torstai 7. helmikuuta 2019

621# Työtä hakemassa, 2

Päätetään nyt blogin hiljaiseloa hetkiseksi blastaamalla hieman työnhausta. Mä olen viime vuodet hakenut töitä enemmän tai vähemmän aktiivisesti, syystä jota en meinaa enää itsekään muistaa. Jotain tekemistä sillä taisi olla ikävän työnantajan kanssa; surkein työpaikka jossa olen ikinä ollut ja mulla on sentään vuosikausien kokemus eri vuokratyöfirmoista, jotka ukottavat ja riistävät työläistään kuin viimeistä päivää.

Työpaikassamme on järjestetty - ja järjestetään - yt-neuvotteluja vuosittain, ja välillä sitä ihmettelen, miten siellä riittäkin väkeä aina vaan pois potkittavaksi. Toisinaan meidät kutsutaan koolle, ja näytetään alaspäin suuntautuvia käppyröitä tai numeraalisia taulukoita joiden etumusta koristavat miinusmerkit. Sitten yritys ostaa itselleen pienempiä yrityksiä henkilöstöineen, ja pian huomataankin, että väkeä on liikaa ja kerätään rusinat pois pullasta. En tiedä, miksi olen itse säästynyt potkuilta, vaikka kaikki vanhat tuttuni ovat jo irtisanottu. Käytän nykyään samaa keinoa koittaa selviytyä kuin armeijassa, eli piileskelen pois mielestä ja silmistä, enkä turhia pidä meteliä itsestäni. Esimiehelläni lienee sama taktiikka; niinä harvoina hetkinä kuin minulla olisi hänelle oikeaa asiaa, hän leikkii kuollutta eikä vastaile meileihin tai puheluihin viikkokausiin. En ole varma voiko hänen asemassaan niin käyttäytyä.

Muutama viikko sitten näin mielenkiintoisen (mielenkiintoinen ja miellyttävä ovat harvoin synonyymejä, vai miten se meni) työpaikkailmoituksen, johon päätin hakea. Tyypilliseen suomalaiseen tapaan palkkaa ei oltu hakemuksessa ilmoitettu - jessus miten pyltsystä se palkan salaaminen voikin kulttuurissamme olla - mutta pistin hakemuksen sisään kuten niin monta kertaa aikaisemminkin. Olen hakenut samalle työnantajalle lukuisia kertoja aiemminkin ja käytän heidän nettisivuillaan olevaa rekryjärjestelmää. Toki olen muokannut hakemustani sopivaksi kulloinkin kyseiseen tehtävään, vaikka runko onkin pysynyt samana. Käytin sunnuntaipäivästäni pieniin hienosäätöihin lähes kolme tuntia. Välillä lukee työnhakijoista, jotka ovat hakeneet satoihin paikkoihin ennen kuin on tärpännyt. Mun vauhdilla taidan ennättää eläkkeelle jopa nykykäytännön mukaan ennen kuin saisin sellaiset määrät hakemuksia aikaiseksi.

En ole elätellyt toiveita edes haastatteluun pääsystä, viimeksi taisin käydä sellaisessa v. 2013. Joko olen joutunut mustalle listalle tai sitten ikä on pitänyt huolen. Vaan tällä viikolla marssiessani kesken työpäivääni hotelli helpotukseen ja olin saanut juuri oven suljettua kun puhelu saapui. Vastasin hieman ärtyneestikin, mutta vastapuoli ei tästä hämmentynyt vaan tarjosi saman tein kutsua haastatteluun ensi viikoksi. Samaan hengenvetoon totesi palkan olevan huono eikä hän neuvottelisi siitä, ja pyysi minua miettimään asiaa muutamia päiviä ja jos jutska ei niin sanotusti kiinnostaisi niin ilmoittaisin etukäteen, säästääksemme kummankin aikaa.

