sunnuntai 14. tammikuuta 2018

562# Risteilemässä

13.1.2018, Saturday, +0, Overcast, Stockholm, Sweden

Ajattelin ensin, ettei tällaisesta Tukholman viikonloppuristeilystä mitään rapsaa saa aikaiseksi, mutta kokeillaan nyt sitten kuitenkin, kun blogi on viettänyt hiljaiseloa tässä muutenkin. Olimme varanneet Pp:n kanssa muutama viikko takaperin ristelyviikonlopun Tukholmaan Viking Linen Mariella-laivalla. Netin kauttahan tuo onnistuu kyllä helposti. Ajankohta nyt oli vähän comme ci comme ça, kun ei voinut tietää minkälaista myräkkää on luvassa, mutta meille osui varsin suotuisat kelit. Ei ollut lunta Tukholmassa sen enempää kuin Hesassakaan, joten eipähän tarvinnut varoa liukastumista eikä paljon edes palelemista. Tuuli oli mietoa ja jäätön meri tyyni, eikä laiva keinuttanut yhtään. Harmi sinänsä, koska olisihan se kiva joskus kokeilla millaista laivalla olisi meren riehuessa.

Matkaan.

Laiva lähti perjantaina Katajanokalta, mulla on siihen helppo päästä suoraan töistä. Tavaraahan mulla ei ollut paljoakaan mukana, en tiennyt mitä olisin tarvinnut mutta varoiksi pakkasin repun puolilleen kalsareita ja sukkia ja taisi siellä joku paita ja housutkin olla jos käy vahinko. Kolmisen minuuttia odotin Pp:tä terminaalissa, mutta en ehtinyt tässä ajassa vielä pitkästymään. Pienen jonottamisen jälkeen saimme check inistä matkaliput. Henkkarit kysyttiin mutta suomalaisilta riitti pelkkä ajokortti. Se kysyttiin myöhemmin portilla uudelleen. Muuten sisäänpääsy meni nopeasti. Hyttimme oli kuudennessa kerroksessa ja löysimme sen helposti. Olimme ottaneet ikkunahytin, vaikkei siitä nyt näin pimeään vuoden aikaan paljoa näkisikään mutta on se kiva kumminkin. Muuten oli perushytti kerrossänkyineen, mutta mun mielestä vessassa haiskahteli melko viemärille.

Olin viettänyt tipatonta tammikuuta onnistuneesti liki pari viikkoa, mutta nyt menimme ensitöiksemme pilaamaan tuon saavutuksen laivan baariin. Otimme Ice Cranberry-nimiset cocktailit (á 8€) ja hyviähän ne olivatkin. Laivakin oli päässyt irti laiturista ja suuntaamaan nokan kohti länsinaapuria. Viikonloppulähdöstä huolimatta väkeä ei tuntunut olevan paljoakaan, paitsi Ocean Grill-ruokaravintolan jonossa jonne olimme ajatelleet suuntaavamme seuraavaksi. Totesimme odotuksen liian pitkäksi ja menimme käymään Tax Free-myymälässä ja hytin vessassa ennen kuin palasimme uudelleen jonottamaan sapuskaa. Siinä piti kyllä hetken aikaa vartoilla mutta meille vapautui kuitenkin pöytä. Tilasimme skumpat alkuun ja ruuaksi Pp otti pihvin ja minä hampurilaisen. Pp:n annos vähän floppasi - ruokaa oli kovin niukalti ja lisukkeita piti oikein etsimällä etsiä. Minun hampurilaisateria oli kyllä ihan tuhti pakkaus vaikkei ranskalaisten kanssa oltu siinäkään liioiteltu. Juomaksi Mariestad-olutta lasipullosta joka on aivan loistavan makuista. Kokonaisarvosanaksi annetaan 3/5.

Syötyämme kävimme kaupassa ja ostimme mm. juustosnackseja ja vettä, koska illallinen jäi vähän pieneksi. Hytissä alkoi jo sen verran laiskottamaan että piti ponnistella puoliväkisin itsemme takaisin baariin. Pp otti minttukaakaon ja itse otin junttilonkeron mutta ihan hyviä oli molemmat. Katselimme sohvilta bulgaarialaisbändin esitystä ja haimme vielä toiset drinksut ennen kuin saimme illan pakettiin.

