maanantai 11. tammikuuta 2016

428# Bruschetta pitää miehen tielle

Juu elikkä tervetuloa sit taas tähän uusavuttomain kokki corneriin. Tarkoitus ei ole valmistaa mitään ravintola- tai porvariruokaa kuten leipoa karjalanpaistia tms, vaan semmoista arkiruokaa joka pitää nälän kurimuksessa ja jonka valmistuksen onnistamisen tae on edes jonkinlainen. Sen verran on tänään haasteetta kehissä, että kokeilen valmistaa lajiketta jota en ole koskaan tehnyt, meinaanpa alkuruokaa. Italolinjalla mennään pääruuankin osalta.

Ruokana tänään:
Alkuruoka: Bruschetta
Pääruoka: Spaghetti jauhe liha kastikkeella.
Juoma: Sodastream vissy.

Tarvikkeet:
2 punasipulia
1 valkosipuli ~ n. 6 kynttä
4 tomaattia
Tuore basillikaa
maalaisleipää
Oliiviöljyä
suolaa
pippuria

spaghettia
jauhelihaa (nauta 50% - porsas50%)
chiliä
paseerattua tomaattia

(kaapista otettuna kasvisliemikuutio, vehnäjauho, vesi, mozzarella)

Kauppakassi.

Joulupukin tuoma sodastream 5/5.

Ensiksi käsittelyyn kaksi punasipulia. Leikkaan päädyn pois ja huomaan, että sipuli on sisältä pilalla. Kyllä harmittaa, aiai. Mutta ei harmita onneks, koska mulla on jemmassa jääkaapissa yksi tavan sipuli. Se käy hyvin. Kuorin sipulit, viipaloin ne. Ensin halkastaan puoliks, sitten keskeltä viipaloidaan reunoja kohti mutta pidetään paketti kasassa, sitten poiketpäiten. Toinen sipuli brusettaan, toinen spagettiin.

Toinen sipuleista joutui vesilinnun ammukseksi.
Tämmöstä pilkontaa.

Sitten valkosipulit. Niiden kuoriminen on kyllä pyllystä. Sitten koitan viipaloida neljä kynttä pieneksi, kaksi kynttä muserran murskaimella keppoon.

Tääkin on aika harmittavainen pienittävä.

Sitten tomaatit. Pesen ne ensin, leikkaan sen tyviosan helmataan. Näiden pilkkominen on mielisairaan vaikeaa, ei tule kuin muussia. Ei semmosia neliskulmallisia paloja, vaikka vaihdoin veistä sahalaitaiseen. Saa kelvata.

Tomaatin pilkonta ei ole suosikkipuuhaa.

Sitten leikkasin vielä pari tulista chiliä spaghettia varten, poistin siemenet. Ei saisi olla liian tulista.

Pari chiliä. Mitä pienempi palko, sen tulisempi.

Sitten pasillikaa. Ei hajuakaan paljonko tarvii olla. Se vähän paleltui jo tammikuun pakkasessa matkalla kotiin. Otan 5 parasta lehteä, leikkaan ne ensin pitkittäin ohuiksi paloiksi ja sitten poiketpäiten. Heitän samaan astiaan sipulin, valkosipulin ja tomaatin kanssa. Kaadan 2 rkl öljyä, perään merisuolta ja pippuria. Sekoittelen.

Basilikan lehtisiä.
Brushetta alkaa valmistumaan.

Sitten spaghetin kattila. Se on paskasena, joudun tiskaamaan sen ensin. Veteen voi lisätä suolia, mutta mä käytän semmoista kasviskuutiolientä. Mä sahaan senkin ensin veittellä mureneksi, ei sitä kokonaisena kehtaa kattilaan laittaa uiskentelemaan.

Odotellessani kattilan kiehausta otan maalaisleivän. Se onkin melkoinen jötikkä ja pölisee. Saan sahattua siitä isolla leipäveitsellä 5 palaa, yllättävän vaikea homma sekin on sellaiselle jolla on peukalo keskellä kämmentä.

Tämmötti leipä, en oo ennen nähny.