Sen jälkeen olen miettinyt pääni pahki asiaa ja kysellyt kaikilta mitä he tekisivät. Jotenkin minä tiedän itsekin vastauksen sydämessäni, mutta koska itseluottamukseni matelee kilpaa nykyisen työnantajani tuloskäyrien kanssa niin tarvitsen jonkinlaisen henkisen varmistuksen, etten tee virhettä. Tilanteen järjettömyydestä kertonee se, että parhaiten selviäisin tilanteesta menemällä haastatteluun, vetämällä sen mahdollisimman huonosti (sen ei pitäisi tuottaa vaikeuksia) ja toivomalla, että vastapuolella on riittävästi älyä olla palkkaamatta minua. Silloin saisin jäädä nykyiseen työpaikkaani kohtuullisella liksalla, tuttuun työhön jonka olen juuri näiden reilun 6 kuukauden aikana oppinut ja nauttimaan hyvin ansaituista lomistani mutta toisaalta omatuntoni olisi puhdas siinä vaiheessa kun minulle lopulta näytettäisiin ovea. Ainakin olisin yrittänyt koittanut sammutella tulipaloa, eikä tarvitsisi jossitella miksi en silloin ajoissa reagoinut.

Miksi helkkarissa työelämä on tällaista? Missä ovat ne mukavat työkaverit, eteneminen työuralla, hyvät palkat, ilmaisen viinan bileet ja työmatkat ulkomaille business-luokassa?

Vai olisko sittenkin kannattanut käydä koulut huolella? Olisiko, Zim?

torstai 27. joulukuuta 2018

620# Luettua ja katsottua, 15

1. Jack Kerouac - Matkalla (kirja)


Pahinta scheissea mitä on pitkään aikaan tullut vastaan. Yleensä annan kirjalle sata sivua aikaa saada minut vakuuttuneeksi, että se kannattaa lukea loppuun. Tässä tapauksessa pelkkä esipuhe oli 111 sivun mittainen, josta jaksoin lukea ensimmäiset kolme sivua. Varsinaista tarinaa luin sen sata sivua, lähinnä lento- ja junamatkojen ajankuluksi, kunnes totesin, että on järkevämpi tuijotella tyhjyyteen kuin lukea tätä roskaa. Tarinassa ei ollut minkäänlaista järkeä, edellinen lause ei ohjannut seuraavaa. Pelkkää sekavaa tekstiä. Tulee mieleen kouluaikojeni saksan kielen aineeni, jossa laitoin kaikki tietämäni saksalaiset sanat peräkkäin ja toivoin niiden muodostavan järkevän kokemuksen. No, ei muodostanut. Sivuja teoksessa oli 440, pientä fonttia, ei kappalejakoja, eikä mitään millä olisi voinut tauottaa lukemaansa. Normaalisti jättäisin kirjat arvioimatta joita en saa luettua, mutta tämän kerran täytyy antaa varoitus totaalisesta ajantuhlauksesta. Välttäkää viimeiseen asti tätä.

























2. Lana Wachowski, Lilly Wachowski - Matrix (elokuva)


Olen yrittänyt katsoa tätä leffaa muutaman kerran aikaisemminkin, mutta jäänyt aina kesken. Pp kuitenkin fanittaa jostain syystä tätä elokuvaa, joten päätin nyt katsoa pätkän pois sisullakin. Juoni vähän erikoinen, liiaksi räiskettä ja liikaa uhmattiin fysiikan lakeja. Juonikin oli vähän sekava, ja puoli tuntia liian pitkä leffa. Elokuva oli viime vuosituhannelta, siihen nähden oli saatu varsin näyttävät elokuvatehosteet. Toimintaelokuvaan oli saatu yksi nainenkin mukaan hempeilemään, joskin se oli vähän väkisin tuotua ja kömpelöä. Arvosana 2/5.






















 

 


3. George Orwell - Eläinten vallankumous (kirja)


Klassikkoteos Orwelilta, jonka olin jättänyt tähän päivään asti lukematta, vaikka aiemmin pidinkin kovasti hänen 1984-romaanista. Kirjan ohuus hämmästytti ensi alkuun, siinä oli vain 126 sivua. Oikein sopiva minunlaiselle laiskalle lukijalle. Juoneltaan onnistunut poliittinen satiiri oppitarina vasemmistolaisesta yhteiskunnasta. Arvosana 5/5.

























