876# Tampere, 4

3.5.-4.5.2025, Saturday, +8, Shower, Tampere

Mun piti mennä tekemään maakuntaparturivisiitti Tampereelle jo edellisviikon tiistaina kun olin lomalla, mutta sairastuin Itävallasta palattuani plunssaan. Toisin kuin muut, pyrin välttelemään matkustelua sairaana. Ikäväkseni olin ehtinyt jo varaamaan niin junaliput, parturin kuin hotellinkin, joten oli melkoinen työ saada ne siirrettyä. Junalipuista tuli takkiin 5,20€ / suunta, ja hotellista peräti 86€ - olin varannut sen Booking.com-sivuston kautta, joten sen siirtäminen oli vielä extrahankalaa. Parturin pystyi perumaan onneksi 24h ennen varauksen alkua.

Uusi yritys siis seuraavan viikon lauantaina. Lähtö oli vasta klo 11.03 junalla, joten ehdin nukkua riittävän pitkään, ja hoitamaan aamiaisen, netissäsurffailun, pakkauksen ja aamupalan 45 minuutissa. Olin vielä niin hyvissä ajoin rautatieasemalle, että ehdin käymään Forexissa kysymässä jos niillä olisi erästä eksoottista valuuttaa maasta, jonne olin suunnitellut meneväni kesällä. Eipä valitettavasti ollut kuin 3 euron edestä, eikä heidän valuuttatoimittajansa suostuneet edes diilaamaan moista hämärää rahaa. No, ongelma siirtyi sitten eteenpäin.

Matkaan!

Steissi lauantaiaamuna.

Juna lähti laiturilta 6, mulla oli kakkosvaunussa paikka. Juna tuli yllättävän täyteen, yskijöitä oli jonkunlaisesti, vaunun etuosassa oli joku sairaampi tapaus. Mulla kävi hyvä tuuri kun kukaan ei tullut viereeni koko matkan aikana. Vaunuissa kierteli konnari, mutta ensimmäistä kertaa päätin kokeilla VR-apin “lipun aktivointi”-toimintoa; sen pystyi tekemään varttia ennen junan lähtöä ja 10 minuuttia lähdöstä välisenä aikana. Kun lipun aktivoi itse, sitä ei tarvitse näyttää erikseen konnarille, mikäli sillä hetkellä istuu omalla paikallaan. Muut eivät tätä toimintoa näyttäneet käyttävän, mutta ihan hyvin tuo toimi, konnari ohitti minut ilman epäilystä. Juna oli joku hitaampi versio, sillä se tuntui pysähtyvän jokaisella maitolaiturillakin. Matka-aika tänään lähes pari tuntia. Mutta muuten ei valittamista, naama menosuuntaan, kanssamatkustajat eivät ärsyttäneet ja juna pysyi aikataulussa hyvin, eikä pyllerikään puutunut.

Suomi on ehkä yksi rumimmista maista mitä tiedän.

Tampereelle päästyäni menin ensiksi aseman viereiseen Tullintorin ostariin, jossa parturini Hairlekiini olisi. Mulla oli aika vasta klo 14.30, ja kello oli vasta yksi, joten ehtisin hotellille tahi lounaalle ennen sitä, mutta hyvä oli käydä tsekkaamassa paikka valmiiksi ja kellottaa matka-aika hotellille. Siinä oli samassa yhteydessä kauppa, joten päätin sitten käydä hankkimassa lounaksen sieltä; mukaan tarttui kolmioleipä kebabtäytteellä, keksejä ja sipsejä. Vissypullon olin ostanut jo Hesasta, mutta se oli mulla vielä korkkaamattona repussa. Pyynikin suunnalla oli riehunut joku vatsatautiepidemia, en tiedä johtuiko se vesijohtovedestä, mutta parempi oli olla juomatta sellaista.

Hotelli oli Holiday Inn (nettisivut olivat niin hämärät, etten edes viitsi linkata sitä tähän), se näkyi juna-asemalle ja löytyi näin ollen helposti. Respassa ei ollut jonoa ja minut otettiin heti sisään. Respanlikka sanoi, että tämä olikin jo maksettu – en ollut maksanut 86€:n lisämaksua vielä, ja asia jäi mieltäni karhentamaan. Huoneeni oli upgreidattu – en tiedä miksi – joten sain sen ylimmästä (kahdeksannesta) kerroksesta. Kyllähän tuo minulle sopi.

Holiday Inn löytyi kujan päästä.

Hotellikäytävältä avautuva maisema juna-asemalle.

Huone oli muuten ihan perushuone, iso vuode, telkkari jonkunlainen, hienot maisemat rautatieasemalle, mutta ei mitään luxusta kuten saunaa tms. Mutta kyllähän tässä yhden yön viettäisi. Söin sitten hetken eväitä ja istuin kiireemmäksi aikaa, ennen kuin huomasin kellon olevan jo pitkälti yli kahden, ja minun piti lähteä parturiin.

Perushuone.

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta.

Olin vähän etuajassa mutta onneksi parturi otti minut käsittelyyn heti. Lauantaiseen tapaan vain yksi työntekijä paikalla, ehkä minun ikäinen nainen. Tukanpesu, ja leikkuu Hairlekiinin tyyliin. Aluksi oltiin hiljaksiin, sitten jonkunlaisesti small talkia. Tuoli oli aluksi todella epämukava, mutta siihen tottui. Ehkä vähän hidas – tai no, käytetään sanaa huolellinen – oli parturi, mutta hyvää jälkeä teki, joten annan arvosanaksi 4/5.

Tullintorin edusta oli rempassa.

Telakka-kippolassa sitä ennen hengailtiin.

Hairlekiini-parturi löytyi Tullintorilta.

Jotenkin tämä viikonloppu oli tullut kuin varkain, eikä mulla ollut oikein selvää suunnitelmaa mitä muuta olisin Tampereella tehnyt. Jostain olin kuitenkin alitajuntaani asettanut tiedon, että Tampere-talossa olisi Muumimuseo. Vaikka olin Tampereella 22 vuotta sitten asunutkin, niin en ollut koskaan käynyt Tampere-talossa, joten päätin korjata epäkohdan nyt. Tampere-talolle ei ollut kovinkaan pitkä matka Tullintorilta, löysin sinne helposti. Mietin kyllä, mitä tällaisella museolla on tarjota minulle, mutta koska sisään pääsi Museokortilla, niin ajattelin ettei tuo kai haittaa. Pääsylipun hinta olisi ollut muistaakseni aikuiselta 14,50€.

Tamperetalo.

Muumilogo Tamperetalon seinässä.

Eipä tuo museo sitten mistään kotoisin ollutkaan. Asiakkaina oli kaksi lapsiperhettä, kaikki muut olivat japanilaisia kuten olin vähän uumoillutkin. Niitä oli ollut sen verran, että tekstit + laitteet kertoivat juttuja japaniksi, aivan kuin olisi ottanut yhtäkkiä teleportaalihypyn nousevan tulipallon maahan. En ymmärrä, mitä japsit saivat irti näistä hahmoista... mutta eipä tuo haittaa mittään. Sen verran pääsin huvittamaan itseäni ja hämmästyttämään japanilaista pariskuntaa virheettömällä japaninkielen taidollani, että tarjouduin ottamaan oma-aloitteisesti heistä kuvan muumiseinustalla ja vaihtamaan muutaman sanan.

Muumi.

Muumitalo.

Melkein kuin Japanissa olisi.

Taiteilija työssään.

Mun teki mieli kahvia, ja Tampere-talon yhteydessä näytti aukioleva baari. Kahvin tilaaminen oli huomattavasti kiusallisempaa kuin japanilaisten kanssa asioiminen hetkeä aikaisemmin, mutta sain lopulta kupillisen javaa. Katselin Sorsapuiston näkymiä ja koitin miettiä mitä ihmettä sitä tekisi.

Laitoin sitten Sports-trackerin päälle ja päätin lähteä vähän kävelemään. Ensiksi kävin katsomassa Tampere-talon takana olevaa vanhaa työpaikkaani. Rakennus oli vielä olemassa, mutta en tiedä mitä siinä nykyään mahtoi olla. Vähän arvelutti pyöriä siellä kun oli lauantai, eikä juuri muita ihmisiä.

Vanha duunipaikka.

