868# Itävalta

 12.4.2025, Saturday, +20, Fair, Salzburg, Austria

 

Viikon Itävallan kevätreissua pukkasi Pp:n kanssa. Olimme varanneet lennot paria kuukautta aiemmin Helsingistä Wieniin ja takaisin - ensin suunnittelimme jos olisimme lentäneet Saksan Muncheniin, mutta päädyimme lopulta kuitenkin Wieniin, ehkä se olisi kuitenkin kaikkein helpointa. Pp ei ollut Itävallassa ennen käynyt, minä olin käynyt kahdesti. Mietimme kohteita, sillä halusimme käydä muuallakin kuin Wienissä, ja päätimme viettää ensimmäiset kolme yötä Salzburgissa. Olin käynyt siellä päivälleen 10 vuotta aikaisemmin, se oli melkoinen sattuma. Salzburgin hotellin varasimme suoraan hotellin nettisivujen kautta, Wienin hotellin Booking.com-sivuston kautta.

Lentomme lähti melko inhimilliseen aikaan lauantaina klo 9.25. Taksin sain tilattua helposti soittamalla Taxi Helsinkiin - varmaan pitäisi joku appi asentaa, kun soittaminen voi olla sen verran kallista. Taksi tuli kolmessa minuutissa, kuskina oli kerrankin ehta finne-ukko, sellainen vanhempi mies joka ei onneksi paljoa jutellut. Autona oli tilataksi, tuntui vähän väärältä olla siellä yksin. Lisäksi siellä oli sellaiset tunnelmavalot, että kyyti vaikutti ennemmin joltain bile-taksilta. Hinta oli 60 €, se oli mielestäni sikahinta reilun 15 kilometrin matkasta, mutta minkäs teet.

Takatalvinen lentoasema.

Tästä ovesta se tämäkin reissu läks.

Kyyti oli tullut sen verran jouhevasti, että jouduin odottelemaan vartin verran Pp:tä. Lähteviä lentoja ei ollut jostain syystä näin lauantaiaamuun lomasesongin ulkopuolella paljoakaan, joten minkäänlaista jonoa ei ollut check in-automaattiin eikä baggage droppiin eikä myöskään turvatarkastukseen, kaikkiin pääsi suoraan. Mun reppu tai oikeastaan takki joutui lisäsyyniin, mutta se oli nopeasti tarkistettu. Menimme sitten kahville, ja kuluttelimme sitten aikaa ihmettelemällä lentoaseman uusia liikkeitä ja käymällä photospotissani. Koneemme lähti portilta 34 a, en ollut ennen siellä asti koskaan käynytkään - mahtoiko olla tyystin jopa ihan uusi alue?

Kenttä vaikutti hiljaiselta.

Photospotilla.

Lentokoneemme odottelemassa boardausta.

Matkustajat odottamassa boardausta koneeseen.

Koneeseen pääsimme ajoissa, mutta koneen ruumatavaroiden pakkaus viivästytti lähtöä jonkin verran. Vaikka elettiin jo melkein huhtikuun puoltaväliä, viime aikoina jyllännyt takatalvi piti huolen siitä, että flygari piti ensiksi ajaa jäänestoon. Räntää oli satanut koko aamun ja sitä oli kertynyt siipiinkin. Siinäkin menee aina oma aikansa. Paikkamme olivat rivillä 15, Pp oli keskellä ja minä käytäväpaikalla. Yskijöitä oli jonkunlaisesti.

Mulla oli tipaton tammikuu jatkunut tähän päivään asti, tänään oli 102. päivä menossa, mutta nyt päätimme juhlistaa loman ja matkan alkua Pp:n kanssa tilaamalla skumpat muiden harvojen joukossa. Kylläpä maistuikin hyvälle. Muuten matka meni nopeasti, kesto oli alle 2h. Wienin kenttä vaikutti jonkun kokoiseletakin, kävimme vessassa ja silti jouduimme odottelemaan pienen ikuisuuden matkalaukkujamme, jotka lopulta tulivat kuitenkin ensimmäisten joukossa.

