861# Riika, 6

 7.12.2024, Saturday, -0, Overcast, Riga, Latvia

Heräsin krapulaisissa seitsemän maissa. Päätä särki kovasti ja oksetti niin, että vatsa kramppasi. AT tuli sitä vastoin pirteänä herättelemään minua jossain vaiheessa, mutta totesin hänelle olevani kanttuvei, ja tarvitsevani lisäaikaa suoriutumiseen. Lopulta pääsimme aamiaiselle klo 9.30. Sain hieman syötyä jotain ja hörpättyä kahvit ja mehut, olo vähän koheni, mutta tarvitsin vielä tunnin uusiounet.

Aamuinen näkymä hotellihuoneen ikkunasta.

Aamiaispöydän valikoimia.

Aamiaista hamuilee jo käsi.

Sitten kylille. Raittiissa ilmassa kävely hieman piristi, kävelimme vailla päämäärää vanhassa kaupungissa kuvaten samalla mahdollisia kohteita. Päädyimme joulutorille, joka oli ääriään myöden turvoksissa väkeä. Ostimme kojusta kuumat totit; mukeissa oli 2€:n pantti, ne piti käydä palauttamassa erilliselle palautuspisteelle, ja sai uutuuttaan hohtavan kahden euron kolikon takaisin. Aika kylmä keli oli, mutta toti oli aika tuju + kiehuvan kuuma, joten se lämmitti hieman horkkaista oloa. Väentungoksessa pyöri myös rikollisen näköistä sakkia, joten katsoimme viisaimmaksi laittaa lompakot povitaskuun.

Metropole-hotellimme päivänvalossa.

Aamu alkoi kävelyllä vanhaankaupunkiin.

Kissetalo.

Aamupäiväinen joulutori.

Totia kylmään aamuun.

Jäätä.

Kävimme hieman etsiskelemässä turistikauppoja, kunnes MS ilmoitti olevansa myös mestoilla, joten palasimme takaisin torille ja otimme toiset totit M:n seuraksi. Täältä olisi saanut myös ruokaa, mutta se oli aika kuvottavan näköistä, joten skippasimme kiinteän ravinnon tällä kertaa. Jatkoimme sitten kesken jäänyttä tuliaisostokierrosta, löysimme ihan pätevän liikkeen jossa kaksi ystävällistä naismyyjää, toinen oli tosin kauheassa yskässä. Saimme ostettua riittävät jääkaappimagneetit ja postikortit. Postimerkkejä hänellä ei ollut myydä, mutta niitä sai Narvesen-kioskista (joka vastaa vähän niin kuin meidän entisajan R-kioskia). Ostin samalla jonkunlaisen leipäsydeemin ja oluen, jotka vedin hotellilla pika-pikaa naamariin. Mulla oli iltapäiväksi KGB-museokierros, mutta AT ja MS eivät olleet saaneet kierrokselle enää lippuja, joten tässä vaiheessa tiemme hetkeksi erkanenivat.

Mustapäiden talo 1300-luvulta.

Vyötiäis-patsas.

Pinkki joulukuusi, vau!

Latvian kansallisooppera.

Puistoa halkova Pisetas kanals.

Vapauden muistomerkki.

Maistuisiko siankärsämö?

KGB-museo oli ilmeisen suosittu, sillä viimeksikin Riiassa käydessäni se oli loppuunmyyty, joten ajoissa kannatti olla lipunmyynnin suhteen - nytkin oli vielä off-season. Museo oli vähän syrjempänä vanhastakaupungista, osoitteessa Brīvības iela 61. Kävelymatkaa tuli noin 1,5 kilometriä. Löysin sinne aika helposti, vaikka museon fasadi oli ehkä tarkoituksellisestikin vähän huomaamaton. Paikalla piti olla kymmenen minuuttia etukäteen. Minkäänlaista vastaanottoa ei ollut, mikä vähän hämmensi, mutta yleisissä tiloissa joissa paikkaa pääpiirteittäin esiteltiin oli onneksi muitakin ihmisiä odottava ilme kasvoillaan. Joku vanhempi suomalaispariskunta näkyi osallistuvan kierrokselle myös. Mulla alkoi olemaan vähän WC-hätä, mutta toiletti oli kaputt & käyttökiellossa, se oli ikävä läppä.

Uudempaa Riikaa.

Rīgas Kristus Piedzimšanas katedrāle.

Musta kerrostalo.

 

KGB-museon pääovi oli vaatimaton.

 

Museon vastaanottotiski.

Punaista viivaa seuraamalla pääsi treffipaikalle.

KGB:n logo.

Vankeja.