Pelkistettyä tavaraa.

Yö sujui kohtalaisesti kuuteen saakka mutta sitten en saanut enää nukuttua. Milloin oli liian kylmä ja milloin liian kuuma ja milloin taas joku metelöi käytävässä. Aamu alkoi kuitenkin pikkuhiljaa valkenemaan ja huomasimme olevamme jo Tukholman saaristossa. Keräilimme sitten itsemme ja menimme kahvilaan aamiaiselle. Pp otti puuron, minä kinkkusämpylän ja kahvin. Kävimme taas Tax Freessä; työkaveri oli pyytänyt tuomaan nuuskaa, ja tätä myytiin ilmeisesti vain laivan ollessa Ruotsin aluevesillä joten myyntiaika oli vähän ärsyttävästi rajoitettu.

Odottelimme laivan saapumista maihin - parkkeeraus kestää yllättävänkin kauan. Muuten laiva oli pysynyt melko hyvin aikataulussa. Olimme jo edellisenä iltana kiinnittäneet ravintolassa huomiota erääseen pultsarilta vaikuttavaan veijariin; Pp oli sitä mieltä että se oli peruspultsari mutta minä ajattelin sen olevan kuitenkin rekkakuski. Nyt ukko oli saanut kavereita pöytäänsä ja nämä jäivät juopottelemaan laivalle muiden poistuessa maihin.

Ei näkynyt sukellusvenhoja.

Ilma Tukholmassa oli pilvinen, lämpötila nollan kieppeillä, ei lunta. Kävelimme ensin vanhaankaupunkiin ja jatkoimme aina Drottninggatanin päähän saakka jossa nousimme ruohopäällysteiselle kukkulalle kuvaamaan hieman maisemia. Pp muisteli näillä seuduilla olevan myös jonkinlaisen leivoskaupan jonne hänen oli pitänyt päästä jo pidemmän aikaa, mutta sitä emme kuitenkaan tällä kertaa löytäneet.

Joulukuusi eli julsex vielä asemissa.
Gamla stan.
Sergelin tori.
Kukkula.

Palasimme sitten vähän takaisin päin poiketen pienessä suklaakaupassa nimeltä Pralinhuset, osoitteessa Drottninggatan 112. Minä nyt en niin välitä suklaasta, mutta Pp siellä teki pienet ostokset. Olihan siellä jos jonkinlaista valikoimaa mutta näytti olevan aika suolaiset hinnatkin.

Jatkoimme sitten eteenpäin ja menimme seuraavaksi Alfa Antikvariat-nimiseen divariin (Olof Palme's gata 20B) joka lukeutui niin ikään Pp:n suosikkeihin. Hän kun taitaa ruotsin kielen ja metsästää tiettyjä kirjasarjoja, niin tällä valtavankokoisella divarilla riitti hänelle tarjottavaa. Kirjahyllyt tuntuivat jatkuvan silmänkantamattomiin. En tosiaan tiedä miten täältä kukaan löytää mitään haluamaansa, ellei nyt sitten tyydy pelkästään heräteostoksiin. Muita asiakkaita ei paljoa ollut ja ihmettelinkin miten tälläinen liike voi menestyä näinkin keskustassa. Isot liiketilat joten luulisi vuokrankin olevan helkkarillinen.

Divari.

Kirjojen ostamisen jälkeen menimme Åhlénsin tavarataloon. Pp hankki sieltä äidilleen tämän pyytämän kylpytakin ja tuli siinä nyt samalla ihmeteltyä kaikkea muutakin tarjolla olevaa. Jalkoja jo vähän väsytti mutta kahvilaan oli sen verran tungosta eikä oikein vapaita istuinpaikkoja joten skippasimme sen. Kävimme alakerroksen Hemköpissä ostamassa leivoksia, sipsejä ja vähän juomista. Automaattikassa oli todella vaikeakäyttöinen emmekä meinanneet aluksi osata sitä käyttää. Lisäksi kuittia tarvittiin vielä portin avaamiseen lähtiessä. Pistäydyimme sitten vielä Systembolagissa ostamassa minulle pari pulloa kaljaa, herkulliset Eriksbergit ja Mariestadit.

