863# Kokkola

 31.1.2025, Friday, -5, Scattered clouds, Kokkola

Letti oli taas mennyt kasvaamaan liiallisiin mittoihin, joten oli aika vuoden ensimmäiselle parturivisiitille. Olin edennyt maakuntaparturibongauksessani melkoisen pitkälle, ja haussa oli jo 15. maakunta. Tammikuu on vuoden ikävin kuukausi, ja olin pitkään luvannut itselleni, että palkkioksi tuon kuun selättämisestä voisin kokeilla hankkia jonkun "vaikean" maakunnan pois kuleksimasta. Tarkoitus oli ensin mennä Kainuuseen ja Kajaaniin, mutta matka sinne oli jo niin pitkä ja hankala, että siitä oli pakko luopua. Lähes kahdeksan tunnin junamatka ei kauheasti innostanut, mutta eipä lentämistäkään oltu tehty kovin helpoksi, aikataulut eivät kerta kaikkiaan natsanneet.

Keski-Pohjanmaan maakunnan olin jostain syystä päättänyt jättää viimeiseksi, mutta koska en saanut itseäni oikein Ouluunkaan, niin päätin sitten tehdä reissun Kokkolaan. Vaikka matkaa oli yli 500 km suuntaansa, niin juna taittaisi matkan sangen nopeasti, 4½ tuntiin. Sen olisi voinut toteuttaa pienellä tsempillä niin, että olisi lähtenyt lauantaiaamuna, käynyt iltapäivällä parturissa ja tulla sitten sunnuntaina takaisin, mutta ajattelin antaa kerrankin piskuiselle paikkakunnalle kunnon mahdollisuuden, ja päätin lähteä matkaan jo perjantaina. Koska en halunnut tulla sikamyöhään perille, niin minun täytyi lintsata töistäkin, sillä junani lähti Pasilasta jo puoli kahden aikaan.

Maksamalla parinkympin lisähinnan sai itselleen kokonaisen päivähytin. En ollut sellaista ennen kokeillut, mutta mielestäni ei ollut pahan hintainen, joten buukkasin sen itselleni menomatkaksi. Valitettavasti paluumatkalla sellaisia ei ollut enää saatavana. Olin hommannut liput jo loppiaisen tietämillä, joten oli pakko luikauttaa vielä peruutusturva kaupan päälle, junalippujen hinnaksi tuli näin ollen 120€ meno-paluu.

Olin syönyt itseni ähkyyn työmaaruokalassa, joten nälkäongelmaa oli siirretty toviksi eteenpäin. Kävin silti ennen lähtöä hakemassa vähän sipsiä ja juotavaa kaupasta. Mulla oli tipaton tammikuu menossa, joten brenkut jääkööt tällä kertaa ottamatta. Asemarakennuksen sisällä oli helkkaristi väkeä, ja ounastelin jo etukäteen, että näen yhdellä silmäyksellä todennäköisesti nyt enemmän ihmisiä kuin koko viikonlopun aikana. Siirryin asemalaiturille, juna näyttäisi olevan tänään ajoissa. Vähän hermostutti tässä vaiheessa, mistä löytäisin sen hytin kun en ollut aiemmin sellaisessa ollut. Vaununumero oli seitsemän, asetuin jo valmiiksi mahdollisimman kauas Pasilanpuoleisesta asemarakennuksesta. Juna osui kohdilleni jetsulleen, tosin väärästä päästä vaunua, mutta hytti löytyi kuin löytyikin. Enää hermostutti se, tuleeko siihen joku muu matkustaja. Lipussa luki "koko hytti" vaikka istumapaikkoja onkin kaksi, mutta lähinnä ajattelin, että joku änkeää sinne omin päin liputta.

Saastaista Pasilaa.

Nysse tuloo.

Hytti.

Pitkulainen hytti, all mine.

Kaivoin eväät ja läppärin esille. Tarkoitus oli, että olisin voinut rentoutua videoustien parissa, mutta jostain syystä en löytänyt omaa puhelintani kannettavan verkkoyhteyksistä (eikä ole ensimmäinen kerta). Sydäntä kylmäsi yhdistää läppäri VR:n omaan verkkoon kun ei tiedä mitä kaikkea tietoa ne sitten kannettavastani kaivaa, mutta sekin kaista oli niin ohut, ettei sillä mitään videoita katseltu. Kirjoittelin sitten muutamia aihioita, millä pärjäsin Parkanoon asti. Matka eteni mukavasti, onnittelin itseäni miten helkkarin hyvin oli tullut tehtyä kun olin sellaisen kopin hommannut. Rahvaan seassa matkustelu on aina niin uuvuttavaa; kauheita tauteja, kummallisia hajuja ja typeriä juttuja.

Matkaan!

Sydäntalvea elettiin.

Luntakin alkoi näkymään pohjoiseen päin mentäessä.

