Asioilla on monesti toinenkin merkitys, kuten tässäkin. Joissakin piireissä vihanneksella tarkoitetaan semmoista syötävää jutskaa. Niin, kaippa ne ovat syötäväksi tarkoitettuja, vaikka pitkään elinkin uskossa, että vihannesosasto on vain kaupan laajennettu tuulikaappi; se sellainen puskuriosasto, jonka läpi täytyy ruoka
Tässä iässä täytyy miehenkin alkaa ajattelemaan terveyttään. Vihannekset maistuvat pahalle, ja niiden asiayhteyttä ruokalautasella on muutenkin vaikea arvata. Ajattelin pitkään, että elimistö kyllä tuntee aistien, mikä sille on hyödyksi. Jos jokin tuote haisee paskalle tai mädälle tai homeelle, niin haju toimii varotuksena elimistölle, että hajunlähdettä olisi syytä välttää. Mutta sama ei toimi ruoassa; vaikka sipsit, pitzat ja oluet maistuvat hyviltä, ja vihannekset pahoilta, niin homma on käänteinen. Toisin sanoen, mitä paremmalle jokin maistuu, sen epäterveellisempää se todennäköisesti on.
Edelleenkin luotan liikaa Multividan ja Berocan tuomiin vitamiinilisiin. Että kyllähän niistä saa kaiken tarvittavan. Mutta kun lukee lehdistä kaikenlaisia käännytysjuttuja ja kuuntelee Pp:n saarnoja, niin on alkanut pikkuhiljaa sortumaan aivopesun tielle. Että entä jos sittenkin pitäisi syödä niitä kamalia vihanneksia?
Joten, jos ennen mulla oli einekset 100%, vihannekset 0%, niin nyt olen yrittänyt muuttaa edes 90% - 10 % suhteeseen. Jos edes muutamana päivänä söisi jotain värillistä tavaraa, niin hyvä olisi.
Työmaaruokalassa lautaselle tarttuu vähän raastetta kylkeen. Ei se hääppöinen kavalkadi sielläkään ole mistä valita. Mutta tyhjää parempi. Kotona sitten onkin hankalampaa. Mä olen vähän kömpelö keittiössä, joten ärsyttäähän se kuorinta ja pilkonta. En juuri pidä ruoanlaitosta enkä muutenkaan ole siinä hyvä. Ja tuohan se lisää hintaa ruokaupan laskuunkin.
Tähän olen kuitenkin valinnut muutamia vihanneksia, joihin olen viime aikoina törmännyt.
Peruna: Tulee syötyä määrällisesti eniten, joten aloitetaan tällä. Vaikuttaa aika vaarattomalta. Kuorintanopeuteni on kehittynyt. Kuorin perunat aina valmiiksi ennen keittämistä, porukat eivät tee niin koskaan vaan kuorivat perunat keitettynä. Muutenkin he suosivat jauhoperunoita (?), jotka minusta ovat kammottavia. Jää niin ikävästi kurkkuun semmoinen pölisemään. Mä tykkään kiinteästä perunasta. Pilkon ne yleensä valmiiksi, jotta kiehuvat nopeammin. Hyvin menevät keitoissa, mutta perunamuussi on kaikkein parasta. Arvosana 3/5.
Sipuli: Suosikkini. Pilkkomisessa olen kehittynyt valtavasti, kiitos vaan Pp:n oppien. Kyynelehtiminenkään ei enää harmita. Mutsi käyttää tässäkin valmiita sipulipakastepusseja, mutta kyllä oikea kokonainen sipuli on miljoona kertaa parempi kuin jotkin teollisuusjätteet. Sipuli soveltuu ruokaan kuin ruokaan. Kevätsipuleita en käytä, niitä keltaisia kylläkin. Kerran ostin kokeeksi punasipulin, ei ollut hullumpi sekään. Arvosana 5/5.
Valkosipuli: Toimii! Käytännössä hyvää ruokaa ei voi valmistaa ilman valkosipulia, kyllä näin on mansikat. Pilkkominen ja kuorinta on pirullisempaa, kun menee vähän pieneksi tihrustamiseksi, ja kädet lemuavat päiväkausia. 5/5 silti.
Chili: Tämä on ehkä ennemminkin mauste, vaikka tarkoitankin tässä nyt niitä palkokasveja. Vaikeaksi homman tekee lajikkeiden jumalaton määrä ja laidasta laitaan eri vahvuusasteet. Chilillä pilaa äkkiä ruokansa syömäkelvottomaksi. Äsken valmistamassa kanakastikkeessa chili ei maistunut taas ollenkaan, vaikka pilpoin sen ruoan sekaan siemenineen päivineen. Kauhulla muistelen kuitenkin muutama viikko sitten ostamaani minipaprikalta näyttävää chiliä, jota varoitettiin vahvaksi. En laittanut sitä ruokaan vaan veitsellä leikkasin kaitaleen ja söin sellaisenaan. Noin 15 minuutin ajan olin lähes varma hengenlähdöstä. En muista juoneeni maitoa koskaan niin paljon kuin tuon chilikokeilun jälkeen. Arvosana 4/5, mutta varuillaan pitää olla. Liiallinen annostus kostautuu viimeistään seuraavan päivän ulostulollaan. Arpapeliä.