Kampai!

Come to papa.

Meillä oli klo 13.02 junasta varatut istumapaikat, joten meillä oli puolisentoista tuntia aikaa ennen sen lähtöä. Kävimme yytsäilemässä juna-asemaa valmiiksi, ja sitten menimme syömään. Muuta paikkaa täällä ei oikein tuntunut olevan kuin Burger King, joten menimme siihen. Saimme sapuskat tilattua helposti automaatista, se oli melko pitkälti samanlainen kuin Suomessakin. Ruuat tulivat suht nopeaan ja olivat ihan hyvän makuisia. Sen jälkeen meille jäi vielä melkoisesti aikaa notkumiseen. Pyörimme hetken ulkona, mutta siellä oli semmoinen röökinkatku emmekä oikein osanneet mennä mihinkään, että palasimme takaisin kenttärakennukseen. Siellä oli hemmetin kuuma, joten oli pakko ottaa jo päällipaitaa pois. Bongasimme kyltin näköalapaikasta ja käveltyämme sinne ikuisuuden jouduimme kääntymään kannoillamme takaisin, kun se oli maksullinen. Ei nyt sellaisesta ruveta maksamaan.

Wienin lentoasemaa.

Evästä BK:sta.

Pienoisflygareita.

Finnairinkin kone löytyi.

Lopulta notkumisaika kului loppuun ja menimme juna-asemalle. Se vähän jännitti, koska jostain syystä vaunuihin ei oltu merkitty vaununumeroita. Sisältä vaunumerkinnät löytyivät mutta olimme kolmen vaunun päässä omastamme, ja matkalaukkujen ja reppujen kanssa siirtyminen toiselle puolen junaa oli vähän harmittavainen. Lopulta löysimme kuitenkin paikkamme, matkalaukkujen säilytystila oli onneksi juuri selkämme takana, joten pystyimme pitämään niitä silmällä. Wienin päärautatieasemalta juna tuli verrattaen täyteen. Omituista oli huomata, että monilla ei ollut paikkalippua ja sitten kun joku paikkalipun omaava tuli häntä häätämään, niin tämä vaati toisen todistavan, että hänellä oli paikkalippu juuri hänen paikalle?

Omituinen paikkanumerointisysteemi.

Matkaan!

Alpit alkoivat tulla näkyviin.

Junamatka kesti kolmisen tuntia, mä vähän aloin jo nukahtelemaan siihen. Aurinko paistoi ja selvästi huomasi miten kevät oli pidemmällä kun meillä. Ei tietoa räntäsateesta, puut olivat alkaneet viheriöimään. Vuoret tulivat lopulta näkyviin, ja osassa oli vielä valkoiset lumipeitteet huipulla. Myös Salzburg tuli lopulta näkyviin joskin 8 minuuttia myöhässä (läppä siitä, että junat kulkisivat aikataulussaan täällä päin maailmaa on pelkkä paikkaansa pitämätön legenda). Juna jatkoi matkaansa vielä Innsbruckiin mutta melkein kaikki matkustajat poistuivat täällä, joskin uusiakin matkustajia nousi kyytiin.

Salzburgin juna-asema.

Olimme etukäteen lukeneet, että asemanseutu oli vähän häröä, joten ohitimme sen mahdollisimman nopeasti. Hotellimme Hohenstauffen oli pienen matkan päässä asemalta, löysimme sinne helposti. Sisäänkirjaus sujui kömpelösti, mutta plunssainen respannainen tuntui heti tietävän ketä olemme. Kirjasimme henkilötiedot ylös mutta huomasin myöhemmin unohtaneeni Pp:n tiedot pois :) Huoneen saimme kakkoskerroksesta; se oli hyvin vanhalta vaikuttava ja vähän kauhtunut mutta ihan siisti. Bonusta toi iso prinsessasänky. Telkkari oli, sekä pieni pöytä ja pari tuolia ja erikseen kirjoituspöytä. Aika tilava huone. Kaappitilaa ei ollut paljoa, kylppäri oli tilava sekin ammeineen ja suihkuineen ja bideineen. Telkkari oli liian pieni eikä se ollut älytv, ruusukuosisesta ikkunaverhosta en oikein digannut, mutta oli myös sälekaihtimet. Turvaboxi oli vanhanaikainen, kova-avaimella toimiva, mutta siihen meille ei oltu annettu avainta, mahtoiko olla sitten lisämaksullinen. Wifi oli, mutta se toimi vähän huonohkosti. Pahin puute oli kuitenkin roskiksen puuttuminen huoneesta, miten ei sellaista ole?

Hotellimme Hohenstauffen.

Hotellihuone.

Jätimme tavarat ja lähdimme sitten käymään kaupassa. Viimeksi käydessäni täällä 10 vuotta sitten muistan vierailleeni aseman isossa Spar-kaupassa, se oli täällä vieläkin, joten menimme sinne. Ostimme hieman juomista ja evästä. Vesijohtovettä olisi varmaan uskaltanut juoda, mutta ostimme silti pullotettua vettä, se maistui karmivalle. Aseman ulkopuolella oli tosiaan maleksimassa vähän arveluttavaa porukkaa, varmaankin ilta-aikaan täällä oli levotonta.

Yritimme googletella illallispaikkaa, mutta se osoittautui sen verran vaikeaksi, että päätimme lähteä haahuilemaan kylille jos siellä tulisi eteen jonkunlainen syömäpaikka. Virhe. Mitään ei löytynyt vaikka kävelimme toista tuntia ja kilometritolkulla vanhankaupungin alueella. Kaikki tuntuivat olevan vain ryyppypaikkoja ilman, että kukaan söi mitään. Muutamia paikkoja oli, mutta ne olivat joko liian hienoja tai liian huonoja tai sitten ruoka-allergioiden vuoksi siellä ei ollut mitään syötäväksi kelpaavaa. Lopulta tuskauduimme ja kävimme syömässä hodarit.

Salzburgilainen liikenneympyrä.

Salzach-joki

Illallista.

"Tapiokatii" testissä. Arvosana 2/5.

Sitten takaisin hotellille, jossa testasimme suihkun, se oli ihan kelvollinen joskin suihkun letku oli niin lyhyt, että piti suihkuttaa kumarassa. Vähän blogin kirjoittamista, vlogien katsomista YouTubesta pätkivän verkon kanssa jne. Kovasti alkoi väsyttämään pitkä päivä, eikä oikein jaksanut keskittyä mihinkään, joten unille suht aikaisin.

867# Inkoo

 28.3.-30.3.2025, +9, Clear, Inkoo

Porukat olivat jostain syystä vuokranneet kuivanmaan mökin Inkoosta, vaikka elettiin vielä talvikauttakin. He olivat menneet mökille jo päivää aikaisemmin, minulla oli vielä töitä perjantaina, joten pääsin matkaan vasta iltapäivästä. En ollut aikoihin matkustanut pitkän (?) matkan bussillä (pl. Helsingistä Riikaan), joten vähän jännittikin. Muutamaa tuntia ennen lähtöä hommasin Matkahuollon apin kautta lipun bussiin; sellainen lähtisi Kampista. Olin siellä puoli tuntia etukäteen kun en jaksanut notkua enää työpaikallakaan. Kiertelin Narinkkatorin vaalikopit (ei sillä että äänestäisin mitään tai ketään), ja sitten käppäilin ympäri Kampin kauppakeskusta ja kauhistelin nykyaikaa ja nuorisoa. Asiat olivat menossa pahasti metsään. 

Lähtö tapahtui nuhjuisesta Pasilasta.

Kyllä Suomi on pelkkä neukkula, ei siitä mihinkään pääse.

Dösä lähti Kampista.

Bussi lähti laiturilta 10, menin kymmentä vaille yytsäilemään joko bussi kohta tulisi, ja siellähän se oli jo valmiina. Sisään pääsin mobiililipulla. Bussikuskina oli puhelias ukko, joka taisi tuntea kaikki matkustajatkin. Eräs nainen äityi puhumaan kännykkäänsä äänekkäästi kaiutinta käyttäen, ja hetken kuunneltuaan kuski pyysi naista lopettamaan puhelun. Bussi tuli ehkä puolilleen matkustajia, joista suurin osa jäi veks matkalla Inkooseen, joka oli dösän päätepaikka. Luonnollisesti kaikilla tuntui olevan plunssa, kuinkas muuten. Mutta muuten matka meni ihan mukavasti, ja bussikin oli lähes ajoissa perjantai-iltapäivän ruuhkasta huolimatta.

Porukat olivat vastassa. Mökki oli ihan Inkoon "keskustan" kyljessä kiinni korkean ja jyrkän mäen päällä. Se oli upouusi, haisikin vielä ihan uudelle. Porukat olivat tietysti jo asettuneet taloksi, minäkin tein niin parhaani mukaan. Ensin piti kuitenkin vielä vähän tehdä kesken jääneitä töitä, mude rupesi duunaamaan makkispekkiksiä.

Isot ikkunat.

Mökin pihaan voisi ehkä hieman panostaa...

Terassilta löytyi palju.

Ihan vielä ei tarjennut istuskella terassilla.

Makkari näytti tältä.

Pien botski.

Olihan mökissä siistiä, ei siinä mitään. Vessassa oli jopa Ritualsin käsienpesusaippuaa, siitä annan 5/5. Luonnonvettä ei ollut, meri olisi näkynyt vähän matkan päässä jos ei olisi ollut niin sumuista. Palju oli, mutta sen käytöstä olisi pitänyt sopia isännän kanssa, joten käyttämättä jäi. Saunan sentään lämmitin, ensimmäistä kertaa tuli vastaan Harvian kiuas, josta oli johonkin. Verannalla oli mukava jäähdytellä, joskin pelkäsin vähän, että tien toisella puolella olevasta asunnosta näki siihen, pimeän aikaan oli aivan kuin tarjottimella valospotissa.

Siisti keittiö. Makkispekkarit odottamassa uunitusta.

Sauna oli tilava.

Suihkusta löytyi kaksi suutinta.

Mökissä olisi ollut takka, mutta sitä ei saanut käyttää samaan aikaan ilmalämpöpumpun kanssa, emme kajonneet siihen kun muutenkin mökissä tuntui olevan kuuma (26 astetta). Kaksi makkaria oli, joten mitenkään superiso mökki ei ollut, mutta toki me kolmistaan mahduttiin siihen hyvin. Vähän liian keskellä asutusta mökki oli. Jos tämä olisi asuintalo, antaisin arvosanaksi 5/5, mutta mökki ilman rantaa... nopea arvosanani oli 2/5.

Mökin olkkari. Oikealla testaamatta jäänyt takka.

Unille varmaankin puoli kahdentoista maissa. Jonkinlaisesti tuli nukuttua yö, muutaman kerran heräsin yön aikana. Aamulla heräsin joutsenien mekastukseen. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, eilinen sumuinen maisema oli poissa ja auringon kultaama merinäköala oli tullut esiin. Otimme aamun rennosti, join pari kuppia kahvia ja katselin telkkarista youtubea. Silleen meni seuraavat pari tuntia. Yhdentoista maissa otimme auton ja lähdimme kohti Tammisaarea. Sinne oli matkaa ehkä 40-50 kilometriä. Ensiksi meidän piti hävittää faijan veska joka oli täynnä luteita jonkinlaisia ötömötöjä, joita oli tullut häkkikellarivarastosta. Mökin roskikseen sitä ei kehannut laittaa niin ajoimme hautausmaalle, ja dumppasimme sen kassin sinne. 

Diggasin mökin vessapaperitelineestä.

Auringonpaisteinen terassinäkymä.

Tammisaaressa on tullut käytyä kyllä monet kerrat, mutta edellisestä kerrasta on muutama vuosi aikaa. Jätimme auton satamaan parkkiin, kävelimme sitten Chappe-museolle. Se oli jonkun sortin nykytaiteen talo; mutsi muisteli sinne maksavan 15€ aikuiselta, mutta meillä oli ukon kanssa museoliput, mutsi otti eläkeläislipun 10€. Museo oli kolmessa kerroksessa, se oli hyvin mitätön, kauppa ja kahvilakin olivat suljettuna, ja nettisivut alhaalla. Ylhäällä valokuvia, keskikerroksessa valokuvia, pohjakerroksessa oli jotain vanhaa astiastoa tms. Muutamasta Kermit-kuvasta tykkäsin + pääsi vessaan joten siitä annoin arvosanaksi 2/5, mutta jos tästä olisi joutunut jotain maksamaan niin kyllä olisi harmittanut. Chappen takana oli vielä nykytaiteen Elverket-museo ja Raaseporin museo, joka oli kyseisellä hetkellä kiinni. Elverketissä sentään kävimme.

Tammisaarea.

Meriaiheinen 3D-muraali. Vai figuuri?

Tammisaaren tori.

Kivitalo miellytti minua.

Chappe-museo vaikutti uudelta (vuodelta 2023).

Eipä mikään ihmeellinen näyttely.

Mau.

Hienoja tyynyjä.

Kippoa ja kappoa.

Lisää keppoja.

Chappe-museo toiselta kantilta kuvattuna.

Leijonan koipiset?

Schjerfbeck oli suljettu.

Teos Elverketissä.

Kuvan pulu oli osa liikkuvaa videokuvaa :O

Museon jälkeen ihmettelimme torimeininkiä - siellä oli muutama kunnallisvaaliehdokas tavattavissa - ja vaikutti tavallista vilkkaammalta paikalta. Etsimme kahvilaa, faija kelpuutti vasta kolmannen, Carl de Mumman. Otimme cappucinot, ukko taisi ottaa tavan kahvin. Ulkomaisia turistejakin paikka oli houkutellut; ihan kiva oli katsella sitä meininkiä siinä. 

Hotellikin täällä olisi.

Eipä jääty Fyreniin tälläkään kertaa.

Spruthuset jäi väliin, harmi.

Kaffelaa etsimässä.

Diggasin Hyvää kahvia-retrokyltistä.

Tsufee.

Sitten palasimme autolle, ja ajoimme Fiskarsiin. Se oli näin aurinkoisella kevätilmalla ja lauantaina jonkun verran täynnä. Tänään olisi ollut osittainen auringonpimennyskin, mutta istuimme autossa juuri tuon ajan unohtaen koko jutun. Ajettuamme auton parkkiin kävimme yleisö-wc: ssä. Hesessä niitä käyttävät tuskin ketkään muut kuin kodittomat narkomaanit, mutta täällä vessa oli yllättävänkin siisti. Kävelimme hetken joenrantaa, ja menimme sitten Kuparipaja-nimiseen kippolaan syömään. Vähän hämmästyimme alkuun, kun koko henkilökunta oli ulkomaalaista. Tilauksen ottoa piti odotella melko pitkään, mutta ruoka tuli ihan järkevässä ajassa ja oli oikein maukasta. Söin itse lammaspastaa, porukat söivät lohikeiton ja päivän kalan. Ruuasta annoin arvosanaksi 5/5, mutta ehkä serviisiä pitää vielä harjoitella.

Hesessä ei uskaltaisi tällaisiin laitoksiin mennä.

Fiskars shop.

Kuin lelumaailmasta.

Asuukohan itse saksitehtailija näin hienossa lukaalissa?

Itse puhelinta ei sentään enää kopista löytynyt.

