660# Ateena, 2

8.8.2019, Thursday, +36, Clear, Athens, Greece

 

Tuli nukuttua katkonaisesti ja nähtyä varmasti toistakymmentä erilaista outoa unta. Heräsimme kuitenkin melko aikaisin ja menimme kadun toiselle puolelle testaamaan Lotus Inn-hotelllimme aamiaistarjonnan. Kippola oli kolmannessa kerroksessa. Suht simppeli aamupala mutta ihan OK:lle maistuva. Hiukopalan jälkeen palasimme huoneeseen pakkailemaan päivän retkikamoja. Päivästä tulisi varmasti kuuma, joten nesteitä piti tankata huolella ja laittaa kunnon kerros aurinkorasvaa hipiään.

Aamiaispöydässä ei ollut kauheasti valinnanvaraa.

Aamiaissali.

Hotellimme. Se oikeanpuoleinen.

Tänään olimme asettaneet päivätavoitteeksi Akropolis-kukkulan. Akropolista voidaan pitää Ateenan tunnetuimpana nähtävyytenä, joka on tietysti jokaisen turistin ykköskohteena. Asutusta on kukkulalla ollut jo 6000 vuoden ajan, joten kivikasoja kuumassa oli otaksuttavasti luvassa. Kukkulan suurin ja samalla päänähtävyys on lähes 2500 vuotta vanha Parthenonin temppeli. Toisin kuin Barcelonassa, meillä ei ollut minkään valtakunnan etukäteislippua. Henkisesti olimme kuitenkin varautuneet jonotukseen ja ryysikseen. Slummista huolimatta hotellimme oli hyvällä sijainnilla kaupungin nähtävyyksien kannalta, ja Akropoliksellekin pääsimme kävelemällä. Matka ei ollut pitkä mutta ylämäkeä lipputoimistolle asti. Vähän ennen lipputoimistoa kävimme kuvaamassa näköalakallion, jolla huhujen mukaan Paavalikin oli aikoinaan käynyt puheitaan pitämässä (hassua, että Paavali olikin käynyt niin monessa turistipaikassa, toim. huom.).

Paavali was here.

Ateenaa "Paavalinkalliolta". Tänne kandeisi tulla tsekkaamaan auringonlasku.

Lykavittoksen kukkula.

Pääsyliput Akropolikseen sai ostaa automaatista tai sitten ihmiseltä. Valitsimme automaatin, mutta niitä oli vain yksi ja jonotus kesti helposti vartin. Valittavana oli pääsylippu pelkästään Akropolikseen, joka oli 20€/naama, tai sitten ostamamme viisi päivää voimassa oleva 30€:n combolippu, jolla pääsi muihinkin Ateenan arkeologisiin nähtävyyksiin (mm. Ancient Agora, Hadrianuksen kirjasto, Kerameikos, Roman Agoraan, Lykeion, Olympieion). Sen jälkeen jonotimme saman verran sisälle itse alueelle. Jonotusalueella myytiin opastettuja kierroksia, mutta emme halunneet sellaista vaikka sillä olisikin päässyt jonon ohi. Kuitenkin katsoimme viisaammaksi edetä omaan haluamaamme tahtiin eteenpäin, ja Pp kuitenkin halusi riittävän ajan kuvaamiselle, jota opas ei kuitenkään kärsi odotella.