Sen jälkeen kävelin ensin linja-autoasemalle, sitten kohti Ratinaa. Tänne oli rakennettu uusi iso kauppakeskus sitten viime kerran. Sen oli kansoittanut ns. "nuoriso" – sellainen nuoriso jota ei minun nuoruudessani ollut. Mietin silti jos olisin käynyt syömässä Classic Pizzassa. Siellä olisi ollut tilaa, mutta toisaalta mun ei ollut vielä ihan nälkä ja toisekseen olin muutamaa päivää aikaisemmin käynyt jo pitsalla, joten päätin skipata tämän. Kävelin sen sijaan Laukontorille, jatkoin Satamakatua päähän asti, kunnes saavuin Pyynikille. Kahvi oli pistänyt hieman pissittämään jo tässä vaiheessa, joten nousin harjulle johtavalle metsätielle ja pääsin käymään puskille. Huomasin sitten, että olen jo melko lähellä Pyynikin näköalatornia, jossa en ole koskaan käynyt, joten painelin seuraavaksi sinne.

Näkymä asemalle Nokia Areenan suunnasta kuvattuna.

Takon tehdas.

Tillikan ränni?

Tehtaan varjossa.

Laukontori.

Se oli ääriään myöden täynnä. Koska olin käynyt hetkeä aiemmin kahvilla, niin mun ei tehnyt sieltä mitään mieli, mutta tornin pääsyliput piti ostaa samasta paikasta. Sikailija olisi mennyt torniin pummilla, mutta pois sellainen minusta. Jouduin odottelemaan melkoisen tovin, että sain pääsylipun ostettua. Sääliksi kävi vähän kassatyöntekijääkin, hänellä tuntui olevan melkoinen kiire. Sain kuitenkin lipun ostettua, menin hissillä ”toiseen” kerrokseen. Ylhäällä ei ollut kuin pari pariskuntaa, joten tilaa riitti tsekata maisemat. Pelkkää metsäähän tuolta pääosin näkyi, Tampere vaikutti täältä katsottuna mitättömältä pikkukylältä. Harju ja järvet olivat sitä vastoin hienoja. Annetaan nyt arvosanaksi 3/5.

Pyynikin torni.

Hississä ei parannut leikkiä.

Kapeita rappusia.

Näköala Pyynikiltä.

Huutista Pohjoismaiden suurimmalle sisämaakaupungille.

Jatkoin sitten kävelyä Pispalanharjulle. Olin tosiaan asunut täällä 22 vuotta sitten, ja minut valtaa joka kerta sellainen kummallinen nostalginen tunne, vaikka itse kämppä oli karsea jo silloin. Mutta väkisinkin kun katselen näitä harjumaisemia tulee mieleen, miksi ihmeessä olen muuttanut koskaan täältä pois... Nytkin oli kylmä ja minua palelsi, mutta silti tuntui mahtavalta olla täällä. Jos olisi ollut vähän lämpöisempi, olisin saattanut kävellä Pispalan portaat alas Tahmelaan ja ostaa tölkillisen kaljaa, ja nousta raput takaisin ylös juomaan ne harjulle maisemia katsellen.

Pispalanharju tiesi ylämäkeä minne tahansa menikin.

Pispala <3

Pispalan portaita.

Näkymä Näsijärvelle päin.

Aika creepy mallinukke jonkun talon portailla.

Kyltintekijöiden vitsailua.

Punikkien muistomerkki.

Näissä maisemissa olisi kelvannut juoda olutta jos olisi ollut lämpimämpi.

Laskeuduin Pispalan valtatielle ja menin Vaakon nakkiin. Olin ajatellut syöväni siellä kunnon grillimätöt, mutta nopeasti laskettuna minua ennen oli 20 asiakasta, huh huh! Tässä kohdin iski uusi sadekuuro kylmän tuulen kera, joten pienen jahkailun jälkeen päätin hylätä tämän idean. Lähdin kävelemään keskustaan päin, mutta näin tutun Pispalan pulterin. Olin asunut juurikin tässä vieressä, ja silloin en uskaltanut tähän baariin astua sisään kuin tuhdissa humalassa, mutta nyt paikka vaikutti suht koht siistiltä joten päätin tsekata tarjonnan. Sisustus ja mööbelit näytti pysyneen samanlaisina kuin ennenkin, joten hämmästyin melkoisesti kun ensiksi kysyttiin onko mulla pöytävarausta.