Fiskarsin rauhaisa puisto.

Silta yli synkän virran.

Vesiputous.

Koski. Vasemmalla ravintola Kuparipaja.

Lammaspasta oli hyvää.

Palasimme autolle ja ajoimme takaisin Inkooseen. Menimme vielä Inkoon satamassa olevaan Wilhelmsdalin kahvilaan, vaikka yhtään ei tehnyt kahvia enää mieli, mutta menihän se siinä. Sitten vielä S-markettiin josta ostimme vähän evästä illaksi ja vissyä (mulla oli edelleen tipaton tammikuu menossa, ja näköjään ukkokin oli tipattomalla, hienoa!). Kassojen ulkopuolella joku ulkomaan jätkä myi hyvännäkösiä pinaatti- yms piirakoita, vähän harmitti myöhemmin kun ei tullut ostettua. Kurvasimme takaisin mökille, jossa saunan lämmitystä ja videoiden katselua.

Mitähän tuolla laseroitiin..?

Inkoo city.

Wilmelmsdalin kahvila.

Sauna oli vieläkin vimmaisempi kuin edellisenä päivänä. Lämpömittari huuteli 120 asteen paikkeilla. Todennäköisesti siinä oli hieman inkoo-lisää, mutta silti se kuumotteli melkoisesti olkapäitä, olikin pakko pitää saunaa aina välillä pois päältä. Muutenkin tuntui, että olisihan tuohon kiukaaseen enempikin kiviä mahtunut, melkoisen paljaat vastukset hehkuivat punaisina.

Bara bada bastu.

Muuten ilta sujui kirjaa lukiessa, satunnaisesti telkkaria vilkuillessa ja koneella notkuessa. Kovasti väsytti päivän aktiviteetit, nukkumaan taas joskus puoli kahdentoista maissa.

Yöllä siirrettiin kelloja kesäaikaan, joten oli paitsi tunnin lyhyempi viikonloppu, niin myös tuntia aikaisempi check out. Heräsin puoli kymmenen aikoihin. Porukat jo pakkailivat kamojaan kasaan; sama meininki näytti näillä olevan kuin Pp:n ja AT:n kanssa. Ei siinä sitten oikein pystynyt itsekään muuhun keskittymään, joten kamat kasaan ja pikku hiljaa kotimatkalle.

Paluumatkalla kävimme vielä kuvaamassa Inkoon kirkon ja hautuumaan, sitten ajoimme ABC Pickalaan, jossa tankkasimme auton. Meidän piti vielä mennä Porkkalanniemeen, mutta pelkääjän paikalla ollut kartanlukija ohjasi meidät Upinniemeen, jossa ei ollut yhtään mitään. Käännyimme varuskunnan portilta takaisin, emmekä jaksaneet mennä varsinaiseen Porkkalanniemeen, jonka liittymä olisi ollut seuraavana vuorossa Hesaan pain ajettaessa. 

Inkoon kirkko.

Hautausmaa.

Pickalan pit-stop.

Radiossa mainostettiin Kehä kakkosella olevan paha kolari, joten ajoin vasta Kehä ykköstä pisin Turunväylälle ja siitä kotiin. Tuntui siltä, että kello oli jo paljon enemmän, varsinkin kun siirryttiin kesäaikaan, mutta kloku oli vasta puoli kaksi. Vähän ahdisti palata kotiin taas, mutta minkäs teet.

* * * *

Arvio reissusta: 3/5. Mökki ei ollut oikein mökkimäinen; jos se olisi ollut asuintalona olisin antanut 5/5, tällainen asunto olisi minulle sopiva. Mutta kuivanmaan mökki, siitä lähtee heti kaksi pistettä veke ja muutenkin... vähän liian tavanomainen. Tammisaari oli OK, ja erityisesti tykkäsin Fiskarsin retkestä, se tuo yhden lisäpisteen. Parasta oli kuitenkin päästä veke Hesestä.