Syntyperäsenä hesalaisena voin ylpeästi ilmoittaa, että kävin elämäni ensimmäistä kertaa Hartwall Areenassa tässä vajaa pari viikkoa sitten.
Ja eilen heti perään toista kertaa. Ja kymmenen vuoden tauon jälkeen jääkiekko-ottelussa. Toisaalta, kaverilleni kerta oli ensimmäinen.
Jääkyykkä nyt vain on niin kovin junttia ja marginaalia. Futismatsit mä hyväksyn, mutta jääkiekot, pesäpallot ja saappaanheitot kertovat seuraajista omiaan.
Siellä pelailivat ilmeisesti Jyväskylän okerit vs. Kalajoen palokunta.
Ensiksi mentiin tietenkin kaljalle. Siis Pasilan baariin. Sen jälkeen vasta Areenalle, ja sielläkin kaljalle. Näin pari tuttuakin. Eikö heitä hävetä käydä kyseisessä paikassa? Noh, toisaalta toinen heistä oli siellä töissä, joten hyväksyttävä syy.
Paikat olivat huonot. Peli oli unettavaa. Siellä istui kuin transsissa, tajuamatta ja ajattelematta mitään. Yleisöä oli jotakin 8000. Okerit voittivat. Erätauoilla kaljaa. Cheerleaderit olivat rumeja. Lämmitys oli paras asia.
Siinähän tämä suomalaisten suosikkilaji pähkinänkuoressa. Just niin typerää ajankulua kuin etukäteen kuvittelinkin/muistinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti