890# Rodos, 5

25.7.2025, Friday, +34, Breezy, Rhodes, Greece

Tänään oli retkipäivä ja se tiesi meille aikaista herätystä. Toisin sanoen kello seitsemän. Pp tietysti sikisi energiaa, mutta mä olin jostain syystä jatkuvasti univelkainen tällä reissulla. Pakottamalla sitten piti syödä aamiaiseksi kolmioleipä, aurinkorasvata hieman itseään, käydä vessoissa, vedettävä vitamiinit naamariin ja pakattava puolen päivän retkikamat.

Matkaan lähdimme klo 8.10 ja kävelimme noutopaikalle. Meillä oli varattuna Aurinkomatkojen retki perhoslaaksoon. Noutopaikka oli Mitsis-hotellin edustalta klo 8.25. Siellä oli jo finnejä kertyneenä odottelemaan dösää. Sitä sitten saikin odotella; lopulta sellainen tuli melkein 20 minuuttia myöhässä.

”Omaa” opasta ei tietenkään ollut, vaan joku paikallisopas, josta ei koko matkan aikana ollut juuri mitään hyötyä (meille). Hän ei esitellyt kohteita eikä kertonut edes minne oltiin matkalla. Kolmisen varttia kerättiin muita osallistujia matkan varrelta. Sitten ajettiin itse perhoslaaksoon.

Bussista ulos päästyämme opas ohjasi meidät lippuportille. Pääsyliput (6€ / aikuinen) piti maksaa itse, se ei tietenkään kuulunut retken 27€:n hintaan. Aurinkomatkojen retki oli sikakallis verrattuna muiden matkatoimistojen retkiin - yli kaksinkertainen - ja paljon huonompi, sillä toiset matkatoimistot olisivat vieneet 12€:lla vielä lisäksi Filerimon Crossille. Niin ynseää touhua kun suomalainen kusettaa toista suomalaista ulkomailla, että alkaa olla viimeisiä retkiä joita Aurinkomatkoilta suostun vastedes tilaamaan. Jos saisi edes finneoppaan niin kuin joskus parikymmentä vuotta sitten, mutta ei. En ymmärrä mistä tässä maksettiin.

Sisäänpääsy perhoslaaksoon.

Opas oli portilla maininnut, ettei perhoslaakso ole kovin suuri, mutta se oli melkoista hupipuhetta. Meille annettiin kuitenkin kaksi tuntia aikaa, joten kyllähän tuon nyt jonkunkokoinen piti jo ollakin. Aluksi vähän vaatimaton, mutta parani mitä syvemmälle laaksoa eteni. Perhosia oli tuhansittain, välillä niitä oli yhtenä mattona puiden rungoilla. Harmillista oli, että ne olivat kaikki samaa lajiketta, olimme kuvitelleet täällä olevan kaikenlaisia erilaisia perhosia. Laaksoa edettiin ylämäkeen, ei ollut mikään liikuntarajoitteisten paikka. Tänään oli kuuma päivä, ja laaksoon ei käynyt tuulikaan yhtään, joskin puiden lehvastot ja virtaava puro (jonka mittasimme myöhemmin alajuoksulla 21 asteiseksi) sai paikan tuntumaan hieman viileämmältä.

Tuli mieleen vähän Kreetan Samarian rotko.

Mukavaa maastoa.

Perhosten peittämää.

Meillä meni puolisentoista tuntia kun kävelimme laakson päästä päähän ja takaisin, ja piipahdimme hetken alajuoksulla, ennen kuin palasimme takaisin bussille. Vähän olisi ehkä nälättänytkin, mutta lipunmyyntipisteen edustalla olevat kippolat olivat aika huonoja, siellä myytiin vain tölkkilimsaa joten epäkäytännöllissyistä jätimme nekin ostamatta.

Kisse ei oikein vaikuttanut hyvinvoivalta :(

Pien vesputtous.

Nirvana-jäätelöä? Wow!

Jengi oli osannut palata bussille ajoissa, joten paluumatkalle lähdimme jopa muutaman minuutin etuajassa. Minua alkoi taas hieman unettaa; pysähdyimme kuitenkin Bee Museumissa. Sinne oli 4€:n sisäänpääsymaksu, mutta jostain syystä sitä ei meiltä velotettu. Näyttely olikin aika mitätön, parasta oli sisätiloissa oleva oikea ampiaispesä lasiseinineen, jonne mehiläiset tulivat lasista ramppia pitkin. Näyttelyn jälkeen oli kauppa, jossa myytiin hemmetin kalliilla hunajatuotteita. Pp äiytyi ostamaan tavaraa enemmänkin, itselleni tuli vain purkillinen perushunajaa. 55€ meni näihin. Sitten meidät kuskattiin takaisin hotellille; osa matkustajista siirrettiin shuttle-bussiin. Perille pääsimme ennen kahta.

Bee Museum ei käsitellytkään sitä laulajaa...

Tekomehiläinen katossa.

Knoppitietoa.

Kuhinaa oli kuin mehiläispesässä.

Hetken aikaa huilasimme hotellihuoneessamme. Jostain syystä siivoojat änkivät tänne vasta nyt; siivoijia ei näkynyt eilenkään, joten nyt tarvitsimme kipeästi siivousta, sillä wc-paperi ja saippua oli loppu ja roskikset olivat turvoksissa. Siivoajat sanoivat vain ”tomorrow?” ja vaikka sanoimme että lähdemme juuri pois ja uimakamat kasaan saatuamme lähdimmekin ja laitoimme vielä siivous-pyynnön päälle, niin eivätpä nuo olleet käyneet. Jouduime myöhemmin menemään respaan ja kysymään wc-paprua ja saippuaa ja roskien tyhjennystä – ja onneksi ystävällinen vanhempi nainen tuli asiat hoitamaankin.

Kävimme uimassa puolisen tuntia, ja sen jälkeen istuimme hetken frappella rantabaarissa. Siinä tuli aina vähän sellainen unelias ja hyvin lomamainen olotila.

Hotellilla aloimme juopottelemaan edesllispäivänä ostamaamme Cairia. Teimme pieniä lasillisia, ja niitä tulikin viisi / naama. Emme olleet syöneet juuri mitään, joten se meni päähänkin kuin kusi lumeen.

Lähdimme illallistamaan Burattino-nimiseen kippolaan. Päädyimme taas pitsaan. Italialaisethan ovat omineet kaikki safkakeksinnöt itselleen, mutta tosiasiahan on, että muut ovat nuo ruuat kehitelleet jo aikoja sitten. Eivätkä he osaa edes valmistaa niitä sapuskojaan – surkeimmat pitsat löytyy aina Italiasta. Joten italialaisessa ravintolassa oli pienehkö riski, mutta nämä pitsat olivat ihan kelpoja. Plussaa tuli myös OK-tason henkilökunnasta sekä italialaisista aterimista. Miinusta tuli, että ulkopuolella väreili paskanhaju. Monissa paikoissa täällä tosin tuoksahteli viemäri, mutta ei sellaisessa ole kiva syödä. Arvosana 4-/5.

Illalliskippolamme Burattino.

Illallispitse.

Puolijuoksimme sitten puolijuoksua rannalle katsomaan auringonlaskua – niin että erään ravintolan sisäänheittäjänainenkin kysyi ”Where’s the fire?”. Näimme viimeisen auringonpilkahduksen ennen kuin se painui vuoren taakse puolta minuuttia myöhemmin – auringonlasku oli varmasti näyttävä jos olisimme ehtineet paria minuuttia aiemmin. Katselimme hetken tyrskyävää merta – tuuli melkoisesti mutta ilma oli kuuma, aivan kuin olisi föönillä puhaltanut naamaa. Säätiedoite ennusti yön alimmaksi lämpötilaksi +30, joten melkoinen trooppinen yö oli tulossa. Kävelimme hetken ”niemennokassa” ennen kuin palasimme puolihikisinä hotellille nauttimaan suihkusta ja ilmastoinnista. Piti vielä valvoa sen verran, että saimme sunnuntain lennolle tehtyä check inin. Pp:n harmiksi tuli tietysti hätäulospaikat jälleen kerran.

Ehdittiin juuri näkemään auringon viimeiset säteet.