Ohhoh, rasti seinään mutta kävin kirjastossa nyt kolmannen kerran kolmen vuoden sisään. Ettei vaan tulisi tavaksi. Tai siis, olen mä ehkä käynyt kirjastossa, mutta lasken tällä kertaa vain ne kerrat kun olen lainannut jotain.
Ennen mä kävin paljon kirjastossa, sillon kun asuin vielä maakunnissa. Ja lainasin hullun lailla kamaa. En tiedä miksi se jäi kun siirryin työelämään? Mutta vuosituhannen alussa kun ei ollut nettiä kotona tai kun oli työttömänä pummina, eikä ollut päivisin mitään tekemistä, niin kirjastot tulivat tutuksi. Kirjastot saa minulta kyllä hyväksynnän, erittäin hyvää verorahojen käyttöä, sano.
Niin, mä olen nyt innostunut erilaisista pakotarinoista. Sellaisista, joissa karataan vankiloista ja vankileireiltä. Tämä tietysti siis vain kommunististen maiden vankileireiltä, kuten Pohjois-Koreasta tai Siperiasta. Sellaisia, mistä paetaan vaikkapa Guantanamosta ei ole mielestäni uskottava, koska miksipä kukaan haluaisi paeta kapitalistisesta yhteiskunnasta?
Luen nyt Pako Siperiasta kirjaa, jossa äijä käveli 14000 kilsan matkan Siperian halki himaansa (Saksaan). Pp epäili kirjaa tylsäksi, mutta mä olen jotenkin haltioitunut. Mä olen toisaalta "Siperia-fani", noin niin kuin maantieteellisessä mielessä. Kun kirjassa mainitaan minkäkin paikan tai joen tai vuoren nimi, niin menen äkkiä katsomaan paikan googlemapsista tai wikipediasta.
Kyllä mä tykkään vankila-jutuista muutenkin. En semmosista, missä entinen pahis on lukenut Raamatun ja tullut uskoon ja sitten hurskastelee asiasta ja elämällään. Mutta dokkarit vaarallisimmista vankiloista, Kylmä rinki -tyyppiset fiktiiviset sarjat ja pakoelokuvat ovat suosiossani. Ei aihe auttamattomasti tee teoksesta hyvää, esim. The Way Back -elokuva oli sikahuono, vaikka kertoikin juuri Siperian vankileiriltä pakenevasta joukkiosta.
Mä olen kerran käynyt vankilassa - vierailulla tosin. Siis sellainen vierailukäynti, jossa palloiltiin osastoilla vankien seassa. Se oli kamala paikka. Sellaiseen en haluaisi joutua. Tietysti porukan käytös oli provosoitunutta vierailijoista johtuen, mutta kyllä sen huomasi millaisesta ihmisjoukkiosta oli kyse. Noh, eniveis, kyseltiin sitten vankilanjohtajalta onko täältä paennut paljon porukaa. On kuulemma. Suomalainen pakotarina ei sinänsä tarjoa mitään hehkutusta. Karkuria ei välttämättä edes etsitä mitenkään aktiivisesti, vaan kyllä se yleensä löytyy sitten jostain baarista ryyppäämästä.
Sellaisesta pakoreissusta ei varmaan kirjoja kirjoiteta.
Heh, hauska toi suomalaiskarkurikommentti. :D
VastaaPoistaMutta onhan meillä tosiaan paljon näitä avovankiloita, joista kai aika helpostikin pääsee häipymään jos haluaa.
Ja mä olen aina pitänyt vähän absurdina sitä, että vankilasta saa lomaa... Siis wtf? Sulle on lykätty vapausrangaistus tekemästäsi rikoksesta ja sitten saat siitä rangaistuksesta lomaa. Ja sitten ihmetellään porukalla kun joku jättää palaamatta lomalta.
Vaan Kylmä rinki -sarjasta tykkään minäkin kovasti! Voisin katsoa uusinnan uusintoja helposti monta kertaa. Vaikka se on tosi rajua ja karmeeta, mutta siinä on todella hyviä henkilöhahmoja.
Kylmä rinki on ihan ykkönen. Pari kertaa katsonut sen läpi telkkarin tarjoamana, mutta pitihän mun se dvd-boksikin hommata. Perustuu juuri niihin hyvin osuviin henkilöhahmoihin; jokainen niistä oli pahis, eikä ollut mitään ihme hyviksiä mukana kuten yleensä luulisi jenkkisarjoissa olevan tapana. Silti jokainen löytää siitä yleensä suosikkihahmonsa. Mun suosikkini oli Adebisi & James Robson. Eikä aikakaan ole tuota sarjaa syönyt.
VastaaPoista