829# Kotka

 29.6.-30.6.2024, +21, Breezy, Kotka

Letti oli kasvanut kuin varkain taas 2,5 kuukautta, joten oli aika pistää fleda minttiin. Maakuntaparturihaastetta siis kehiin, vaikkei olisi millään jaksanut. Pitkän vetkuttelun jälkeen päätin lähteä bongaamaan Kymenlaakson; sattumalta kysyin porukoita huvittaisiko heitä lähteä mukaan pienelle kesäretkelle ja kyllähän he matkakaveriksi lähtivät. En muista, että olisin käynyt Kotkassa koskaan aikaisemmin. Hotellin olin buukannut muutamaa päivää aikaisemmin Sokos Hotelli Seurahuoneesta, ja parturin jälleen Hairlekiinistä. Taisi olla jo kolmas kerta.

Matkaan lauantaina klo 11.30. Paljon helpotti kun ei tarvinnut kyytiä tällä kertaa ihmetellä, kun porukoiden autolla mentiin. Minä hoidin ajopuolen. Heti alkumatkasta nähtiin pahahko kolari, joku oli rampissa onnistunut ajamaan autonsa katolleen, toivottavasti ei ollut käynyt hullusti. Liikennettä oli Porvooseen asti runsaasti, jonne monet varmaan tekivät päiväreissuja näin aurinkoisena kesälauantaina. Sen jälkeen tiekin hiljeni. Kotkaan johti moottoritie, joten tuo reilun 140 kilometrin matka ei kauaa kestänyt. Pyhtään ABC:llä pysähdyttiin syömässä patongit ja crossantit, muutenkin oli pakko päästä tässä vaiheessa vessaan.

Pysähdyspaikasta ei ollut enää pitkä matka perille, joskin Kotka oli hieman syrjässä itse moottoritiestä. Pian kuitenkin tuli meri näkyviin. Ajoimme auton toriparkkiin, siitä piti vielä tähän aikaan muutama raha maksaa. Torilla olikin säpinää, siinä esiintyi jonkunlainen bändi, joka soitti Myrskyluodon Maijan tunteella ja hyvin. Bändejä näytti soittavan koko päivän, joten ehkä täällä oli jopa jonkunlainen häppeninki-meininki. Ukkoa ei tuntunut bändit ja Myrskyluodon Maijat kiinnostavan, vaan joudutti meitä hermostuneena eteäpäin.

Torilla piisasi väkeä.

Hyvin skulasi bändi Myrskyluodon Maijaa.

Parturini Hairlekiini oli torin vieressä olevassa Pasaati-ostoskeskuksessa. Se olikin melko iso kauppakeskus, monessa eri kerroksessa ja kesti hetken ennen kuin löysin parturin. Mulla oli aika klo 14, menin kysymään jo 8 vaille, että pääsiskös jo ineen. Se sopi parturille, joka oli jäämässä muutenkin tänään lomille. Ehkä siksi oli hieman hätäinen (jätti esim. letin pesemättä, mikä olisi kuulunut hintaan, vaam eipä tuo haitannut mitään), mutta ihan hyvään lopputulokseen päädyttiin. Hinta oli 36€. Pankkikortti alkoi kyselemään pin-koodia (miten musta tuntuu, että se kysyy sitä usein) ja jostain syystä menin ihan lukkoon ja unohdin koko koodin. Onneksi olin laittanut sen puhelimeen jemmaan ja sain lopulta maksettua parturoinnin.

Pasaati-ostari torin kupeessa.

Hairlekiini-parturi.

Sitten hotellille. Seurahuone oli keskeisellä paikalla, kivennakkauksen päästä Pasaatista. Jätimme auton hotellin eteen parkkiin siksi aikaa kun menimme tekemään check innin (jossa se olikin sitten koko yön, sillä paikka parkkihallista olisi maksanut viisinkertaisesti). Jonkun aikaa piti jonotella kun oli tietysti monta muutakin sisäänkirjautujaa tähän aikaan. Mulle lohkesi huone vitoskerroksesta, porukoille kutosesta. Perushuone, mutta siisti, ilmastointi toimi ja bedlinensit ja telkkari vaikuttivat esimerkillisiltä.

Sokos-hotelli Seurahuone.

Meriteemainen hotellikäytävä.

Ilmastoitu perushuone.

Siisti kylppäri.