4. Quentin Tarantino - Resevoir dogs (elokuva)


Tarantinon debyyttifimi Reservoir dogs oli jäänyt jostain syystä näkemättä, mutta nyt leffa tuli taannoin telkkarista ja pääsin tämän epäkohdan korjaamaan. Aluksi sekavalta vaikuttanut juoni käsitteli pieleen menneen ryöstön jälkiselvittelyä. Verellä mässäiltiin muttei niin paljon kuin myöhemmissä elokuvissa. Semmoinen koukuttava jenga tästä kuitenkin puuttui ja elokuva oli harvinaisen tylsä Tarantinon leffaksi; paras kohtaus nähtiin heti alussa kun ryöstökopla jutteli niitä näitä kahvipöydässä. Arvosana 3/5.


























5. Baltasar Kormákur - Everest (elokuva)


Vaikka ohjaaja olikin islantilainen, niin tositapahtumiin perustuvasta elokuvasta oli saatu niin jenkkileffa aikaiseksi, että se oli suorastaan irvokasta. Minua oli varoitettu etukäteen, että elokuva olisi tylsä, ja sitä se toden totta olikin. Näyttelijät menivät sekaisin, ei oikein tiennyt kuka oli kuka, kun kenessäkään ei ollut sellaista "potkua". Juoni oli vähän kömpelöä; ensin hengailtiin ja naureskeltiin, sitten käveltiin hetkessä vuorelle ja sitten kävi hullusti. Ihan nevari-leffa alunperinkin, en olisi edes katsonut ellei tätä olisi mainostettu telkkarissa niin hyeenasti. Eniten kiinnitin elokuvassa huomiota siihen viimeiseen pelastujaan, joka ei jostain syystä käyttänyt lopussa hanskoja. En itsekään meinaan hyväksy hanskojen käyttöä sillä perusteella, että sormet palelevat - pidän sitä jopa heikkouden merkkinä koska "sen verran ihmisen täytyy pystyä sietämään kurjuutta" (eri asia sitten tietysti jos kyseessä on hammaslääkäri, keinosiementäjä, maalivahti, tms). Tältä jätkältä piti tosin kädet kyllä amputoida... Mutta, arvosanaksi elokuvasta 2/5.



























6. Luc Besson - Leon (elokuva)

 

Elokuva oli hieman ajan syömä, tämä on voinut toimia ysärillä huomattavasti paremmin kuin nykyään. Ranskalainen ohjaaja, mutta elokuva meni kyllä jenkkiroskaksi loppua kohden. Kai tässä oli yritetty myös hakea jotain paheksuttavaa kiellettyä hedelmää, joka ei ainakaan minuun uponnut sitten mitenkään. Juonikin oli varsin ennalta-arvattava. Näyttelijät symppiksiä, erityisesti Gary Oldman oli hyvähkö. Kyllähän tämän nyt katsoi muttei mikään hitti, arvosana 3/5.


























7. Hege Storhaug - Islam 11. vitsaus (kirja)


Norjalaisen naiskirjailijan mietteitä rauhan uskonnosta, jossa ei vältellä maalaamasta piruja seinille nykyajan eikä ennen kaikkea tulevaisuuden osalta. Aikamoista synkistelyä Euroopan kohtalosta. Pari lukua oli ihan mielenkiintoista mutta muuten aika raskasta luettavaa 500 sivun edestä jossa läpikäytiin suuria, sunnia ja haditheja ja miten ne vaikuttavat islamiin. Hieman kärjistettyjä näkemyksiä, mutta kuinka oikeaan ne sitten lopulta osuivatkaan, jää nähtäväksi. Arvosana tulee vain 2/5 lähinnä kirjoitustyylin vuoksi, mutta ilman muuta lukusuositus maailmanhalaajille.


























