tiistai 19. heinäkuuta 2016

461# Riika 2 / Jurmala

12.7.2016, Tuesday, +22, Partly cloudy, Jurmala, Latvia

Heräilin ja itseäni keräilin aamukahdeksaan saakka. Otin suihkun, tällä kertaa toimi toinen suutin, käsittämätöntä. Sitten aamiaispaikkaan alakertaan. Se oli alkujaan hieman hämmentävä, kun ei taas tiennyt miten olisi pitänyt toimia. Kukaan henkilökunnasta ei tullut kysymään minulta mitään, huoneen numeroa tms, toisilta kysyttiin. Aamiaissali oli ravintolaosan perällä, mutta niin täynnä ettei sinne mahtunut istumaan, vaan piti mennä baarin puolelle. En tiedä olisiko niin saanut tehdä. Muuten oli seisova pöytä tyyppinen-ratkaisu; otin mehua, kahvia, nakkeja, scrambbled eggs (onko se munakokkeli suomeksi?), croissantin, juustoa ja salamia. Ihan ok hotellin aamiainen.

Palasin huoneeseen vähäksi aikaa. Olisi unettanut taas kun sai vatsaansa täytettä, mutta pakotin itseni liikkeelle. Tarkistin säätilan ensiksi; täksi päiväksi oli luvattu parempaa säätä kuin huomiseksi, joten päätin tehdä ekskursion Jurmalaan. Sinne ei välttämättä kannattaisi mennä sateella.

Päiväkohde Jurmala.

Rautatieasemallehan mulla ei ollut matkaa juuri lainkaan, se näkyi heti hotellin ovelta, Stockmannin takana. Asemalla alkoikin sitten arpominen, kun en meinannut löytää lipunmyyntiä mistään. Näin sitten jonkun kiskatyyppisen luukun, josta ajattelin kokeilla lippujen ostoa. Siinä oli jonoa, ja joku eukko meinasi mut siinä ohittaakin, mutta tällä kertaa uskalsin ojentaa etuilijaa. Kostoksi se liimautui aivan minuun kiinni, jopa sen aikaa kun ostin junaliput. Hävytön. Lipunmyyntivirkailija oli myös ammentanut palveluoppinsa Neuvostoliitosta. Koitin ostaa meno-paluu-lippua Jurmalaan, mutta en tiedä onnistuinko. En ymmärtänyt puheesta mitään (muuta kuin sanan persons). Sain sitten vaihtorahat sekä jonkinlaisen pitkulaisen kuitin jonka jälkeen myyjä ajoi minut tieheni. Oliko kuitti nyt se lippu? Siinä oli tekstit vaan latviaksi, mutta puhuttiin zona a & b, joten sen voisi päätellä lipuksi? Mutta oliko lippu varmasti Jurmalaan - koska sen nimistä asemaa ei ollut edes olemassakaan. Jurmala oli alue, jossa oli monta asemaa - pääpaikka oli nimeltään Majori (tämä selvisi googletellessa). Ja miten se lippu maksoi vain 2,73€, ei oikein kuullostanut meno-paluulta vaan kertalipulta? Seuraavaksi piti ihmetellä mikä juna olisi se oikea. Missään ei lukenut tietenkään väliasemia, vaan piti katsoa pääteasema ja sitten sen kuitin toiselta puolen näki asemat ja suunnat. Tämä on juuri sitä hajottavaa perse hommaa, joka saa aina turistin haromaan hiuksiaan. Tai kai kaljuahi voi haroa. Mutta juu, piti tosiaan ottaa Tukumsin tai Slokan suuntaan menevä juna.

Junalippu á la Latvia.

Juna olikin sopivasti juuri mennyt, joten piti odottaa melkein puoli tuntia seuraavaa. Kävelin aikani asemalla - onneksi siellä tosiaan pääsi nettiin, mutta sekin kyllästytti. En löytänyt mitään kiinnostavaa muuta kuin epämääräisiä pummijoita. Mietin, näytänkö paikalliselta ja pitävätkö ne minua paikallisena ja siksi pummivat, vai ehkä juuri turistina jolla nyt on tietysti aina fyrkkaa?