Käppäilimme Gamla Staniin ja teimme vierailuja niihin pieniin turisteille suunnattuihin liikkeisiin. Pp teki lisää ostoksia. Kahville menimme Joe & The Juice paikkaan. Sisustus oli viihtyisä, jostain syystä ei juuri asiakkaita. Musiikkipuoli oli ihan hanurista mutta tilaamamme cappucinot ok, vaikkakin ne tarjoiltiin kertakäyttömukeista. Suurin miinus tuli kuitenkin vessoista jotka olivat pois käytöstä. Sellainen aiheutti tietysti välittömästi psykologisen kusihädän.

Cappucinot.
Kuja.
Lisää joulukuusta.

Virtaa jaloissa riitti joten kävelimme vielä hetken vanhassakaupungissa ennen kuin lähdimme takaisin laivalle. Kävelyä tuli päivän aikana 11 kilometriä joten olihan sitä siinä talsittavaa. Takaisin terminaalilla olimme klo 15 aikoihin. Täällä kysyttiin matkalippujen lisäksi henkkarit - ajokortti riitti täälläkin - ja lisäksi Helsingin puoleen verrattuna täällä läpivalaistiin laukut ja takitkin. Jonoa ei vielä ollut niin pääsimme siitä varsin nopeasti laivaan.

Pornomaista fasadia.
Patsastelua.
Kuja 2.
Pelle se on eri rohkea kaveri.

Laivalla kävimme info-tiskin luona katsomassa wifin salasanat (muuttuu päivittäin) ja viemässä vähän tavaraa kylmäsäilytystilaan. Sellainen löytyi laivan viidennestä kerroksesta; enpä ollut edes tiennyt tällaisesta mutta Pp oli käyttänyt sitä aiemminkin. Se toimi kahden euron kolikolla. Hytissä otimme suihkut ja odottelimme laivan lähtöä illan pimetessä.

Makoilua hytissä.

Klo 17.00 meillä oli varattu illallisbuffetti. Väkeä odottelikin jo ovien aukeamista ja kun ovet avattiin niin porukka ryysi sisään kuin ei olisi koskaan ruokaa nähnytkään, vaikka toki täällä oli jokaiselle pöytä jo varattu. Grupieeri kävi sitten hakemassa varauslapun myöhemmin pois.

Mikään halpa ei tuo buffetti ollut; olisikohan maksanut yli kolmekymppiä / naama? Ja kun ei tule koskaan syötyä varmaan edes kympin edestä. No, nyt otin sentään viiniä muutaman lasillisen ja pari kertaa hain sapuskaa. Lihapullat olivat kohtalaiset, perunat ok, kala helkkarin hyvä, porsas oli kuiva. Salaatit skippasin kun ajattelin niistä tulevan vatsataudin ja jälkkärit skippasin myös koska en ole mikään baakkelsien ystävä. Vastasi kuitenkin odotuksia joten annan arvosanaksi 3/5.

Buffet valmistumaisillaan.

Kävimme sitten tax free -myymälässä. Itselleni ostin litran pullon giniä ja vähän nannaa, sekä toiselle työkaverilleni viinapullon kun oli sellaista toivonut. Turun murteella puujalkavitsejä haasteleva konjakkiesittelijä sai minutkin maistamaan näitä polttavia juomia. Jätin konjamiinit tällä kertaa hyllylle.

Veimme ostokset hyttiin ja sen jälkeen palasimme yökerholle. Sama ohjelmanumero siellä oli kuin edellisenäkin iltana. Meitä nauratti kun istuimme samoilla paikoilla kuin viimeksikin ja meidän vieressä istui niin ikään sama kolmikko. Ja juomatkin olivat samat. Puoliltaöin menimme nukkumaan.

Meininkiä baarissa.