8. Kang Chol-hwan / Pierre Rigoulot - Pjongjangin akvaariot (kirja)


Melko typerästi nimetty kirja pohjoiskorealaisesta Kangista, joka joutuu 9-vuotiaana Yodokin keskitysleirille muun perheensä kanssa äitiä lukuunottamatta, kollektiivisena perherangaistuksena kun isoisä oli jotenkin sikaillut. 10 vuoden leirikuvaus, pari vuotta maaseudulla ja lopuksi pakeneminen Kiinan kautta Etelä-Koreaan, siinäpä se tarinan juoni. Olen ennenkin lukenut näitä vastaavia teoksia. Melkoinen sissi sitä saa olla selvitäkseen leiriltä, jossa auttaa vain oma itsekkyys ja toisten avunanto. Arvosana 3/5.

























9. Mark Manson - Kuinka olla piittaamatta paskaakaan (kirja)


En edes muista kuinka kauan tätä teosta sai jonotella kirjastossa, lähemmäs puolisen vuotta. Siinä ajassa ehdin jo unohtamaan, miksi alunperin edes halusin saada tämän kirjan lukulistalleni. Ehkäpä pidin rohkeana laittaa kirjan nimeen kirosanan, tai sitten vain luin jonkun hauskan arvostelun Hesarista. Joka tapauksessa, kiroilua oli kirjassa vähän liikaakin, sellainen ei oikein sovi asiateoksiin. Kenties pitkän jonotusajan vuoksi ennakko-odotukset kirjaa kohtaan olivat kasvaneet liian suuriksi, olihan tämän pakko olla hyvä kun oli niin kovin suosittu. Selkeästi erilainen kuin muut elämäntapaoppaat, jopa yksi parhaimmista mutta silti vähän floppasi. Käytännön esimerkit olivat hyviä, mutta ei tämän luettua tullut yhtään sen viisaammaksi. Arvosanaksi putkahtaa 3/5.


torstai 20. joulukuuta 2018

619# Köpis, 4

2.12.2018, Sunday, +6, Wet, Copenhagen, Denmark


Heräsimme yhdeksän pintaan, aika verkkaisesti. Aamiaiselle painelimme tietäen, että salissa olisi maailmanlopun kaltainen kaaos - näin myös oli. Saimme ahtaat keskipaikat eräästä pitkästä pöytärivistä. Kaikki syötävä ja juotava oli lopussa, milloin oli loppu kahvi ja milloin kahvikupit ja milloin leipä. Tarjoilijatkin vaikuttivat ärtyneiltä. Jotain vatsantäytettä saimme kuitenkin lopulta hamuttua.

Huoneessa hetki lollerointia. Pp kävi kuvaamassa hotellia ulkoapäin, itse keskityin makkoomiseen ja katsomaan tv:stä Muppet showta. Lopulta oli kuitenkin laitettava kamat kasaan, tänään olisi palattava kotiin. Check outin joutui tekemään jo klo 11. Pyysimme saada jättämään laukkumme säilöön; valittavana oli maksullinen kaappi tai sitten ilmainen, vartioimaton huone jonne kenellä tahansa hotellin asiakkaalla oli pääsy. Valitsimme sen. Saimme avainkortin -1 kerrokseen, siniset nuolet johtivat perille autotallin halki. Heitimme kamat sisään, joskin piti palata hetikohta laukulle uudestaan hakemaan sateenvarjoa, sillä ulkona satoi kaatamalla.

Matkalaukkuhuone autotallin perällä herätti epäluottamusta.