Ihmettelin kyllä miten mukavasti koko matka sujui, juna pysyi aikataulussa jne. Yksi parhaimmista VR:n matkoistani, se täytyy sanoa. Annan tällä kertaa arvosanaksi 5/5, aikataulussa pysyminen ja koppi oli mukava, vaikka verkon hitaudesta voisi antaa vähän pyyhkeitä, mutta ei olla pikkumaisia. 4,5 tuntia kesti matka, en käynyt ravintolavaunussa enkä edes vessassa vaikka sitä loppumatkasta jo harkitsin.

Tampere ohitettiin nopeasti.

Seinäjoen Almassa tuli oltua puolta vuotta aiemmin.

Kokkolaan päästyä talvinen keli yllätti minut täysin. Oli pakkasta ja lunta, liukasta. Hesassa oli ollut lumetonta, ainaista harmaata ja tihkusadetta, mutta täällä oli toinen ääni kellossa. Mulla oli hotelli Kaarlesta varattu sviitti kahdeksi yöksi, joten lähdin lampsimaan sitä kohti, kello oli jo kuusi. Sinne olikin yllättävän pitkä matka, tai ehkä se vain tuntuu ensimmäisellä kerralla siltä. Löysin kuitenkin perille; respassa ei ollut jonoa ja minut kirjattiin sisään luikauksella (aivan kuin respantädit olivat jo odottaneet minua, mahdoinkohan olla illan viimeinen sisäänchekkaaja?).

Ensinäkymä Kokkolasta vastasi täysin odotuksiani.

Perjantai-illan humua turaanivaltiossa.

 

Kokkolan Espa.

Ei sentään tämä palatsi ollut hotellini.

Kävin heittämässä kamat sisälle, ja tutkin nopeasti sviittini. Iso ja tilava, sänky vaikutti hyvältä, pari telkkaria, kun huoneitakin oli kaksi. Sauna, suihku ja poreamme löytyi, se vaikutti tosi isolta. Lisäksi erillinen vessa, joka haiskahteli vähän viemärille. Hinta talvisesongin aikaan tällaisesta huoneesta 240€ / viikonloppuyö, se oli mielestäni ihan okei.

Olkkari.

Makkari.

Poreamme.

 

Sauna.

 

Lähdin sitten alakerran Amarillo-ravintolaan; mulla ei ollut juuri edes nälkä, sillä olin tosiaan syönyt töissä tosi runsaasti + junassa vielä puoli purkkia Pringleseitä, mutta ajattelin, että jonkunlainen iltapala kuuluu asiaan. Se alkoi nopeasti kaduttamaan, sillä yksin syöminen tällaisessa ravintolassa on superkiusallista. Jo tarjoilija viedessään minut pöytään ihmetteli "yksinkö sitä ollaan", ja muutenkin heillä oli vain yksi pöytä vapaana, se oli keskellä salia ja tuntui jotenkin siltä, että kaikki muut tuijottivat. Muut, jotka olivat siis pariskuntia tai kaveriporukoita. Pitäisi olla vähän sellaista alfa-asennetta, ettei välittäisi muiden ajatteluista, mutta silti... Tilasin vissyn juotavaksi, luultavasti tarjoilija ihmetteli sitäkin valintaa. Ruuaksi kanahampurilaisen. Aluksi tuli jotain nachopalloja, ne eivät olleet minkään makuisia ja koostis oli sellaista höttöä. Ruokakin tuli aikanaan; hampurilainen ihan ok ja ranskalaisetkin kohtalaisia. Lisukkeena marinoitua punasipulia jota en voi sietää, ja vesikrassia jota kukaan ei voi sietää. Arvosana 3/5.

Amarilloon illallistamaan.

Kippolan sisustusta.

Sen jälkeen lähdin käymään Salessa. En ollut nähnyt tullessani ainuttakaan kauppaa, mutta respantäti neuvoi minulle kaupan sijainnin. Ihmettelin edelleen valkoista talvea. Kaupasta ostin viitisen pulloa limsaa ja vissyä ja keksejä. Sitten palasin hotellille, ja laitoin saunan lämpiämään. Sitä säädettiin saunan ulkopuolella olevasta paneelista, mutta oli jotenkin vaikea käyttöliittymä. Onneksi ohjeet löytyi peilipöydältä. Oletuslämpö oli 70 astetta, mutta laitoin heti sen 80:iin. Se lämpeni nopeasti, mutta sauna tuntui aika mamikselta. Kävin kolmisen kierrosta, enempää ei jaksanut. Loppuillan katselin telkkaria & youtubea, unille menin puoli kahdentoista aikoihin. Olkkarin jalkalampun sammuttamiseen ei älykkyyteni riittänyt, otin sen sitten pois töpselistä kokonaan.

Sale löytyi hotellin takaa.

Lukeva poika / J.V.Snellmanin muistomerkki.

Hotellin parkkisalue.

Yuuka-chan oluen kimpussa <3