Kuvasimme Dionysos-teatterin Herodes Atticuksen odeionin ja ihmettelimme sitten valtavaa ihmisryysistä mikä muistutti jonoa mutta oli kuitenkin eräänlainen avopallo paikallaan olevia ihmisiä. Se oli kuitenkin oikea jono varsinaiselle temppelialueelle. Ei siinä auttanut kuin jäädä joukon jatkoksi. Tässä kohdassa alkoikin sitten menemään tunteisiin; jono on ymmärrettävää mutta se perhananmoinen etuilu alkaa sapettamaan. Kaikenlaisilla tekosyillä "my wife is there" yms selityksillä porukkaa meni ohi oikealta ja vasemmalta eikä edes kiroilu suomeksi tällä kertaa auttanut. Aurinko porotti kuumasti eikä minkäänlaista tuulenvirettä ollut saatavilla. Miten nämä etuilijat katsovat käytöksensä sitten oikeutetuksi? Jonottamiseen meni tunti, ja vasta tietyn mutkan jälkeen paikalle tuli eräänlaisia jonovalvojia jotka huusivat ihmisille, viheltelivät pilleihinsä ja pakottivat ihmisiä eteenpäin. Aikamoinen karjavankkuritunnelma siinä syntyi, aivan kuin oltaisiin teuraalle menossa. Kun viimein pääsimme temppelialueelle, olimme Pp:n kanssa travel ragen riivaamia ja riitelimme jo keskenämmekin. Onneksi pystyimme rauhoittumaan nopeasti, vaikka kuumuus kiusasi edelleen. Kukkulan päällä ei olllut oikein minkäänlaista suojaa tahi varjoa auringolta, eikä kuvaamisesta meinannut tulla turistiryysiksestä johtuen mitään.

Herodes Atticuksen odeion..

Jono Akropolikseen alkoi vasta alueen sisältä.

Etsi kuvasta turisti.

Olimme ottaneet vain 0,5 litran vesiputelit mukaan, ja ne olivat äkkiä juotu jo jonottaessa. Täällä ei ollut minkäänlaista myyntiä juomien tai eväiden suhteen, joten täytimme pullot pokkana hanavedellä ja toivoimme, että vatsamme sen kestäisi. Saimme kierrettyä alueen läpi ja kuvattua sen mikä pystyimme. Alueelta piti myös jonottaa pois vaikkei se enää niin paha rasti olllut kuin kukkulalle saapuminen. Olimme tulleet juurikin pahimpaan aikaan yhdeltätoista, joten tuota aikaa kannattaa välttää. Kokonaisuudessaan aikaa tuhlaantui n. 2,5 tuntia.

Parthenon.

Athinaikos.

Ilmastointi näissä temppeleissä pelasi. Tai sitten ei.

Erekhtheionin temppelin karyatidipylväikkö.

Athena-jumalattaren luoma oliivipuu Erekhtheion-temppelin sivustalla. Tosikommat tosin väittävät, että puu on istutettu tänne v. 1952.

Istuskelimme hetken penkillä puiden varjossa, väsyneiden ohikulkijoiden luodessa meihin penkistämme johtuvia kateellisia katseita. Kaskaiden konsertti oli korvia huumaava. Hetkisen levähdettyämme lähdimme jatkamaan alamäkeen kylille päin. Afrikkalaisten ukottajien määrä oli noussut huomattavasti aamusta. He "myivät" niitä hemmetin käsinaruja ajatuksissaan oleville tai tietämättömille turisteille niin, että tarttuivat ranteeseen ja solmivat nopeasti nyörinsä uhrin käteen niin ettei sitä saanut enää poistettua ja tästä piti pulittaa sitten myyjälle vitonen tai kymppi. Käsittämätöntä, että moinen ryöstely edes sallitaan. Me olimme sen verran valveutuneita että tiesimme varoa tätä. Samaa teki vieressä kulkenut mies, joka vastasi "I like your smile"-tervehdykseen "Get the fuck out" varsin äänekkäästi. Myyjä poistui anteeksi pyydellen. Toki muitakin blisaajia oli, eräs nainen kävi meillekin myymässä viiden euron hintaista kangaspalaa.