Kävelimme ensin Strøgetille, ilma oli tosi masentava, vettä satoi ja tuuli. Olimme suunnitelleet josko olisimme poikenneet joulumarkkinoille ja glüchweineille, mutta märkä keli ei oikein innostanut. Poikkesimme kävelykadun muutamassa turistiliikkeessä. Suuntasimme sitten Magasin-tavarataloon, jossa pyörimme tovin löytämättä kuitenkaan mitään ostamisen arvoista. Jatkoimme Nyhavniin jossa menimme Klods Hans-nimiseen baariin. Se oli viihtyisä kellaripubi, melko pieni mutta meille järjestyi istumapaikka salin takaata. Seinillä oli vanhoja ja hienoja mainoskylttejä. Tarjoilija tuli pyytämään tilaukset - saimme viimeinkin glüchweinit tilattua. Lämmitti mukavasti tällaisena kylmänä ja sateisena päivänä ja makukin oli hyvä, ainoana miinuspuolena oli hinta (tippeineen 150 DKK - eli 20€).

Kelit eivät suosineet.
Joulukuusia myynnissä jo joulukuun alussa.
Magasin-tavaratalo.
Sateinen Nyhavn.
Klods Hans kippola.
Tunnelmallinen kellaripub.

Palasimme 7-elevenin kautta takaisin hotellille hakemaan säilössä olevat kamamme. Käytimme vielä vessamahdollisuudenkin pois kuleksimasta. Sitten suuntasimme rautatieasemalle. Ostimme automaatista junaliput lentokentälle, se onnistui yhtä helposti kuin tullessa (joskin rikkinäisiä automaatteja tuntui olevan enempi). Juna lähti laiturilta neljä, se oli IC-juna. Lippuja ei kysytty taaskaan. Matka kesti reilut kymmenen minuuttia.

Kööpenhaminan päärautatieasema.

Kentällä suuntasimme terminaaliin 2, haimme automaatista boarding passit (se ei jostain syystä toiminut passillani, mutta Pp:n puhelimen QR-koodilla onneksi toimi). Siirryimme turvatarkastukseen, joka meni luikauksella. Emme kärynneet tälläkään kertaa emmekä joutuneet edes satunnaistarkastukseen. Kävimme jälleen vessassa ja sen jälkeen etsimme ruokapaikkaa, oli alkanut hiukomaan niin perhanasti. Semmoinen löytyi, nimeltään Gorm's. Pp otti Denny's special pizzan, minä otin spaghetti & meatballsin. Juomaksi Tuborgin jouluolutta, Pp otti Spriten. Ruoka piti itse hakea luukulta kun meille annettu hälytin rupeaisi soimaan. En pidä sellaista kovinkaan ansiokkaana meriittinä, ja en nyt muutenkaan miellä lentoaseman kippoloita minään gourmet-paikkoina. Hälytin soi aikanaan, mutta spaghettiani sai silti vielä odotella melko tovin. Federico-niminen kokki kupeksi ruuan kanssa sen verran, että pääkokki joutui tiuskimaan muutamaankin kertaan, että pitäisi jo kiirettä sen annoksen kanssa. Viimein sapuska tuli ja pääsimme aterioimaa, enkä meinannut uskoa kyseisen annoksen laatua. Se oli paras spaghettiannos jonka olen koskaan syönyt; täydellinen koostis, juuri oikein keitetty spaghetti, maut olivat 5/5. Muistelin annosta kaiholla vielä seuraavanakin päivänä, oli pakko lähettää sinne kiitosmeili jälkeenpäin. Pp:n pizzekin vaikutti erikoiselta, oli ns. white pizza, eli ei tomaattikastiketta pohjassa lain mutta täytteenä mm. perunaa.

Gorm's.
Paras pasta ikinä.

Kävimme kaupassa jonne onnistuin tuhlaamaan loput kruunuistani brenkkuun. Menimme lähtöportille A12, jonne oli jo kertynyt hieman matkustajia yytsäilemään, suomalaiset kun tuppaavat aina olemaan niin etuajassa. Virkailija kuulutti, että lento oli ylibuukattu (mulla oli viimeksikin samanlaisia ongelmia, jolloin minut otettiin sivuun ja lopulta "jouduin" matkustamaan business luokassa) ja tarvittiin kolme vapaaehtoista luopumaan paikoistaan 250€:n korvaushintaan. Se oli mielestäni kohtuullinen tarjous, mutta ei oikein pokka riitä näihin kun ei tiedä sitten miten uudet lennot järjestyvät. Vähän jopa pelottikin virkailijan uhkaus, jos ei vapaaehtoisia löydy niin hän valitsee sitten rannalle jäävät. Onneksi halukkaita kuitenkin oli ja ainakin me pääsimme koneeseen.