Täällä sitä ennen asuttiin.

Tällaista ylikulkusiltaa en muista Pispalassa ennen nähneeni.

Tuotakin rataa on tullut usein kuljettua.

Haulitorni oli sentään vielä.

Vaakon Nakki jäi tällä kertaa väliin :(

Sain kuitenkin pöydän ja sekavan ruokalistan – olisiko sellainen ”kuponki” pitänyt täyttää itse jotenkin (???), mutta täällä oli muutamiakin vaihtoehtoja jotka vaikuttivat sopivilta, päädyin sitten lopulta sipulipihviin. Se oli tavan jauhelihapihvi sipuleilla ja muusilla. Jonkun verran sitä piti odotella, mutta lopulta kun se tuli niin oli parempi kuin odotin. Miinusta tulee vähän kylmenneestä muusista ja rucolasta, mutta kaikki muut kamppeet olivat hyviä ja maku oli hyvä, ja jauhelihapihvi paistettu juuri sellaiseksi kuin haluan (eli kypsäksi), joten täytyy tästä antaa vahva 4/5. Juomaksi tuli tilattua olutta, vähän harmitti kun ratkesi taas ryyppäämään.

Pispalan Pulteri.

Kummallinen menu + pitääkö tää kuponki täyttää?

Tuli retkahdettua kaljoihin.

Sipulapiffiä, toimii!

Sinkkiämpäri toimi nerokkaasti lavuaarina.

Kävelin sitten takaisin keskustaan. Edelleen tuuli kylmästi; aurinko koitti lämmittää, mutta turhaa oli työnsä. Keskustaan päästyäni ihmettelin hiljaista menoa, mutta ehkä muutamaa päivää aikaisemmin ollut vappu oli verottanut hieman juhlakansaa. Minäkään en jaksanut sen enempää kuin palata takaisin hotellille, joskin kaupan kautta. Hain kaksi kaljaa ja kaksi lonkeroa iltaa varten.

Hämeenkadun pää.

Tampereen spåra jäi edelleen testaamatta.

Nakkifakiiri - aikamoinen nimi snägärille?

Koskipuisto.

Hotellilla kävin testaamassa suihkun – kattosuihkun kytkintä sai tosissaan hakea ennen kuin se löytyi. Sitten katselin Race across the Finlandin, sappeni kiehui kun en tiennyt kumpi on tyhmempi, ne kilpailijat vai koko ohjelma. Sitten piti tietysti vielä pelata päivän Duolingot, katsoa uusimmat vlogit, blogata, jne. Kyllä on raskasta tämä lollerointi! Hotellin ilmastointi oli paitsi äänekäs, myös aika tehokas, ja minua hieman palelsi, mutta kylpytakki oli puolestaan liian karhea, että sitä olisi huvittanut käyttää. Tervetuloa first world problemsien ihmeelliseen maailmaan!

Yuka oluen kimpussa.

Hämärtyvä Tampere sängystä katsottuna.

Yö ei mennyt hääppöisesti; ilmastointi puhalsi rämisten kylmää ilmaa, vaikka sitä säätönappia kuinka pyöritti. Sitä ei saanut kokonaan pois päältä muuten kuin soittamalla respaan; muutenkin kaikki amenitiesit yms oli siirretty respaan, kuka niitä sieltä haluaa kysellä (?) – vai ehkä juuri siksi. Nukuin sitten muutaman tunnin pätkissä kuutisen tuntia. Kahdeksalta nousin ja huuhtelin hieman naamaa, ja lähdin sitten puolelta aamiaiselle, kun olin varannut siihen aikaan vuoroni.

Aamu valkeni kirkkaana mutta huononi nopeasti.