Menimme seuraavaksi lounaalle (emme yleensä syö Pp:n kanssa lounasta matkoilla) Karyatis-nimiseen kippolaan. Syy valintaan oli nostalginen; Pp oli ollut täällä isänsä kanssa 15 vuotta sitten lounastamassa ja kippola oli tehnyt heihin vaikutuksen. Tämän vuoksi Pp halusi samaan ravintolaan, samalle paikalle samalle pitzalle saman tyyliisissä vaatteissa, ottamaan ns. "Re-shootin". Valokuvaus ja lavastus onnistuikin mallikkaasti, joskin pitza ei ollut kuulemma enää entisensä. Itse tilasin spaghetti bolognesen ja oluen. Kumpainenkin olivat hyviä. Aterian päätteeksi kävimme ostamassa hieman tuliaisia ennen kuin palasimme hotellille lepäämään. Itse taisin hieman torkahtaakin, vaikka Pp pisti ranttaliksi tuhoamalla hotellin omaisuutta rikottamalla juomalasinsa.

Karyatis-lounasravintola.

Lounasta.

Kellon tullessa neljä piti kiskoa itsensä taas tolpilleen. Kävelimme iltapäivän poskettomassa kuumuudessa Ermou-kauppakatua pitkin väistellen kerjäläisiä. Meillä oli treffit Pp:n vanhempien kanssa Syntagma-aukion lähellä olevassa web-kamerassa. Porukat siitä meidät onnistuivat bongaamaankin. Ihmettelimme sitten hetken Syntagma-aukiota, jolla toisinaan uutisissa näytettiin ihmisiä mellakoimassa. Tällä kertaa meno oli rauhallista ja arkista. Kreikan parlamentin edessä kaksi sotilaista seisoi vartiossa, välillä kävivät jalottelemassa ja tekemässä typeriä, synkronoituja askelmerkkejään. Kolmas ukko kävi välillä pyyhkimässä näiden hikisiä naamoja paperilla ja kaatamaan näiden suihin juotavaa, kun eivät itse sitä voineet tehdä. Hassun näköistä meininkiä. Sinällänsä tietysti hyvä, että henkilöhuolto pelasi; gadgetin mukaan lämpöä oli 36 astetta ja siltä ilma kieltämättä tuntuikin; Auringon loimutessa tuntui aivan kuin ympärillä olisi ollut valtava tulipalo.

Lämmintä oli.

Kirkko keskellä Ermou-katua.

Syntagma-aukio.

Parlamenttitalo.

Kävelimme hetken sivukujilla ja pysähdyimme viihtyisältä vaikuttavaan baariin. Tilasimme ensiksi frappet (jääkahvi, á 3,90€), tarjoilija meinasi väkisin tuoda meille väärät juomat (frapen ja fantan). Sen jälkeen joimme vielä mojitot (8,50€ / tsipale). Ihan hyvät juomat, mutta melko kallista.

Frappé.

Poikkesimme vielä hotellille vessan ja lähdimme sitten vielä nopeasti Ancient Agoran raunioille. Alue oli ollut varsinainen menomesta ajalla 500eaa - 200 jaa ja se toimi aikansa kaupallisen, sosiaalisen, hallinnollisen ja oikeudenkäytön keskuksena. Julkkiksiakin täällä asusteli, joista tunnetuimpana mainittakoon filosofi Sokrates - joka myös kuoli täällä olleessa vankilassa. Nyt alueelle päästäkseen piti ostaa pääsylippu (8€), joskin me päästiin Akropoliksen combo-lipullamme sisään ilman rahanvaihtoa. Suurin osa alueen entisestä loistosta oli päreinä, mutta yksittäinen temppeli näytti vähän ehyemmältä. Pilareita ja erilaisia patsaita oli siellä täällä. 15 vuotta sitten Pp oli ollut täälläkin ja kuvannut "Metroon" kyltin. Etsimme sitä nytkin, mutta emme tällä kertaa löytäneet. Eräällä polulla tuli vastaan kookas kilpikonna, joka ihmetytti meissä ihmetystä, eikö sellaiset yleensä pyöri vesistöjen lähellä? Täällä ei ollut kuin auringon polttamaa ruohoa. Enhän mä tietenkään kauheasti osannut olla tohkeissani paikan historiallisesta arvosta, mutta täällä ei ollut ihmisryysistä ja aurinkokin oli laskemassa ja lämpötila laski alle 35 asteen, joten se tarjosi mukavat puitteet iltakävelylle. Vietimme alueella toista tuntia, mutta tilukset suljettiin klo 20 ja meidät ajettiin ulos jo varttia vaille.

Ancient Agora.

Patsastelua.

Hefaistoksen temppeli vuodelta 420eaa.

Akropolis näkyi tännekin.

Konna.

Attaloksen stoa.

Ilta jo saa.

Kisse.

Kävimme hotellilla vaihtamassa siistimpää ylle ja lähdimme etsimään illalliskippolaa. Vähän aikaa sai sahata Adrianou-katua edes takaisin ennen kuin kelpuutimme ravintolan. Tilasimme ouzot, oluen, valkkarin ja syötäviksi gyroksen ja chicken souvlakin. Pp tykkäsi omasta annoksestaan, mutta itse annan gyroksestani vain 3/5. Ruokaa oli uskomaton määrä, ei kukaan pystyisi sellaista annosta vetelemään naamariin. Ruokimme salaa hitusen jaloissa kiehnännyttä kisseäkin. Lasku oli 34€, annoimme 40€, kun tarjoilija toi vielä jälkkäriksi kaupan päälle jotain pahaa, makeaa juomaa snapsilaseista (ehkäpä se oli mastikaa). Kävelimme sitten vielä hetken ulkosalla. Lämmintä oli vieläkin +31 astetta, joten mukavasti tarkeni vaikka aurinko oli laskenut ajat sitten. Hotellilta lähtevältä arveluttavalta sivukujalta löytyi Maija Poppanen-ravintola. Kujan yläpuolella roikkui sateenvarjoja ja tarjoilijat olivat kuin satuhahmoja. How weird is that?

Gyrosta.

Muraali.

Auto slummissa.

Ravintelikuja.

Mary Poppins-kippola.

Tunnelmaa oli.

659# Barcelona, 4 / Ateena, 1

7.8.2019, Wednesday, +32, Clear, Athens, Greece

Heräsimme seitsemältä, joskin snoozetimme 20 minuuttia. Syy aikaiseen heräämiseen oli tämänpäiväinen lähtö Ateenaan. Kävimme ensin syömässä aamiaisen, siellä ei ollut näin varhain paljoa porukkaa, muutama plunssapotilas toki löytyi. Otimme myös skumppaa aamiaisen oheen, kun sellaista oli kerran tarjolla.

Auringonnousu ja viimeiset hetket Barnassa.

Huoneessa kamat kasaan, muistimme jättää siivoojalle 5€:n tipin ja klo 9 teimme check outin hotellilta. Se sujui ilman ongelmia. Metelöivien ja kömpelöiden matkalaukkujen kanssa menimme metroasemalle. Otimme L3-linjan junan päättärille Universitaria-asemalle, jossa vaihdoimme uudelle L9-linjalle. Huristimme istumapaikoilla koko matkan lentoasemalle asti T1-terminaaliin. Matka ja junien odottelu kestikin ennakoitua pidempään, ja aloimme jo vähän huolestumaan tulisiko meille kiire. Lisäksi arvelutti, kävisikö meidän 72 tunnin lippu lentoasemalle asti; olimme nähneet metrossa varoituksia, että sinne pitäisi olla special lippu. Onneksi portit avautuivat ja lippu toimi.

Universitarian metroaseman laiturille mentiin hisseillä.

Metroaseman laituri.

Saavuimme samalle alueelle, josta olimme lähteneet liki viikkoa aikaisemmin Andorraan. Nousimme kolmanteen kerrokseen, missä oli lähtöselvitys. Meillä oli Aegean Airlinesin yhtiön lento, se vaikutti vähän arveluttavalta. Löysimme baggage drop-tiskit, mutta monitorit varoittivat, että check in pitäisi tehdä itse. Löysimme automaatin, josta sain itse boarding passin luikauksella, mutta Pp ei - ei edes omalla passillaan. On se aina hermostuttavaa tällainen automaattitoiminta, semminkin kun laitteet eivät voi toimia kunnolla tai olla kovinkaan käyttäjäystävällisiä. Viimein varausnumeron syöttämällä Pp:kin sai boarding passinsa, mutta emme saaneet vierekkäisiä paikkoja. Mulle napsahti rivi 8, Pp:lle 11. Ikkunapaikat kumminkin molemmille. Veimme laukut baggage dropiin ja kysyimme virkailijalta, voisimmeko vaihtaa paikat, mutta se ei ollut mahdollista koska olimme viimeisiä sisään checkkaajia.