Nukuin poikkeuksellisesti yläsängyssä. Meillä oli ikkuna auringonnousun puolelle ja hämmästykseksemme sellaisen näimmekin. Aamu meni yytsäillessä ja odottaessa, että laiva saapuisi satamaan. Vessapaperia jouduttiin pyytämään infosta lisää, sekin vähän kiusallista. Joku äijä sitä tuli sitten tuomaan.

Auringon nousu.

Laiva saapui Hesaan aikataulussa, klo 10.10. Terminaaliputkea pitkin piti kävellä ikuisuus ennen kuin saavuimme ulos. Siinä on aina sellainen alakuloinen ja krapulainen tunnelma; kukaan ei oikein puhu mitään, ihmiset tuijottavat kengänkärkiään ja raahaavat perässään tuliaisviinojaan ja semmoinen vanhan viinan katku väreilee ilmassa. Poissa ovat lähtöhetken uho ja riehakkuus.

Eipä ollut jäätä vielä merellä.
Paluu Hesaan.

Ihan mukava retki oli tämä, ja hintansa arvoinen (hinta kahdelta + ikkunallinen hytti + buffetti toiseen suuntaan maksoi 115€, joskin meillä oli lahjakortti pohjilla. Arkiristeilyt ovat huomattavasti edullisempia). Tukholmassa on aina mukava käydä. Siljalla ei ole tullut käytyä varmaan 20 vuoteen, johtuen siitä kun se Tukholman päässä ajaa sinne syrjäkylille. Kyllä tästä 4/5 voi ehdottomasti antaa.

tiistai 26. joulukuuta 2017

561# Kakkahvi

Tapaninpäivän kunniaksi päätin tällä kertaa ottaa makutestiin joulupukin tuomaa sivettikissen kakasta jalostettua kahvia. Olen naureskellut pitkään tätä kahvilaatua, jo pelkästään siksikin, että kenelle on mieleen edes tullut ensimmäistä kertaa kokeilla mitään näin mielipuolista. Herkku on peräisin Indonesiasta jossa puissa elelevä sivettikissa vetää kahvimarjat naamariin. Pavut eivät kuitenkaan sula suolistossa vaan tulevat aikanaan takaisin vapauteen ulosteen mukana lisäaromeilla höystettynä. Pavut pestään ja jauhetaan ja näistä valmistetaan sitten kultaista nestettä meille kahvista pitäville herkkusuille. Vaivalloisen valmistustavan ja kenties likaisen työn lisän vuoksi tuotteella on melko suolainen hinta (wikipedian mukaan kilohinta huudellut 300 eurossa) ja siksi minulta on jäänyt tämä aiemmin testaamatta. Mutta mainio lahjaideahan tämä on, harmittaa kun en ole tätä itse keksinyt.


Pussi itsessään oli aika pelkistetyn näköinen, eikä kahvia ollut pussissa kuin muutamaan kupilliseen. Sopii siis juhlatunnelmaan siinä missä shampanjakin. Pussin sai onneksi näppärästi suljinmekanismin vuoksi suljettua ettei tuote pääse laimentumaan. Otan haistiaisen pussista, mutta en havaitse mitään poikkeavaa. Vähän vaikea arvioida paljonko purua tarvitaan mutta laitan vettä keittimeen kahvikupillisen verran ja sitten kolme tasapäistä kahvimitallista itse puruja suodattimeen.

Pelkistetty pussukka.
Kahvipurujen ulkonäkö ei poikennut tavallisuudesta.

Kahvin valuttua suodattimen läpi ei kun maistamaan. Väriltään kahvi on aika tummanpuhuvaa. Edelleenkään ei haise mitenkään omituiselle. Normaalisti käytän maitoa kahvissa mutta nyt jätän sen pois, ettei makuun sekoitu mitään vierasaineita. Yllätyksekseni kahvi on erittäin pehmeän makuista, eikä pussissa mainostettu pitkä jälkimaku pidä onneksi paikkaansa. Muutaman pienen tipan jälkeen mukista uskaltaa ottaa yhä isompia kulauksia ja jäädä hetkeksi aikaa maistelemaankin. Pakkohan sitä on sitten todeta ja tunnustaa, että tämähän on helkkarin hyvää. Mennen tullen voittaa juhlamokat. Ei tästä voi antaa kuin 5/5. Suosittelen ehdottomasti.

