426# Tenerife, 8

15.11.2015, Sunday, +29, Scattered clouds, Tenerife Sur, Spain

 

Nukutti ihmeen hyvin, vaikka oli taas matkustuspäivä tiedossa. Sellainen aina kuitenkin hieman hermostuttaa. Tosin, aaltojen pauhu oli nyt ehkä hiljaisimmillaan.

Heräsimme seitsemältä, jotta ehdimme ottamaan homesuihkusta viimeisen ilon irti, ja tokihan mulla oli vielä pakkaamattakin. Aamiaiselle suuntasimme vähän ennen kahdeksaa. Olipa siellä hiljaista. Ehkä porukka sitten makkoilee pyhäaamuisin hotelleissakin pidempään. En saanut juuri syödäkseni, aamiainen tympi jo ihan täysillä.

Huoneessa kamat kasaan ja menimme 10 minuuttia etuajassa tekemään check outin. Opas meitä siellä jo odottelikin. Suomalaiset ovat aina niin etuajassa, että se on järjetöntä.

Jäähyväiset kävelykadulle.

Kerättiin ikuisuus ihmisiä hotelleilta ja ihmeteltiin kuskin taituruutta hallita bussi mäissä ja muissa ahtaissa paikoissa. Sitten reilu tunti motaria ja olimme saaren eteläosassa, lentoasemalla. Laukkumme olivat haudattu bussin tavaratilan alimmaiseksi, saimme ne vasta viimeiseksi. Se ei luvannut hyvää check inniä ajatellen, mutta onnistuimme kerrankin valitsemaan oikean jonon. Se lähti yhtäkkiä haarautumaan keskeltä kahteen eri lähtöselvitystiskiin ja eteni siksi puolta nopeammin kuin naapurijono.

Sitten turvatarkastukseen. Sinne ei ollut juuri jonoa, mutta siitäkin huolimatta näimme saksalaismiehen, joka tavoilleen uskollisesti ryömi jonotushihnojen ali etuillakseen koko porukan. Turvatarkastuksessa hääri kuitenkin virkaintoinen ja tiukka muija, joka huusi miehelle ja pyysi kiertämään. Saksalaisukko taputti kelloaan ja sanoi ettei hän ehdi jonottamaan. Muija hälytti sitten jonkun hakemaan ukon pois. Ehkä pieni pylleritarkastus voisi auttaa herraa jatkossa jonottamaan ihmisiksi?

Metallinpaljastin oli armollinen eikä piipannut kohdallamme, emmekä joutuneet lisätarkastuksiin, joten se oli varsin nopea homma. Kävimme sitten kaupassa; Pp ei tainnut löytää mitään, ostin itse litran whiskey-pullon tuomisiksi. Poikkesimme hakemassa pientä purtavaa ja juotavaa. Sen jälkeen vessan kautta lähtöportille, joka oli ulkotiloissa. Outoa, enpä ole semmoistakaan ennen nähnyt.

Bussikuljetus koneeseen. Paikkamme olivat viimeisellä rivillä. Koska mennessä olin saanut istua ikkunapaikalla, niin nyt oli minun vuoro tasapuolisuuden nimissä hallinnoida keskipaikkaa. Viereeni tuli istumaan erään pariskunnan miespuolinen osakas. Oli viimeisessä rivissä se hyvä puoli, että nyt kukaan ei ollut takana potkimassa selkänojia, mutta edessämme oli lapsikatras joka piti huolen siitä että matka sujui jälleen kovassa pierunhajussa. Ensiksi jopa epäilimme vessan hajonneen, mutta kyllä se pieru oli.

Sinne häipyi Tenerife :'(

Matkaa kulutimme tilaamalla taas juomasetin; shampanjaa, viiniä, gintonicia ja kuoharia. Lento oli melkein aikataulussa ja laskeutui lopulta Helsinki-Vantaalle klo 21.15. Jostain syystä matkalaukkuja saatiin odottaa pitkälti toista tuntia. Se kyllä ärsytti pitkän lennon päätteeksi. Ulkona oli tyypillisen ankea, marraskuinen keli.