Viimein kello oli sen verran että nousin laiturialueelle ja siellähän se Slokan juna jo odottelikin. Raput junaan olivat todella kapeat ja jyrkät, aivan kuin tikkaat, joten huonokoipisilla tai lastenrattailla ei tänne olisi asiaa (en tiedä sitten olisiko niille joku oma kulkupaikkansa). Juna oli paskainen ja kuuma, hyvin ankea, pelkistetyt penkit, ampiaisia pörräsi vaunussa, haisi Neuvostoliitolle ja täyttyi vaunu lopulta ihmisistäkin. Hyvin kaurismäkeläinen tunnelma. Samaan sloossiin tuli kanssani paikallinen nainen, sekä ruotsalainen mieskaksikko, joista toinen hipelöi hermostuneena samanlaista kuittipaperia kuin minullakin oli. Näin siitä jopa hinnan, 5,46€, eli olivat todennäköisesti menossa samaan paikkaan kuin minäkin samanlaisella lipulla (joskin tuplana koska lippu oli varmaan kahdelle henkilölle). Leimauslaitetta en bongannut mistään, mutta konnari kiersi katsomassa kaikkien liput ja leimasivat myös. Ei valittanut lipusta mitään joten ilmeisesti se oli ok.

Juna Jurmalaan.
Juna sisältä.

Juna ei kiirettä pitänyt ja se oli muutenkin varsin nykivää ja äänekästä menoa. Asuinalueet olivat neukkukuutioita, metsäalueet samanlaista kuin Suomessakin. Matka Majorin asemalle kesti reilut 30 minuuttia. Suurin osa ihmisistä jäi pois juuri Majori-asemalle, joten todennäköisesti olin oikealla asemalla.

Radanvarrella olevat neukkuutiot.

Majorin juna-asema.

Mulla ei ollut muuta karttaa alueesta kuin etukäteen puhelimeen ladattu Latvian kartta. Silläkin pärjäsi ihan hyvin, mutta eipä Jurmala nyt mikään maailman suurin city ollut. Kävely- /ostoskadulle pääsin seuraamalla muita ihmisiä. Se oli ihan viihtyisä katu. Poikkesin Narveseniin ostamaan vesiputelia kun kuuma junamatka pisti janottamaan. Joku dille edessäni maksoi kahvijuomansa 1 ja 2 sentin kolikoilla, ja siinä meni taas ikuisuus myyjän laskiessa kolikoita. Juoman saatuani istuin hetken aikaa kävelykadun penkillä ja huomasin puhelimeni yhdistyneen taas nettiin. Hyvin täällä avoimia wifi-verkkoja löytyi.

Jurmalan ostoskatu.
Hyi.
Mä niin tykkään tälläsestä arkkitehtuurista.

Jatkoin sitten matkaa. Poikkesin sivuun kävelykadulta. Jurmala oli kuuluisa paitsi rannastaan, myös puisista huviloistaan. Niitä olikin täällä runsaasti. Osa oli hyvinhoidettuja, osa olisi kaivannut hieman tuoreempaa maalipintaa ja osa oli röttelöitä. Rannalle tupsahdin ison ja neuvostohenkisen Baltic Beach-hotellin kulmilta. Ranta oli juuri sellainen kuin olin sen kuvissakin nähnyt; matala ranta ja jumalattoman pitkä. Lepuutin hieman jalkojani penkillä, ennen kuin menin hieman rannalle kävelemään. Hiekka oli ajettu kaistaleelta tasaiseksi joten ei ollut pelkoa hiekan menosta kenkiin. Ranta vaikutti matalalta. Ihmisiä ei ollut kovinkaan paljoa; vähän siinä tuuli ja ilma olisi voinut olla rantakelejä ajateltuna lämpimämpikin. Jotkut kävivät uimassa, mutta en uskonut veden olevan kovinkaan lämmintä.

Baltic Beach hotelli.
Biitsi.

Siinä ihmetellessäni meininkiä minut yhytti venäjää puhuva muskelimies. Saaliikseen kyseinen rantaleijona oli saanut missinmitat täyttävän naaraan. Kova oli selitys, en ymmärtänyt tietenkään mitään. Tapaili sitten selvästi ajukoppaansa jospa sieltä löytyisi tilanteeseen jokin sopiva englanninkielinen sana. Sanoi sitten "money" ja osoitti takataskuani. Tosiaan, olin jemmannut 40€ rahaa takataskuun myttyyn siltä varalta, jos mut rullattaisiin matkalla, niin olisi ainakin pieni hätävara olemassa. En sitten tiedä, miten setelit olivat lähteneet painovoiman vastaisesti liukumaan yläsuuntaan pois taskustani, ja olivat nippa nappa putoamaisillaan. Kiitin pariskuntaa vuolaasti. Ja joku väittää ettei rys neuv venäläisiin voi luottaa?