Hissiä sai odottaa juukelin kauan, se tuntui seilaavan kaikkialla muualla paitsi kahdeksannessa kerroksessa. Joka kerroksessa se pysähtyi matkalla ylös, ja kun se viimein tuli niin oli täynnä väkeä. En tiedä eivätkö maalaiset osaa käyttää hissiä vai mikä keissi, mutta todennäköisesti olivat täyttäneet hissin matkalla ylös, koska ängettyäni itseni sisään hissi pysähtyi jälleen joka kerroksessa matkalla alas. Aamiaissaliin oli valtava jono, joka ei edennyt mihinkään, olin jo moneen kertaan luovuttamassa sen suhteen. Viimein 20 minuuttia odotettuamme meidät päästettiin sisään. Sitten seuraavaksi huomattiin, että kaikki on loppu astioista alkaen. Sain lopulta sitten haettua hieman kahvia, pari karjista, kalkkunanviipaleen, muutaman kurkun, ja toisella kertaa hieman nakkeja, pekonia yms. Ei tervettä ihmistä ollut siinä aamiaissalissa minun lisäkseni, se oli taas yhtä tuberkuloosisairaalaa koko paikka. Jos täällä ei tule sairaaksi niin missä sitten?

Aamiainen ei ollut kaksinen.

Aamiaisen lisäosa.

Tympääntyneenä palasin takaisin huoneeseen, respassa oli kauheasti porukkaa odottamassa uloskirjausta. Alkoi jo sekin ahdistamaan, kauanko siihen pitäisi varata aikaa, sillä junani lähtisi Hesaan tasan klo 12. Päätin kuitenkin stressata sitä myöhemmin, ja menin muata mötköttämään. Jotenkin oli sen verran hermostunut olo, ettei sitäkään pystynyt tekemään, joten aika meni ajan kuluttamiseen. Uloskaan ei viitsinyt mennä, sillä toukokuusta huolimatta lunta satoi taivaan täydeltä.

Alkoi tuiskuttamaan.

Klo 11.30 menin tekemään check outin, kamat laitoin kasaan muutamaa minuuttia aikaisemmin. Onneksi respassa ei ollut jonoa, ja pääsin tekemään check outin heti. Omatunto ylimääräisestä maksusta ei sekään jäänyt soimaan, sillä respa pahoitteli syyllistyneensä eilen hupipuheeseen kertoessaan varaukseni olleen jo maksettu; oli tarkastellut asiaa enempi ja huomannut 86€:n lisämaksun puuttuneen. Kuittasin sen sitten pois.

Rautatieasema oli kivenheiton päässä, joten olin siellä hyvissä ajoin. Juna näytti olevan hieman myöhässä, mutta eipä tuo minua haitannut kun oli vain joistakin minuuteista kyse (ja juna kiri aikataulun kiinni matkalla). Mulla oli yksittäinen paikka, joten ei ollut pelkoa vieruskaverista, eikä takananikaan ollut penkkiä. Yskijä oli luonnollisesti edessä sekä käytävän toisella puolella niiskutteleva armeijakundi. Matka Heseen sujui nopeasti, ei kestänyt kuin 1h35min. Siitä iso hatunnosto.

Tampereen steissillä.

Torni-hotellissakin tuli joskus käytyä.

Paluupäivän juna.

Yksittäisestä paikasta joutui maksamaan extran.

Hämeen linna. Hämeenlinnassakin tuli aikoinaan a

* * * * 

Hyvä reissu oli kaiken kaikkiaan. Tampere on mukava paikka, joskin hotellit ovat niin helkkarin kalliita. Mutta tykkäsin lauantai-iltaisesta Pispala-kävelystäni, ja Pispalan pulteri tarjosi tilanteeseen oivan safkan. Hotelli nyt olisi voinut olla parempikin kun oli niin kalliskin, mutta se siitä (eniten häiritsi se rämisevä ilmastointilaite). Arvosana 4/5.

875# Itävalta, 8

 19.4.2025, Saturday, +16, Partly cloudy, Vienna, Austria

Heräilyä kahdeksan kieppeillä. Tänään olisi paluumatka kotiin, mutta se olisi vasta illalla, joten päivästä tulisi sellainen hermostuttava kyttäilyntäytteinen kokemus. Ensiksi kuitenkin tuttuun tyyliin aamiaiselle, sali oli täynnä väkeä. Tuli syötyä reippaasti, kun päivästä tulisi pitkä, ja energialle olisi tarvetta.