Miksi saan aina tällaisen ikkunanäkymän??

Asettauduttuamme taloksi ja hetken aikaa rauhoituttuamme lähdimme mutsin kanssa Sapokan vesipuistoon, minne oli kiertoreittiä pisin noin 1,5 km:n matka. Ukko ei enää jaksanut niin paljoa kävellä, joten hän jäi hotellille. Mude sen sijaan paineli reippaasti. Sää oli aurinkoinen, mutta tuuli melko navakasti ja meren lähellä kun oltiin niin ei ollut mikään kauhean lämmin keli. Vesipuisto (se ei siis ollut mikään Serenan tapainen, vaan sellainen puisto-puistoalue) oli aika hieno lampineen, vesiputouksineen ja hyljepatsaineen (jota mude luuli uimaan menneen kultaisennoutajan pääksi :D). Putous haisi hieman Itämerelle; mietin, miten vesi oli saatu ohjattua merestä ylös 20 metrin korkeuteen. Alhaalla lammessa puolestaan polski aikamoisia vonkaleita. Puiston vieressä oli Arto Tolsa Areena, jossa oli möykästä päätellen potkis-peli menossa (vastustajanaan PK-35).

Mikä lie metallimöhkäle veistospromenadilla.

Portti Sapokan vesipuistoon.

Patsastelua.

Siistiä oli.

Merenpoukama.

Joku otti lepiä lavalla.

Kivi muistutti missä ollaan.

Vesputtous.

Vesiputous sivuprofiilina.

Taitaa vielä hävitä Islannille...

Näkymä huipulta.

Minkkipatsas ja kääntyvä hylkeen pää merellä.

Mitä lie kissekaloja?

Menimme satamaan; meidän teki mieli lonkeroa, joten pistäydyimme kuin tarjottimella olevaan Tulikukko-kippolaan. Hirvittävän pitkä jono tiskille, jossa myyjä ja tarjoilija pakersivat väsyneen mutta ahkeran näköisinä menemään. Menimme juomaan lierot terassille, onneksi kova tuuli kävi talon takaata eikä osunut meidän istumapaikoille. Muuten oli aika siivoton paikka, ja ahmatit lokit ja varpuset mylläsivät paikkoja vielä lisää. Ihan muksa siinä oli kuitenkin istuskella. Ihmettelimme kippolan takaata kohoavaa sahanpuruvuorta. Se näytti aivan siltä kuin isot hiekkadyynit olisivat vallanneet satama-alueen. Joku vääräleuka oli sinne laittanut jopa tekopalmut ja -kamelit tehostaakseen mielikuvaa. Kysyimme myöhemmin paikalliselta asiaa, oli kuulemma tosiaan jonkun sahan tekeleitä.

Venesatama.

Tulikukon terassi.

Kippis!

Meitä kummastuttanut "päänsisältö".

Palasimme hotellille päin, matkalla joku pariskunta moikkasi meitä pirteästi. Vastasimme tervehdykseen yhtä rempseästi, mutta jäi kyllä vaivaamaan keitä he oikein olivat. Mä poikkesin vielä Pasaatiin hakemaan kaupasta sipsejä ja juotavaa hotellihuoneeseen. Pitkät jonot, vähän kassoja ja kaikki asiakkaat tuntuivat olevan juoppoja ja kalluja, mutta myyjä pakkasi ostokseni muovikassiin, siitä tulee aina hyvälle mielelle.

Muraali.

Capitoliumin susi Pasaati-versiona?

Hotellilla tunnin lepo; ukko oli buukannut meille illalliskippolan hotellin ravintolasta. Saimme pöydän oikein ikkunan vierestä. Tein kaikkeni etten päätyisi tällä kertaa junttiburgeriin, joten tilasin grillipihvin, mude otti kanaa ja faija bouillabaissen. Ruuassani oli pikkelöity sipuli, ja pihvi oli liian kypsä, joten siitä miinusta, mutta maku oli hyvä ja hapokkuus ennen kaikkea. Lisäksi maku parani syödessä mikä on aina hyvän ruuan merkki. Arvosana 4/5. Jälkkäriksi jäätelö.

Illallista.

Jäde jälkkäri.