Mustaa...

lauantai 2. joulukuuta 2017

560# Luettua ja katsottua, 11

1. Ken Annakin, Darryl F. Zanuck, Andrew Marton, Bernhard Wicki, Gerd Oswald - Atlannin valli murtuu (The longest Day) (elokuva)

1960-luvun alkupuolelta mustavalkoelokuva Normandian maihinnoususta. Lähes kolmen tunnin leffa, ja alussa oli melkoisesti jahkailua. Näyttelijöitä oli mahdoton erottaa toisistaan, ohjaajia oli hämmästyttävä määrä. Yleensä sotaelokuvissa pyritään luomaan sellainen yhteenkuuluvuuden tunne, mutta tässä elokuvassa ei paljon kaverista välitetty. Liittoutuneiden ja natsien puolet oli kuvattu kuitenkin erikseen, ja ranskalaiset puhui ranskaa, saksalaiset saksaa ja englantilaiset englantia, joten siitä plussaa. Varmaan ollut ihan kelpo leffa aikoinaan, mutta nyt aika vähän syönyt. Annetaan 3/5.



 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 












2. David Fincher - Gone girl (elokuva)

Pp oli nähnyt tämän elokuvan ennen minua ja kehunut vuolaasti, joten laitoin itsekin elokuvan katselulistalle. Mukavasti oli juonikäänteitä ja draamaa, naisnäyttelijä (Rosamund Pike) selviytyi urakastaan hyvin, mutta Ben Afleckin rooliin jäi parannettavaa, jotenkin alkoi tylsistyttämään koko äijän naamari. Vähän oli liikaa pituutta elokuvalla (2h 22 min). Odotin ehkä vähän parempaa, 3/5.

























3. Urmas Eero Liiv - Must alpinist (elokuva)

Yle Areenasta bongattu vuonna 2015 valmistunut virolainen elokuva toi hieman mieleen Renny Harlinin Jäätävän poltteen, jonka itse olen äänestänyt kaikkien aikojen surkeimmaksi elokuvaksi. Tämä perustuu kuitenkin tositapahtumiin; vielä Neuvostoliiton aikoihin ryhmä virolaisia opiskelijoita lähtee Siperian vuorille vaeltelemaan ja etsimään nefriittiä. Aluksi kaikki meneekin ok, mutta tilanne eskaloituu ja homma lähtee ns. hanskasta. Viro oli ihan hauska elokuvakielenä ja Siperian maisemat hienoja, mutta muuten elokuvan hyvyydestä lienee syytä vaieta. 2/5.



























4. Martin Zandvliet - Hiekan alla (elokuva)

Tämä tanskalainen toisen maailmansodan jälkimaininkeihin perustuva elokuva tuli taannoin Yle Femiltä ja Areenassakin tuo oli nähtävillä. Ikinä en ollut elokuvasta kuullutkaan, mutta näin Tallen tätä mainostavan joten mielenkiinto heräsi. Elokuvassa joukko nuoria saksalaisia sotavankeja saa sodan päätyttyä ns. paskanakin, ja joutuvat raivaamaan saksalaisten miehityksen aikana jemmatut miinat pois rannoilta. Poikia valvoo ajoittaiseen vihapuheeseen ja hellyyteen syyllistyvä tanskalainen upseeri. Varsin masentava pläjäys, vaikka eihän aiheesta tietysti saa posin kautta syntyvää tuotetta. Mukava nähdä kuitenkin tanskalaista ja saksalaista osaamista. 3½/5.

