Aika hurja värivalinta.
Huvila.
Uudenaikaisempi huvila.

Palailin hieman nolostuneena takaisin kävelykadulle päin. Aika paljon täällä pyöri muitakin suomalaisia. En löytänyt turistikojuista mitään ostettavaa. Riika balsamista olin kuullut, mutta en voinut sitä ostaa kun sitä ei saisi vietyä koneeseen. Lähdin sitten aikanani takaisin juna-asemalle päin. Juna meni tietysti juuri kun odottelin liikennevalojen vaihtumista aseman edessä, mutta seuraava tuli onneksi jo 17 minuutin päästä. Sama ruotsalainen mieskaksikko tuli asemalle kuin mikä oli ollut sloossisani menomatkalla. He eivät ostaneet uutta junalippua, joten päättelin sitten heilläkin olevan menopaluu-lippu, ja hinnat mätsäsivät omaani.

Tällä kertaa juna ei ollut niin täynnä väkeä kuin tullessa, mutta yhtä ankea vaunu silti oli. Matka meni kuitenkin takaisin päin helpommin. Konnari kiersi ja kysyi taas liput, ja onneksi lippu kelpasi tälläkin kertaa. Päästyäni Riikaan kävelin eri reittiä takaisin hotellille, poiketen vielä aseman lähellä olevan torialueen ja kauppahallin läpi. Alueen koko hämmästytti. Hörppäsin siinä vielä kaffet naamariin - se oli kitkerää ja pahaa - ja mutustelin hieman sipsejä evääksi.

Kauppahalli.

Hotellilla otin päikkärit ja surffailin netissä ja luin saapuneita työsähköposteja. Pelkkää valitusta aina sielläkin. Siivooja oli käynyt huoneessani ja tehnyt hyvää työtä. WC-paperia oli lisätty, saippuaa ja shampoota lisätty, sänky pedattu, roskat viety veks ja jopa kännykän laturin johto oli kieritetty siistille rullalle. Hotellin telkkariin sai youtuben, joten katsoin siinä sitten vielä muutamat vlogaajan videot joita olen seuraillut.

Illemmalla lähdin taas nurkan takana olevaan vanhaan kaupunkiin. En ollut syönyt mitään "oikeaa" ruokaa aikoihin, joten etsin syömäpaikan. Se löytyi helposti, Il Patio -niminen kippola. Pizzet (latviaksi pica) näyttivät hyviltä, mutta koska olin syönyt edellisenä päivän semmoisen, tyydyin Latvian style hamburgeriin. Olisi ollut muuten hyvä, mutta bbq-kastike pilasi sen. Inhoan bbq-kastiketta melkein yhtä paljon kuin bearnaisea. Juomaksi latvialaista olutta, kelpo juoma oli sekin. Ilma oli lämmin ja ulkona tarkeni syödä lyhythihaisellakin. Ateriakokonaisuus maksoi 13€, siihen muutama kolikko tippiä päälle.

Daugava. Väinäjoki suomalaisten kesken.

Kävelin hetken lämpimässä illassa ja ihmettelin muita turisteja, kunnes vanha kaverini kusihätä päätti tulla käymään. Ennen hotelli helpotusta poikkesin vielä Rimiin täydentämässä vesivarastoani. Hotellilla katselin telkkaritarjontaa - sieltä tuli varsin kotoisia ohjelmia joita ei oltu dubattu piloille. Tällä kertaa jätin yömyssyn ottamatta ja pääsin siirtymään hallitusti yöpuulle klo 23.

Arvosana päivän retkikohteelle Jurmala olkoon 4/5, kannattaa käydä jos ei Riiassa tekemistä keksi. Junamatka kaikkine arpomisineen ja lippujen ostamisineen oli tosin 1/5, mutta jos siitä selviää niin helpottaa.

Askeleita päivän aikana rapiat 11000.

2 kommenttia:

  1. No kyllä oli ystävällisesti toimittu siltä pariskunnalta, kun huomauttivat sun seteleistäsi! Ihme touhua!

    VastaaPoista