143# Plunssa, osa 2

Kätevää, kun pystyi tarkistamaan blogistaan milloin plunssa viimeksi jylläsi. Elokuutahan se oli, aika tarkalleen puoli vuotta sitten.

Mutta nyt se on taas täällä. Keskiviikosta asti olo soppatorvessa pahentunut tasaisesti. Lauantaiaamuun herätessä kurkkukipu oli jo sietämätön. Nokkakin tuntuu olevan tukossa, huono ja vetämätön olo ja päässä humisee.

Pahin oire sairauksissa on kuitenkin vitutus. Se, ettei voi tehdä mitään normaalia. Se, ettei jaksa tehdä mitään normaalia. Muuta kuin toivoa, että kunpa tämä kroppa nyt tajuaisi parantaa itsensä nopeasti, ja että tästä ei tulisi mitään kammotautia.

Mitäänhän tässä nyt ei voi sen kummemmin tehdä kuin välttää riehumista, lipitellä Finrexiniä (jumankekka jos mä jotain makua inhoon niin se on mustaherukka vai mikä herutus nyt onkaan), napsia buranaa ja Strepsilsiä ja sen semmoista. Kiinalaiset plunssalääkkeetkin tuli vedettyä napaan jo silloin elokuussa. Ehkä sitten iso vadillinen sipsejä ja muuta epäterveellistä ruokaa, ja sohvalle lojumaan ja katselemaan leffoja mitä jäänyt aiemmin katsomatta (kun kerrankin olisi aikaa kattella futista niin ei ole edes futisviikonloppu!!). Viinahan nyt ei tunnetusti auta mihinkään.

Ihminen sairastuu kymmenen vuoden välein yleensä johonkin vähän suurempaan pöpöön. Lienee taas sen aika kohta käsillä. Se mua ärsyttää, kun plunssa on tavallaan niin turha tauti. Se tulee vain siksi, että joku keltainen kaveri Aasiassa ei ole viitsinyt pestä käsiään sen jälkeen kun on ollut teurastamassa kanoja kanalassa. Ketjureaktion jälkeen suomalainen metrovaunu on aamuruuhkassa täynnä aivastelevia ja köhiviä nuhaneniä. Vaikka miten yrittää suojautua, niin ei sellaiselta bakteerisateelta enää pysty välttymään. Syövät ja sen sellaiset nyt ovat eri juttu, ne vain tulevat (joskin elintavoilla on kuulemma jokin syy-seuraus-suhde tässä). Plunssat tulevat ajattelemattomuudesta.

Onneksi tässä saa nyt pari päivää sairastaa rauhaksiin (vaikka harmittaakin kun viikonlopun suunnitelmat meni mistiin), eikä tarvitse töihin raahautua. Mehän tarvitaan saikkulappu heti ensi minuutista lähtien. Voi miten kiva olisikin vaan soittaa pomolle ja omalla ilmoituksella olla pois pari päivää. Ei, meidän pitää välittömästi raahautua lääkäriin, joka toteaa, miten hän tietää ettei sinulla mitään oikeaa plunssaa ole, vaan yrität vain laiskotella. Näin ainakin allekirjoittaneen tapauksessa joka ikinen kerta. Tosin kolleega oli juuri 7 viikkoa pois yhtä soittoa plunssan takia. Mutta se onkin sellainen herkkä kaveri.

Ja lopuksi vielä (vaikka feministi olenkin), niin vituttaa ihan järjettömästi se akkain pilkka siitä, kun miehellä on pipi niin sitten ne ukot on ihan kanttuvei. Hei haloo, miettikääpä vähän miten erilaisia me raavaat miehet ollaan. Me ei synnytetä eikä vuodeta päiväkausia verta, joten totta kai naisten kropat kestää tuommoisia pikku pöpöjäkin huomattavasti paremmin. Kivunsiedosta puhumattakaan.

Mut joo, eipä tässä muuta kuin paranemisia.