Ukolla oli vaikeuksia maksaa laskua joten se ohjattiin minulle, ja tämän ylimääräisen numeron takia ei ollut hoksottimet kohdillaan minullakaan. Syönnin jälkeen porukat painelivat hotellihuoneeseen, minä lähdin vielä vähän kävelylle kylille. Torilla katselin hetken esiintyvää bändiä, mutta ei ollut läheskään yhtä hyvä mikä iltapäivän ensimmäinen orkesteri oli ollut. Aloin kelaamaan sitä laskua, miten se niin helkkaristi maksoikin ja huomasin, että olivat ukottaneet 24€ liikaa. Menin kippolaan takaisin kuuntelemaan meriselitykset, ja antoivat sitten liikaa laskutetut fyrkat käteen. Sellainen on tietysti aina vähän kiusallinen virhe, joka jätti ikävän maun paikasta.

Huoneessa kävin suihkussa ja katselin sitten Harald Baldrin videoita kunnes nukahdin. Heräsin pikkutunneilla kun valot ja telkkari olivat päällä. Aina sama juttu. Vessassakin piti käydä muutaman kerran ja nukuin huonosti kaiken kaikkiaan, vaikka huoneen lämpötila oli sopiva ja sänkykin hyvä. Mitä lähemmäksi herätys tuli sitä paremmin alkoi nukuttamaan. Puoli yhdeksän jälkeen nousin, suihku hieman piristi. 

 

Puoli kymmeneltä hakemaan porukat ja menimme tarkistamaan aamiaistarjonnan. Väkeä oli tietysti runsaasti eikä yhtään vapaata pöytää vapaana vaan jouduimme änkeämään tuntemattoman pariskunnan kanssa samaan pöytään. Aivan käsittämättömiä yskiä ja plunssia tuntui taas olevan kaikilla. Eikö ihmiset tosiaan syö vitamiineja ja pese käsiään, vai miten hemmetissä ne voivat aina olla kipeinä?? Aamiainen oli kuitenkin laadultaan hyvä niin kuin Sokos-hotelleissa usein on. Ukko ei ollut löytänyt puuroa joten hän ei varmaankaan täysiä pisteitä antanut, mutta minulta tulee 4/5.

Aamiaisen jälkeen tunnin uusiounet, sitten kamat kasaan ja tekemään check out. Auto oli selvinnyt yön parkissa hienosti, joskin räpylöiden jäljet pölyisellä katolla kertoivat lokkien pitäneen sitä lepopaikkanaan. Ajoimme ensiksi Vellamoon, merimuseoon. Sinne pääsi museokortilla, jollaiset meillä faijan kanssa oli, mutsilla ei sellaista jostain syystä löytynyt. Tänne piti ostaa itse asiassa kaksi pääsylippua, toinen museoon ja toinen ulkopuolella oleviin laivoihin.  Ensiksi kävimme kahdessa kerroksessa olevan merimuseon läpi, se oli jonkunlainen joskin yläkerta liian pimeä kuvattavaksi. "Hienoin" tavara oli ehkä Estoniasta saatu pelastusrengas. Alakerrassa oli olympiaurheilijoiden purjeveneitä ja muita paatteja, sekä meripelastajien venesimulaattori; kokeilin sitä, mutta pelastettavalleni kävi hullusti annetussa kolmen minuutin aikaikkunassa. 

 

Satama Areena.

Merikeskus Vellamo.

Kippoja.

Estonian pelastusrengas.

Pimeän salin näyttely.

Simulaattori.

Ulkona olevat laivat olivat sen sijaan hienot, joskaan emme löytäneet niistä kuin kaksi - Kemi-majakkalaivan ja jäänmurtaja Tarmon (niitä piti olla kolme mutta missasimme jostain syystä viimeisen). Ukko jätti huonokoipisena tämän väliin, ja hyvä olikin kun siellä oli kiivettävää yms. Tarmo erityisesti oli hieno, kun pääsi ihan pohjille konehuoneisiin asti. Laivoille arvosana 5/5, museolle 3/5.

Majakkalaiva Kemi.

Miten nämä ohjaamot ovat niin kummallisia?

Tarmo.

Etukansi oli sodissa pommitettu mäsäksi, sittemmin korjattu.

Ulko-ohjaamo.

Jyrkkiä ja kapeita rappusia.

Alhaalla konehuoneessa.

Paremman väen ruokailutilat.

Rahvaan ruokailutila.

Parit teekattilat.

Aikansa aivopesua.

Puretut wc-tilat.

