lauantai 28. toukokuuta 2016

457# Sipoonkorpi

25.5.2016, +21, Scattered clouds, Vantaa

On pitänyt jo pitkään käydä bongaamassa Sipoonkorven kansallispuisto. Helsingin keskustasta tuonne on varmaan parikymmentä kilometriä ja siksi vähän ihmetytti miksei väkeä ollut arki-iltana enempää, kun kelitkin olivat mainiot. Ehkäpä Nuuksio sitten on enempi se kohde jos kaupungin kiireestä haluaa skutsitunnelmiin.

Sipoonkorven kansallispuisto.

Me teimme Kalkkiruukin luontopolun, pituudeltaan 4,8 km, joskin siirtymä parkkipaikalta reitin alkuun ja takaisin toivat varmasti toista kilometriä matkan pituutta lisää. Auton jätimme Tasakalliontien pysäköintialueelle, jonne sinnekin oli kohtalaisen vaikea löytää, ilman navigaattoria jopa mahdotonta. Auto parkkiin ja kävelimme sitten varsinaisen reitin alkupäähän; reitti oli aluksi merkitty suht selkeästi punaisilla nauhoilla, mutta mitä pidemmälle etenimme niin sitä enemmän harvenivat punaiset nauhat loppuen lopulta kokonaan ja muuttuen valko-vihreiksi merkeiksi. Välillä tuli käveltyä paljon väärään suuntaankin ja piti palata takaisin, joten reitti ei nyt mitenkään erityisen hyvin ollut merkitty.

Parkkipaikan opastetaulut.

Tässä vaiheessa opasteet olivat vielä selkeitä.
Polku vie.

Maasto oli vaihtelevaa, ja alkupuolella aika raskastakin. Välillä polku kapeni pieneksi kantojen päällystämäksi kinttupoluksi ja siellä oli melko jyrkkiäkin kalliopätkiä, jotka sateella saattaisivat olla liukkaita. Toisinaan polku muuttui ajotieksi. Välillä se meni peltojen reunustojen lähellä niin, että haistoimme eläinkakan hajun ja kuulimme määintää. Alkupuolikkaan aikana vastaamme ei tullut ainuttakaan ihmistä; vasta sitten jälkimmäisellä puolikkaalla tuli muutama lapsiperhe vastaan. Olivat varmaan olleet laavulla makkaranpaistossa tms. Meillä meni koko ympyrälenkin tekemiseen eksymisineen ja ihmettelyineen reilut pari tuntia.

Kivipasaasi toimi varsinaisen reitin alku- ja loppupaikkana.
Mustit kiinne.

Reitin varrella oli numerokylttejä jossa olisi ollut ilmeisesti jonkinsortin nähtävyys, mutta tätä varten olisi pitänyt olla joku opastyyppinen ratkaisu selostamassa mitä oli bongattavissa, paljaalla silmällä niitä ei niin erottanut. Pysähtyminen ei muutenkaan tuntunut miellyttävältä, vaan vauhtia piti yllä peesissä hyörinyt hyttyslauma jotka meidät saavutettuaan kävivät ahnaasti kimppuumme.

Reitti ei juuri vesistöjä tarjonnut.
Välillä käveltiin oikein autotiellä.

Maasto oli vaihtelevaa ja korpimaatahan se oli, mutta jäin kaipaamaan hieman enemmän taukopaikkoja ja vesistöjä; niitä ei ollut juurikaan, verrattuna esimerkiksi Nuuksioon. Portaat olivat paikoitellen huonossa kondiksessa ja ne merkinnät myös joten pientä miinusta siitä. Tosin nettisivuilla sanoivat kunnostavansa parin vuoden sisään reittiä, joten ehkäpä siitä tulee vielä hyvä. Lisäksi reittivalintoja ei ole ainakaan liikaa. Ehkä tämä on semmoinen 3/5; kerran siellä käy, mutta ei nyt heti tee toista kertaa mieli mennä uudelleen.

Raput ovat kunnostuksen tarpeessa.
Esso.

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

456# Luettua, 5

1. Kirja: P.G.Wodehouse - Kernaasti, Jeeves. 





















Pp sai pakotettua minut lukemaan tämän 527 sivuisen tiiliskiven, jossa oli viisi pisempää ja lyhyempää tarinaa. Jutut eivät minua yhtä poikkeusta lukuun ottamatta naurattaneet ja melkeinpä voisin lukea työvoitoksi saadessani kirjan luettua alle parissa kuukaudessa. Täytyy tosin myöntää, että kirja on kirjoitettu omintapaisella kerrontatyylillä ja kääntäjä on ollut erityisen taitava, siitä piste kotiin. 2/5.

