517# Kanada, 1

14.4.2017, Friday, +3, Partly cloudy, Reykjavik, Iceland

Kanadaan.

Pääsiäisen kunniaksi oltiin päätetty tehdä porukoiden kanssa omatoimimatka Kanadaan, Torontoon. Matka oli pitkä ja aikaerokin helkkarinmoinen eikä aikaa perilläoloon jäänyt kauheasti, vaikka olinkin ottanut pari lisäpäivää vapaaksi pääsiäsen jälkeen. Lennot olimme buukanneet Icelandairilta, joten jouduimme tekemään välilaskun ja koneenvaihdon Reykjavikissa. Kanadaan vaadittiin etukäteen tekemään eTA-ilmoitus; senkin olimme muden kanssa sössineet ja menneet retkuun ja maksaneet tuosta lähemmäs 100$ / naama, vaikka oikea hinta olisi ollut 7$. Varokaa siis ukottajia ja tehkää hakemus oikeassa paikassa. Toinen asia minkä jatkon kannalta opin rahanvaihtoon liittyen, että kannattaa tehdä etukäteisvaraus epätasaisesta summasta (käytän Forexia ja siellä voi tehdä etukäteistilauksen). Nyt olin asettanut vaihdettavan rahasumman tasan tonniksi, vaikka olisi ollut järkevämpää vaihdattaa esim. $999. Tällöin olisi saanut muutaman pienemmänkin rahan. Tippikulttuuri kun on, niin ei ole ensimmäiseksi maahan päästyään kiva antaa laukkupojalle 20 taalan tippiä.

Kello 13 lähdimme porukoilta taksilla kentälle. Kuskina oli neuvostoliittolaismies, mielestäni tuoksahti hieman viinalle ja aluksi mietin tuleeko ajamisesta mitään kun kyseli neuvoja miten lentokentälle ajetaan. Lisäksi rämppäsi koko ajan radiota ja puhelinta. Kyllä se sitten lopulta ihan ok kyyti oli.

Oli pitkäperjantai, eikä kentällä ollut tähän aikaa päivästä juuri väkeä, en ole koskaan nähnyt sitä niin hiljaisena. Olimme tehneet check innin Icelandairin nettisivulla jo edellisenä päivänä, mutta kamat piti tietysti viedä baggage dropiin. Turvatarkastukseen ei ollut yhtään jonoa ja sen selvitimme nopeasti. Ukko joutui tosin pyyhkäisytestiin. Sitten menimme gate 27:n luona olevan baarin yläkertaan, jossa tilasimme kaikki pulled pork-hampurilaiset, juomaksi otin oluen. Mun mielestä hyvä safka, ukon mielestä pelkkää roskaa.

Lentokentän ravintelissa.

Pulled pork purilainen.

Kävin WH Smithissä - iloikseni sellaisia on tullut lentokentälle muutamiakin kappaleita ja muutenkin kansainvälisen tuntuinen atmosfääri - ostamassa pienen sipsipussin näyttääkseni mutsille, miten se pullistuu yläilmoissa ilmanpaineen vuoksi. Sen jälkeen koitimme päästä Oak Barreliin, mutta se oli ääriään myöten täynnä, joten menimme ykkösterminaalin puolelle. Otin juomaksi Anna-skumpan, ihan ok. Sitten vessoihin ja sieltä portille 18, josta koneemme lähti. Boardaus olikin jo käynnissä. Paikkamme olivat rivillä 20. Lento lähti onneksi ajallaan, sillä meillä ei ollut Reykjavikissa kuin tunti vaihtoaikaa, ja kentällä oli odotettavissa passintarkastus. Alkajaisiksi kuulutettiin, että eräällä matkustajalla on niin kova pähkinäallergia, että saa kohtauksen jos joku syö lentokoneessa pähkinöitä, joten henkilökunta pyysi pitämään oravanruuat pusseissa. Aika hurja olisi sellainenkin allergia.

Skumppa.