Kohta koneeseen.

Paikkamme olivat rivillä 21, olin taas keskipaikalla ja Pp ikkunassa. Käytäväpaikalle tuli nuori nainen, ei ollut edes plunssassa. Matka meni nopeasti, kovasti alkoi unettamaankin. Pp:n toiveesta otimme vielä shampanjat, kun sellaiseenkin oli aikaa. Kone laskeutui aikataulun mukaisesti. Pääsimme nopeasti ulos kentältä kun ei ollut ruumatavaroita. Otin taksin kotiin, ei oikein jaksa sitä julkista liikennettä noiden lentojen jälkeen. Taksikuskina oli taas vähän haastava tapaus, harmi kun en saanut valita haluamaani kuskia - luulin sellaisen olevan nykyaikana mahdollista.

* * * * 


Kööpenhamina on oiva kaupunki viikonloppureissun kohteena. Yllättävän eurooppalainen meininki. Talvesta huolimatta porukkaa riitti kaupungin kaduilla. Turvattomaksi ei tarvinnut oloansa tuntea. Kaupungin kompakti koko on plussaa, ei tarvitse käyttää julkisia (muuten kuin lentoasemalle menemiseen). Hotellimme Cabinn City oli siisti, ja tällä kertaa ei tarvinnut hikoillakaan kuten viimeksi. Aamiaissali nyt oli vähän ahdas. Köpiksen miinuspuolena täytyy sanoa, että ikävän kallis paikka, täällä meni satanen / päivä vaikkei mitään tullut ostettuakaan. Arvosana reissulle 4/5.

torstai 13. joulukuuta 2018

618# Köpis, 3

1.12.2018, Saturday, +6, Overcast, Copenhagen, Denmark


Yö tuli nukuttua aika huonosti, vatsassa kupli ja keitti, ja jouduin olemaan vessassa klo 1.40 - 2.00. Tämän jälkeen sain hieman nukutuksi. Aamu sujui vähän hitaahkosti, aamiaisellekin ennätimme vasta puoli kymmeneltä. Aamiaissali oli -1 kerroksessa, siellä vallitsi todellinen kaaos. Ihmiset hoipertelivat holtittomasti, ja jokaista suupalaa ja leivänkannikkaa sai jonotella. Väkeä oli nini runsaasti että jouduimme jakamaan pöydän muiden kanssa. Perusaamiainen: leipää, juustoa ja leikkeleitä sekä mehu ja kahvi tuli kiskastua naamariin. Laadultaan ihan ok.

Aamu valkeni harmaana.
Leivännoutotiski autiona.
Aamiainen syötynä.

Melko nopeasti aamiaisen jälkeen lähdimme kylille, näin talviaikaan valoisaa aikaa ei ollut liiemmälti hukattavaksi. Otimme ensiksi suunnan taas Strøget-kävelykadulle, jossa tungosta piisasi talvesta huolimatta. Muistin aika paljon paikkoja 6,5 vuoden takaa jolloin olin täällä viimeksi. Silloin oli tosin kesä ja terasseja oli paljon. Nyt oli puolestaan joulumarkkinoita, jotka kiersimmekin läpi. Ostettavaa niistä ei löytynyt emmekä poikenneet edes glögille. Jatkoimme Strøgetiä eteenpäin, poikkesimme turistiliikkeessä ostamassa muutaman jääkaappimagneetin sekä postikortteja. Saavuimme sitten Illum-tavaratalon luo ja suunnistimme ylimpään kerrokseen jossa oli The Gourmet-herkkuosasto. Ostimme sinisiä sipsejä ja Pp osti lisäksi teetä tuliaisiksi.