Porkkana: Varsin monipuolinen. Pahimmillaan porkkana on keitettynä, pikkusormen kokoisina paloina, vaikka toisaalta keitoissa kolikon kokoisiksi paloiksi pilpottuna porkkana on suorastaan pakollinen. Raakana menee sellaisenaan, joskin hampaathan siinä joutuvat koville. Työmaaruokalassa otan aina porkkanaraastetta. Raastan joskus itsekin, jos jaksan. 3/5.
Paprika: Lapsena en syönyt muuta vihannesta kuin tätä. Värejähän on erilaisia, joskin pidän eniten keltaisesta. Hinta on jotain käsittämätöntä; Suomessa joutuu tietysti turvautumaan ulkomaan paprikoihin, mutta pienikin paprika maksaa yleensä yli euron. Lisäksi siinä tulee hukkaa aika paljon, sillä siemenkota on suuri ja itse leikkaan myös ne "valkoiset kulmat" helvettiin. Soveltuu kuitenkin moneenkin eri ruokalajiin. Itse laitan paprikaa pitzaankin; en tiedä miten tavallista tällainen on maailmalla? Kyllä se nyt ananakset voittaa. Arvosana 3/5.
Lehtisalaatti: En ole varma tämän nimestä, mutta semmosta vihreää ja ohutta se on, niin kuin vaahteran lehteä söisi. Ei maistu millekään, mutta juuttuu kitalakeen kiinni. En ole ymmärtänyt tämän tarkoitusta, miksi tätä edes syödään? 2/5.
Tomaatti: Lapsena en voinut sietää, ja vieläkin jää usein kaupan vihannesosastolle tämmöiset. Hankala leikata siivuiksi, vaatii erittäin terävän sahalaitaisen veitsen. Pitzan päällä menee. Parempi vaihtoehto on sellaiset minitomaatit; niitä pystyy helposti jemmaamaan esimerkiksi tortilloihin tai jopa salaatteihin, en mä niitä ole silloin poiskaan nyppinyt. Kerran näin erään naisen syövän tomaatin kokonaisena, käsittämätön suoritus. Arvosana 2/5.
Kukkakaali: Kukkakaalta voi syödä sellaisenaan, kunhan se juuriosa on leikattu tarpeeksi ylhäältä veks. Meidän mutsi ei tätä osaa tehdä edelleenkään, vaan joka kerta joudun itse leikkaamaan sen kannan pois. Henkilökohtaisesti en ole koskaan ostanut, maistuu lähinnä muovilta. Keitettynä erityisen kamalaa. Arvosana 2/5.
Herne: Onko herne vihannes? Kai se on.. ja onko muuten herne aina sellainen palko? Entä irtoherneet? Onko jossain joku joka kuorii ne palot ja purkittavat herneet? No mutta joo, kesällä pari litraa niitä pulleita ja makeita palkoherneitä menee yhdeltä istumalta. Niistä mä annan täydet pinnat. Pakasteherneet herne-maissi-paprikassa menee nekin, mutta ei niistä nyt voi sanoa nautintoa enää saavansa. Hernekeitto rupeaa olemaan kyllä jo äärirajoilla ja kaikkein vastenmielisempiä on ne sellaiset märät, turvonneet, vihreänharmaat herneet. Mitä ne ees on? Niin ja sivumainintana sanottakoon, että vaikka mun elimistöni tuottaakin kaasua enemmän kuin Länsi-Siperia, niin herneet ei siihen vaikuta millään lailla. Outoa. Mutta annetaan nyt arvosana herneelle, eli hernetyypistä riippuen loistavasta katastrofiin niin eiköhän se 3/5 ole aika ansaittu.
Papu: Kyl näit ny syä, jos kerta tarjotaan, mut en kyl ite rupeis kattilaa näiden valmistusta varten likaamaan. Enkä rahojanikaan tuhlaamaan. 2½/5.
Parsa: Mä en tiedä mitä eroa on parsalla ja parsakaalilla, mutta jos ruoka olisi kauhuelokuva niin tälle kuuluisi pääpahiksen rooli. Edes riittävillä ruokaryypyillä en saisi tätä alas. Varokaa. Arvosana 1/5.
Sieni: Vihannesten ylivoimainen voittaja, oikea oksetuskingkong, on mikäpä muukaan kuin sieni. Vuodesta toiseen tämä lahottaja pysyy kiistattomana ykkösenä. Ei ole eroa onko kärpässieni vai siitake, yhtä kamalaa ne on kaikki ja varmasti haitallisia. Jo pelkästään uunissa paistuvan sienipiirakan lemu on niin kamala, että oksennus lentää. Kamalimmat sienikokemukset ovat tapahtuneet niinkin oudossa paikassa kuin lentokone; lentäessäni Lontoosta Amsterdamiin matkustajille tarjottiin aamiaisleipä. Olin päässyt puoleen väliin kun aloin tutkimaan pakkauksen sisältöä. Jumalauta, sienivoileipä! Ja siinä samassa se sienen maku räjähti mun suussa, ja sitten tarvittiinkin jo oksennuspussia. Eikä se Tokion lentokaan ollut sen parempi; vaihtoehtoina oli sienirisotto tai... mikähän se oli, jokin pasta? Istuimme rivillä 48, ja pastat riittivät parin rivin päähän meistä. Joten meille jäi pelkät sienirisotot. En pystynyt edes maistamaan, sillä kaikki tarmo meni oksennuksen pidättämiseen mielikuvasta sekä hajusta, kun vierustoverit avasivat ne foliopakkaukset. Arvosanaksi tekisi mieleni antaa maailman suurin negatiivinen luku, mutta koska tässä operoidaan välillä 1-5 niin 1/5 se sitten on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti