103# Pieru

"Sun pierus on kuin Uuden vuoden papaattimatto. Poks, pam, phiuuh!"

"Siis onks tää sun pierus haju? Sä olet mätien munien toimitusjohtaja."

"Ei v**tu pahin pieru mitä oon ikinä haistanut!"

"Mee lääkäriin!!"

Tämmösiä kommentteja mä olen saanut kuulla sairaudestani. Myönnettäköön, että kaasuvaivat haittaavat joka päiväistä elämääni, mutta miksi ihmeessä siitä pitää tehdä sellainen numero? Mutta toisaalta, ainahan vammaisille on vittuiltu. Kai se sitten tuo paremman mielen muille.

Kiinnitin asiaan huomiota ollessani armeijassa. Joku siellä kertoi minulle lukeneensa, että normaali ihminen pieraisee kahdeksan kertaa päivässä. Mä päätin sitten laskea oman saaliini; päivä oli "normaali", ei pierettänyt enempää tai vähempää kuin tavallisestikaan. Tulos yllätti minutkin: 142.

Mä en oikein tiedä mistä se johtuu. Mua on pierettänyt niin kauan kuin muistan. Se ei voi johtua maidostakaan, koska olen lopettanut sen latkimisen ajat sitten. Toki mä syön leipää, mutta eikös sen pitäisi juuri päinvastoin tehdä hyvää mahalle? Sokerittomia pastilleja menee päivän mittaan; ne toki pierettävät, mutta merkittävästi vasta sitten kun niitä on vetänyt askillisen.

En tiedä mikä auttaisikaan. Ainoa minkä olen huomannut hillitsevän kaasunmuodostusta on oluen juonti.

Ärsyttävintä koko hommassa on se, että luullaan että teen sen tahalleen. Tai että pierut kiihoittavat minua. :| Ei, kyllä minä siitä kärsin. Minusta pieraiseminen on junttia, vaikka myönnettäköön että se joskus naurattaa kun sopivassa tilanteessa joltain pääsee paha henki ilmoille. Mutta pääsääntöisesti olen piereskelyn vastustelija.

Samoilla linjoilla on myös Pp. Joudun syömään aina pierutabletteja (joita olen saanut myös joululahjaksi :D), mutta siltikin joskus käy vahinko, ja raivokohtaus on valmis. Ja toki aiheellinen. Mutta helppohan se on naisen sanoa, kun niiden on fysikaalisesti mahdotonta muutenkaan kehittää pierua.

102# Pikkujoulu

Viime perjantaina oli pahamaineiset firman pikkujoulut. Tai siis, mulle on jäänyt näistä ainakin pysyvä kammo.

Monena vuonna on ollut useammatkin pikkujoulut. Tänä vuonna vain yhdet. Toisaalta nekin ovat vain pienimuotoiset, kovin suuriin ei firmalla ole varaa halua järjestää. Alkavat puoli viideltä iltapäivällä (ja miten kätevästi saakaan porukat tekemään puoli tuntia ylitöitä siinä odottaessa), ja päättyvät puoli yhdeksän maissa. Kaverini pikkujoulut ovat parin päivän mittaiset Ruotsinlaivalla, ilmeisesti kaikki maksetaan taksimatkoja myöden.

No mutta eniveis, kivat nuokin on, ainakin tyhjää parempi. Neljä tuntia ilmaista viinaa ja ruokaa, paskaa musiikkia, yleistä seurustelua ja ihmisten tapaamista. Työasioista puhumista ja jauhamista. Pomojen solvaamista Tavataan mahdollisia uusia kollegoja, ja tulee pelästytettyä heidät jo alkumetreillä. Jne.

Ja sen jälkeen jatkoille. Tässä vaiheessa viimeistään olisi syytä kääntyä kannoillaan kotio. Mut eihän sitä nyt voi kesken jättää mikä on aloitettu. Ja mä en tajua mitä järkeä mun on edes mennä diskoon, kun inhoan niitä muutenkin saatana. Joten vetäydyn hiljaisempaan nurkkaukseen juopottelemaan ensin vähäksi aikaa, ja kun olo tuntuu riittävästi rohkaistuneelta, on aika ilmaantua takaisin näyttäytymään.

Pomot nykivät hihasta. En muista keskustelua, mutta lähtivät nopeasti luotani pois :D

Blackjackista voitin rahaa; olen löytänyt voittamattoman keinon tienata siinä. Aiemmin pelasin omaa peliäni, mutta nyt ei pöydässä ollut tilaa, joten sijoitin panoksiani vain toisen pelaajan puolesta. Se oli kaiken lisäksi vielä joku aloittelija, jonka kaveri neuvoi sitä koko ajan. Ja voittoja tuli ovista ja ikkunoista.

Lähden baarista puoli kahden aikoihin. Käyn grillillä. Sen jälkeen jaksan ponnistella bussiasemalle, enkä sorru takseihinkaan. Bussi lähti vieläpä heti, yömaksua ei vielä ollut, ja taksijono olisi kuitenkin ollut mittava. Hyvä valinta.

Filmi loppuu kyllä kotimatkaan... mutta ihan oikeasta paikasta tuli löydettyä itsensä. Eikä krapulakaan ollut kovin paha.

Taasko sitä joutuu vuoden verran odottamaan seuraavia pikkujouluja?

EDIT: Kas, vielä tuli kutsu toisiinkin pikkujouluihin. Ehkä peli ei ole menetetty? Tai, ehkä mun pitäisi ajatella, että kun ekoista juhlista selvittiin mokauksitta ja hengissä, niin jatkossa ei välttämättä käy yhtä hyvä tuuri.

101# Lukoissa

En tiedä miksi asiat ovat niin sekaisin. Tai ei välttämättä sekaisin, vaan lukoissa. Koska ne ovat menneet sellaisiksi? Vai ovatko olleet aina?

Positiivinen puoli: Vaikka asiat ovat lukoissa, oletan niiden aukenevan kun saan yhden lukon auki. Suurimman lukon. Niissä on yhdistävä tekijä pienempiin lukkoihin.

Huonompi homma: Minulla ei ole aikaa etsiä avainta kovinkaan kauaa.

100# Puku

Jos suomalaiset jossain ovat ykkösiä, niin huonosti pukeutumisessa. Käsittämättömiä vaatevalintoja näkee kaikkialla, koko ajan. Pahimmillaan näihin törmää tietysti jossain suomalaisvoittoisessa turistikohteessa, mutta kun arkipukeutuminenkin on aivan katastrofaalista.

En heitä ensimmäistä kiveä, olen itsekin aika pärtsis mitä tulee pukeutumiseen. Haalarihommat ovat haalarihommia, mutta muuten pitäisi jonkinlainen arvokkuus osata säilyttää. Tänään on firman pikkujoulut, ja minä edellyttäisin sinne dresscodea jos paikan pomo olisin. Mutta en viitsi näyttää esimerkkiä, koska muuten olisin ainoa pukuhemmo siellä, ja semmonen otettaisiin vittuiluna.

Ongelma varmaan johtaa juurensa koulupuvuttomuudesta. Monissa maissahan on koulupuvut, joten porukka on pienestä pitäen saatu opetettua käyttämään pukua. Sama käytäntö ehdottomasti Suomeen, kiitos. Saataisiin taas hieman enemmän rotia ja arvokkuuta tähänkin yhteiskuntaan. Ja eurooppalaistettua itseämme jälleen kerran.

99# Jouluvalot

Siis kyllähän juttu on niin, että se perkeleen purina liian räikeistä jouluvaloista on täysin naurettavaa.Siis miten joitakin voi haitata sellaiset hienot välkkyvät amerikkalaistyyppiset, epilepsiaa aiheuttavat valoshowt? Vai olisiko taas niin, että semmoinen pohjoiskorealainen mentaliteetti jyrää; kynttilä lumipallojen sisään kyhätyssä piilokasassa on "se juttu", ja muu on kaupallista skeidaa?

Ei helkkari. Jos mulla olisi viitseliäisyyttä niin hommaisin parvekkeelle semmoset valoloisteet, että se tekisi kuuhun saakka varjoja.

98# Yöunettomuus

Yöunettomuus on vaivannut jo pitkään. Ei siinä sinällänsä mitään, jos se olisi vain silloin tällöin ilmenevä juttu. Tai joku kaamoshomma. Ei, mä olen aina ollut varsin katkonainen nukkuja. Ihmettelen näitä tyyppejä, jotka kertovat heräävänsä kerran pari yössä. Mä herään ehkä 50-100 kertaa. Sellaisia yöunia, kun herään vain kerran-pari yössä, on minulla vuodessa yhden käden sormilla laskettava määrä.

Se vähän huollettaa siinä mielessä, kun tiedän ettei 5 tunnin yöunet riitä. Ja sitten viikonloppu menee pilalle kun pitää maksella univelkoja. Pelkään, että sairastun fyysisesti johonkin pysyvään sairauteen.

Ei vaan meinaa nukahtaa, vaikka olisi miten väsynyt. Yleensä nukun parhaiten neljän jälkeen aamuyöstä, ja erityisesti silloin kun herätyskello herättää.

Näen myös paljon unia. Järkeviä unia, niissä on aina joku selvä juonikulku. Mutta perusunia; vain pari toistuvaa teemaa - joko olen armeijassa 500 päivää kestävissä kertausharjoituksissa tai sitten retkahdan röökilakossa. Samapa tuo, uneni ovat 99% painajaisia. Olen varma, että myös unien laatu vaikuttaa vireystasooni.

Mikä neuvoksi?

Unirytmi on tietysti yksi. En tosin usko siihen. Vaikka nukkuisin arkisin säännölliseen aikaan ja viikonloppuisinkin välillä 00-09, niin en usko olevani yhtään sen virkeämpi aamuisin.

Päikkäreistä olen pyrkinyt luopumaan, mutta siinä on sekin riski, että en siltikiin nukahda ajoissa, ja olen seuraavana päivänä vielä väsyneempi.

Olen pyrkinyt luopumaan pelottavista tv-ohjelmista ja jopa myös managerista juuri ennen yöpuulle siirtymistä. Tuntuu, ettei vaikutusta.

Huoneen lämpötila on passelit 23 astetta. Yhtään kylmempää se ei voi olla. Jos joku nukkuu kylmemmässä omasta tahdostaan, niin kehoittaisin hakeutumaan jonnekin pääklinikalle.

Sängyssäkään vika ei voi olla, eikä vuodevaatteissa. Yhtä paskasti nukkuu missä tahansa.

Alkoholi kyllä heikentää yöunia, sen mä tiedän. Jo vähäinenkin määrä. Vaikka joisin alkuillasta vain yhden tuopin, niin unet ovat heihei sen jälkeen. Saatikka jos joisi monta; sammua voi aina, mutta ne jotka vannovat yömyssyn nimeen, niin kehoittaisin hakeutumaan jonnekin päälääkärille.Syöminen puolestaan... enpä ole huomannut, onko sillä väliä nukkuuko maha täynnä vai ei.

Mutta joo. Jos nyt lähden nukkumaan ja nukahdan heti, niin ennätän nukkumaan sen reilun 6 tuntia. Todennäköisesti kuitenkin sen viisi. Jos hyvin käy.

Öitä!

EDIT: Tulihan sitä taas 3,5 tunnin yöunet. Ensin pari tuntia, sitten kolme tuntia valvomista, sitten vielä 1,5h unta. Huoh.

97# Bileet

Viikonloppu meni bilettäessä. Oikein sellaiset megabileet, joissa en muista käyneeni vuosiin. Vanhoja kavereita tuli nähtyä vuosien takaa. Sellaisia, jotka ovat asuvat maakunnista, ja joita ei ole jaksanut tavata. Ja ihmettelen, miksei.

Hauska oli kuitenkin nähdä, ettei kukaan heistä ollut muuttunut. Samanlaisia olivat kuin heidät oli oppinut tuntemaan. Ehkäpä sitä on itsekin pysynyt aina yhtä idioottina. Ja mahtaako sitä koskaan kasvaakkaan aikuiseksi?


Viikonlopusta jäi eri hyvä fiilis. Vanhojen kavereiden lisäksi tapasin koko joukon uusia ja kummallisia tyyppejä. Ja muutenkin on alkanut tuntumaan siltä, etten ole niin yksinäinen enää kun aiemmin kirjoitin. Toki oli retkellä hintaakin; ei ehkä maksettavaa euroissa mitenkään tolkuttomasti, mutta valvominen ja juhliminen on raskasta. Juopottelu ja huono ruokavalio tuntui kropassa vielä eilen, valvominen vielä tänäänkin. Raskaat huvit vaatisivat kevyet työt.

Ensi viikonloppuna sitten firman pikkujoulut. Kaikkein viisaimminhan sitä tekisi jättäytymällä niistä kinkereistä pois, mutta oppimiskykyni (aikaisemmista vuosista) taitaa olla lähellä nollaa. Mutta jos sen jälkeen siirtyisi viettämään kuuliaista hiljaiseloa taas.

96# Lätkä

Jääkiekko. Lätkä. Tai hei, jääkyykkä.

Parhaiten lajia kuvaa kuitenkin kendo; sellaista aivotonta kepillähakkaamista, jossa yritetään osua liikkuvaan kohteeseen, joko toiseen ihmiseen tai sitten pieneen mustaan kiekkoon.

Huolestuttavinta asiassa on, että jotkut todella haluavat mennä seuraamaan kun joku aivokääpiöporukka harrastaa tätä kyseistä tekemistä. Tai eivät he harrasta, vaan tekevät sitä elääkseen. Työkseen. Käsittämätöntä. Mä luin kerran suomalaisesta naislentopalloilijasta, joka pelasi lentopalloa Malediivien liigassa. Se on melkein yhtä älytöntä kuin jääkiekon peluu ammatikseen luoteisvenäjän maakunnassa.

Mitään lahjojahan näillä luistinsankareilla ei ole. Kuka tahansa voi hankkia ammatin jääkiekosta, jos on jo lapsesta saakka ollut riittävän tyhmä luistellakseen rinkiä sohimassa kumilätkää. Lahja on jokinsynnynnäinen taito, kuten esimerkiksi lauluääni tai piirrustustaito tai älykkyys. Jääkiekkoa ei voi osata harjoittelematta, vaan se pitää opetella. Mutta kenellä riittää mielenkiinto potkia menemään jäädytetyllä vesialustalla. Hallien hienhajussa, aivottomien ihmisten huudellessa aivottomia kannustuksiaan ja haukkumisiaan? Lajiin kuuluu voimakkaasti vielä sellainen ällö-maskuliinen habita; kun ei saada hakattua vastustajaa tarpeeksi mailoilla, niin tempastaan turhautuneena hanskat jäihin ja aletaan hakkaamaan toista nyrkein. Hoh hoijaa.

Ja tätä sitten seurataan koko talvikausi. On meillä IFK, HPK, Saipa, KooKoo. Ketä kiinnostaa, ei tajuu.

Keväisin sitten mitellään oikein maailmanmestaruuskisat. Rukoilen joka kerta, että Suomi pärjäisi mahdollisimman huonosti. Maailmanmestaruus on pahinta pärtsäröintiä, mitä voi edes esiintyä. Maksimaalinen 100%, aivan kuin junttiuden absoluuttinen kiehumispiste. Ja moisen marginaalilajin takia.

Näin kerran ohjelman eräästä turkulaisesta kiekkotähdestä. Veti aika hiljaseksi. Kaveri taisi käydä koulua neljä luokkaa, ja vasta Jortikka sai kaverin oppimaan lukemaan tämän ollessa 16-vuotias. Seikkailut NHL:ssä olivat oma lukunsa; hän liikkui paikasta toiseen ja operoi Jari Kurrin väsäämillä lapuilla, joihin oli englanniksi kirjoitettu esitettävät asiat kullekin toimihenkilölle tilanteen mukaan. Ja tällainen sitten tienaa kuukaudessa mun vuosipalkan moninkertaisesti.

Tuli siis vaan mieleen koko kiekkolaji, kun eilen katselin sivusilmällä Suomen futisosaamista Tanskaa vastaan. Hävittiin, kuinkas muuten. Ja se on jääkiekon vika, että Suorni on niin paska. Lätkä syö jalkapallon leipää. Jos kukaan ei pelaisi lätkää, nämäkin junnuresurssit saataisiin satsamaan lajiin, mitä koko maailma sentään arvostaa.

Minulla on siis kaksi unelmaa, jotka toivoisin loppuelämäni aikana näkeväni: Suomi futiksen arvokisoissa ja Suomi jääkiekon B-sarjassa.

95# Talko

Meillä oli viikonloppuna taloyhtiön talko. Ei ollut monia talkoita, yhdet vain. Ranskaksi talkaux. Vähän sama kuin että jalassani on shortsi ja pöydälläni on Fiskarsin saksi. Ei esimerkisesti Saksetkäsi-Edward, Ala- ja Ylä-Sakset taikka housutpuku.

Mutta joo siis. Pihalle oli hommattu oikein semmonen jätelava, mihin asukkaat sai tuoda häkkikellareistaan ja vinteistään romua. Plus rappukäytävälle säilytetyt, kenellekkään kuulumattomat ikivanhat romut ja mööpelit piti roudata sinne myös. Mä olin vähän skeptinen, koska kuka muka vapaaehtoisesti alkaa sellaiseen hommaan jos ei ole pakko. Siis jos ei ole määrättyjä tekijöitä? Ei semmonen kommunisti-tyyppinen työ sovi, kyllä pitäisi olla jonkinlainen porkkana, tai muuten porukka rupeaa lintsaamaan.

Hämmästys oli kuitenkin suuri, kun perjantaina tulin duunista niin jätelava oli täytetty jo ylipuolin välin. Vaikka lava saapunut aamulla vasta. Mä ehdin myös käväisemään vintillä, mutta siinä vaiheessa iski laiskuus ja ajattelin, että mitäpä jos jätelava saapuu ensi vuonnakin, niin kattellaan asiaa sitten uudelleen. Muutenhan mä joudun tekemään mahdollisesti kaksinkertaisen työn; ensin vien kamoja tänä vuonna, ja hamstraan lisää romua vuoden mittaan vintille, ja sitten juodun kuitenkin myös seuraavana vuonna roudariksi.

Puolustukseksi voinen sanoa, että vintti ei nyt aivan täysin toivottamassa tilassa ollut + siellä oli myös jotain mutsin kamoja myös siististi paketoituna. Enhän mä voi tietää mitä siellä on, enkä tosiaankaan alkanut availemaan niitä pakaaseja. Ja lisäksi oli vintti pimeänä, säkkipimeänä suorastaan, sinne olisi tarvinnut jonkun lampunkin.

Muistan kun eräänä vuonna menin vintille katsomaan tilannetta, ja koppiini oli murtauduttu. Siinä missä normaalissa taloyhtiössä häkki olisi tyhjätty niin tuolla se täytettiin romulla!! Uskomatonta. Noh, kostoksi sitten kannoin minulle kuulumattomat romut käytävälle, ja nyt niitä sitten tyhjättiin. Sehän olisi siis ollut kohtuullista jos minä olisin ollut tyhjennysprojektissa mukana. Mutta silloin mä olin vain pelkkä vuokralainen, joten eihän talko minua koske. No nyt sitten kun minustakin on tullut porvarillinen osakkeenomistaja, niin en kai mä nyt ala edellisten vuokralaisten sikailuja korjaamaan?

Okei, myönnetään, että hiukan omatunto kolkutteli kun lauantaina kuuntelin rappukäytävästä kuuluvaa ähinää. Taisi siellä hikikin haista =D

Siltikään mä en tiedä naapurustosta muuta kuin pari mökästävää ja silloin tällöin rappukäytävässä asustelevaa juoppoa. Ja kun en mä tunne naapureita, niin aina helpompi minulle vältellä heitä. Tuskin hekään tuntevat minua eivätkä osaa minua kaivata. Mun suhtautuminen naapureihin on sitä, jos olen lähdössä ulos ja kuulen jonkun kolistelevan rapussa, niin odotan että naapuri on päässyt turvallisesti kotiin / ulos.

Mulle tuli juuri semmoinen yhtiökokouskutsu, mutta kun mä en ole semmosessa koskaan ollut niin enhän mä voi mennä sinne itteäni munaamaan. Yritin kyllä lahjoa porukoita, että olisivat menneet valtakirjalla puolestani sinne, mutta eivät hekään suostuneet. Noh, täytyy toivoa etteivät ne ala mihinkään kalliisiin hankkeisiin... niin sitä mä vaan, että siellä yhtiökokouksessa olisi varmaan tutustunut muutamiin naapureihin. Mutta arvatkaas mitä? Ei kiinnosta! Parin vuoden päästä muutan joka tapauksessa helvettiin tuolta...

Mitähän muuta kertoisin taloyhtiöstäni? Vanha kämppä, olen varma että kellarissa kummittelee, hiiriongelma ollut vuosikymmeniä eikä sitäkään saada kuntoon. Pyöräkellariin oli murtauduttu. Talonmies on laiska kuin saapas. Ei edes käytä lehtipuhallinta klo 7 aikaan aamulla kuten muissa kunniakkaissa taloyhtiöissä. Rappukäytävässä lemuaa kamalasti. Äänieristystä ei ole. Asunto on talvisin jääkylmä ja kesäisin tulikuuma. Alakerran akka polttaa kesäisin röökiä parvekkeellaan. Kakarat pelaavat fudista etupihan ruohikolla. Jätekatoksessa on jos jonkinlaista kierrätysastiaa, mutta käyttääko niitä kukaan? Autotalleja on 6 kpl. Yhtiövastike kallistuu vuosittain kun tonttivuokraa korotetaan. Putkiremontti on sentään tehty. Pihalta puuttuu suuret lehtipuut, eikä haravoimistalkoa erikseen järjestetä; pienimuotoisemmat puuhat hoidetaan pari kertaa vuodessa, jolloin hoidetaan taloyhtiön pienet nikkaroinnit ja siistimiset.

Semmonen on talkohenki meidän taloyhtiössä. Mitä minä sitä suotta pilaamaan.

94# Orava

Pp:n kanssa tehtiin isänpäivän lenkki hautuumaalle. Joskin meillä oli toissijaiset agendat kuin mulla visitoojilla, me nimittäin etsittiin sieltä elämää. Oravia.

Oravien ruokkimen, tai eläniten nyt ylipäätään, on jotenkin niin... hauskaa? En tiedä onko hauska oikea sana? Siinä pääsee kuitenkin leikkimään jotenkin sadistista ruoan haltijaa, kuin jumalaa, joka päättää ketä ravitaan ja ketä alitaan. Kuten ihmisissäkin, niin ahneus määrää oravien keskuudessakin; saimme samaan läjään kolme oravaa. Yksi oravista, suurin kaikista, oli selvästi pomo. Se oli myös kaikkein rohkein, eikä epäröinyt ollenkaan tulla kädelle (eikä tässä nyt semmoisesta kädellä käymisestä puhuta). Hän söi kuin ahmatti, ajoi toiset ruokailijat välittömästi tiehensä.

Pienin kaikista oli myös arin ja tyhmin; vaikka kerran saatiinkin tämä joukon pomo-oravan huomio kiinnitettyä muualle niin, että pieninkin uskalsi tulla syömään, niin reppana oli niin pöljä että haisteli vain kättäni ja lopuksi yritti alkaa syömään keskisormeani. Hän ei iltapäivän syömingeistä montaa jyvää kostunut. Mitään ei ollut opittavissa tästä, pysyi pienenä ja pöljänä jatkossakin siinä missä pomo-orava kasvatti egoaan ja fyysistä kokoaan.

Ruokki sitä oravia tai sorsia tms, niin aina tulee sellainen luonnonvastainen puolustusreaktio, että yrittää hyysätä niitä kaikkein heikoimpiakin yksilöitä. Niitä jotka pyörivät reuna-alueilla ja yrittävät saada jonkin murenan ruokaa jos koviksilta jää huomaamatta. Röyhkeys ja sikamaisuus rulaa, mutta kärsivällisyys erottaa meidät alemmista lajeista.

Oli niin tai näin, niin ruokinta oli hauskaa. Aluksi ei meinannut löytää oravan oravaa, ja kun jonkin yksittäisen löysikin, niin joku saakelin lapsiperhe tuli välittömästi mökäämään ja ajamaan oravaiset pois. Kyllä pennut on raivostuttavia kun silleen pilaavat toisten pienet ilot. Pennuilla on kuitenkin koko ajan lomaa, ei tarvii huolehtia mistään eivätkä maksa verojakaan. Ja sitten pitää vielä aikuisten pienet sunnuntai-ilotkin pilata. Ovat ihmiskunnan ahmatteja.

Metka muuten huomata, että osa oravista oli jo sonnustautuneet harmaisiin talvitakkeihin, mutta osa paineli vielä täysin kesäasetuksilla. Tunsin jälkimmäisiä kohtaan jonkinlaista sielujen sympatiaakin, kun itsekin hytisin kesätakissa. Ei anneta periksi talvelle ennen kuin on aivan pakko. Kesätakki yksillä, talvi kaikilla.

93# Youtube

Yksi eniten vierailemistani internet-sivustoista on Youtube. Siellä tulee käytyä monta kertaa päivittäin. Se ei ehkä ole tärkein sivusto, mutta saittivierailuja on varmasti eniten.

Käyn yleensä kuuntelemassa Youtubessa biisejä, mutta toisinaan myös ohjeita jonkun jutun tekemiseen / korjaamiseen / tms., joten kyllä siitä saa hyötyäkin aikaiseksi jos tahtoopi. Sitten mulla on muutamia lempivideoita, joita käyn katselemassa silloin tällöin, kuitenkin säännöllisesti. Yhteistä näille on, että kaikki ovat huumori-kategorian alle suuntautuvia - ainakin minun mielestäni.

Tässä siis tulee Youtube Top-5 videoni.

Sija 5:

Douchebag bison. Yleensä tämän katsominen helpottaa, kun duunipäivässä on hankaluuksia. Jotenkin tunnen yhtäläisyyttä tuohon riepoteltuun biisoniin, jolla selvästi näyttää olevan huonompi päivä kuin minulla.

Sija 4:

Reason not to Drink and Ride. Tämän videon katselu taas auttaa, jos on tullut humalapäissään töpättyä. Videossa seikkaillaan Hannu Karpon kanssa 80-luvun kesäisessä maalaiskylässä. Lisäksi päänäyttelijän lopun rentoutumisasento on vailla luokkaansa.

Sija 3:

Stupid granny. Kuvanlaatu on heikko - luultavasti kännykkäkameralla kuvattu, mutta ihmisten typeryys ja vahingonilo jaksaa naurattaa aina vaan.

Sija 2:

Urheiludokumentti - The Sports Documentary: Vähän pidempi video, johon on kuitenkin käytetty paljon aikaa, vaivaa ja lahjoja. Päänäyttelijän ulkonäkö on vailla vertaansa, jämähtänyt 80-luvulle sekä kaveri hallitsee lisäksi Turun murteen täydellisesti. Bonuksena youtubesta löytyy myös Making of Urheiludokumentti.

Sija 1:

Viina ei lopukkaan. Sanotaanko näin, että pelkkä yksittäinen video ei nouse edes top-10, mutta djpate246 on eräänlainen ilmiö. Hänellä on youtubessa tuhansia videoita, aiheiden käsitellessä teknisten laitteiden korjausta, kalsarikännäilyä tai epäterveellisten ruokien valmistelua, kera täysin kummallisen kieliopin. Hän on jotenkin paljon vakuuttavampi ja läheisempi kuin Viheraho ja Markorepairs, vaikka yhtenäistä näille kolmelle on käsittämättömän paskaiset ja sekaiset asunnot. Joka tapauksessa, kaveri on muuttanut hieman ajatusmaailmaani, ja on youtuben merkittävin käyttäjä, jolle ykkössijan luovuttaminen on ainoa oikea vaihtoehto.

92# Sipsit

Niin epäterveellistä ja niin hyvää. Sipsit. Varmaan oluen lisäksi pääsyy siihen miksi olen lihonut 22 kg reilussa kymmenessä vuodessa.

Sipsit. Chips kuten amerikkalaiset sanoisivat, vaikka UK:ssa kyseisellä taikasanalla saisi ranskanperunat. Crisps. Englantilaisten lasten koululounas. Uskomatonta, miten paljon suomalaisilla on tästäkin opittavaa.

Vielä muutama vuosi sitten tarjolla oli vain Taffeleita, makuina tavallinen ja barbecue. Sitten tuli kai Estrella. Erilaiset dipit. Muistan sen riemun, kun kauppaamme tuli ensimmäiset Salt & Vinegar-sipsit. Se on ehdottomasti paras sipsi-maku. Menin välittömästi Estrellan nettisivuille antamaan positiivista palautetta. Vastaus palautteeseen tuli, siinä kerrottiin että suosio oli yllättänyt heidätkin ja sipsit myytiin välittömästi hetkellisesti loppuun ennen uusintapainosta.

Taffel ei ole lähtenyt salt & vinegar-linjalle.

Pringles. Minusta ne maistuvat pahville, mutta Euroopassa käydessäni hamstraan aina purkin pari sinisiä Pringleseitä tuliaisiksi, niitä kun ei täällä Luoteis-Venäjän maakunnassa myydä. Syytä en tiedä. Kysyin sitä kerran maahantuojalta, ja vastattiin, että Vinegar-Pringelesejä ei Suomeen tule.Kamalin makupalkinto menee niin ikään Pringlesille. Se on Wasabi. Pystyin pinnistäen syömään pari, ja loput lensi roskiin. Ja nämä olivat siis ostettu Suomesta. Kyllä, wasabi-sipsejä on täällä myynnissä.

Mikä helvetin kusipää siellä Suomen konttorin tuotevalvonnassa on päättämässä näistä asioista? Joo, ei tuoda Vinegar sipsejä, mutta hetkinen - otetaas Suomen markkinoille nämä hirmuhyvät wasabi-sipsit. Ettei nyt vain olisi joku kommunistien juoni tämä näin? Järki hoi, missä pelaa?

Paras sipsi on tietysti Walker's. Hämmästyin, kuin viime viikolla löysin kaupasta Lay's -sipsejä. Lay's on sama kuin Walker's, mutta jälkimmäistä myydään vain Irlannissa ja UK:ssa ja Maltalla, muualla myydään Lay'sejä. Siitä huolimatta Walker'sit maistuvat paremmilta. Sitä paitsi Walker'sin makuvalikoima on valtava. On tryffelipekonia ja minttumakkaraa jne.

Mutta Lay's, tervetuloa! Tänään löysin kaupasta jopa semmoisen monipakkauksen, jossa oli kolmea eri Lay's-makua, pikkupusseissa yhden jättisäkin sisällä. Cool! Taas yksi pieni, mutta sitäkin tärkeämpi askel kohti Eurooppaa.

Jaahas. Jospas sitä menisi soffalle löhöämään, katsomaan Twin Peaksia ja korkkaisi sipsipussin.

Estrellapussin.

