923# Lappi, 25

2.4.-3.4.2026, +3, Scattered clouds, Kemijärvi

 

Mitä ihmettä, juurihan mä tulin pois Kemijärvestä ja nyt taas? Itse asiassa, olin suunnitellut meneväni Puolan Gdanskiin pääsiäisen viettoon, mutta ryökäleet olivat hinnoitelleet itsensä ulos. Toisekseen, Suomumökin omistajalle oli tullut ns. pahat tilanttteet ja hän oli loukannut jalkansa onnettomuudessa. Oli tullut pois junalla, ja auto oli jäänyt sitten Kemijärvelle, joten kun Pp kyseli halukkuuttani lähteä mukaan biilinhakumatkalle, niin suostuin oitis.

Matkaan lähdimme poikkeuksellisesti Haarajoelta, Järvenpäästä. Odotelimme Pp:n kanssa jonkun aikaa Z-junaa, joka lopulta Lahden suunnalta tulikin. Olimme järkyttyneitä väkimäärästä, sillä mahduimme vain vaivoin junavaunun eteiseen, jossa saimme olla kylkimyyryssä fillareitten ja muiden kanssamatkustajien kanssa. Siinä haisi pahahkolle, ja Keravalta vaunuun saapui vielä puliukko, joka jutteli sekavia, haastoi kanssamatkustajia keskusteluun, lauloi Irwin Goodmania ja ryypiskeli halvinta lonkeroa. Arvosana pultsarille 1/5, mutta Pp antoi 3/5. Kamala matka, joka maksoi vielä 5,50€. Olin aiemmin päivällä mennyt Vantaalle, josta Pp minut noukki mukaansa, ja tarvitsin C-vyöhykelipun, ja harkitsin vakavasti josko kerrankin olisin mennyt pummilla. Mutta ostin lipun kuitenkin kuuliaisesti, ja heti C-vyöhykkeen alettua junaan tuli kuin tulikin lipuntarkastajat, kävipä tuuri. Sakoista ”säästetyillä” rahoilla kehtasi siis ostaa vielä uudenkin lipun tähän Z-junaan. Puolen tunnin päästä saavuimme Hesaan, jossa kävimme syömässä Hesburgerissa vähän iltapalaa ja sitten kävimme vielä kaupassa ostamassa pitkälle junamatkalle juomista (vettä) ja Forexilla vaihtamassa rahaa myöhempää matkaani varten.

Lähtöasema tänään Haarajoki.

Hesesetit.

Yöjuna Kemijärvelle lähti klo 19.29. Olimme saaneet buukattua viimeisen makuuvaunupaikan kiirastorstain junasta, joskin se oli alakerrasta ilman omaa vessaa ja vieläpä lemmikkieläinhytti, joten epäilimme sen olevan täynnä vuvven- ja kissenkarvaa aiheuttaen Pp:lle ennennäkemättömän allergiakohtauksen. Pelko oli onneksi turha, sillä mitään oireita ei seurannut. Hytti oli tietysti ahdas, ja se vessattomuus vähän kieltämättä häiritsi. Ehkäpä vaunu oli vähän meluisampi myös. Juna lähti aikataulun mukaan, ja viimeistään Tikkurilassa kaikki vaunut olivat täyttyneet. Kävin neljästi vessassa ja muutaman kerran jaloittelemassa käytävällä, mutta muuten emme liikkuneet junassa, emme edes ravintolavaunussa, sillä sieltä saisi kuitenkin jonkun karsean taudin itselleen. 

Venailua steissillä.

Juna peruuttelemassa asemalle.

Pitkä juna tämä.

Hyttimme.

Vuvvekin olisi saanut oman veden.

Näkymä junan ikkunasta Hesan päässä.

Vessa oli onneksi helppokäytteinen, ovi avattiin napista, suljettiin sisäpuolelta napista ja painettiin sen jälkeen lukon kuvaa, ja ovet avattiin päinvastaisessa järjestyksessä, joskin ovea ei saanut ulkopuolelta kiinni vaan ovi sulkeutui automaattisesti. Vessanvetonappi oli erikseen, mutta todennäköisesti siinä oli automaatti joka huolehtisi myös vessanvedosta. Vessapaperirullia oli peräti neljä, joten se riiitti hyvin koko matkaksi; vaipanvaihtopiste ja potta oli myös joka sellaisia mieli käyttää. Hieman vessa semidunkkasi skeidalle, mutta kokonaisuutena ihan siisti. Myös alakerran hytissä oli kaappiin jemmattu lavuaari ja käsienpesumahdollisuus, myös pieni saippua oli annettu ja käsipyyhe, joten siitä plussaa. 

Junan vessa oli tilava.

Nappuloita ja vessapaperia.

Sängyt olivat kerrossänkyjä, tällainen 180cm ukko mahtui makaamaan siinä hyvin. Yläkerran vuode oli pedattu päin hemmettiä, mutta huomasin sen vasta koisattuani sängyssä puoli yötä. Tyyny oli superonneton, muuten bedlinesit ehkä 3/5. Puhelimen sai kuitenkin ladattua yläsängylläkin, se oli hyvä juttu. Oven kanssa meillä oli vähän vaikeuksia, se jäi meillä pari kertaa auki, kerran jopa konduktööri änkesi sisään ihmettelemään olemmeko jättäneet vahingossa oven auki ja poistuneet esim. ravintolavaunuun. Muutenhan olimme jo liput aktivoineet apin kanssa. Myös pienet vesipullot sisältyivät hytin hintaan, joka kustansi meille 338€ + 40€:n peruutusturva (sellainen oli pakko ottaa, koska lähtömme oli hyvin epävarmahko tilaushetkellä). Se oli silti paljon halvempi kuin lentokone, + lentämällä olisimme päässeet vain Rovaniemelle ja sieltä olisi pitänyt päästä vielä Kemijärvelle.

Junan käytävää.

Yö junassa meni niin kuin meni. Tampereella kömmimme makkoomaan, mutta juna piti melkoista meteliä ja heittelehti runsaasti, joten tuntui siltä kuin nukkui vain kymmenen minuutin pätkissä. Joskus puoli neljän maissa piti mennä vielä vessaan ja sen jälkeen syödä sipsejä pahimaan nälkään, sitten nukuin paremmin siihen saakka kunnes konnari herätti kuulutuksellaan. Juna oli saapumassa Rovaniemelle, jossa suurin osa matkustajistakin jäisi pois.

Aamuista näkymää junan ikkunasta.

Hätäisimmät jäivät veks jo Rovaniemellä.

Söimme aamiaiseksi Pp:n kotona tekemät eväsleivät, olivat herkullisia. Juomaksi vesiä. Juna saapui lopulta hivenen myöhässä Kemijärvelle, mutta ei haitannut mittään. Olimme ensimmäisessä vaunussa, ja niitä oli varmaan toistakymmentä + autojunavaunut, joten sieltä oli vähän kävelemistä junalaiturilla ennen kuin pääsimme asemarakennukselle ja sen ohi parkkipaikalle. Noudettava automme odotteli kiltisti parkissa. Keli oli aurinkoinen joskin pakkasta oli reilut viitisen astetta, joten ensimmäiseksi piti skarabata auton ikkunat. Muuten auto lähti kyllä käyntiin hienosti (oli hybridi). Tuntui myös hyvältä laskea useat kassit käsistään auton takakonttiin, niitä oli ollut ikävä raahata koko edellisen päivän kotoota töihin ja sieltä Järvenpäähän ja takaisin steissille.

Foliosta löytyi aamiaisleipä.

Perille päästy.

Juna oli niin pitkä ettei edes asemarakennusta näkynyt :)

Kemijärven asema muistutti Rovaniemen vastaavaa.

Kemijärvellä ajoimme ensiksi S-markettiin, mutta kello oli vasta vähän päälle yhdeksän. Pitkäperjantaista johtuen se avattiin vasta klo 10. Onneksi K-market oli auki, mutta tietysti harmitti kun jäi S-bonukset saamatta. Saimme kuitenkin tarvittavat kamppeet ostettua, niihinkin meni taas satanen.

Sitten auton nokka kohti Suomutunturin mökkiä. Huonosti nukuttu yö alkoi tässä kohdin kyllä väsyttämään melkoisesti. Pp ajeli reilun 40 kilometrin matkan mallikkaasti. Aurinko paistoi ja keli oli huomattavasti mukavempi kuin viimeksi, mutta lumi oli kasoja ja moottorikelkkauria lukuunottamatta sulanut. Puhuttiin, että kevät oli kuukauden etuajassa. Mökkitiekin oli jo sula.

Mökkinaapureita pyöri enemmänkin ja jouduimme harrastamaan small talkkia tosi runsaasti, ennen kuin pääsimme purkamaan ostokset ja matkatavarat mökkiin. Mökin omistajan seurue oli lähtenyt melkoisen vauhdikkaasti, ja mökki oli jäänyt vähän resuiseen kondikseen. Piti ensin vähän reerailla kamoja, pedata vuoteet ja sen semmoista, sitten keittelimme kahveet. Olo vähän piristyi tästä. Tyhjensimme jääkaapin piloille menneestä ruuasta, ja lähdimme sitten tekemään kävelyretken. Veimme samalla roskat. Kävelimme vitostien riesteykseen saakka ja sitten takaisin Suomuhotellille. Menimme kippolaan ja tilasimme kaljan ja Aperol Spritzin, ja suuntasimme sitten ulos terassille ne juomaan. Siinä oli lämmin istuskella, sillä aurinko paistoi lähes täydeltä teholta eikä käynyt tuuli yhtään. Mäenlaskijoita oli kuin meren mutaa, ei oltu koskaan nähty niin paljoa laskettelijoita täällä. Niitä oli mukava seurata. Haimme sitten vielä toiset juomat, jatkoin edelleen bissellä ja Pp otti Irish coffeen. Englantia bamlaava ukko oli haluton lisäämään kermavaahtoa, mutta toinen jätkistä lähti sitten hakemaan sitä alaravintelista. Sen verran suolaiset hinnat, joten mielestäni kermavaahtovaade oli perusteltua. 

Suomun roskisalue.

Täällä mahtui kevlille kävelemään.

Kevät oli ottanut harppauksen tässäkin risteyksessä 3 viikossa.

Suomun napapiiri-toteemi.

Jollekin mennyt mutka pitkäksi.

Hotellille katsomaan meininkiä.

Terassi.

Terassibisse.

"Väkeä oli rinteessä kuin pipoa" suomulaisittain.

Kävelimme sitten takaisin kämpille puolijuovuksissa, ja aloimme lämmittelemään saunaa. Pp duunaili poronkäristyksen preppiksiä. Saunoimme, ja sen jälkeen Pp loihti meille maukkaan poronkäristysaterian, vaikka ei itse siihen ollut jostain syystä niin kovin tyytyväinen.

Poronkäristys tulilla.

Lonkeron haastaja.

Njamskista!

Revontuliappi huusi hoosiannaa; aurinko laski täällä kahdeksan jälkeen, mutta vielä kaksi tuntia myöhemminkin pohjoinen taivas oli aivan liian vaalea iltaruskosta johtuen, ja revontulet jäivät näkemättä. Ehkä niitä olisi voinut bongata jos olisi käynyt puolen yön aikoihin ulkona, mutta alkoi ikävä kyllä unettamaan liian aikaisin.