Vesikattila porisee joten heitän spaghetit sinne. Laitan paistinpannun tulille, siihen nokareen voita ja odottelen että se sulaa. Sitten isken jauhelihapaketin perään. Hienonnan sen, lisään suolaa ja pippuria ja vähän jauhelihamaustetta. Ei tarvii paljon. Sitten lisään aiemmin leikatut sipulit, valkosipulit ja tsilit. Spaghetti on sen verran pehmennyt että ne mahtuvat nyt kattilaan kokonaan. Ajastan kellon hälyyttämään  8 minuutin päähän, jolloin spaghetti on kypsä. Otan toisen paistinpannun ja isken sen kolmannelle levylle. Lorautan oliiviöljyn ja sitten 4 palaa leipää perään. Ei pidä liian kuumalla paistaa, ei haluta nyt mitään leipä á la Merirastilaa.

Tässä valmistuu pää ruoka.

Jauheliha alkaa näyttämään kypsältä. Suurustan hieman, en tiedä tarvisko? Ripottelen pari ruokalusikallista jotain-jauhoa, se on aivan kuin lunta. Puoli desiä vettä perään, sekoittelen hieman. Sitten lisään puolikkaan purkin paseerattua tomaattia (500gr pakkaus), pienennän levyn lämpöä, sekoittelen pitkään. Välillä kääntelen leipiä. Niistä ei ole mitään hajua kauanko pitää paistaa.

Leippä odottelee pannulle pääsyä.

Munakello ilmoittaa 8 minuuttia kuluneen. Otan spaghettikattilan pois liedeltä, ei pidä tehdä ylikypsää. Kaadan vedet veks. Kääntelen samalla leivät, heitän pari kypsältä näyttävää lautaselle ja viimeisen leivän pannulle. Nostan vähän spaghettia lautaselle, lisään mozzarellaa, kaadan paistinpannusta päälle hiukan jauhelihakastiketta. Loput kastikkeesta kaadan spaghetin sekaan kattilaan ja laitan sen jäähtymään. Nostan seuraavat leivät lautaselle. Viimeiseksi pannulle joutanut viipale saa tehopaiston, lisään klapeja pesään että paistuisi nopeammin. Annostelen sillä välin tomaatti-sipuli-seoksen muiden leipien päälle, lisään viimeisen leipäpalan kaveriksi. Liesi kiinni, voitava on nyt tehty.

Ensiksi maistan bruschettaa. Se on onnistunut täydellisesti, voin kertoa, että on kyllä hyvää! Maistuis varmaan sullekin? Olin jopa vähän hämmästynyt tuloksesta. Kyllä varmasti anoppi ja Pp vääntää paremmat, mutta itselleni voin antaa 5/5, tämän parempaa en pysty tekemään. Määrä nyt tietysti oli vähän liioittelua; 5 bruschetan jälkeen olin niin täysi etten olisi tarvinnut enää pääruokaa laisinkaan + sipulisörsseliä jäi vielä toiseen mokomaan. Ehkä se säilyy, laitoin sen jääkaappiin. Basillika täytynee heittää roskiin; sitä olisi voinut olla ehkä enemmänkin? Täytyy suurentaa sen määrää jatkossa.

Maistuis varmaan mullekin.

Spaghetti oli aika peruskauraa, annetaan nyt arvosana 3/5. Liikaa chiliä. Chilin annostus on vähän vaikeaa kun lajikkeita on niin paljon, enkä mä ole muutenkaan varma sopiiko se jauhelihakastikkeeseen? Ehkä vähän ruoan osakkeita pudotti myös, kun ei ollut enää niin nälkä syödessä. Saa siitä kyllä hyvän safkan seuraavalle päivälle.

Keittiöön syntynyt sotku oli muuten kyllä 0/5!

4 kommenttia:

  1. Huraa, täällä alkaa siis matkarapsojen lisäksi nyt vielä kokkauspalstakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi jäädä vaan kokeiluksi tämä...

      Poista
  2. Tässähän tuli ihan nälkä. Olis maistunut mullekin kuvasta päätellen :) Toisen tekemä ruoka maistuu aina paremmalta kuin omatekemä ( siis jos on edes joltinenkin kokki)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en puolestani uskaltaisi tehdä kenellekään toiselle ruokiani :P paras on aina että syön keitokseni itse.

      Poista