Lentoon ei kuulunut mitään ilmaistarjottavaa, mutta tilasin 1 oluen ja yhden viinin. Koneessa eivät hyväksyneet kuin Islannin rahaa, joten piti maksaa luottokortilla ymmärtämättä edes paljonko juomat oikeasti maksoivat. Lento kesti sen 3,5 tuntia, ja aika helpolla meni tämä ensimmäinen pätkä, vaikka vessoihin saikin jonottaa tolkuttoman kauan. Lisäksi tapahtui semmonen töppi, että menin vessaan vaikka siellä oli jo joku äijä housut kintuissa. Sadattelin äijää, miksei voi lukita ovea, mutta kun vuoroni sitten tuli niin mulle kävi samalla lailla. Kesken toimituksen joku mummeli tuli sisään, vaikka olin lukinnut satavarmasti oven, ja valotkin syttyivät. Koitin sitten kyllä selittää mummolle, että lukko on särki.

Gullia naamariin.

Talvea piisasi.

Pikainen vaihto kentällä, vessassa ehdittiin juuri ja juuri käymään ja ukko osti tax freestä jonkun pienen eväsputelin. Passintarkastukseen jouduttiin, mutta ei onneksi tarvinnut mennä erikseen turvatarkastukseen. Virkailija osasi suomea, sanoi virheettömästi "minne olet menossa".

Toronton kone oli samanlainen pieni lennokki kuin Helsinki - Reykjavik -välilläkin. Paikkamme olivat rivillä 19. Vartin verran oli kone myöhässä. Sama menu oli tälläkin lennolla, otin pari viiniä ja jonkun baquette + Pringles -setin. Tässä vaiheessa muistin myös Hesan kentältä ostamani sipsipussin, mutta pettymyksekseni se ei ollut paisunut juurikaan. Söimme nekin sipsit pois kuleksimasta. Saimme täytettäväksi myös tullilapun (custom form). Siinä ohjeistettiin täyttämään yksi lomake / perhe, mutta täytimme kuitenkin kaksi koska kotiosoitteemme olivat tietenkin eri. Kolmen tunnin jälkeen alkoi persii jo puutumaan, vaikka oli vielä toinen samanlainen vetäsy edessä. Ei siinä sitten auttanut kuin vietellä tylsyyttä. Onneksi toinen tarjoilukierroskin tuli, joskin päätä jomotti jo siihen malliin että oli pakko ottaa Appelsin-soodaa Buranan kera. Loppumatka meni jo minuutteja laskiessa.

Jännä.

Custom form. Mut täähän on ranskaks?

Laskeuduimme vähän ennen klo 19 paikallista aikaa. Aikaero oli 7 tuntia Suomea jäljessä. Vähän väsymys jo painoikin, mutta toisaalta sitä hieman piristyi kun pääsi liikkeelle. Heti kun koneesta astui ulos käytävälle, oli ensimmäinen passintarkastus ennen kuin päästettiin edes etenemään terminaalirakennukseen. Melko isolta tuntuva lentokenttä, terminaalejakin oli useita. Meidän lento tuli terminaaliin kolme.

Menimme aluksi väärään passijonoon, mutta onneksi huomasimme asian itse, kun samassa jonossa oli vain Kanadan passeilla matkustavia, ja ns. "väärän" väriset joutuivat jonottamaan muuanne. Jonotukseen meni ehkä vartin verran. Mustaihoinen naisvirkailija oli ystävällinen, toiset virkailijat tuntuivat olevan enempi tiukkiksia ja enempi kyllästyneitä. Aika paljon esitti kysymyksiä, mm. sukulaisista, lomasuunnitelmista, mitä aiotaan tehdä, kauanko viivytään ja että eikö asemalla olekin kaoottinen tunnelma. Pääsimme sisään kuitenkin helpolla. Haimme sitten matkalaukut, jotka olivatkin jo tulleet. Exitin luona tullilappu kerättiin pois, virkailija ihmetteli kun minulla oli vain reppu (osa kamoistani oli pakattu porukoiden laukkuun, vaikkei näin olisi tietenkään saanut tehdä).