Hotellimme sisääntulo.
Tivoli.
Kukat kukkivat vielä joulukuussa.
H.C.Andersenin patsas.
Pulu.
Kirke.
Kirkossa myytiin brenkkua. Koska Suomessa?
Kivanvärisiä taloja.
Sinisiä sipsejä.

Seuraavaksi menimme Magasin-tavarataloon, joka ei vaikuttanut niin tasokkaalta kuin Illum. Täällä oli väkeäkin huomattavasti enemmän. Emme löytäneet oikein mitään muuta kuin kahvilan, jossa poikkesimme juomaan cappucinot ja hetken aikaa siinä istuskelimme. Joulumeininkiä oli tietysti kaupat jo pullollaan; myös ihmisillä oli omituisen paljon tonttulakkeja, jopa karskeimmilla raksaäijilläkin.

Joulumarkkinahumua.
Suihkulähteet oli sammutettu.
Suklaasta oli väkerretty jos jonkinlaista esinettä.
Tsufeet.

Kongens Nytorv-aukio oli remontissa, kuten oli muistaakseni 6,5 vuotta sittenkin. Muutamia joulumarkkinakojuja tänne oli saatu mahtumaan, mutta sivutimme nämä vaikka ihan hyvän näköisiä ruokia sieltä olisi saanut. Jatkoimme Nyhavnille, jossa oli vuodenaikaan nähden melkoinen väentungos. Kuvasimme värikkäät rakennukset kanaalin rannalta muuten niin harmaassa säässä. Jatkoimme rantaa pitkin ohittaen teatterin ja Amaliehaven-puiston jossa epämääräinen huppariporukka piti majaansa. Saavuimme Amalienborgiin, kuninkaanlinnaan. Katselimme hetken synkassa marssivia vartijoita. Taustalla kohosi mahtava marmorikirkko (Frederikskirken).

Puluja Kongens Nytorvilla.
Joulukalenteritalo.
Nyhavn.
Lisää Nyhavnia.
Amaliehaven.
Amalienborg.
Vartijat.
Marmorikirkko.

Lähdimme kävelemään Amaliegadea pitkin kohti Pieni Merenneito-patsasta. Köpiksessä oli paljon sellaisia pieniä asuntovaunugrillikojuja (pølser) jossa myytiin hodareita. Poikkesin samaan hodarikojuun kuin viimeksikin ja ostin purtavan. Siihen piti valita haluamansa nakki ja mausteet (otin sinapin ja paria eri sipulia). Maksoi 27 DKK. Se oli aterioitu muutamalla suupalalla mutta hyvää oli. Pulu lensi päin pohjettani joten olisi ilmeisesti maistunut sillekin.

Pølsen.

Jatkoimme eteenpäin ja saavuimme Langelinie-puistoon. Kesän kukkaloistosta ei ollut jäljellä kuin muutamia kuihtuneita korsia. Ohitimme muutamat patsaat joiden nimet jäivät meille arvoituksiksi. Saavuimme viimein Pienelle Merenneidolle; jonkun verran turisteja oli kokoontunut nytkin taistelemaan siitä kuka sai räpsittyä tarvittavat selfiet. Vaikea arvailla miksi tällainen pieni patsas on näin suosittu turistikohde.

Langelinien puisto.
Pieni Merenneito.