Matkatavarat saapuvat yksitellen.

Mitähän tästä antaisi sitten lopputulemaksi? Vastasi odotuksia; ei yllättänyt mutta ei pettänytkään. Kelit osuivat kohdalleen. Ruoka oli ehkä hitusen halvempaa kuin Suomessa, mutta myös pahempaa. Hotelli oli vähän floppi. Tekemismahdollisuudet vähän pienehköt. Ei kauheasti kusestettu eikä mitään isoja mokiakaan tapahtunut ja Teidellekin päästiin. Arvosana voisi olla sellainen 3/5.

425# Tenerife, 7

14.11.2015, Saturday, +27, Scattered clouds, Puerto de la Cruz, Spain

Tänään oli edellisaamun tapaan ns. vapaaherätys, joskin Pp piti huolen ettei yli kahdeksaan tullut tälläkään kertaa koisittua. Aamiainen naamariin samalla kun ihmettelimme uutisia Pariisin terrori-iskuista. Päätimme sitten hylätä ikävät uutiset ja suuntasimme ulos.

Pp:n teki mieli käydä testaamassa Atlantin vesi. Valtavan merenkäynnin vuoksi potentiaalisia uimapaikkoja ei juuri ollut mutta olimme etukäteen funtsineet, että Calle de San Telmon edustalla oli pieni poukama johon aallot eivät päässeet aivan suoraan mereltä iskemään. Itse asiassa, siinä oli ihan virallinen uimapaikka, rantavahteineen kaikkineen, joskin sen verran pieni ettei siihen montaa uimaria kerralla mahtunut. Siltikin, aallokko oli sen verran hurja ja imu kova, ettei mun uimataidoilla ollut sinne asiaa. Kuohussa nyrkin kokoiset kivenmurikat osuessaan tuntuivat vielä varsin ikäviltä. Pp:kin sai vertavuotavia osumia niistä. Marraskuinen meri osoittautui 23 asteiseksi, joten lämmön puolesta siinä tietysti kelpasi kylpeä.

Uiminen tällaisessa on hiukka haasteellista.

Pp:n pulikoitua suuntasimme jälleen Lago Martianezin merivesialtaille. Tuuli oli tyyntynyt ja aurinko paistoi melko kuumasti, tänään allashommat olivat selvästi edellispäivää suotuisampia. Kävimme uimassa, välillä kaljalla.

Iho alkoi siinä jo vähän punoittamaan, joten poistuimme lounastamaan Bango Soliin, jossa ystävällinen naistarjoilija toi meille spaghetit. Hänen englannin kielen taitonsa oli yhtä huono kuin minulla, joten kerrankin sain selvää mitä yritettiin sanoa :D Sapuskakin oli hyvä.

Suihkulähde.

Panani.

Käväsimme hotellilla lepäilemässä ja lähdimme sitten vielä kylille tekemään ostoksia, hengailemaan, juomaan baariin paukut jne. Ilma tuntui vieläkin lämpimälle; loman loppu jo masensi ja paluu suomalaiseen marraskuuhun.

Sangria & olut.

Drinksut.

Illallinen käytiin syömässä samassa paikassa missä keskiviikkona saimme hyvät paellat. Pp otti pitzen, mä yritin pelata varman päälle ja otin taas paellan. Ei ollut niin hyvä kuin edellisellä kerralla. Kiiruhdimme sitten vielä kaupan kautta hotellille. Piti alkaa pakkailemaan jo kamoja seuraavan päivän kotimatkaa varten.

424# Tenerife, 6

13.11.2015, Friday, +24, Haze, Puerto de la Cruz, Spain

Tänään oli vuorossa vähän iisimpää, ei ollut edes herätyskelloa soittamassa. Jostain syystä siivoojat poukkasivat pariinkin otteeseen huoneeseemme koputtamatta. Taisivat luulla meidän häipyneen.

Aamiaisen söimme hiukan myöhempään. Lähdimme sitten vähän shoppailemaan. Oli alkanut tuulla, aallot olivat entistä suurempia. Taivaalla oli jonkinlainen usvakerros, joten aurinko ei päässyt oikein paistamaan, mutta melko lämmintä oli silti. Kävimme muutamassa kaupassa, mutta emme saaneet ostettua kuin pari turistipyyhettä. Ei Puerto de la Cruz mikään ostosmekka ollut.

Ahti suo antejaan.

Poikkesimme Caffe Amanusaan. Pp otti cocktailin, mä tyydyin kaljaan. Se oli ok mesta ja pääsi vielä jonkun verkkoon kiinni, joka ei ollut sitä ymmärtänyt salasanalla suojata. Toisenlaista viihdettä tarjosi pulupari joka ei turhia kainostellut parittelemisen kanssa keskellä kirkasta päivää kävelykadulla.

Biitsi.

Kävimme vaihtamassa hotellissa uimakamat ja menimme Lago Martianezin merivesialtaille, jossa olimme jo maanantainakin käyneet. Kävimme uimassa; tuuli oli yltynyt lisää ja oli vähän jo vilakka, eikä se oikein innostanut jäämään sen pidemmäksi aikaa. Kävimme kaffelassa hörppimässä drinksut ennen kuin palasimme kaupan kautta hotellille. Ihmettelimme iltapäivää parvekkeella.

Hiljentynyt Lago Martianez.

Myöhäissyksyn kukkaloistoa.

Illalliselle suuntasimme varsin varhain. Olimme jo päivällä valinneet paikaksi hotellin lähellä olevan Casa Pablon, sitä oli kehuttu myös matkatoimiston esitteissä. Palvelu olikin ripeää. Otin pizzan, Pp porsaan. Pp:n ruoka oli kuulemma ihan hyvä, minun taas yksi pahimmista pizzoista joita muistan koskaan syöneeni (vaikka ottaisi ne Saarioisten valmislevyt huomioon). 1/5, ainoat propsit hyvästä palvelusta.

Palasimme ajoissa hotellille torakoiden juostessa jaloissa. TV:stä tuli Espanja - Englanti -jalkapallo-ottelu.

423# Tenerife, 5

12.11.2015, Thursday, +3, Partly cloudy, El Teide, Spain

Tänään piti herätä jo seitsemältä, sillä olimme suunnitelleet tekevämme omatoimiretken Espanjan korkeimmalle vuorelle, Teidelle. Tjareborg ei jostain syystä järjestä sinne edes retkeä - tosin retkivalikoima oli heillä muutenkin onneton - joten olimme Pp oli googlannut asiaa miten sinne pääsisi omin päin. Bussi sinne lähti aikaisin, joten piti kiiruhtaa aamiaiselle ennen puolta kasia. Siellä olikin vähemmän jengiä kuin tavallisesti. Makkara oli poikkeuksellisen yrjöttävää, muuten ok aamupala.

Pakattiin kamat ja lähdimme talsimaan kohti bussiasemaa, joka itse asiassa on vain pieni pala katua jonka varrelle on ripoteltu bussipysäkkejä. Semmoinen vihreä tönö siinä on, josta olimme saaneet oppaalta ohjeet ostaa bussiliput. Teiden bussiin piti ostaa liput erikseen, eikä Teneriffalla muuten yleisesti käytössä oleva Bono-matkakortti käynyt tälle linjalle. Lipunmyyjä ohjasi meidät kuitenkin suoraan bussille ja pyysi ostamaan liput kuskilta.

Bussipysäkkimme.