Tuloaulassa menimme ensiksi kioskille ostamaan vedet ja rikkomaan isoja seteleitä pienemmiksi. Mietimme sitten, otammeko taksin vai junan keskustaan. Junia olisi mennyt vartin välein, ja matka olisi kestänyt 25 minuuttia, mutta meillä olisi ollut vähän käveltävää sitten Union-asemalta hotellille, joten päätimme ottaa helppouden nimissä taksin. Pakistanilaisen näköinen taksikuski, etupenkki oli niin ahdas että jouduin istumaan kyyryssä polvet suussa ja pää katossa. Keskustaan oli 27 kilometriä, hyväkuntoista ja ruuhkatonta moottoritietä. Standardimaksu oli $54 + tipit 15%. Aika hiljainen kuski. Jotain yritti kysellä mistä ollaan kotona, mutta ei tiennyt Suomesta mitään, ei edes onko se Euroopassa. Lisäksi valehteli seuraavan päivän sään olevan aurinkoista ja lämmintä, vaikka olin katsonut etukäteen sen olevan kolea ja sateinen.

Hotellimme oli keskustassa, nimeltään One King West -hotel. Edustalla oli maassa jonkinlainen ritilä josta tuli lämmintä ilmaa metrotunnelista, ja siihen oli joku pultsari käynyt makaamaan. Vaikka tulimme näinkin myöhään perille, olin optimistinen että meille järjestyisi varaamamme kaksi huonetta, sillä olin laittanut sähköpostilla hotelliin aiemmin tiedotetta. Hotellit ylibuukataan helposti joten siksi varmistus on paikallaan jos saapuu vasta myöhemmin illalla. Huoneet saimme, vaikka toisen huoneen kanssa olikin jotain epäselvyyksiä. Jouduimme antamaan luottokortin, ja meiltä varattiin 250$ / hotellihuone, eli ns. deposit, joka meille palautettaisiin sitten lähdön jälkeen. Huoneemme olivat seitsemännessä kerroksessa. Menimme aluksi vääriin hisseihin, joilla pääsi vain kerroksiin 12-49. Huoneet olivat ihan ok, keittiötaso näytti juuri rempatulta. Suihku ja vessa olivat vähän kulahtaneita. Tuhottoman kuuma huoneessa oli, joten joutui ensimmäiseksi napsauttamaan ilmastoinnin päälle. Siinäkin oli lämpötila-asetus merkitty fahrenheitteina, joten ei turhan helpoksi ollut sitäkään tehty. Safetybox löytyi myös ja toimi moitteettomasti. Sujautin sinne arvokamat, ja kävin tarkistamassa porukoiden huoneen. Se oli vastaava minun huoneeni kanssa, joskin peilikuva. Kulmaikkunat olivat kivat.

Huone vaikutti siistiltä.

Näkymä hotellin ikkunasta.

Okei.

Lähdimme käymään kylillä, ajattelimme jos olisi jossain vielä ruokaa tarjolla. Ihmisiä ei kuitenkaan näkynyt missään, yhtä hiljaista oli kuin taannoin Kajaanissakin. Tunne oli vielä absurdimpi, koska ympärillä oli pelkästään valtavan kokoisia lasisia pilvenpiirtäjiä. En tiedä sitten johtuiko se pääsiäisestä vai mistä, kello ei ollut vielä paljoakaan ja kyllähän nyt miljoonakaupungissa pitäisi aina kuhinaa riittää? Ei kauppoja, ei ravintoloita, vain yksi hotdog-koju. Ei auttanut sitten kun mennä asioimaan siihen, toivottavasti ei tule vatsatauti kun oli intialainen myyjäkin. Kalliiksi tuota ei voinut sanoa, hodari maksoi 3,50$ / tsipale, ei tullut edes veroja päälle. Ihan maistuva annos ja nälkäkin väheni mukavasti, mutta tuuli oli kylmä, aivan kuin suoraan pohjoisnavalta ja mulla vain kesätakki. Palasimme hotellille kun kello oli Suomen aikaa viisi.

Taloilla riitti korkeutta.

Huoneessa katselin hetken aikaa telkkaria ja surffaililn netissä. Se oli onneksi ilmainen, vaikka nettisivuilla oli varoitettu sen maksavan 10$ / vuorokausi. Iso oli sänky jossa kelpasi nukkua, mutta miksi hotellien sängyissä aina tungetaan se peiton takaosa niin helkkarin syvälle patjan alle, että sitä kun repii sieltä pois niin koko vuode räjähtää?