5. Tommy Hellsten - Virtahepo olohuoneessa (kirja)

Hetken mielijohteesta kirjastosta lainattu teos läheisriippuvuudesta. Kirjaa oli mainostettu sanoilla "Menestysteos ja elämäntaitokirjallisuuden klassikko", joten päätin antaa mahdollisuuden. Vaikka tästä nyt jotain uutta ehkä tarttuikin mukaan niin jotenkin nämä opukset ovat kummallisia, enkä osaa sisäistää asioita siitäkään huolimatta, että tämä oli varsin helppo- ja nopealukuinen kirja. Sen verran nämä elämäntaito-opukset ovat mielestäni scheissea, että olen päättänyt jättää tälläiset jatkossa hyllylle, ja keskittyä enempi kevyempiin teksteihin. 2/5.


























6.Aki Kaurismäki - Ariel (elokuva)

Ai jumankeklis tämä osui ja upposi. Taattu kaurismäkeläinen tyyli, oma värimaailmansa ja tragikoominen juoni höystettynä Turo Pajalan miespääosalla yllätti kyllä minut täysin. Elokuva tehty jo vuonna 1988 ja ajattelin ensalkuun tämän olevan jonkinlainen "harjoituskappale" myöhempien aikojen menestyneimpien elokuvien saralla, mutta tosiaankin toimi. Ihmettelen ettei tätä ole hehkutettu enempää. Kaurismäen parhaimpana olen tähän asti pitänyt Mies vailla menneisyyttä -elokuvaa, mutta kyllä tästäkin on annettava 5/5.

























7. Eija-Elina Bergholm - Huojuva talo (TV-sarja)

Olin nähnyt kauan sitten pätkiä kyseisestä tv-sarjasta ja jotenkin tämä on jäänyt mieleen kummittelemaan, että pitäisi joskus katsoa koko sarja kunnolla. Tämä viisiosainen tv-sarja perustuu Maria Jotunin kirjaan jossa kuvataan sivistyneistön perhehelvettiä 1920-luvulla. Kokeilin lukea kirjaa 7-8 vuotta sitten mutta en päässyt loppuun. Nytkin olin vähän skeptinen, ajattelin tämän olevan jotain feminististä scheissea jossa mies kuvataan siaksi. Aluksi näin ehkä olikin, ja ajattelin eikö tässä muuta sisältöä ole kuin mies joka pieksee muijaansa, mutta jotenkin tarinasta tuli paljon monimuotoisempi kun sitä katsoi ajatuksella. Näin hyviä näyttelijäsuorituksia ei ole kotimaisessa tuotannossa tullut vastaan; sekä Kari Heiskasen että Sara Paavolaisen suoritukset ovat mestaristasoa. Vaikea uskoa, että sarja tehty jo vuonna 1990. Pakko tästä on kai 5/5 luikauttaa.

























8.Mika Waltari - Sinuhe egyptiläinen (kirja)

Miksi klasikkoteosten pitää olla aina niin jumalattoman raskaita? Tässäpä sitä riitti lukemista kuukausitolkulla. Sivuja oli melkein 800 ja fontti oli pientä ja haastavaa tekstiä. Waltarilla on tosiaan omituinen tapa jaaritella asioita, ja välillä teos oli varsin puuduttava. Ensimmäiset 300 sivua vielä meni, mutta sen jälkeen oli välillä vaikeampaa. Ennen en tiennyt Egyptistä enkä sen historiasta tuon taivaallista, mutta sen verran tämä oli innostava teos, että tuli perehdyttyä Wikipedian avulla entisaikojen paikkoihin, faaraoihin, jumaliin, hallitsijoihin ja sotiin. En varmasti lue tätä toista kertaa ja tuskinpa luen Waltaria enää muutenkaan vaikka ei tämä nyt ihan huono kirja loppupeleissä ollut. Pistetään arvosanaksi 3/5.



keskiviikko 22. marraskuuta 2017

559# Vilna, 3

5.11.2017, Sunday, +7, Scattered clouds, Vilnius, Lithuania

Nukuin loppuyön huonosti ja aivan liian vähän, vaikka olosuhteet olisivatkin olleet kohdillaan. Hiljaista, sopivan viileää ja hyvä sänky (mulla tulee usein selkä kipeäksi jos nukun muualla kuin omassa sängyssä), mutta jotenkin ei vaan nukuttanut. Suihkun kautta sitten aamiaiselle. Väkeä oli enemmän kuin lauantaiaamuna. Vieressämme köhisi ruotsalaispariskunta niin että inhotti, myös vuotavat nokat oli kumpaisella. Muuten hyvä aamiainen.