Olimme hieman hätäilleet ja siksi tulleet liian aikaisin bussipysäkille, joten hetken aikaa siinä piti odotella. Ympärillemme alkoi muodostua muitakin Teidelle menijöitä. Bussi oli vihreä Titsa-bussi, nro 348. Kun viimein bussin ovet avautuivat niin ihmiset rupesivat ryysimään sisään kuin pakolaislaivaan. Ei mitään tapoja. Suurin osa matkustajista tuntui olevan saksalaisia ja jonotustaidot ei todellakaan kuulu näiden parhaimpiin ominaisuuksiin. Pääsimme kuitenkin mukaan ja saimme liput ostettua: meno-paluu kahdelta henkilöltä maksoi yhteensä 22,30€, joten ei mikään tuhottoman kallis, varsinkin kun matka-aika taisi olla liki kaksi tuntia suuntaansa. Puerto Cruzista meni päivässä vain yksi bussi Teidelle, ja sama bussi tuli noutamaan iltapäivästä, joten näistä ei parane myöhästyä.

Vihreät Titsa-bussit "bussiasemalla".

Meille oli kerrottu, että bussi lähtisi klo 9, mutta yhdeksän kieppeillä bussi tuli vasta siihen pysäkille jolloin rahastus vasta käynnistyi. Taisimme päästä matkaan vasta klo 9.25. Bussi nousi rinteitä pitkin serpentiinitietä ohittaen ensi alkuun pieniä kyliä, sitten oli pelkkää metsää. Ylempänä oli lehtipuita, jotka olivat pudottaneet lehtensä talven myötä. Sitten oli pelkkää havumetsää, kunnes erään rajan jälkeen enää pelkkää kiveä ja kitukasvuista pensaikkoa. Vähän oltiin hukassa millä pysäkillä pitäisi jäädä pois, mutta onneksi maltoimme mielemme ja menimme telefericoon saakka, emmekä jääneet liian aikaisin bussista pois, esimerkiksi El Portillossa.

Bussin ikkunasta.

Teidelle.

Bussista noustua huomasi heti miten viileä ilma iski vastaan. Lämpömittarimme kertoi astelukemiksi vain 12. Monta kertaa oli toitotettu, että vuorella on sitten kylmä joten olimme ottaneet kaikki ne harvat lämpimät vaatteet mukaan mitä meillä oli. Silti osa ihmisistä näytti olevan liikenteessä t-paidoilla ja shortseillaan. Hei haloo, kolmen kilsan korkeudessa!?

Ensiksi poikkesimme wc:ssä, kun emme olleet varmoja missä vaiheessa se seuraavan kerran onnistuisi. Vessa oli ihan jees, ei ollut edes kolehdinkerjuuta. Sitten aloimme jonottamaan sisään. Lipunmyyntiin pääsimme nopeasti. Ostimme general-liput, maksoi aikuisilta 27€ / naama. Sen jälkeen aloimme jonottamaan itse teleferico-gondolihissiin, joka nousisi vielä 3500 metriin saakka. Takanamme oli kaksi saksalaiseukkoa ja yksi mies. Naiset tuuppivat koko ajan selkäpuoltamme. Luulin ensin että he mielivät vessaan, mutta erässä "kurvissa" naiset pokkana ryysivät röyhkeästi ohitsemme. Ukko juuttui kuitenkin taaksemme ja tuntui jonkin verran jopa häpeilevän naisten käytöstä. Ei mitään tapoja saakeli. Miten ne voi ollakin niin röyhkeitä? Kaiken lisäksi eivät voittaneet etuilullaan edes mitään, saman tunnin ne joutuivat odottamaan ja pääsivät kanssamme samaan gondolivaunuun.

Teleferico.

Vaunuja oli vain kaksi; kun toinen oli ylhäällä, niin toinen oli alhaalla, ja nämä kohtasivat puolimatkassa. Siksi jonotus kesti melko pitkään. Itse matka ei kestänyt kuin ehkä kuusi minuuttia. Vaunu ängettiin tietysti ääriään myöten täyteen ihmisiä, joten siellä ei pystynyt hievahtamaankaan. Paha haju vallitsi toki myös.