91# Soittoääni

Niinkin tärkeää asiaa kuin puhelimen soittoääni. Mikä helvetti se voisi olla? Mä olen tässä nyt pari viikkoa miettinyt, mutten keksi. En ollenkaan.

Jotenkin toivoisin jonkun tunnetun tv-sarjan tunnarin soittoääneksi? Mulla on nykyisin Matkaoppaiden tunnusmusiikki, mutta olen jotenkin kyllästynyt siihen. Sitä ennen oli Back to the future-elokuvien tunnusmusiikki. Pp ehdotti Benny Hill Show'n tunnusta, se on toistaiseksi paras. Mutta ajattelin, jos tulisi vielä joku muu mieleen.

Ihmemies, Ritari Ässä ja Twin Peaks ovat poissuljettuja vaihtoehtoja.

Dallas voisi olla yksi mahdollinen valinta.

Eihän sen nyt välttämättä tarvitse olla tv-tunnarikaan. Kakkospuhelimessa mulla on Poutahaukkojen Paha vaanii biisi (joka sekin tosin on Mies vailla menneisyyttä -elokuvasta). Chris Isaakin Wicked game voisi olla yksi, vaikka Pp ei sitä puoltanutkaan.

Olisikos jollakin jotain ideaa?

90# Seurasaari

Pp on niin loistava keksimään aina kaikenlaisia jänniä retkikohteita. Kuten vaikkapa Suomenlinna helmikuun pakkasilla tai Kreeta heinäkuun helteillä. Tai kuten nyt, Seurasaari marraskuun masentavassa pimeydessä.

Torstaina duunin jälkeen suuntana Seurasaari. Parkkipaikalla oli tilaa. Kello oli jo puoli kuuden pintaan, joten säkkipimeäähän siellä oli, mutta kuka nyt toivoisikaan lunta talveksi sanotaanpa nyt vaikkapa valoa antamaan.

Oli meillä oikein agendakin retkelle, nimittäin tinttien ja oravoiden ruokinta. Varmasti ovat nälkäisiä, vaikkei kävyt vielä jäässä olekaan.

Mä kyllä Pp:tä varottelin, että oravat ja linnut saattaisivat olla talviunilla. Kesällä kun käytiin lenkki heittämässä, niin jaloissa pyöri jos jonkinlaista tuuheahäntäistä kaveria ja linnut pyrähteli hartioilta toiselle. Vaan nyt loistivat kaikki poissaolollaan. Vain tuulen humina pimeässä metsässä. Ei vaikka miten rapisteltiin siemenpussia.

Pari lenkkeilijää nähtiin, mutta ei juuri muuta. Damn se harmittaa, kun on hyvä idea ja lähes voitonvarma tunne onnistumisesta ja sitten käy näin.

89# Marraskuu

Olen kyllä kohtalaisen kyllästynyt siihen Miljoonasateen renkutukseen, mutta jollain älyttömällä tavalla marraskuu on lempikuukauteni. Tai no, korjataan, että lumeton marraskuu. Jotenkin kun illat ovat pimeät, sää on aina harmaa, luonto on kuihtunut ja muutenkin masentavaa, niin olen kuitenkin aktiivimmillani. Siis siihen saakka, kunnes lumi tulee; sitten syysmasennus vie lopullisen voiton. Vai olisiko se jo talvimasennusta?

Kevääseen on puoli vuotta. Ei pidä ajatella asiaa silleenkään.

Okei, marraskuu on kivoin. Sitten ovat varmaan kesäkuukaudet järjestyksessä heinäkuu, kesäkuu, elokuu. Toukokuussa olen aina stressaavimmillani, mutta valitaan se silti. Eipäs, kyllä huhtikuu on parempi. Lumeton huhtikuu. Syyskuussa tulee viimeistään masennus, mutta on se lokakuuta parempi. Joulukuu on aina kovin huomaamaton, odotusta täynnä. Maaliskuu on paska. Helmikuu on tosi paska, vaikka valon määrä lisääntyykin, aurinkoisia säitä on enempi, mutta mitä siitä hyötyy kun on niin vittumaisen kylmä?

Ja sokerina pohjalla, tammikuu on kaikkein paskin. Se kuukausi tuntuu kestävänkin ikuisuuden. Pitäisi viettää tipatonta. Joulu on muisto - jos joulusta nyt ylipäätänsä pitää mutta katkaiseehan se arkirutiinit kivasti - ja sää vain kylmenee ja huononee ja ulkona on säkkipimeää eikä mitään hupia tiedossa mistään suunnalta.

Onneksi siihen on kaksi kuukautta vielä aikaa. Nautitaan nyt tästä lumettomasta marraskuusta.