Sunnuntaiaamu vaikutti kirkkaalta.

Sitten huoneeseen kokeilemaan, onnistuisiko uusiounet. Ei onnistuneet nekään. Surffailin netissä, ja laitoin vähiä kamoja kasaan. Kotiinlähtö olisi tosin vasta illalla. Emme olleet kuitenkaan varmoja mihin aikaan check out olisi, mutta yhdeltätoista lähdimme. Maksoimme minibaarin laskun (yksi vissypullo, maksoi 5,20€, huhhuh) ja jätimme kamat hotellille säilöön.

Sää oli kirkastunut ja aurinko paistoi ja oli ennemminkin keväinen fiilis, joskin blosasi vähän kylmästi. Kävelimme Gediminoa pitkin joitakin kortteleitä pois päin tuomiokirkolta, kunnes saavuimme KGB-museoon.Viralliselta nimeltään se oli Kansanmurhan uhrien museo (suljettu ma & ti). Sisään mentiin Aukų gatven puolelta, pääsymaksu oli 4€ / naama. Tyly muija oli grupieerina. Kaksi ylintä kerrosta käsitti historiansepustusta millaista Liettuassa oli ollut neuvostovallan alla ja millaista rikosta ja rangaistusta siihen aikakauteen mahtui. Vanhoja kuvia ja tavaroita oli myös. Pohjakerroksessa oli ankeat vankilatilat. Ihan ok kohde, mutta olin vähän pettynyt kun museolla ei ollut myymälää. Elättelin vähän toiveita jos olisi löytänyt uuden kommunismijulisteen.

KGB-talo.
Känny.
Isä Aurinkoinen.
Raput tyrmään.
Selli.
Mitähän täällä suihkutiloissakin on aikojen saatossa tapahtunut..
No joo, kai tän nyt ois voinu ees pestä?

Palasimme samaa katua pitkin GO9-ostoskeskukseen. Liikkeet olivat auki, joten menimme H&M:ään katsomaan jos siellä myytäisiin vöitä; muuten olisin pulassa lentoaseman turvatarkastuksessa. Vyö löytyi kolmannesta kerroksesta, maksoi 15€. Toivottavasti se on nyt kestävämpää laatua kuin se edellinen. Ostotapahtuma kesti sata vuotta, koska kassalla oli joku asioimassa jonkun sossulapun kanssa.

Nörde vuvve.
Muistomerkki.
Lisää patsastelua.
GO9.

Menimme tuomiokirkon vieressä olevaan kansallismuseoon. Liput 2€ / naama, mutta huomasimme liian myöhään, että eläkeläiset olisivat päässeet eurolla. Museossa ei ollut kuin pari perhettä / seuruetta meidän lisäksi. Näytillä oli sekalainen setti maalauksia ja jotain vanhaa kamaa, aika tylsä kokonaisuus. Ei tästä voi oikein antaa kuin 1/5 vaikka hintakaan ei päätä huimannut.

Kansallismuseo.
Outoa kamaa museossa.

Seuraavaksi menimme lounastamaan Fiorentino-nimiseen ravintolaan, jota eräs tuttumme oli meille etukäteen suositellut, osoitteessa Universiteto 4. Se oli italialainen ravintola ja luulin saavani sieltä pizzen, mutta eipä ollut. En voi ymmärtää miksei vilnalaisten ravintoloiden ikkunaan tms voi saada ruokalistaa näytille. Otimme sitten pasta bologneset. Palvelu oli hidas. Ruoka oli hyvän makuinen mutta kun sitä oli tietysti niin surkean vähän, että nälkä jäi. Mä en muutenkaan osaa oikein syödä italialaisissa ravintoloissa, se primi-secondi -juttu on niin hämäävä. Juomaksi sparkling water, tänään oltiin vesilinjalla.