Kiersimme sitten 1600-luvulla rakennetulle Kastellet-linnoitukselle. Kastellet on vähän niin kuin saari saaressa, muistutti ehkä vähän Suomenlinnaa (paino sanalla vähän). Kesäaikaan ihan viihtyisä puistoalue mutta nyt meille riitti kun kävelimme alueen läpi. Pp luotsasi meidät karttansa avulla asuinkatujen halki Kongens Have-puistoon. Epäilemättä kesäinen kohde tämäkin, nyt täällä ei ollut kuin alastomia puita ja ruohokenttiä. Kävelimme puiston läpi ja saavuimme Landemærket-kadulle, jota jatkoimme suoraan muutaman korttelin verran kunnes tulimme Pyöreän tornin (Rundetaarn) luo. Tsekkasimme ensin tornin yhteydessä olevan kirkon sisätilat ja sen jälkeen menimme itse torniin. Sisäänpääsymaksu torniin oli 25 DKK / aikuinen. Tämä 35 metrinen torni oli rakennettu niin ikään 1600-luvulla. Ilta oli jo hämärtynyt eikä ylhäältä enää niin hyviä kuvia saanut kuin kesällä kirkkaalla kelillä (viimeksi näki jopa Ruotsiin asti), mutta vähän kuitenkin näki kaupunkia yläilmoista. Täällä pääsi myös vessaan joka oli varsin tervetullut mahdollisuus tässä vaiheessa, sekä jonkinlainen näyttely joka oli tosin huono. Keskikohdalta olisi päässyt näkemään tornin kuilun lasilattioineen, mutta luimme tästä vasta myöhemmin ja missasimme sen - kuten olin missannut ensimmäiselläkin vierailukerralla. Ennen hotellille paluuta poikkesimme vielä 7-eleveniin ostamassa vähän juotavaa + postimerkit  aiemmin hankittuihin kortteihin. Sen jälkeen pieni taukoilu hotellilla jo kelpasikin. Kirjoittelimme postikortit ja saimme tehtyä seuraavan päivän check inin puhelimella.


Kastellet.
Kastellet. Takana tuulimylly.
Kastelletin puisto.
Omituisen kulmikas talo.
Kärpässieni soittokellona.
Eurooppalaisia taloja.
Kongens Have.
Pyöreä torni.
Näköaloja.
Pyöreässä tornissa oli puucee. Ei käytössä.
Ilta saa jo neljältä.

Illallispaikaksi olimme suunnitelleet Rio Bravo-nimistä junttiravintolaa, jossa kävin jo viime reissullani. Se oli teemaltaan villin lännen kapakki saluunanovineen ja mekanisk bull-juttuineen ja tarjoilijoiden cowboy-hattuineen ja tekokaktuksineen, mutta kyseinen ravinteli oli niin suosittu ettemme viitsineet jäädä jonottelemaan. Se oli jopa pieni shokki, sillä viimeksi kyseiseen kippolaan ei juuri jonoa ollut. Etsimme sitten sopivaa kippolaa melko tovin; olimme jo jäämässä Hard Rock Cafeeseen, mutta sielläkin olisi pitänyt odottaa 45 minuuttia pelkästään pöytää. Menimme sitten päivällä bongaamaamme Hereford Village-ravintolaan (Strøget, 2. kerros), jonne pääsimmekin reilun viiden minuutin odottelulla.

Tuikkuja.
Rio Bravoon ei tällä kertaa päästy.
Illallisravintolamme Hereford Village.

Tarjoilu oli hidas mutta varma. Saimme vieläpä ikkunapöydän kävelykadulle päin. Pp tilasi pihvin (200 gr, 300DKK), minä otin Classic Giant hampurilaisen (130 DKK), juomaksi ison 0,75 litran oluen ja Pp pullosiiderin. Yhteensä maksoivat 543 DKK ja annoimme tippeineen 600DKK (yli kahdeksan euron tippi kyllä hirvitti). Hyvä ruoka se oli kyllä, ei mitään moitteen sijaa mutta aika suolaiset hinnat.

Hereford Villagen sisätila.
Purilainen.
Piffi.

Illallisen jälkeen olisimme halunneet vielä poiketa Glüchweineille joulumarkkinoille, mutta alue oli jo tältä illallta suljettu, samoin kaikki liikkeetkin vaikka kello oli hädin tuskin 21. Palasimme sitten hotellille tietysti 7-elevenin kautta. Saimme myös postikortit postitettua - ne tulivatkin nopeasti perille, muutamassa arkipäivässä. Tivoli oli vielä auki, joskin se jäi tällä kertaa meidän osalta väliin. Hotellilla ahtaan ja vaikeakäyttöisen suihkun testausta.