Perillä ylhäällä 3500 metrissä oli varsin jäätävää. Vain muutama lämpöaste ja tuuli tosi kylmästi. Edellisellä viikolla täällä oli satanut jo ensilumi, joka tosin oli sulanut pois. Palelin, vaikka mulla oli pitkähihainen ja (kesä)rotsi, ja kauhistelin mielessäni t-paitatyyppejä. Keli oli puolipilvinen; välillä paistoi aurinko, ja välillä ei näkynyt mitään. Kirkkaalla kelillä täältä näkyisi muitakin Kanariansaaria, mutta meidän viikolla Saharan hiekka pölisi siihen malliin, ettei näkynyt tällä kertaa edes merta.

Kivipäällysteistä polkua.

Lunta. Varokaa.

Huomasin itsessäni vuoristotaudin merkkejä; mä olen aina ounastellut, että tuleekohan mulle sellaisia oireita. Mutsilla tulee niin ikään huono olo vuoristossa (ja merelläkin), joten onkohan se perinnöllistä. Hengästytti kovasti ja jalat tuntuivat painavan tonnin. En uskaltanut kävellä hisseiltä kovin kauaksi, Pp teki jonkun lenkin. Huipulle olisi ollut vielä matkaa; se oli 3700 metrin korkeudessa. Sinne päästäkseen olisi tarvinnut anoa lupa etukäteen. Reitti näytti vaaralliselta, siellä olisi tullut varmasti noutaja.

Suomikelejä Teidellä.

Portti "kymppireitille", eli Teiden huipulle.

Ylhäällä sai olla tunnin, niin oli lippuun ilmoitettu. Tuskin sitä mitenkään tarkasti valvottiin, liput syötettiin muutenkin semmoiseen automaattiin. Ylhäällä ei ollut mitään palveluja, joten ei siellä olisi kauempaa viihtynytkään, ellei sitten olisi tosiaan vähän aikaa kivisillä poluilla kävellyt. Muutenkin kun hytisi kylmästä ja huono olo niin alkoi äkkiä mielimään takaisin alas. Onneksi jonotus alaspäin ei kestänyt kuin 20 minuuttia, tosin onnistuimme lähtemään sopivana hetkenä, hetken päästä jono oli kasvanut kaksinkertaiseksi. Vaunussa oli toki yhtäläiset ahtaat tunnelmat kuin menomatkallakin.

"I protect ya."

Päästyämme takaisin alas lämmittelimme hetken aikaa kivipaasilla syöden samalla eväitämme. Alueella oli vessojen lisäksi pieni turistikauppa josta emme löytäneet ostettavaa sekä jonkinlainen baari-ravinteli, joka ei ihmeitä tarjonnut. Kävin ottamassa kuitenkin oluen, sillä meillä oli liki parin tunnin odotus ennen kuin bussi 348 tulisi meidät noutamaan takaisin Puerto de la Cruziin. Teimme myös pienen kävelylenkin ja lopun ajan vain odottelimme. Bussi tuli lopulta ehkä klo 15.45.

Tie.

Takaisintulomatkan aikana hieman huonotti bussissa, koska alamäki, mutkainen serpentiinitie ja nykivä, jarrutteleva ajotyyli. Viimein puoli kuudelta olimme takaisin bussiasemalla. Kävimme kaupassa ja palasimme hotelliin. Pp kävi vielä altaalla uimassa, minä en rohjennut. Nautimme parvekkeella olutta ja kahvijuomaa.

Illallispaikan hakuun meinasi mennä järki ja toivo. Kävelimme ympäri kyliä, mutta ei meinannut millään löytyä syömäpaikkaa. Cafe de Parisiin yritimme, istuimme jo pöydässäkin, mutta tarjoilu oli skeidaa ja sitten pärähti vielä soimaan tanssimusiikki - istuimme juurikin tanssilattian vieressä. Lähdimme äkkiä pois - jotain hyvää hitaasta palvelustakin - ja menimme Rancho Grandeen. Palvelu oli ensi alkuun hidasta, parani sitten ja ruoka oli jopa positiivinen yllätys. Syönnin jälkeen katsoimme vielä hetken Atlantin tyrskyjä. Oli ne hurjia.