Ravintolavierailun aikana sain nyrhittyä myös vanhan vyön hiiteen ja uuden tilalle. Kävelimme aterian päätteeksi vielä hieman vanhassakaupungissa. Näimme apteekin, faija kävi ostamassa Voltaren emulgeliä, kun se on ulkomailla mukamas halvempaa. Palasimme hotellille ja menimme baariin. Faija tilasi oluen, joka epäonnistui ja jäi juomatta. Minun tilaamani cokis oli aika pahanmakuinen sekin, olisi nyt voinut edes muutaman jääpalan laittaa mukaan. Netti onneksi ylettyi tännekin saakka, joten sai vähän surffattuakin.

Vanhassakaupungissa vaihteeksi.
Pien kirkko.
Apteekin hyllyltä.

Varttia vaille neljä haimme kamat säilöstä ja pyysimme respaa tilaamaan meille taksin. Sitä piti odottaa kuusi minuuttia. Taksissa ei taaskaan turhia juteltu. Matka maksoi 11€ ja risat, faija antoi 15€. Olimme kentällä kuitenkin sen verran ajoissa, että piti odottaa melkoinen tovi ennen kuin check in aukesi. Koska meillä oli light-lento niin ruumaan menevistä matkatavaroista piti maksaa lisää, 30€ / laukku / suunta.

Turvatarkastuksessa oli pientä jonoa, jouduimme mutsin kanssa pyyhkäisytestiin. Pyyhkäisyssä käytettiin jotain helkkarin paskaista vanulappua, oikein ällötti. Miksei sitäkin voisi vaihtaa silloin tällöin? Tästä selvittyämme menimme viinakauppaan, joskaan en kyseistä ainetta viitsinyt tällä kertaa ostaa. Jatkoimme baariin, jossa tilasin pelkän kahvin. Baarista näki Milanon koneen lähtöportille, ja todistimme portinvartijoiden työtä. Peräti kuusi matkustajaa tuli myöhässä; neljä ensimmäistä käännytettiin, mutta kaksi viimeistä miestä huusivat varmaan kymmenen minuuttia virkailijoille, kunnes heidät laskettiinkin sisään koneeseen. Omituista ja epäreilua.

Lentokenttä.

Puolan kone peruttiin, mutta onneksi meidän koneemme oli aikataulussa. Koneeseen oli taas bussikuljetus, melko pitkään sai istua kylmässä bussissa ennen kuin meidät ajettiin koneelle. Samanlainen pieni potkurikone kuin tullessakin. Mulla oli paikka rivillä 15B, porukat olivat rivillä 3. Kone oli täynnä, takanani oli plunssapotilas. Vieressäni istui hiukan minua vanhempi mies, joka loi välillä katseita suuntaani. Olisi varmaan halunnut jutella, mutta uskaltautui puhelemaan vasta koneen laskeutuessa Helsinki-Vantaalle. Nopeasti meni lento, ilmaisen kahvin tilasin itselleni. Matkalaukku tuli tällä kertaa nopeasti ja kotimatka sujui taksilla.


* * * * 


Vilna yllätti kyllä positiivisesti. Ajattelin sen olevan huonompi kuin Riika ja etenkin näin masentavaan vuodenaikaan, mutta tälläinen viikonlopun reissu piristi kyllä melkoisesti mieltä. Ei tapahtunut munauksia, kaupunki on pieni eikä tarvitse julkisen liikenteen kanssa venkoilla, asiat olivat selkeitä. Oli siistiä, ja mikä näissä maissa on poikkeuksellisen kadehdittavaa verrattuna esimerkiksi Suomeen - otan nyt vähän varovasti - näistä puuttuu sellainen tietynlainen jengi. Venäläisten pieni osuus (vain 6%) yllätti sekin. Myöhemmin tuli mieleen, että eikös Euroopan maantieteellinen keskipiste ole jossain Vilnan kieppeillä? Sen olisi voinut ehkä käydä bongaamassa, tai jos olisi ollut yksi kokonainen päivä lisää, niin Trakain linna erityisesti kesäaikaan olisi ollut must-see. Mutta hyvä tämä oli näinkin, annetaan arvosanaksi vahva 4/5