396# Työssä

Viiden vuoden jälkeen ollaan tekemässä työpaikalla muuttoa toisiin tiloihin. Itse muutto on ollut tapetilla jo pitkään, joka on pahentanut yleistä siivoa konttorilla. Kaikki tuntuvat ajattelevan, että pidetään paikat kunnossa sitten uudessa paikassa.

Epäillä tuota sopii.

Ensinnäkin, meillä on yhteinen varasto eri tarvikkeille, jonka tila on ollut luokaton niin kauan kuin muistan. Kerran sinne hommattiin joku tyyppi läpikäymään niitä tarvikkeita ja laitteita läpi. Aamupäivän jälkeen hän heitti hanskat naulaan todeten, että siivotkaa itse paskanne ja lähti menemään. Enkä ihmettele; varasto on niin täynnä kamaa, että sen oven sisäpuolelle ei kerta kaikkiaan enää mahdu, vaan tavaksi on tullut nakata lisää romua ovelta sisään varastoon niin pitkälle kuin mahdollista.

Meitä on tässä noin viiden hengen ryhmä, istumme kaikki samassa avotilassa. Sermit pitävät meidät hieman erillään, ja jokainen vastaa omasta neliön mittaisesta tilastaan. Työpöydät pursuavat kamaa. Yhteiset tilat - joka käsittää periaatteesa vain kahvinkeittimen ja kaapin jonka päällä pannu lepää, ovat luokattomassa kunnossa. Kahvitahrat yms. ovat pinttyneet ikuisiksi ajoiksi. Sama on käynyt jääkaapille ja mikroaaltouunille, joita ei voi käyttää ellei halua itselleen pikavatsatautia. Mä sentään yritin sitä jääkaappia sulatella tässä eräänä päivänä, todenten sen turhaksi.

Entäs sitten wc-tilat? No, on vain yksi wc, jossa vallitsee aina aivan jumalaton paskankäry. Vaikka siivooja urhoollisesti käy sitä päivittäin siivoamassa, ei siinä mene kuin muutama minuutti kun pytty on paskottu taas parin senttimetrin paksuiseen ulostekerrokseen. Sellainen tuntuu olevan joillekin oikein kerskaamisen aihe.

Onko muiden työyhteisössä tällaista? Koska sen verran mä olen osastoja kierrellyt, että vastaan on tullut siistejä ja jopa kodikkaita avokonttoreita ja taukotiloja. Kyllä täälläkin aina suunnitellaan, miten olisi kivaa uudet ikkunaverhot, lamput, naulakot, viherkasvit sun muut. Mutta kun aloitettaisiin edes perussiisteydestä niin sekin olisi jo jotain. Laitoin nyt varovaisen ehdotuksen, jos hankittaisiin ensi alkuun vaikka tiskiainetta ja tiskiharja, jotta saataisiin edes kahvipannu puhdistettua. Pahitteeksi ei olisi wc-tiloihin vaikka jokin raikas kukkaistuoksuspray. Mutta ei ruusu, se on liian imelä ja keinotekoinen ja siitä tulee pää kipiäksi.

395# Hanami

 14.5.2015, +12, Showers, Helsinki

Roihiksen kirsikkapuisto

Japanin kevään kohokohta on kirsikan kukinnan aikaan järjestettävät Hanami-bileet (花見). Olen ollut Japanissa muutaman kerran juurikin Hanami-aikaan, jolloin kirsikkapuistoja kansoittivat vieri vieressä viltin päälle pikinikille linnoutautuneet japanilaisperheet tai yhteisöt. Sinne on varattu syömisiä ja juomisia joten siinä mielessä Hanami muistuttaa jollain tapaa suomalaista vapun viettoa - joskin bileet jakautuvat useammalle päivälle.

Helsingin Roihuvuoressa Porolahden koulun takapihan puistoalueen kulmalle on istutettu muutama sataa kirsikkapuuta. Koska puistoalue on muuten niin laaja ja avara, puut eivät välttämättä tee oikeutta niiden kauneudelle; mä en tiedä millä perusteella tuo mäenpäällinen osa on aikoinaan valittu tälle istutustyölle. Pienemmässä ja kompaktimmassa alueessa puut loistaisivat varmasti hienompana. Ehkä se on sitten ne lupa-asiat.

Monta vuottahan Roihuvuoressa on Hanamia jo vietetty. Suomalaiset lainsäätijät tuntien lupa pileisiin täytyy pyytää etukäteen jo ties milloin, joten loppujen lopuksi on aina vähän arpapeliä ovatko kirsikat edes kukassa kun varsinainen Hanami-juhla on - miten mulla on sellainen mielikuva syntynyt, että Hanami on Roihuvuoressa aina silloin kun kukista ei ole enää / vielä tietoakaan?

Tänä vuonna vaivauduin itse paikalle ensimmäistä kertaa, olihan mun vähän niin kuin pakko jo "virankin puolesta". Juhla oli ajoitettu helatorstaille ja kerrankin kävi järjestäjillä tuuri sen suhteen, että kukkaloisto oli parhaimmillaan. Sääkään ei ollut aivan mahdoton edellispäivän myrskyyn ja vesisateeseen verrattuna. Tapahtuma järjestettiin klo 12-18 välisenä aikana, menimme Pp:n kanssa sinne heti puoliltapäivin. Väkeä oli löytynyt paikalle, kadunvarret olivat jo täynnä parkkeerattuja autoja.