Check out oli kello 11, joten ehdin vielä ottamaan vähän uusiounta aamiaisen jälkeen. Sitten vähän buukkauksia tulevien reissujen vuoksi (jotka jouduin perumaan seuraavina päivinä) ja lopulta pikapakkauksella kamat kasaan. Pp oli tietysti jo pakannut omansa hyvissä ajoin.

Viimeinen aamu Wienissä.

Respaan ennätimme muutamaa minuuttia vaille 11. Lentomme lähtisi vasta kello 19.15, joten jätimme matkatavaramme hotellille, onneksi se onnistui kun olimme vähän huolissamme “respattomasta” hotellista.

Ruby Marie-hotellimme fasadi.

Meidän Wienin 72 tunnin Vienna-liput olivat menneet jo vanhaksi, joten meillä ei ollut edes lippua julkisiin kulkuvälineisiin. Hommasimme 24h liput, niin ei tarvitsisi sitten joka kerta puljata tikettien kanssa vaikka siinä ehkä taloudellisesti takkiin tulisikin. Otimme metron Stephansplatzille, kävimme tutkimassa muutamia tuliaiskauppoja läpi. Kello 12 menimme Ankeruhrin kellolle. Väkeä oli kertynyt melkoisesti odottamaan puolen päivän merkkipaalua – kellossa oli vähän samanlaisia meininkejä kuin Prahan astronomisessa kellossa. Tämä Wienin kello oli rakennettu v. 1914, ja tasatunnein historiallisia figuureja liikkui kellotaulussa. Klo 12 näkyi kaikki hahmot – jokaisen liikkuminen kellotaulun poikki kesti minuutin, joten koko “show” kesti puoliltapäivin 12 minuuttia. Tässä kohdin mulla alkoi kurkku kipeytyä ja pelkäsin plunssan tekevän tuloaan.

Ankeruhrin kello.

Figuurit liikkuivat kellotaulun editse.

Kävimme vielä eräässä matkamuistomyymälässä Pp:n tehdessä ostoksia. Sitten kävelimme toista kilometriä Sigmund Freud-museolle Berggassella. Tutuksi tulleet kallis pääsymaksu (á 15€) ja jumalattoman kuumaksi lämmitetty museo oli vastassa. Se käsitti Sigmundin asuintalon ja vastaanoton. Hän asui täällä 47 vuoden ajan, kunnes natsien takia lähtö tuli v. 1938. Ihan mielenkiintoinen paikka, vaikka tietysti mööpeleitä olisi kaivannut enemmän, mutta ymmärrettävistä syistä ne olivat pois. Arvosana 3/5. Joimme sitten vielä kahveet museoshopissa.

Katunäkymiä.

Kapeampaa katunäkymää.

Sigmund Freudin asuintalo / museo löytyi Berggasselta.

Olipahan kompleksi.

Sigmundin makkari. Hmm.

Sigmundin tiloja.

Museon kahvila, kauppa ja lipunmyynti.

Palasimme ratikoilla + metrolla Westbahnhoffille, ja menimme syömään Vapianoon. Ruoka tilattiin suuren maailman tapaan automaatista, siitä sai samalla sen surisevan laitteen josta tiesi, että safka oli valmis ja piti noutaa noutotiskiltä. Otimme pitset ja juomaksi vissyt. Vähän oli sekava käytäntö, kun juoman olisi voinut hakea erikseen myös baaritiskiltä... mutta onnistuimme lopulta saamaan kaiken haluamamme. Vaikeinta oli kahden pitsan kuskaaminen pöytään.

Volkstheaterin metroasema oli tullut jo tutuksi.

Ikea jossa tuli käytyä pari päivää aikaisemmin.

Vapiano-kippola.

Kippola sisältä.

Pitse maistui paremmalta miltä näytti.

Sitten hotellille hakemaan matkalaukut, niitä piti tosin vähän uusiopaikkalla. Kävimme vielä vessassa ja sitten laukut kantoon ja juna-asemalle. Emme olleet katsoneet aikatauluja etukäteen, ja meidän vuorokausiliput eivät käyneet lentokenttäjunaan, joten piti mennä vielä automaatille ostamaan ne erikseen. Siinäkin töppäilimme, sillä olisimme saaneet alennuksen 24h tunnin lipuista jotka meillä jo oli. Lisäksi lipunmyyntiautomaatin kello oli jotenkin epäsynkassa ja se koitti myydä meille lippuja jotka olivat puoli tuntia myöhässä. Suoria junayhteyksiä ei tähän kellonaikaan ollut, joten meidän piti ottaa vielä U6-juna ja mennä sillä nelisen pysäkkiä Wien Meidling Bahnhoffille, ja vaihtaa siellä toiseen junaan. Homma onneksi toimi kerrankin ja junat kulkivat aikatauluissa, joten saavuimme lentokentälle puoli kuuden maissa.