2. DVD: Ihmebantu 




















Kirjastosta löytämäni aarre. Nyt näitä tietysti rupesi heti tulemaan telkkarista, mutta ans olla tuleeko silloin kun haluaisi? Eikä tätä löydy edes kaupoista. Silti, mahtava sketsipläjäys, huumori uppoaa minuun täydellisesti sekä omituiset taidepläjäykset myös. Tulee ihan mieleen syksyllä teatterissa katsomani näytös Jälkeenjääneet. Tässäkin suosikkini Tommi Korpela. Suosikkikohtaus on Häpäti-mies, se on kaikkien aikojen paras sketsi. Arvosana ei vähempää eikä enempää kuin 5/5.

3. DVD: J. C. Chandor - All is lost





















Robert Redfordin tähdittämä masentava eloonjäämiskamppailu merihätään joutuneesta yksinäisestä miehestä, jonka kaikki tekemiset tuntuu menevän vihkoon. En muutenkaan ymmärrä miten joku saa kiksejä lähteä yksin merelle, jossa on jumalattoman vaarallista ja pelkkää samaa tylsää aavamerimaisemaa? Kaikki kliseiset merihätäelementit saatu mukaan. Koko elokuvassa on vain yksi näyttelijä, ihailtavan kustannustehokasta. Lopusta kuitenkin rakennettu onnistunut, lopputulema jää tavallaan katsojan vastuulle. Suosittelen, 4/5.

4. DVD: Madventures 1




















Ensimmäinen tuotantokausi on tietysti se alkuperäinen. Kiva seurata hieman erilaista matkailuohjelmaa, ja matkakohteet ovat mielenkiintoisia. Riku Rantala osaa kyllä iskeä tarinaa, mutta se ainainen blastaus yhteiskunnan epäkohdista ja todennäköisesti lähinnä itselleen vakuuttelu siitä miten on ok syödä kadulta koira ennemmin kuin teollisesti kasvatettu lehmä ärsyttävät. 4/5.

5. DVD: Madventures 2





















Madventuresin kommarikaksikko taas vauhdissa. Tuotantokautena parempi kuin jopa se ensimmäinen Ehkä ensimmäinen tuotantokausi meni harjoitellessa ja nyt onnistuttiin paremmin? Helmasyntinä silti sama kuin ykköskaudessakin, eli se jumalaton paheksunta länkkäreitä ja samsonite-turisteja kohtaan. 4/5.

6. DVD: Gregor Jordan - Unthinkable





















Pääosissa Samuel L. Jackson, joka tuntuu nykyisin olevan näyttelijänä kaikissa leffoissa. Eipä silti, on hyvä ja jotenkin sympaattinen näyttelijä, vaikka tässä leffassa esittääkin sadistia terroristikuulustelijaa. Tämäkin on tullut telkkarista monta kertaa, mutta olen aina onnistunut missaamaan, joten lainasin kirjastosta tämänkin. Raakuus hieman yllätti, eikä mikään lempileffa muutenkaan, mutta kyllä tämän kerran katseli läpi. 3/5.

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

455# Golf

19.5.2016, Thursday, +14, Clear, Helsinki

Kaveri sai ylipuhuttua testaamaan Laajasalon jokamiesgolf-radan eräänä arkipäivän iltana. Mä koitin harrastaa kyseistä lajia muutavan vuoden ajan kymmenkunta vuotta sitten; kävin alkeiskurssin, suoritin green cardin, kävin rangella ja pari vuotta pelaamassa kentillä, mutta olin immuuni golfkärpäsen purennalle. Laji ottaa huomattavasti enemmän kuin antaa. Sitä olisi pitänyt treenata tosissaan, että olisi kehittynyt edes hieman. Se vei liikaa aikaa ja ennen kaikkea rahaa. Vaikka diggaan elitistisistä jutuista, niin golf on liikaa jopa minulle; toiset pelaajat vaikuttivat sangen ylimielisiltä mulkuilta. Mitä parempi pelaaja, sen ärsyttävämmältä tyyppi vaikutti. Alttius munauksille oli tähtitieteellinen. Ennen kaikkea multa puuttui kaveri joka olisi aloittanut golfin samaan aikaan. Ei ollut mitenkään kiva pelata aina huomattavasti parempien kanssa, semmoinen syö itseluottamuksen tyystin.

Laajasaloon.

Viime vuonna kävin muutaman kerran mäiskimässä palloja rangella, mutta edellisestä pelistä oli kulunut aikaa. Laajasalon golfkentälle voi mennä kuka tahansa pelaamaan, siellä ei green cardia tarvita. Eihän siellä "oikeat" pelaajat todennäköisesti edes käy, vaan pelkät aloittelijat ja harjoittelijat, ja siksipä rata vaikuttaa hengenvaaralliselta kun en tiedä miten hyvin kanssapelaajilla on etiketit ja varotoimet hallussaan. Me valitsimme ajankohdaksi hetken, jolloin suurin osa ihmisistä oli jännittämässä töllön ääressä Suomen maajoukkueen edesottamuksia jääkiekon mm-kisojen puolivälierissä. En tiedä johtuiko siitä vai mistä, mutta kelit oli kohdillaan ja silti vain yksi kolmen hengen porukka meidän edessä pelaamassa, joten sai suht turvallisesti keskittyä omaan pelaamiseen.

Rata on vain 6-reikäinen; otimme kaksi kierrosta. Se maksoi 25€ / naama, joten ei nyt voinut aivan halvaksi kehua tätäkään kokemusta. Kaikki reiät olivat vain par-3, pisin väylä taisi olla 135 m, joten mailavalintoja sellainen tietysti helpotti. Meillä oli yhteiset kolme mailaa (i-8, pw & put) jolla pärjäsimme mainiosti. Oikeassa golfissa tuskin olisi säännönmukaista jakaa omia mailoja vaan kaikilla piti olla omat mailat? Toki täältäkin olisi saanut vuokrata mailoja, jos nyt olisi tarvinnut.

Itse klubirakennus oli pieni, sisältäen kahvion. Erillistä rangea ei ollut, sellainen muutaman paikan lyöntipaikka oli jossa pallot kopsahtivat muutaman metrin päässä olevaan verkkoon - en aivan ymmärtänyt tämän tarkoitusta. Puttausta olisi voinut treenata pienellä harjoitusgriinillä, ja taisi siinä jokin hiekkaestepaikkakin olla harjoitusta varten.

Klubitalo ykkösväylältä.

Lyötiin muutamat pallot verkkoon ja totesimme olevamme kuosissa ja siirryimme kentän puolelle. "Tiiauspaikat" olivat tekoalustoja, mutta kyllä siitä sai näppärästi pallon liikenteeseen. Radat olivat kapeita, joten riski pallojen menetykseen oli suuri - meillä kävi tosin uskomaton tuuri kun vain yksi pallo karkasi metsään, ja vastapainoksi löysimme pari muuta palloa, joten voitolle jäätiin siinäkin mielessä. Kentän kunto oli paikoitellen hieman kärsinyt, mutta ei missään nimessä huono, griinitkin ihan ok. Bunkkereita ja vesiesteitä ja ojia oli ripoteltu sopivasti. Ihan kohtalainen rata mielestäni jokamiesgolf-tasolla, sopii hyvin aloittelijalle näyttämään mistä golfista on kyse. Kyllä siinä saa hieman pintaa raapaistua.

Lähelle on päästy.
Mikään ei ole golfissa niin vaikeaa kuin suoraan lyöminen.
Putteri odottamassa vuoroaan.

Yllätimme itsemmekin, tasomme ei ollut huono. Ennen kaikkea tasainen. Mä olen surkea puttaamaan, se tuli todistettua tälläkin kertaa mutta muuten sujui hyvin, ja kaveri pääsi tekemään birdienkin. Muutenkin jäi hyvä fiilis, säät olivat kohdillaan, ei juuri muita pelaajia, ei tuullut, ei edes hyttysiä. Ennen kaikkea hermot eivät tällä kertaa menneet ja mukava oli pelata, joten annetaanpa kokemuksesta hurjat 4/5.

torstai 19. toukokuuta 2016

454# Kruunuvuori

18.5.2016, Wednesday, +14, Scattered clouds, Helsinki

Kruunuvuoren huvila-alue.

Helsingin Laajasalon kulmilla on Kruunuvuoren metsäalue, jossa on vanhoja mutta ränsistyneitä huviloita. On pitänyt jo jonkin aikaa käydä tsekkaamassa kyseinen paikka. Wikipedia kertoo alueen olleen sata vuotta sitten voimissaan ja siellä olleen noin kymmenkunta huvilaa, joista osa oli rakennettu jo 1800-luvun puolella. Kieltämättä niistä muutamista tönöistä joita vielä löysimme, oli havaittavissa hienoa, vanhanaikaista arkkitehtuuria.

"Käsi kädessä kuljemme taloon autioon..."

Aluksi huvila-aluetta asuttivat saksalaiset, sen jälkeen kommunistit kunnes alue siirtyi yksityisomistukseen 50-luvun puolivälissä. Alueelle piti jo tuolloin rakennuttaa uusi uljas asuinlähiö, mutta homma kuivui kasaan ja huvilat jäivät rappeutumaan. Lopulta ajan hammas, luonnonvoimat ja pussikaljaporukat ottivat alueesta niskalenkin ja kauniit huvilat ovat nyt vain korkeita lautakasoja. Lähimaastossakin oli jo rakennushommat käynnissä, ja eiköhän tuokin alue oteta nopeasti uusiokäyttöön, joten jos mielii paikalla käydä vielä puukasoja ja bombauksia ihmettelemässä, niin paras pitää kiirettä.

Villa Hällebo oli parhaiten säilynyt.

Röttelö.
Pientä pintaremonttia tarvis.

Synkeähkö ja metsäinen alue on tosiaan hieman syrjässä, eikä siellä tullut vastaan kuin yksi mies - jonka sattumalta vielä tunsin - sekä aavemainen nainen pyöräilemässä kitisevän pyöränsä kanssa mäkeä edes takaisin. Me pääsimme perille ajamalla ohi Tullisaaren, aina Päätien päähän asti ja jatkamalla siitä jalkamiehenä (Päätien päässä käänny oikealle). Samaan paikkaan pääsi ajamalla bussilinjan 88 päätepysäkille asti. Jatkamalla kävelytietä sinnikkäästi eteenpäin se kiersi niemekkeen palaten lopulta takaisin samaan paikkaan. Semmoinen mustanpuhuva pikkulampi jäi polun vasemmalle puolelle. Alue ei ollut mitenkään laaja ja sen kiersi kyllä nopeasti läpi.

Maisema mökiltä.

Jäljelle jääneet huvilaraunioit olivat lahoisia ja hapertuneita eikä sisälle tuntunut olevan mitään asiaa, joten näitä pääsee tsekkaamaan oikeastaan ulkopuolelta. Parhaiten oli säilynyt Villa Hällebo mutta sinnekään emme uskaltautuneet sisään. Pihoilla ja poluilla oli uskomattomasti romua, lasia yms terävää joten enpä voi suositella koiranulkoilutuspaikaksikaan. Omituista oli huomata, että vaikka aikaa oli kulunut riittävästi talojen tuhoamiseen, niin semmoinen arkipäivän kama tuntui lojuvan maassa kohtuukunnossa, vaikka ne olivat sietäneen vuodenaikojen vaihtelua vuosikymmenien ajan. Siellä oli kalsareita ja stifloja, tyhjiä ruokapakkauksia ja esimerkiksi sanomalehtiä yli 50 vuoden takaa.

Tuonne uskaltauduttiin sisällekin.
Historian havinaa.
Sisätila.
Jalka. Jotenkin aavemainen.

Aika jännä mesta, täytyy sanoa. Olisin luullut huviloita olevan enemmänkin, mutta kyllä tästä retkikohteesta voi kaikessa omituisuudessaan antaa 4/5.

maanantai 9. toukokuuta 2016

453# Innostunut sonnitar

7.5.2016, Saturday, +15, Clear, Helsinki

Viikin koetila.


Jo monta vuotta mun on pitänyt mennä yytsimään jokakeväistä tapahtumaa, kun Helsingin yliopiston ylläpitämällä Viikin koetilalla päästetään luontoon lauma lehmiä pitkän talven jälkeen. Olen nähnyt uutisissa loppukevennyksiä jossa mansikit pukittavat ja ottavat ilon irti kevään saapumisesta ja teennäisen vapauden koittamisesta. Lieneekin niitä harvoja hetkiä vuodesta jolloin kyseisessä elukassa näkyy muunkinlaisia elonmerkkejä kuin leukojen louskutusta. Nyt olin riittävän monta vuotta lykännyt kyseistä tapahtumaa, ja päätin lähteä haistelemaan scheissen lisäksi maajussien työsarkoja.

Tilaisuus alkoi lauantaina klo 11 ja olin koko aamun koittanut keksiä tekosyitä itselleni ettei tarvitsisi paikan päälle raahautua. Plunssan riivaamana lähdin sitten puoli yhdentoista aikaan talsimaan kohti koetilaa; piti melkein laittaa juoksuksi koska olin arvioinut matkan ja askelvauhtini alakanttiin. Ehdin kuitenkin hengästyneenä ja köhien paikalle juuri yhdeksitoista; väkeä oli paikalla jo runsaasti peltoa ympäröivän aidan ympärillä, pääosin lapsiperheitä. Sain kuitenkin vielä paikan aidan vierestä.

Lehmien "vapautus" kiinnostaa niim birusti.

Kello tuli yksitoista eikä mitään tuntunut tapahtuvan. Kuulin sitten joltain ohikävelijältä, että lehmät päästettäisiin irti vasta klo 11.30. Eih. Niin kauhea hoppu ja ryysääminen puolikuntoisena ja aivan turhaan. Mietin jo, lähtisinkö vetämään koko tilaisuudesta, mutta päätin jäädä paikalle. Kuluttelin aikaani surffaamalla puhelimella netissä ja kuuntelemalla kiukuttelevia lapsikatraita sekä haistattamalla housunlahjettani vieressä makaavalle koiralle. Vähän ennen puolta alkoi myös paikalle roudattu juontaja Janne Kataja höpisemään juttujaan mikrofoniin. Kello tuli puoli ja siellä oli kaikenlaista yleisön tunnelman kohotusta ja Katajan pohdintaa brittiläisen hovin merkityksestä Jersey-saaren ilmapiiriin ja jonkinlaista lehmälajien arvuuttelua. Rupes oikein kunnolla kupolista sieppaamaan, kun kaikenlaiseen roskaan sitä voikin elämää kulua ja lehmiä ei näkynyt.

Lopulta niitä lypsykoneita rupesi tipottaen valumaan pellolle. Myönnettäköön, ettei mulla ollut rillejä ja olin melko kaukana portista ja navetasta mutta aika kesyen oloisesti ne ottivat tilan haltuun. Kyllähän ne siinä juoksentelivat ja ammuivat - ns. normiarkena pyöräillessä peltojen ohi ne vain makkoovat ja märehtivät ruohoaterioitaan - mutta ei niistä mielestäni mitään kiihkoa sen kummemmin välittynyt, korkeintaan innostuksen poikasta. Olin jostain lukenut, että lehmät ottavat keskenään myllyä keväisin kun katsotaan kuka on laitumen pomo, mutta nämä olivat säyseitä kuin lampaat.

Juoksuskabat alkakoot.
Lehmie.
Ravia.

Katselin meininkiä ehkä vartin verran ja päätin sitten, että nyt saa riittää. Koetilalla olisi ollut  jonkinlaisia maitomaistiaisia (pihvit olisi kiinnostaneet ehkä enemmän) ja muuta toukohousujen aktiviteettejä mutta päätin skipata alueen tyystin. Ei oikein kiinnostanut. Tapahtuma olisi kestänyt aina klo 14 asti.

Mitähän tästä nyt antaisi arvosanaksi... Naurettavinta oli nähdä yleisön seassa laukkaava vauhkoontunut jänis joka ei tuntunut löytävän pakokeinoa pois ihmispaljouden keskeltä saaden koirat sun muut haukkumaan ja ulisemaan. Mä olin kuvitellut, että ne lehmät olisi olleet liikkeellä samanlaisilla mentaliteeteillä. Kaljatelttaa en löytänyt. Sitten se odotusaika ja Janne Katajan vitsit... huh, 1/5. Ei ollut oikein munlaiselle urbaanijannulle tämä tapahtuma.

perjantai 6. toukokuuta 2016

452# Retkipäivä

5.5.2016, Thursday, +20, Clear, Vantaa


Oli helatorstai ja vapaapäivä ja päätettiin tehdä pieni retkeilypäivä Pp:n kanssa muutamiin mestoihin jotka olivat olleet meillä bongattavien listoilla jo jonkin aikaa. Kevät oli vihdoin löytänyt tiensä myös 60. leveyspiirin pohjoispuolelle, joten edes keli ei toiminut tekosyynä pysytellä kotosalla. "Menkää, ja tutkikaa."

1. Helsinki-Vantaa lentokentän näköalatasanne

Lentokentällä on muutamia ilmaisia parkkipaikkoja mutta ne on kohtuullisen hankala löytää, ja siksi toisekseen, alueella tehdään jatkuvasti tietöitä, uusia rakennuksia ja muutoksia yms, joten ajoreittienkin kanssa on aina vähän arpomista. Oltiin kuitenkin googleteltu, että lentoasemaa vierustavassa hallintorakennuksessa olisi ns. spottauspaikka, josta näkisi kiitoradan. Ei muuta kuin auto parkkiin Lentäjäntien ilmaisparkkiin, jossa oli vielä muutama paikka jäljellä - siihen saa parkkikiekolla pysäköidä 30 minuutiksi. Lentäjäntien päästä nousee raput ylös ja siitä eteenpäin kyltit ohjaavatkin hissiin ja edelleen kuudenteen kerrokseen näköalatasanteelle. Ei oltu edes ainoat ihmiset, siellä oli muutama muu lapsiperhe samaan aikaan. Mikään iso tasanne ei ollut, aukioloajat klo 7-22. Sisällä automaatti, josta sai kaiketi jonkinlaista juotavaa & syötävää. Näköala kentälle oli kohtuullinen; kiitorata näkyi selvästi heti lentoaseman takana ja vaikka olikin vähän hiljainen hetki koneiden suhteen niin muutamat lähdöt ja laskeutumiset bongattiin. 4/5.

Tuolla on parkkipaikka ja pääsee spottaa konei.
Näköalapaikan karu ovi.
Hiljainen kiitotie.
Tais se lentoon päästä.

2. Lentoaseman kalliot lentokentän koilliskulmalla

Tänne pääsi parhaiten ajamalla Tuusulanväylää pohjoiseen ohi lentokentän ja vielä Koivukylänkin liittymän. Kunnanraja vaihtui Tuusulaksi ja noustiin Sipoon liittymästä pois motarilta mutta sillan päällä käännyttiinkin vasemmalle. Heti sillan jälkeen auto parkkiin Puusepäntielle ja siitä kävelyä vasemmalla puolella olevalle kalliolle.

Tänne kannattaa tulla spottaamaan laskeutuvia lentokoneita sillon kun tuulee etelän / lounaan suunnasta - ymmärtääkseni pohjoistuulella lentokoneet saapuvat eri suunnasta. Nyt oli tyyntä ja aurinko paistoi kuumasti eikä meillä ollut juotavaakaan mukana. Kallioilla oli kesäkelin ja vapaapäivän vuoksi melkoinen ryysis jopa. Vähän kävi huono tuuri sen suhteen, että oli vähän hiljainen hetki päivästä laskeutuvien koneiden suhteen ja pahaksi onneksi pari konetta joiden piti meidän aikoihin laskeutua myöhästyivät rutkasti. Hienoin spotattu kone oli joku valtavan iso armeijan lentokone. Siitä tuli oikein ilmavirta ja melkoinen metelikin. Silti olisi toivonut jotenkin pääsevän vieläkin lähemmäs kenttää. 3/5.

Bongauspaikka nro 2.
Bongauskallio.
Mikäs helkka tuo on?
Tutumpi Vinnairi.
Sinne laskeutui.

3. Mustavuoren ulkoilualue


Eipä ollut koskaan tullut täällä käytyä - en ollut itse asiassa edes kuullut koko paikasta, mutta Pp:pä tiesi tämän paikan. Alue sijaitsi lähellä Vuosaarta; ajoimme auton Niinisaarentieltä erkanevalle parkkipaikalle. Täältä lähti muutamiakin ulkoilureittejä, eikä meillä ollut riittävää syvennystä aiheesta tietääksemme minne ne kaikki menivät. Otimme kuitenkin suuntimat kohti Vuosaarenhuippua jonne olikin hyvät ohjeistukset. Melko vähän muita liikkujia oli, ihan kohtalainen paikka. Kai siinä 4-5 kilsaa tuli käveltyäkin, ja mäen päältä avautuivat kohtalaiset maisemat Vuosaaren satamaan. Hieman reitin näköaloja pilasi jokin maansiirto-operaatio mäen alapuolella. Ei nyt tosiaan mitään Nuuksion tasoa mutta kyllä tämän kävi katsomassa. 3/5.


Kukkulan huipulla.

Polku.
Kukkulan päältä näkyi satamaan.

Mitenhän golfpallo eksynyt tänne?