Viimein liput tarkistettiin ja kierros alkoi. Sinne oli 12 vuoden ikäraja; mukana oli yksi lapsi joka uskalsti itse kysyä oppaalta pääsisikö mukaan, ja kyllä hänet tuosta suorituksesta palkittiin mukaanpääsyllä. Opas vaikutti ensi hetkistä lähtien mukavalta ukolta, puhui sellaista englantia mitä minäkin ymmärsin, ja jota jaksoi kuunnella. Meidät kierrätettiin koko selliosastossa, näytettiin ulkoilutilat (josta näkyi juuri ja juuri sen verran taivasta, että sen näki - puolet oli peitetty naapuriasunnon vuoksi; paikkaa pidettiin yleisenä salaisuutena, mutta ei kuitenkaan haluttu, että uteliaat olisivat nähneet mitä vankilan pihalla tapahtui), kuulusteluhuoneet (jossa haluttujen tulosten vauhdittamiseksi nähtävästi käytettiin pamppua) ja keittiö läpikotaisin sekä teloitushuone. Vangit tuotiin tänne kuulusteltavaksi, yleensä viettivät täällä 1-2 kuukauden ajan ennen kuin heidät lähetettiin Siperiaan (vapauttaminen ei tainnut tulla kysymykseen). Selleissä oli ahdasta, yksi peltiämpäri toimi koko sellin vessana jossa oli ties kuinka monta vankia. Valot olivat yötäpäivää päällä, ja lämpötila oli säädetty 30 asteen tietämille kesät talvet (eikö kylmyys olisi ollut pirullisempaa?). Ulkoilupiha oli muurien suojassa niin, että näkyi vain pieni kaistale taivasta, joskin 20 minuutin reippailu suoritettiin katsomalla maahan ja kävelemällä ympyrää. Teloitushuone esiteltiin viimeisenä; käytävän seinä oli purettu, mutta pehmustettu ja äänieristetty ovi oli jätetty paikoillen. Tiiliseinä oli täynnä luodinreikiä; aina homma ei kuitenkaan päätynyt niskalaukaukseen, vaan uhria saatettiin pelotella ja ammuttiinkin tahallaan ohi. Ainakin 188 ihmistä oli tänne teloitettu; homman jälkeen ruumis heitettiin sisäpihalla odottaneeseen pakettiautoon ja ruumis dumpattiin ties minne. Hyvin mielenkiintoinen mutta erittäin creepy paikka. Arvosana 5/5.

Tässä kirjattiin uudet vangit sisään.

Lienee aikaa kun nuo monitorit olivat viimeksi käytössä.

Näihin hyllyihin laitettiin vankien mukana tuoma omaisuus.

Kuulustelua valvoivat herrat Lenin & Stalin.

Ahtaita käytäviä.

Ryhmäselli.

Vessanpöntön esittelyä.

Tirkistysreikä selliin.

Sellikäytävä tyhjänä.

Vähän ahtaampaa koppia.

Itadakimasu!

Melkoisen synkeät ulkoilutilat.

Pala taivasta näkyi just ja just.

 

Köyden jatkona.

 

Keltaiset täplät indikoivat luodinreikiä.

188 ihmisen matkan päätepiste.

Kävelin Narvesenin kautta takaisin hotellille. AT oli lähtenyt MS:n luo "kämpille". Omistaja oli kieltänyt bilettämästä siellä, joten AT ja MS tulivat sitten hotellille; menimme AT:n huoneeseen hieman ryypiskelemään. MS googlasi meille illallispaikaksi tsekkiläisen panimoravintola Stargorodin; se oli vähän kauempana hotellista, joten päätimme ottaa sporan. Sitä varten piti ladata tietysti appi, ja ladata hieman rahaa. Tein hölmösti ja ostin vuorokausilipun, maksoi vitosen mutta loppujen lopuksi en käyttänyt sitä kuin 1,50€:n edestä.

Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria.

Jouluvaloja.

Jouluvalo tämäkin.

Testiin latvialainen spora.

Kyllä finneratikka on parempi!

Kippola ei ollut minun makuuni; panimoravintoloissa ruoka ei ole koskaan vielä ollut hyvää, eikä se ollut sitä tälläkään kertaa ja toisekseen, tsekit eivät muutenkaan ole kuuluisia mistään kulinaristista saavutuksistaan. Menusta löytyi minulle kuitenkin jonkunlainen makkara-annos, MS otti simpukoita ja AT jonkun sienihomman (?). Lisäksi baarissa oli interaktiivinen meininki, siellä oli jos jonkunlaista yleisö"viihdykettä" kuten kaljanjuontiskabaa ja pöytäkunnittain olevaa karaokea. Sellainen ei ole enää edes kiusallista, vaan puhdas introverttien helvetti. Meidät onneksi pelasti kielimuuri, sillä ohjelmanumeroiden vetäjät eivät bamlanneet kuin latviaa ja venäjää.

Stargorofin ravintolasali.

Interaktiivista meininkiä.

Illallista.

Kävelimme takaisin vanhaankaupunkiin, poikkesimme vielä joulutorille tsekkaamaan iltameiningit. Väkeä oli entistä enemmän mutta showhomma aikuisempaa. Ei ole tullut enää käytyä viime vuosina Tuomaan markkinoilla, mutta veikkaan, ettei siellä samanlaista fiilistä ole. Siirryimme sitten edellisillan tapaan Karjala-baariin; sama myyjä oli jälleen paikalla, taisi tunnistaakin meidät jo. Meno oli kippolassa kahta hurjempaa. Hotellille palasimme klo 2.30, joimme AT:n kanssa vielä yhdet huonebisset ennen nukkumaan menemistä.

Vanšu Tilts-silta.

Joulutorin iltaohjelmaa oli tullut katsomaan muutama muukin.

Iltaa viettämään Karjala-baariin taas, kuinkas muuten.