Lähdimme sitten ajelemaan kotia kohti. Tauon pidimme Pernajan Kuninkaantien ABC:llä, jossa olikin helkkaristi väkeä. Tilasimme automaatista Hesburgerista safkat, niitä sai tovin jonotella. Porvoon jälkeen oli taas liikennettä enemmän, mutta selvisimme hyvin takaisin kotiin.

Parasta Hesessä on ranut sinapilla <3

* * * *

Kokonaisarvosana 3/5. Kotka oli ihan mukava kesäkaupunki, Sapokan vesipuisto oli hieno ja Vellamo-museokin näkemisen arvoinen. Parturi onnistui, hotellihuone oli ok. Ukon kanssa retkeillessä on aina hökälöintiä riittämiin luvassa, sekään ei pettänyt tälläkään kertaa.

828# Ahvenanmaa, 10

 22.6.-23.6.2024. +19, Haze, Mariehamn

Heräsimme lauantaiaamuun klo 7.30. Pp lähti aamu-uinnille, minä jäin lolleroimaan vuoteeseen, kun en ole mikään kylmän veden ystävä heti herättyäni. Aamiaiselle menimme kahdeksan jälkeen. Jonkun verran porukkaa oli jo syöpöttelemässä, mm. eilinen isompi perheyhdistelmä, jossa lapset olivat kipeänä yskiskelemässä aamiaiskomponentteihin. Vaihdoimme pöytää, sillä halusimme olla mokomista tautipesäkkeistä kaukana. Aamiainen käsitti pari leipää, ja leikkeleet, kahvin ja mehun. Jäin kaipailemaan nakkeja ja Pp puuroa.

Aamiaissalin koristeellinen tiski.

Ei mikään erikoinen aamiainen.

Aamiaisen jälkeen lähdimme uudelleen etsimään Putinin "huvilaa" mutta emme löytäneet sitä tälläkään kertaa. Lopulta isot ja vihaiset ja nälkäiset paarmalaumat ajoivat meidät takasin autolle. Ajoimme sitten puolipettyneinä Maarianhaminaan. Auton jätimme terminaalin lähelle ja lähdimme kävelemään kohti Fiskehamnia. Miellyttävä ja helppokulkuinen polku meni meren läheisyydessä. Olimme aiemmin miettineet montako kisseä näkisimme tällä reissulla, ja kumpikin päätyi nollaan, mutta niin vain eräällä lankuista kyhätyllä polulla iso ja lihava sekä hieman utelias mutta ujohko kisse tuli vastaan. Joutsenia oli myös kosolti.

Reitti lähti sataman takaata.

Ei ollut botskia lähdössä.

Sataman jäätyä taakse maisematkin paranivat.

Laituria riitti aina vaan.

Kisse.

Aurinkokello.

Jotenkin oli kovin voipunut olo, jouduimme pitämään koko ajan taukoja ja lopulta jaksoimme kävellä vain viitisen kilometriä. Kävimme sitten terminaalirakennuksessa vessassa, palasimme autolle ja ajoimme Sjökvarteretille parkkiin. Meitä hiukoi ja poikkesimme Pub Niskaan pitsoille. Tilaaminen oli vähän kiusallista (tehtiin sisätilassa suoraan tiskille) mutta saimme lopulta apetta. Naakat olivat viime vuoden tapaan kärkkymässä pitsanpaloja ja yksi naakoista jäi jälleen kiinni verkkoaitaan. Eräs asiakas sen sitten pelasti vapaaksi ja sai muilta asiakkailta aplodit.

Pub Niskan häkki ei auttanut pitämään lintuja loitolla.

Pitseä.

Sjökvarteret.

Telefooni.

Laiturilla.

Ajattelimme käyvämme vielä Mathis-halleniin ruokakaupaan, mutta oli mokoma kiinni. Palasimme sitten omaan markettiimme Godbyhyn asti. Näimme kaupassa laivalla bongaamamme ulkolaispyöräilijämieskaksikon. Minua alkoi jo tässä vaiheessa kauheasti unetuttamaan. Ostimme jäätelöt ja sen sellaista ja sitten viimein hotellille, jossa minun piti päästä välittömästi vuoteeseen, ja nukuin varmaan tunnin. Sen jälkeen menimme uimaan; väkeä oli vähän turhan paljon joka hermostutti minua aluksi, mutta ei lopulta niin haitannutkaan. Veden lämpötila oli noussut parilla asteella eilisestä ollen tänään +22 astetta, joten kyllähän siinä kelpasi pullikoida.