Lippuautomaattien kellot olisi syytä kalibroida.

Ei tuntunut olevan lentoasemalle menijöitä.

Eipä ollut ryysistä junassakaan.

Lähtöselvitystiski oli auki ja muut matkustajat olivat jo menneet, joten meidän ei tarvinnut jonottaakaan. Kyllästyneen oloinen virkailija tsekkasi tavaramme sisään. Turvatarkastuksessakaan ei ollut jonoa, ja selvisimme siitä nopeasti. Teimme vähän ostoksia; mun olisi tehnyt mieli lähtökaljalle, mutta Pp:n mielestä sellainen oli hölynpöljäkettä. Mulla kurkkua jiuli entistä pahemmin, ja oli pakko myöntää itselleen sairauden iskeneen. Ikävä homma kun mulla olisi ollut suunnitelmia seuraavalle päivälle, ja uutta reissua olisi ollut tarjolla maanantaina.

Vähän kalliimpaa tuliaispulloa.

Lentoaseman kippola olisi kutsunut.

Finnair oli edellisenä päivänä lähettänyt tekstarin, että ovat ulkoistaneet lennon liettualaiselle DAT LT-yhtiölle. Arvasimme kyllä, että syynä oli se ettei matkustajia olisi tarpeeksi eikä lento olisi kannattavaa. Täysin blankko lentokone saapui lähtöportille, mutta kone vaikutti olevan ajoissa. Lisäksi matkustajia ei tosiaankaan ollut paljoa; meidän paikkamme olivat rivillä 22, ja saimme olla siinä ihan kaksistaan, muita ei ollut mailla eikä halmeilla. Otimme vähän skumppaa. Muutenkin matka meni oikein mainiosti, ja olisi ollut 5/5-lento ellei tosiaan plunssa olisi iskenyt.

Kone liki tyhjillään.

Skumppaa plunssalääkkeeksi.

Aurinko kun päätti retken.

Matkalaukkuja piti odottaa jonkunlainen tovi. Sitten lähdimme Pp:n kanssa omille teillemme. Minä otin taksin kotiin, osoitetta sai tankata huolella kuskin kanssa ennen kuin hän sai selvää mongerruksestani. Plussapuolena oli, että auto oli uusi kunnon Tesla. Kuskin tietämys tienoosta taisi olla puutteellinen kun ajoi niin kummallisia reittejä pisin, mutta en jaksanut siitä huomautella.

Matkalaukkuja venaamassa.

* * * * 

Arvio reissusta: Floppasi kyllä tämä reissu. Työkaverini on oikea Itävalta-fani, mutta minuun tämä ei tehnyt suurtakaan vaikutusta. Salzburg oli jonkunlainen, joskin ruokapaikkojen vähyys alkoi siellä olemaan jo haasteena. Wien oli liian hieno minulle, mutta jos kiinnostus barokkiaikakauden historiallisia juttuja kohtaan olisi eri tasolla niin kaippa tästä olisi saanut enemmän irti. Jumalattoman kallista oli, satanen per päivä ei riittänyt mihinkään. Ruokaskene oli Wienissäkin surkeahko. Museot olivat lämmitetty idioottikuumaksi. Salzburg-kortti oli erittäin hyvä ostos, mutta Wien-kortilla ei tehnyt juuri mitään. Hotellit erosivat toisistaan kuin yö ja kaurapuuro, mutta tykkäsin oikeastaan molemmista, joskin Wienin hotellissa oli epäystävällisempi henkilökunta. Kaupan päälle saatu plunssa ei nostanut sekään pelastavia pisteitä. Kyllä tämä nyt Valko-Venäjän, Serbian, Luxemburgin ja Kiinan voitti, mutta vain vaivoin. Arvosana 2/5.