Mitä paikalla sitten oli? Noh, muutamia kojuja jossa myytiin ruokaa, muutamia kojuja jossa myytiin japanilaisia lehtiä. Lava, jossa kävi silloin tällöin joku jotain puhumassa. Japanilaisten koululaisten lauluesitys. Aikido-esitys. Ihmisiä. Akita-koiria. Outoja pukuja. Muutamia vilttejä jossa ihmiset pitivät piknikkiään. Pari roskista, bajamajoja. Meille riitti Pp:n kanssa sitä lajia reilut puoli tuntia. Arvosana 2/5.

394# Sulkapallo hattuun

Pp on kinunnut jo ties kuinka kauan minua kokeilemaan sulkapalloa. Enhän mä ole pelannut sitä kuin muutaman kerran elämässäni, parikymmentä vuotta sitten koulun liikuntatunnilla, ja silloinkin taisin olla luokan kehnoin. Sinänsä en muista inhonneeni lajia kuten lähes kaikkea muuta liikuntaa, mutta en nyt tykännytkään niin että olisi jäänyt mitenkään mieleen kokeilemisen arvoisena lajina.

Vappuna sain kinuttua Pp:n golf-rangelle mätkimään hieman palloja - joten ehkä nyt oli sitten minun vuoroni uhrautua. Mähän en omista minkäänlaisia liikuntavälineitä, vaan laji kuin laji pitää olla sellainen, mitä pystyy farkuilla suorittamaan. Nyt kun muuten mietin, niin ehkä se on juuri se syy miksen ole saanut itseäni uimahallille - sehän on mun toinen tavoite ollut jo vuosikaudet, että opettelisi uimaan. Kuuluu yhtä lailla näihin elämäntaitoihin tiukkojen paikkojen varalta, kuten vaikkapa hirttosilmukan teko.

Mutta siis joo, Pp sai mut pakotettua Prismaan hakemaan semmoiset joustavat verryttelypökät, sisäpelikengät sekä jonninlaisen mailan. Ehkä vielä tässä vaiheessakin ajattelin, että turhaan nämä kamppeet tuli hankittua, enkä uskonut pääseväni radalle koskaan. Mitä vielä, jo viikon päästä Pp oli buukannut meille radan siitä Itäkeskuksen lähellä olevasta hallista.

Minusta tunnin vuoro oli kallis (21€) mutta Pp piti sitä kohtuullisena, rata oli pitänyt tietysti buukata etukäteen. Meno hallille ei sinänsä jännittänyt, vaikka yleensä kaihdan uusia tilanteita - etenkin semmoisia, jota muut ovat tehneet koko ikänsä ja itse on newbie. Tiskivirkailija otti riihikuivat itselleen ja ohjasi sitten pukkareitten suuntaan. Siellä haisi juuri sellaiselle ällölle pinttyneelle hielle kuten pukkareissa aina haisee. Kaapit olivat ilmaisia, joten sulloin kamani sinne ja sonnustauduin verkkariin ja ostettuihin uusiin tossuihin. Olo tuntui naurettavalta, mitä kaljavatsainen tekee täällä? Sadattelin itsekseni, miksen voinut katsoa etukäteen edes mitään sulkapallo-opetusvideota Youtubesta? Aina ennen uusia tilanteita pitää katsoa Youtubesta opetusvideo, oli kyseessä sitten matkustaminen Pariisin metrossa tai lentokoneella lentämään lähteminen. Tai sulkapallo. En kehdannut alkaa sitä puhelimen kautta kuitenkaan katsomaan.

Aikamme oli varattu kuudeksi, eikä radalle saanut mennä haahuilemaan ennen kuin merkkikello piippasi luvan merkiksi. Hallissa tuntui olevan vieri vieressä about 15 rataa. Ei mitään verhoa tms, joka olisi tarjonnut minulle näkösuojan ja pelastanut minut häpäisyltä. Jokainen rata näytti olevan buukattu - eikö ihmisillä ole muuta tekemistä iltaisin kun olla täällä sulkaa ilmaa viuhtomassa naurettavan pienen mailan kanssa?

Aloitimme mätkimisen. Viisi minuuttia sai minut paitsi hieman huojentumaan, että laji oli sen verran intensiivinen ettei siinä ehtinyt katsomaan mitä viereisellä radalla tapahtui, niin myös väsähtämään nopeasti. Kymmenen minuutin päästä olin varma, ettei tunnin vuoro tule päättymään koskaan. 92 grammaa painava maila sai käteni hapoille, mun piti tosiaan ponnistella että sain edes jonkinlaista liikettä kätösiin. Ylimääräisten askelten ottaminen alkoi yhtäkkiä tuntua maratoonilta.

Pidimme toki juomataukoja. Olin varannut litran vesiputelin ja se menikin huiviin helposti.

Loppujen lopuksi tunti meni nopeasti ja hien sai kyllä pintaan. Aktiivirannekkeen kalorilaskurin mukaan kaloreita paloi vain reilut 500, mutta tuntui huomattavasti raskaammalle kuin 1,5 tunnin pyöräily.

Palasimme pukuhuoneeseen jossa haisi nyt aivan järjettömälle, sellaiselle sähköiselle hielle. En ollut varma tuliko haju minusta vai laumasta papparaisia. Pukkarin tunnelma oli muutenkin juuri semmoinen painajaismainen niin kuin koulujen liikuntatunneilla. Sieltä oli päästävä veks nopiaan. Onneksi Pp:lläkään ei kestänyt kauaa, joten menimme palkinnoksi illan urheilusuorituksesta nauttimaan kreikkalaista ruokaa - ja oluttahi.

Mutta joo, ihan jees kokemus. Pieni miinus niistä hikikammioista ja verhottomuudesta, mutta kyllä tätä voi toistekin kokeilla. Annetaan arvosanaksi 4/5.