Sinistä Smurffijuomaa en muista nähneenikään.

Kotio tuli ostettua sinappia tuomisiksi.

Suihkujen jälkeen lähdimme vielä käymään Jomalan kirkolla katsomassa yhtä hautaa, ja kiertelimme muutenkin kirkkomailla, ja jatkoimme sitten vielä Kantarellen-kauppaan ostamaan jos jonkunlaista tuliaista itsellemme ja muille. Kalliiksi tuli nekin ostokset. Sitten palasimme hotellille, näimme koiran joka oli selvästi karannut omistajiltaan. Veimme auton parkkiin ja kävimme etsimässä koiraa, muttemme löytäneet. Menimme rantalaiturille hieman juopottelemaan ja näimme saman koiran vielä muutaman kerran, muttemme saaneet sitä houkuteltua luoksemme. Uimasillaan oli hänkin käynyt. Laiturilla tarkeni istuskella liki yhdeksään saakka ennen kuin aurinko kääntyi puiden taakse.

Jomalan (lausutaan Jumalan?) kirkko.

Hotellin tiluksilla oleva suihkulähde köynnöskatoksineen.

Ei nyt mikään hulppein suihkulähde.

Rantasaunan käyttö olisi maksanut 20€ / naama, 150€ / koko sauna.

Kesäjuomaa.

Testiin myös Skåne akvavit. Arvosana 4/5.

Yöllä nukutti ihan kohtalaisesti semi-juopottelusta huolimatta. Heräsimme klo 7.40, Pp meni taas aamu-uinnille minun jäädessä keräilemään voimia aamiaiselle siirtymisen suhteen. Onneksi sairasta lapsiperhettä ei ollut siellä enää. Tällä kertaa aamiaisen jatkeeksi oli puurokattila, mutta tuotos oli epäonnistunut möhkäle kuivunutta kaurakokkaretta, ettei saanut Pp:kään sitä syödyksi. Kahvissa oli jotain kummallista vaikuttavaa ainesosaa joka sai miespuoliset poistumaan pikaisesti vessaan; itselleni kävi niin mutta myös naapuripöydän ukolle. Harmillinen välipysähdys.

Tänään oli kotiinlähdön aika. Aamu sujui pakkaillessa ja tavaroiden viemisessä autoon, yllättävän monta kassillista sitä kamaa olikin. Check outtia emme onnistuneet tekemään, sillä respa oli suljettu verkkoaidalla, mutta nakkasimme avainkortit verkon läpi kuten toisetkin näyttivät tehneet. Kymmenen kieppeillä lähdimme kohti Maarianhaminaa. Ensiksi pysähdyimme ostamassa vähän Pp:n mielimiä elintarvikkeita.

Suljettu respa.

Ajoimme auton terminaalin lähelle parkkiin ja menimme merimuseeoon ja Pommerniin. Olin käynyt täällä kolme vuotta sitten, joten paikka oli melko hyvin minulla muistissa, mutta ihan Ok se oli silti nähdä uudelleenkin. Tänne pääsi yhdistelmälipulla, ja meillä kun oli museokortit niin ei maksanut mitään ylimääräistä. Kiinnostava nähtävyys kyllä jos Maarianhaminassa liikkuu, annoimme kummatkin arvosanat 4/5 ja saimme pari tuntia aikaa kulutettua. Oli melko lämmin päivä ja oli vähän voipunut olo taas.

Merimuseoon tästä.

Ja Pommerniin tästä.

Iso paattihan se oli tämä.

Syväys.

Mastoja.

Possunen.

Ankkurinnostokoneisto.

Ruori oli minusta asennettu väärinpäin. Näkymä peräpäähän.

Näkymä Pommernin kannelta satamaan.

Miehistön syömä- ja makuutiloja.

Laivakokin muistilista.

Päällystön kylppäri.

Tanskassa oli näemmä ainakin käyty.

Pp:tä miellyttänyt kuva.

Merimuseon puolella oli keulakuvia.

Kiva hantaaki arkussa.

Toinen alkuperäisistä merirosvolipuista koko maailmassa.

Juhannussalko löytyi täältäkin.

