päälle, kun olen kerran sviittiasiakas ja muutenkin korkea-arvoinen vieras). Mietin sitten mitä tekisin; laittaisinko vielä saunan päälle vai kävisin tekemässä aamulenkin, vai... niin, menin takaisin vuoteeseen lolleroimaan pariksi tunniksi.

Kävin sitten suihkussa, laittelin kamoja valmiiksi, ja söin vähän jäljelle jääneitä eväitä kenttälounaana. Joutavaa juotavaa oli jäänyt liikaa jäljelle, en uskaltanut niitä lipitellä kun sitten olisin ongelmissa tulevan junamatkan kanssa. Yhdeltä kävin tekemässä check outin ja pulitin viimeisestä tunnista ylimääräisen kympin. Kävelin sitten reilut parikymmentä minuuttia puoliaurinkoisessa pakkassäässä. Kävin notkumassa juna-asemalla; käsittämätöntä, ettei sielläkään voinut olla aukiolevia vessoja, puhumattakaan lipunmyynnistä tai kahvilasta tms, se on sellaista finnekulttuuria jota en ihan ymmärrä. Sisälle pääsi sentään lämpimään odottamaan junaa, ja siinä oli sen asemarakennuksen palvelut.

Puoliksi syöty lounas, arvosana 2/5.

Bye-bye huone 350.

Aurinkoakin hieman näkyi.

Neristan oli yhtä hiljainen kuin eilenkin.

Olisikohan tämä ollut sellainen "ihastuttava pikkuputiikki Neristanissa"?

Taisin tulla vähän etuajassa steissille...

Kokkolan juna-asema. Palveluina keskuslämmitys.

Vanhempi veturi.

Juna tuli aikataulussa, kiitos VR:lle siitä. Jo asemalaiturilla yskittiin siihen malliin, että tiesin jo mitä tuleman pitää. Edessäni yskittiin, takana yski ukko joka vaihtui Tampereella yskivään naiseen. En voi ymmärtää näitä ihmisiä, miten hemmetissä niillä on aina joku tauti menossa. Eikö ne syö vitamiineja ja pese käsiä vai mikä helkkari siinä on? Vieruskaverini, joka matkusti niin ikään Kokkolasta koko matkan Helsinkiin vaikutti onneksi terveeltä. Toinen asia mikä riepoi oli selkä menosuuntaan oleva penkki, vaikka olin paikkalippua varatessa koittanut yytsiä huolella, ettei niin kävisi. Turaanijunassa ei tietenkään voi olla käännettäviä penkkejä, se olisi liian hienoa. Plussaa kuitenkin siitä, ettei tarvinnut pysähdellä kuin Seinäjoella, Tampereella, Tikkurilassa ja Pasilassa, joten matka-aika oli tänään vain neljä tuntia. Kyllähän siinäkin ajassa pylleri puutui, mutta ei ollut niin paha kuin olisi voinut kuvitella + juna oli aikataulussa perille saavuttaessakin. Molempiin suuntiin, vau! Hyvä VR! Matkatekemisinä mulla oli kirjan lukua ja lumisten maisemien katselmointia. Heseen päästyä äkkiä kotiin vältellen kaikkia ihmisiä parhaani mukaan.

Juna tuli aikataulussa.

Näsinneula sai heijastuman junan valoista.

Tämä ei ole lukemista vaan lukemisen harjoittelua.

* * * *

Arvosana reissusta: Oli tosi kiva reissu alkujärkytyksen jälkeen. Junamatkat menivät helpohkosti, erityisesti menomatka omassa kopissa oli 5/5, sitä täytyy alkaa harkitsemaan jatkossakin, jos sellainen vaunu on vain saatavilla. Hotelli oli tosi kiva, poreamme kiva ja sauna myös. Kiva oli nähdä myös yllätyskaveri vuosien takaa. Ravintolaskene nyt oli mitä oli, sellaista pikkukaupungin menoa, museotarjonta ja nähtävyydet myös huonot, ja tietysti ikävä vuodenaika (joka Suomessa on elokuusta kesäkuuhun) toi omat haasteensa, mutta kokonaisarvosana 4/5 ja papukaijamerkki. Tästä irtosi virtaa seuraavalle viikollekin.