Menimme turvatarkastukseen, jonne oli hieman jonoa. Tässäkin porukkaa meinasi väkisin etuilla, on se kumma tapa aina keulia ja sikailla. Selvisimme kansainväliselle puolelle kuitenkin lopulta hyvin. Lähtöporttia piti hetken odotella, mutta emme ehtineet kaffelaankaan. Lentomme lähti portilta B32. Muutaman portin päässä oli lähdössä kone Helsinkiin, joten kävimme piruuttamme katsomassa hetken aikaa jonottavia suomalaisia.

Ripaus Suomea.

Atenas.

Koneemme tuli hieman myöhässä, joten lähtökin viivästyi. Koneeseen jonottaminenkin sujui yhtä epäreilusti kuin muukin jonotus täällä, poikkeuksetta meidät etuiltiin. Koneeseen pääseminen ajoissa mahdollistaa laukun saamisen hattuhyllylle, sellainen on tärkeää kun tila on kortilla muutenkin koneessa. Viimein sisälle päästyämme paikallani istui joku jeppe, jonka sain sitten ajettua keskipaikalle. Miksi ihmeessä joku istuisi oikealla paikallaan koneessa? Keskipaikan ukko käytäväpaikkakaverineen vaikutti h-puolen hemmoilta. Ikkunapaikalta posotti aurinko sisään ja oli melkoisen kuuma. Keskipaikkalaisen koipiset kihnasivat koko ajan omiani - tuntui erityisen pahalta kun käytimme kummatkin shortseja.

Lento lähti 20 minuuttia myöhässä, mutta viimein pääsimme matkaan. Kone lensi yli Välimeren, siellä täällä näkyi välillä kuivahkoja saaria, joista yhtä veikkailin Sardiniaksi tai Korsikaksi. Matkalla tarjottiin ilmaiseksi kanaa ja perunaa, joka olikin hyvä, yksi parhaimmista lentokoneruuista. Toinen homopojista ei halunnut syödä omaansa, vaan tarjosi ateriaansa minulle. Kieltäydyin kohteliaasti. Juomia tarjottiin niin ikään maksutta. Otin kokiksen, toisella tarjoilukierroksella en ottanut mitään, kun oli orastava vessahätä jo muutenkin. Laskeutuessa oli hieman turbulenssia. Lento kesti 2h30min, Ateenan kentällä piti odottaa vapautuvaa parkkipaikkaa vielä jonkin aikaa.

Vuorta.

Sieltä se Ateena lähestyy.

Koneesta päästyämme menimme keräilemään matkalaukkujamme, mutta Pp:n laukkua ei tullutkaan. Se on jotenkin epäuskottava tilanne, mutta asia on lopulta hyväksyttävä kun kaikki muut ovat saaneet omat veskansa, jopa minä. Piti mennä sitten ilmoittamaan laukku hävinneeksi. Miesvirkailija sekoili aikansa, ja otti yhteyttä sinne ja tänne, mutta lopulta paikallisti laukun olevan sentään Ateenan kentällä skannauksen perusteella. Käski sitten meitä menemään uudelleen hihnalle vartoomaan. Varmaan siinä toista tuntia meni kaikkinensa odotellessa, mutta viimein Pp sai laukkunsa.

Sitten vessan kautta - oli muuten yksi siisteimmistä lentokenttävessoista ikinä - metroasemalle, josta ostimme matkaliput automaatista á 10€. Junaa piti odottaa puoli tuntia. Odotellessamme ostimme WH Smithistä 2x 0,5l Fantat viiden euron yhteishintaan. Täällä oli lippuportit, ja mennessämme laiturialueelle joku nainen tuli Pp:n peesissä portin läpi pummilla. Onpa röyhkeää.

Metrolippu.

Metrosta saimme ryysimällä istumapaikat samasta sloossista englantilaisen homopariskunnan kanssa. Hotellimme Lotus Inn sijaitsi Ermou-kadulla lähellä Monastirakin asemaa. Sinne oli 16 pysäkin matka, ajallisesti kesti ainakin 45 minuuttia. Metro tuli keskusta-alueella hyvin täyteen, joten ison matkalaukun ja repun kanssa liikkuessa se aiheutti meille hieman painetta. Pysäkillämme ovikaan ei meinannut aueta ja ympärillä oli uskomaton härdelli, juuri sellainen missä kamat yleensä pöllitään. Selvisimme kuitenkin ulos asemalle, jossa vastassa olivat lipuntarkastajat. Meillä oli lippu näyttääkin, mutta monilla tuntui olevan kova tarve selittelylle.

Tultaessa ulos Monastirakin asemalta ympärillämme oli pieni tori täynnä afrikkalaistaustaisia ukottajia ja kadulla nukkuvia asunnottomia. Kaikki oli töhritty graffitein ja alue vaikutti muutenkin likaiselta. Aivan kuin olisimme saapuneet johonkin intialaiseen slummiin. Löysimme viinakaupan takaata osoitteen Ermou 90, jossa hotellimme piti sijata. Emme päässeet kuitenkaan ovesta sisään, mutta lopulta maltoimme lukea ikkunassa olevan lapun jossa mainostettiin respan olevan kadun toisella puolen (Ermou 95). Onnistuimme löytämään respan, tekemään check inin, maksamaan huiman 1,50€:n arvoisen hotelliveron sekä saimme avaimet huoneeseen. Se olikin isokokoinen ja siisti, kaiken sen slummin keskellä. Hienous hieman ihmetytti meitä mutta toki alue itsessään masensi. Safetyboxia emme saaneet toimimaan, joten soitin siitä respaan. Ukko sanoi tulevansa käymään ja tulikin nopeasti ja resetoi boksin avaimellaan.

Siisti huone keskellä slummia.

Röttelöä riitti.

Hotellimme fasadi ei ollut näyttävä.

Näkymä ikkunasta.

Lähdimme ulos. Sivukadulla oli vähän kauniimpaa ja ravintoloita alkoi myös tulla esiin. Aurinko laski nopeasti. Löysimme itsellemme kelvollisen Ilias-ravintolan (?), mukava nainen sisäänheittäjänä avitti asiaa. Tilasimme ouzot alkudrinkiksi, lisäksi vielä oluen ja roséviinin kyytipojaksi ruualle joka oli stifado ja kleftiko. Hinta oli 45€, tarjoilija ilahtui 5€:n tipistä. Ruoka oli kreikkalaiseen tapaan taivaallista.

Kaivauksia keskellä kaupunkia.

Akropolis-kukkula näkyi minne menikin.

Illalliskippola oli bueno.

Ruoka tuli paperipussissa.

Pp:n valitsema juoma.

Syönnin päätteeksi kävelimme vielä kylillä. Kissejä hiippaili seinän vierustoja pisin tosi runsaasti. Ympärillä oli paljon vanhoja kaivauksia, sekin tuntui kummalliselta. Taustalla kohosi Akropolin kukkula. Kävimme hotellimme vieressä olevassa viina- ja vesikaupassa, näimme siellä pari suomalaistakin. Sitten palasimme hotelliimme. Suihku tuli tarpeeseen ja oli 5/5, joskin lämminvesivaraaja piti muistaa laittaa päälle noin 15 minuuttia ennen käyttöä.

Akropolis spottivalossa.

Pylväikköä piisasi.

Hadrianuksen kirjasto sivulta kuvattuna.

Tuulten torni.

Monastirakin aukio.

Ermou-katu.