Menimme sitten puoli kahden maissa jonottamaan terminaaliin. Kuumalla parkkiksella sai istuskella taas melko tovin. Autoille check in menee kiinni jo tuntia ennen laivan lähtöä, joten odottelu on aina pakollista. Tällä kertaa ei tarvinnut ajaa sivustasta sisään, mutta hattuhyllylle jouduttiin kuitenkin hyvin ahtaaseen paikkaan. Meillä oli onneksi hytit; oltiin otettu se etukäteen eikä maksanut juuri mitään, olisikohan toista kymppiä maksanut ikkunallinen hytti seiskakerroksesta. Viimeksi ostimme ikkunattoman hytin suoraan laivasta, ja se maksoi varmasti nelinkertaisen hinnan.

Tylsää odottelua terminaalissa.

Iso joukko pyöräilijöitä odottelemassa laivaan pääsyä.

Laiva saapumassa satamaan. Kohta mennään.

Hytti.

Ja perus-wc.

Minua ramasi kamalasti ja olisin halunnut heittäytyä makkoomaan, mutta Pp hinkui skumppaa joten pitihän sellaiset käydä hakemassa. Hetken aikaa katselimme kymppikannelta loittonevaa Ahvenanmaata. Haimme sitten kahvilasta pikkolopullot + paksujalkaiset bensisskumppalasit ja menimme hyttiin ne juomaan. Kivaa oli, että näimme Herrön näköalatornin, jossa olimme käyneet aamuyöllä tullessamme. Laiva lipui todella läheltä siitä ohi. Sen jälkeen sain hetken aikaa koisia, Pp lähti sitten ostoksille kauppaan.

Laivan kymppikannella.

Sinne häipyi Ahvenanmaa ja Kiviristi.

Tarkkaavaisimmat pystyisivät bongaamaan Herrön näköalatornin.

Klo 17 meillä oli varattuna buffa. Jo odottaminen buffan edessä oli kamalaa. Pikkulapset itkivät ja huusivat, ihmiset puhusivat Turun murteella ja jotenkin rupesi niin ärsyttämään koko juttu. Kun ovet aukesivat kaikki ryykäsivät tietysti sisään kuin eivät olisi koskaan ruokaa nähneetkään. Alkuruuat oli pelkkää silliä kuudella eri tapaa, ja pääruoka oli pelkkää paahtopaistia ja suolattomia kermaperunoita. Voi hyvänen aika mitä rahan tuhlausta. Missä oli lämminsavulohi ja lihapullat? Jälkkäri pelkkää sheissea myös. Ei tästä voi antaa kuin 1/5 arvosanaksi, ja sekin paahtopaistin ansiosta. Rupesi ärsyttämään niin, että oli pakko kitata muutama lasi viiniä. Ei enää ikinä Turun laivan buffettiin, se on varma. Se oli jo vuosi sitten kamalaa ja nyt vielä hirveämpi koettelemus. Vieressämme istui joku vanhempi saksalaispariskunta ja nekin kävivät vähän ärsyttämään. Haasteena heillä oli pippurimylly, jonka käytössä yritimme neuvoa parhaamme mukaan.

Buffameininkiä.

Ainoa syömäkelpoinen setti buffasta.

Mun teki mieli sellaista savuviskiä, joten kävin vielä ostamassa pullon kotiin tuomisiksi + vähän vettä heti käyttöön, ja sitten hyttiin odottelemaan laivan saapumista satamaan. Siivooja ryykäsi sinne jo ennen maihin saapumista. Sekin vähän kummastuttaa, mutta on ehkä pakon sanelema juttu, jos satamassa ei ole aikaa riittävästi hyttejä siivoskella.

Melko tovin kesti taas ennen kuin pääsimme ajelemaan autolla ulos laivasta, todennäköisesti viimeisten joukossa. Ajoimme Turun keskustan halki motarille, ja sen jälkeen helpotti ajohommat. Matka Hesaan meni sutjakkaasti ja perillä taidettiin olla joskus kymmenen jälkeen.

Hermostunutta odotusta autokannella.

* * * *

Arvio: Kivaa oli taas, ja kelit suosivat, vaikkei nyt mikään superlämmin ollutkaan. Punkeilta vältyttiin ja muilta onnettomuuksilta. Meno ja paluumatka ovat kyllä niin raskaita, että huhhuh. Arvosana 4/5.