sunnuntai 7. syyskuuta 2025

887# Rodos, 3

 23.7.2025, Wednesday, +32, Clear, Rhodes, Greece


Nukutti kovasti koko yön, ja vielä silloinkin kun Pp herätteli yhdeksissä. Tänään ei ollut sen koommin mitään agendaa, joten ei ollut kiire minnekään. Menimme sitten aamaiselle hotellin lähettyvillä olleeseen paikkaan jossa olimme olleet aiemminkin. Pp tilasi taas cappucinon, mehun ja corissantin, itse tilasin americanon ja juustopiiraan – olisin tilannut pinaattipiiraan, mutta sitä ei ollut saatavilla. Toinen tarjoilija toi meille englantilaiset aamiaiset, mutta ymmärsimme sanoa, että nämä tuskin ovat meidän annoksia. Aamu alkoi muutenkin vähän nihkeästi sillä huomasimme, että meitä oli hieman kusetettu Aurinkomatkojen toimesta. Olimme ilmoittautuneet perjantaille riistohintaiselle retkelle, ja muutenkin se ei mennyt edes toiseen niistä paikoista joihin olisimme halunneet – toinen retkentarjoaja olisi vienyt meidät kumpaankin paikkaan yli puolet halvemmalla!

Aamiainen.

Sitten uimaan; lilluttelimme melkoisen tovin lämpimässä vedessä, ja palkitsimme uintirupeaman rantabaarin frappeilla. Kun palasimme takaisin hotellille, siivoojat olivat onneksi jo käyneet.

Vähän aikaa levättyämme ja vilvoitettuamme hotellilla, päätimme lähteä vanhaankaupunkiin. AT olisi tulossa tänne parin viikon päästä, mikäli hänen ketaransa sen sallisi, joten olimme päättäneet tehdä hänelle pienen kaksiosaisen aarteenetsintänumeron. Menimme hakemaan pienen putelin ouzoa kaupasta, ja kävimme sitten piilottamassa sen vanhankaupungin muuriin. Veimme toiseen paikkaan mystisen viestin, jossa oli varsinaisen aarrekätkön sijainti. Piilotimme viestilapun niin ikään seinään. Lähetimme AT:lle koordinaatit ja vinkkaavan kuvan. Saapa nähdä löytääkö hän niitä koskaan, tahi pääseekö ukko edes matkalle onnettomuutensa jäljiltä (toim.huom: ei päässyt mutta sitä vastoin oma serkkuni ja AT:n veli etsivät tätä saman aikaisesti kilpaa - voittajaksi selviytyi AT:n veli, onnittelut!).

Kävelyllä.

Botskeja satamassa.

Aukio jolle kätkimme aarteenetsinnän ensimmäisen viestin.

Vesiposti, Jack Nicholson ja "ehellisyys".

Kävimme juomassa baarissa gin-tonicit ja toisessa baarissa otimme kaljan ja prosecon. Siellä oli ystävällinen myyjä, ja päätimme syödä hieman myös ranskalaisia perunoita kyytipojaksi. Naistarjoilija ukotti meidät ottamaan myös riistohintaiset tzazikit ja leivät. Ranskalaiset perunat olivat parhaimmat mitä olin koskaan syönyt, mutta hinnan kusetuksesta jäi niin ikävä maku suuhun.

Drinksupaikka.

GT.

Lounaskippola.

Pientä hiukopalaa.

Kävimme sitten vielä iltauinnilla. Jotenkin täällä tuntuu jo kuudelta, että ilta on tullut, mutta Suomessahan tuo on vasta iltapäivää. Uiminen oli kuitenkin yhtä mukavaa.

Illalliselle painelimme joskus puoli kahdeksan aikaan. Meidän teki mieli pitseä; sellaiset paikat jossa sisäänheittäjät huutelivat typeriä ”mitä kuuluu kukko kiekuu”-tason läppiään sivuutimme suosiolla. Löysimme Daphne-nimisen (tai Dafni, riippuen kirjoitusasusta) ravintolan, jonka henkilökunta oli vähän ei-meitä-miellyttävää, mutta ruoka oli vähän parempaa. Tilasin Tuna-pitsan, Pp otti special-pitsen. Omani oli hyvä, annoin arvosanaksi 4/5, Pp ei niin välittänyt omastaan. Sanoi, että oli suolaton ja juustoton.

Illallisravintola Daphne.

Pp:n pitse.

Oma rasvalätty.

Kävelimme sitten vielä hetken länsirantaa pitkin ennen kuin palasimme kaupan kautta hotellille. Oli taas niin kovin väsy, vaikka olikin sellainen ns. helpompi päivä.

Diagoras monument.

Aurinko kun päätti retken.