217# Ikä...kausi...tarkastus

Ikäkausityöterveystarkastus. Varmaan pisimpiä yhdyssanoja mitä mieleen juolahtaa.

No joo, sellainen oli tänään. Aiemmin olin käynyt tosiaan labrakokeissa ja vastannut johonkin kyselyyn. Ilmoittautuessani sain täytettäväksi vielä jonkun erilaisen kyselylomakkeen. Mä olin vähän etuajassa, joten ehdin sen täyttämään, siitäkin huolimatta että en meinannut ensin tajuta paperin olevan kaksipuoleinen.

Tuloksia sitten analysoitiin. Mä istuin siellä yli puolitoista tuntia juttelemassa. Koitin olla kerrankin avoin ja rehellinen; kaverit sanoivat, että ei kai kukaan ole niin hullu että kertoo siellä totuuden. Mutta mitä hyödyttää valehdella tuollaisessa? Siinähän kusee vaan omaan housuunsa?

Enhän mä tietenkään kertonut kaikkea minäkään. Kyllä kunnollisella kansalaisella on aina jotain juttuja salattavanaan. Esimerkiksi sen perse-jutun jätin tyystin kertomatta, vaikka sitä jossain kyselylomakkeessa puolittain kysyttiinkin (jätin kohdan rastittamatta).

Viinanjuonnista sain kuulla, mutta siihen olin varautunut.

Sitä mä en tiennyt olevani masentunut. Koska mä en ole. Mulla on elämäniloa ja kuolemanpelkoa. Sellainen ei voi olla masentunut. Minusta kysymykset oli huonosti asetettu. Esimerkiksi jos vastaan, että koen epäonnistuneeni elämässä ei ole mielialastani kiinni vaan puhdas fakta. En ole saavuttanut asettamiani tavoitteita joten totta helvetissä olen pettynyt itseeni. Tai se, että olen huonompi kuin muut. Jos olisin älykkäämpi, komeampi, voimakkaampi ja kaikin puolin parempi kuin toiset aiheessa kuin aiheessa, niin tietysti vastaisin eri lailla, vaikka mielialana olisikin täysin sama kuin nyt.

Dokauskysymykset tuntuvat niin ikään olevan ristiriidassa (kuinka monena iltana juot viikossa, koita laskea mukaan myös ne kerrat kun juot vähän vs. kuinka monta annosta yleensä juot). Jotenkin tuntuu, että nuo eivät oli ihan relevantteja kysymyksiä, vaan ne kysymykset on laadittu tieteelliseltä pohjalta, sellaisen toimesta joka on lukenut alkoholismia kirjoista, vaan ei tiedä aiheesta empiirisesti. Laita juoppo asialle, sano.

Verenpainetta oli, sitä oli viimeksikin. Pari maksa-arvoa koholla, kolesteroli oli viitearvojen sisäpuolella, mutta noussut edellisestä, verensokeri niin ikään kasvussa joten eiköhän se diabetes kolkuttele jo ovella. Vyötärön ympärys mitattiin niin ikään; vielä sentin kasvu kaljapötsiin niin olen vielä läskikin.

Mutta käynti oli hyödyllinen; se avasi silmiä ja pisti miettimään asioita. Mulle jäi siitä hyvä mieli. Vahvisti sen käsityksen, jota olin jo ennenkin miettinyt, että kaikenlaiseen roskaan sitä voikin elämää kulua. Kortit on syntyessä jaettu ja näillä nykyisillä pärjää paremmin kuin moni muu. Kortit pitää vaan osata pelata (oikein). Ja miettiä jonkinlainen suunta elämälle, eikä vain ajelehtia eskapismissa odotellen jotain tapahtuvaksi (muutakin kuin että aamulla odottaa että tulisi ilta ja illalla odottaa että tulisi aamu).

Näillä eväillä kohti neljääkymppiä.